Menu
Motivoivat postaukset

Blogi täyttää 5 vuotta!

Se oli merkittävä hetki, jota olin suunnitellut jo jonkin aikaa. Olin vuosia seurannut muita matkablogeja, ja inspiroitunut erityisesti Mungolifen Annan seikkailuista Australiassa ja matkasta maailman ympäri. Oli vuosi 2014, ja blogit olivat olleet iso juttu jo useita vuosia, ja myös tubettajia oli alkanut ilmestyä. Lifestyle-blogit olivat todella suosittuja, mutta kukaan suomalainen matkabloggaaja ei vielä unelmoinutkaan, että olisi voinut tehdä blogistaan työn. Halusin silti itsekin avata oman blogin, ja niinpä menin Rantapallon sivuille ja kirjoitin ensimmäiset sanat: The Present is Perfect.

Tuohon aikaan koin, että sisälläni liikahteli jokin epämääräinen tunne, joka oli vielä vailla muotoa. Se oli jonkinlainen kalvava levottomuus, epävarmuus, kaipaus ilman kohdetta. Tuolloin viisi vuotta sitten elin kaikin puolin järkevää työssäkäyvän, naimisissa olevan nuoren naisen elämää suomalaisessa pikkukaupungissa. Matkailu oli silloin itselleni jonkinlainen henkireikä, joka tarjosi mahdollisuuden muuttua kokonaan erilaiseksi ihmiseksi. Yhtäkkiä olinkin vapaa, huoleton, täynnä intoa ja energiaa.

 

Kirjoitin blogini alkuaikoina näin:

Matkustaminen tuo elämääni edes hetkeksi kaipaamaani vapautta ja huolettomuutta. Saan olla rehellisesti oma itseni, spontaani, vapaa odotuksista, vapaa murheista, poissa arjen aherruksesta. Minun ei tarvitse miellyttää ketään, ei tehdä vaikutusta kehenkään, ei elää kenenkään muun ehdoilla. Pääsen paremmin kosketuksiin oman ”todellisen” minäni ja omien toiveideni ja tavoitteitteni kanssa. Saan tehdä nauttimiani asioita, kuten tutkia uteliaana historiallisia nähtävyyksiä, tutustua uusiin, erilaisiin ihmisiin, oppia uutta ja nähdä erilaisia kulttuureja. Maailmassa on niin paljon nähtävää ja koettavaa, että ajattelen eläväni vaillinaista elämää, ellen yritä ottaa mahdollisimman paljon irti siitä, mitä maailmalla on annettavaa. Ajattelen, että en halua vanhana katua sitä, etten elämäni aikana koskaan todella elänyt.

Suurin osa kuolevista ihmisistä katuu eniten sitä, että he eivät koskaan uskaltaneet elää sellaista elämää, jollaista olisivat todella halunneet elää.

Pian huomasin, että ristiriita arkeni ja matkailu-minäni välillä oli ammottavan suuri. Koin, että arjessani elin aivan täysin jonkun toisen ihmisen elämää; elämää, joka ei sytyttänyt paloa silmiini. Aikaa myöten tajusin, että elämä on aivan liian ainutlaatuinen ja aivan liian arvokas käytettäväksi mihinkään muuhun kuin siihen, mikä sytyttää palon silmiin ja saa sydämen sykkimään. Veera Biancan sanoja lainatakseni:

 

Viidessä vuodessa on tapahtunut paljon

Ilman blogiani en olisi varmaan päässyt ajatuksissani niin nopeasti vääjäämättömään lopputulokseen: asioiden olisi muututtava. Ilman blogiani en olisi saanut kerättyä vaadittavaa määrää rohkeutta tehdä valtavia muutoksia: lähteä Australiaan, alkaa opiskella täysin uutta alaa, perustaa omaa yritystä ja alkaa tehdä kirjoittamista enemmän ja enemmän työkseni. Vaikka pelotti, riskin ottaminen kannatti. Mikään maailmassa ei ole parempi tunne kuin se, että elät itsesi näköistä elämää.

Lue, mitä ohjeita annoin vuosi sitten tuoreille ylioppilaille. 

 

Vaikka kuva on järkyttävän kliseinen, se on niin totta.

 

Viiden vuoden aikana en ole saanut blogilleni kymmeniätuhansia lukijoita. En saa rahaa tämän tekemisestä, enkä rehellisesti ole sitä suoraan koskaan halunnutkaan. En suunnittele postausaikatauluja enkä ole ainakaan vielä lähtenyt mukaan niihin muutamiin yhteistöihin, joita minulle on tarjottu. Välillä elän hiljaiseloa, enkä koe siitä huonoa omaatuntoa. En tee tätä lukijamäärille, en rahan vuoksi, en enää edes itseni huvitukseksi. Paras palkkio tästä hommasta on aina ollut se, että voin ehkä omien kokemusteni kautta rohkaista edes yhtä ihmistä tekemään elämässään rohkeita muutoksia. Jos edes yksi ihminen päätyy näille sivuille ja saa jutuistani inspiraatiota, olen onnistunut.

