27-vuotias

Viime lauantaina napsahti taas yksi vuosi lisää tämän tytön plakkarissa. 27 vuotta on nyt tallusteltu tämän pallon päällä ja toivottavasti tiedossa on vielä monia, monia vastaavia vuosia. 27 on huomattavasti lähempänä kolmeakymmentä kuin 26, mutta väliäkös tuolla. Lisää ikää tarkoittaa lisää kokemuksia, lisää hauskoja päiviä ja lisää muistoja. Rehellisesti sanottuna nyt ei tunnu mitenkään yhtään erilaiselta tai vanhemmalta, joten elämä jatkuu kaikin puolin samaa rataa eteenpäin. Töitä tehdään ahkerasti ja lomaa odotetaan kovasti. Edelleenkään en ole saanut vauvakuumetta tai mitään pesänrakennusvimmaa. Samanlaisena huolettomana tuuliviirinä jatkan edelleen. Sydän vetää maailmalle, kohti seikkailuja, erilaisuutta, huolettomuutta ja ehkä tulevan vuoden sisällä uskallan ottaa lisää askelia unelmieni suuntaan.

Minulla ei ollut mitään lahjatoiveita synttäreitä varten, vaikka parempi puolisko aina jaksaa niitä udella jo hyvissä ajoin. Tajusin, etten tarvitse enää mitää materiaa. Tavarat voivat tuoda iloa hetkeksi, mutta uutuudenviehätys karisee nopeasti pois. Sanoin vain, että haluan viettää hauskan viikonlopun ilman suuria suunnitelmia ja tehdä hetken mielijohteesta, mitä haluan. Todettakoon tähän väliin, että aivan spontaani en saanut olla. En saanut matkustaa keskellä yötä Turkuun, enkä saanut mennä ottamaan tatuointia. Jääköön nämä ensi kertaan.

Lähdin ajamaan töistä jo kolmen aikaan perjantaina Tampereelle. Pysähdyimme Kangasalan kupeessa järven rannalla ja korkkasimme auki pienen skumppapullon. Siinä olikin mukava kilistellä, ihailla kaunista järvenselkää ja fiilistellä alkavaa viikonloppua. Julistin, että tästä tulee kaikkien aikojen paras viikonloppu!

Tampereella kävin ensi töikseni luottokampaajallani Maaritilla Studio Feel Itissä. Olen käynyt lahjakkaalla Maaritilla jo pari vuotta ja hän on tehnyt muun muassa hääkampaukseni. Kyllä, matkustan siis yli 200 kilometriä vain kampaajan takia, mutta onpahan siinäkin yksi syy käydä Tampereella vähintään parin kuukauden välein. Tällä kertaa tukasta tehtiin entistä kylmän vaaleampi ja olin todella tyytyväinen lopputulokseen.

Kampaajalta pääsin vasta puoli yhdeksän tienoilla, jolloin nälkä kurni jo vatsassa. Päätimme lähteä testaamaan Inez Tapas Barin. Listalta valikoitui manchego-juustoa, ankkaa, perunoita aioli- ja mojo-kastikkeessa, pekonia lämpimien taateleiden kanssa sekä chilikatkarapuja. Juomaksi otimme reilun kannullisen sangriaa. Ruoka oli ok, mutta ei sellaista, että pelkästään sen takia tulisin uudestaan. Juomalista vaikutti vakuuttavalta ja samoin sisustus oli mielestäni onnistunut. Mikä parasta, paikassa oli juuri sellaista kansainvälistä tunnelmaa, joka sai hetkeksi unohtamaan, että on vain Tampereella. Illasta jäi kaikin puolin hyvät kokemukset ja voisin hyvin tulla uudestaan vaikkapa kaveriporukalla jakamaan ison pöydällisen erilaisia tapas-annoksia.

Ilta jatkui siskon ja tämän poikaystävän kanssa ravinteli Hubertiin, jossa joimme siis vain drinkit. Hubertissa en ole käynyt ennen syömässä, joten pitänee testata tuo paikka joku kerta. Palvelu oli ainakin todella ystävällistä, vaikka tulimme juuri ennen sulkemista vain nauttimaan yhdet juomat. Ilta päättyi rauhallisesti jo puolenyön aikaan, jolloin suuntasin nukkumaan. Koko lauantai menikin sitten syömisen ja juomisen merkeissä.

Hyvästä aamupalasta seuraavana päivänä sain energiaa käydä katsomassa uutuusleffa Kesäkaverit, joka paljastui kevyen hauskaksi sukupolvikuvaukseksi juuri itseni ikäisistä nuorista naisista, jotka elävät pitkitettyä nuoruuttaan, eivätkä täysin tiedä, mitä valinnan mahdollisuuksien meressä haluaisivat tehdä. Yllättävän tuttua ja samaistuttavaa.

Leffan jälkeen oli vuorossa elämäni syntisin mutakakun pala La Famillessa.

Ja eikä siinä vielä kaikki. Lähdettiin vielä Tampereelta ajamaan omille vanhemmilleni. Samalla reissulla piipahdin mummon luona ja mitäs siellä olikaan tarjolla – ihania mummin tekemiä voissa paistettuja lettuja!

Tämän perusteella siis viikonloppu täyttyi aikalailla syömisestä ja juomisesta. Kerrankos sitä voi hyvällä omalla tunnolla vähän herkutellakin. Eihän sitä 27-vuotispäiväänsä voi viettää tyhjällä vatsalla, eihän?! 😉

Minkälaisia synttäreitä te yleensä vietätte? Millaiset olisi unelmien synttärit?