Kiitos kaikille, jotka ovat lukeneet blogiani näiden viiden vuoden aikana!

30 Comments

  • Sari / matkalla lähelle tai kauas
    2 kesäkuun, 2019 at 6:34 pm

    Onnea 5 – vuotiaalle! Se, mitä viiden vuoden aikana blogin rinnalla Sinulle on tapahtunut, kuulostaa hyvältä. Onnea tulevaan. Niin kai se onkin, että jotta blogia jaksaa pitää, pitää sen perustua vapaaehtoisuuteen.

    Reply
    • Sandra
      4 kesäkuun, 2019 at 8:25 am

      Kyllä, ainakin näin kun tämä on edelleen harrastus. Vapaaehtoisuus ja rentous tähän hommaan on ollut avain siihen, että kiinnostus hommaan on säilynyt.

      Reply
  • Terhi
    3 kesäkuun, 2019 at 11:52 am

    Onnea blogillesi. Vaati varmasti paljon repäistä itsensä irti kaikesta vanhasta. Onneksi olit vielä nuori niin, että uusi elämä onnistui.

    Reply
    • Sandra
      4 kesäkuun, 2019 at 8:28 am

      Kiitos! Olin 27-vuotias ja nyt 31 vuotta vanha. Tuntuu, että on kestänyt kauemmin, mutta tosiaan noin 4 vuotta tässä meni.

      Reply
  • Pia / Lyhyenä hetkenä
    3 kesäkuun, 2019 at 7:55 pm

    Onnea viisivuotiaalle blogille! Lukijamääristä viis, pääasia, että blogin myötä olet uskaltautunut elämään omannäköistä elämää ja kannsutat siihen myös muita. Kaikkea hyvää myös tuleviin vuosiin!

    Reply
    • Sandra
      5 kesäkuun, 2019 at 6:52 am

      Kiitos! En välitä niin kovasti lukijamääristä, vaikka olisikin mahtavaa, jos ne huitelisivat kymmenissä tuhansissa :D. Tärkeintä on kuitenkin muu elämä. Kiitos myös sinulle inspiroivasta, kauniilla kielellä kirjoitetusta blogista 🙂

      Reply
  • Jenny Jokinen
    5 kesäkuun, 2019 at 11:43 am

    Onnea blogisynttäreistä! Ihanaa että blogi on auttanut sua löytämään oman polkusi, itselläni on käynyt oikeastaan hieman samalla tavalla 🙂

    Reply
    • Sandra
      7 kesäkuun, 2019 at 2:05 pm

      Kiitos! Onpa mielenkiintoista kuulla, mielellään kuulisin lisää, että miten itsellesi on käynyt vastaavasti 🙂

      Reply
  • Stacy Siivonen
    6 kesäkuun, 2019 at 5:47 pm

    Onnea viisivuotiaalle! Huomasin, että olen ollut rantapallisti vähän yli kolme vuotta. Sitä ennen olin blogspotissa ja vuodatuksessa, mutta ne eivät tyydyttäneet minua. Viisikymppisenä voin sanoa, että kyllä se elämä on pitkä ja tuntuu pitkältä, joskus loputtomalta. Mutta katselin Morgan Freemania ja hän sanoi, että elämä on kuin kirja, niin että siinä pitää olla molemmat kannet. Ei ole väliä, kuinka pitkä se on, kunhan se tarina on hyvä.

    Reply
    • Sandra
      7 kesäkuun, 2019 at 2:06 pm

      Olet sinäkin pitkään pitänyt blogia, useita useita vuosia. Mikä on saanut jaksamaan? Onko riittänyt kerrottavaa ja tullut joskus pidempiä taukoja?

      Reply
  • Miraorvokki/Pöndekengissä
    7 kesäkuun, 2019 at 6:47 pm

    Ihana, ihana postaus ja onnea 5-vuotiaalle! <3 Tuo loppu kiteytti meikäläisenkin ajatukset. Turha sitä on liikaa stressiä ottaa, ellei siis oikeasti ammatikseen haluaisi tehdä blogia. Itselleni blogi on myös henkireikä ja en koe huonoa omatuntoa siitä, että välillä postauksia tulee hiljaisemmin. Turha kuormittaa itseään.

    Onnea vielä <3

    Reply
    • Sandra
      16 kesäkuun, 2019 at 4:57 pm

      Voi kiitos Mira! Eikös sullekin tule jo useampi vuosi bloggausta? Säkin teet ihan normaalia päivätyötä, joten ymmärrän hyvin, ettei tätä hommaa voi tehdä kuin pakkopullaa. Kiitos itsekin, että jaksat päivittää blogia (plus päivittää Sava-juttuja instaan :)).

      Reply
  • Kohteena maailma / Rami
    7 kesäkuun, 2019 at 11:00 pm

    Sinulla on upea blogi ja viisi vuotta kertoo paljon sitkeydestä, mutta ennen kaikkea ”rakkaudesta lajiin”.

    Olen lukenut kymmeniä juttujasi ja olen niistä saanut inspiraatioita omille reissuilleni – kiitos siitä!

    Onnittelut viisivuotiaalle blogille, itse tulen syksyllä perässä 🙂

    Reply
    • Sandra
      16 kesäkuun, 2019 at 4:58 pm

      Kiitos paljon Rami ja kuin myös! Viisi vuotta on hieno saavutus, ollaan siitä ylpeitä!

      Reply
  • Virpi/Hätälasku matkablogi
    8 kesäkuun, 2019 at 8:23 am

    Paljon onnea 5-vuotiaalle! Olen itsekin tullut blogimaailmaan samaan aikaan ja seuraillut sinunkin blogiasi siis ihan alkumetreiltä. Oma blogini on monta kertaa vaihtanut osoitetta tässä välillä, mutta inspiraatio sen tekemiseen on säilynyt. Tunnistan samoja ajatuksia itsessäni kuin mitä tuot esille tässä. Ei ne valtavat lukijamäärät ja yhteistyöt tuo onnea kenellekään. Tärkeintä on, että itse nauttii siitä mitä tekee, elää oman näköistään elämää ja jakaa siitä inspiraatiota muille. Sinun jutuistasi heijastuu aina se, että teet mitä sydän sanoo ja elät kuin hyvältä tuntuu. Jatka samaan malliin ja toivottavasti tulee vielä monen monta blogivuotta!

    Reply
    • Sandra
      16 kesäkuun, 2019 at 4:59 pm

      Voi kiitos Virpi! Samoin olen itsekin seuraillut blogiasi ihan alkumetreiltä, kun olin itsekin Rantsussa. Yritän jatkaa juuri tuolla polulla ja tehdä vain tätä omaa juttuani, ei kai sitä enempää voi vaatiakaan. Oikein ihanaa jatkoa ja hienoja blogivuosia myös sinulle!

      Reply
  • Anni|Rajatapaukset
    8 kesäkuun, 2019 at 8:42 am

    Onnea viisivuotiaalle! 🎉
    Tuo mitä kirjoitit tuossa lopussa ettet tavoittele suuria lukijamäärä vaan bloggailet oman rennon tyylisi mukaan on juuri se mihin itsekin pyrin. En aina onnistu, mutta onhan tässä aikaa opetella 🙂

    Reply
    • Sandra
      16 kesäkuun, 2019 at 5:01 pm

      No sulla on kyl tosi laadukasta materiaalia, paljon ammattimaisempaa kuin mulla :D. Ja matkustat paljon! Hyvä, että asenne on sopivan rento, koska jos homma maistuu pakkopullalta, se näkyy lukijoillekin nopeasti.

      Reply
  • Merja / Merjan matkassa
    8 kesäkuun, 2019 at 1:41 pm

    Paljon onnea 5-vuotiaalle! Perässä tullaan 🙂 Matkablogin perustaminen vajaa kolme vuotta sitten oli yksi parhaimpia päätöksiä, joita olen koskaan tehnyt. Se on tuonut uusia ystäviä sekä mahdollisuuksia käydä paikoissa jonne tuskin muuten olisin päätynyt. Harrastuksena haluan sen pitää, koska jos tämä muuttuisi työksi, tietty rentous siitä varmaan katoaisi. Mukavia blogihetkiä sinulle!

    Reply
    • Sandra
      16 kesäkuun, 2019 at 5:03 pm

      Samoin sinulle! Myös kolme vuotta on hieno saavutus! Olen täysin samaa mieltä, että tämä harrastus on tuonut elämään uusia tuttavuuksia kuin myös samankaltaisesti ajattelevia ihmisiä. Heistä on ollut suuri henkinen apu ja tuki, kun olen miettinyt suuntaa elämälleni <3.

      Jatka samaan malliin!

      Reply
  • Anna-Katri / Adalmina's Adventures
    8 kesäkuun, 2019 at 4:44 pm

    Onnittelut 5 vuotiaalle blogille! Sulla on kyllä huikeita henkilökohtaisia kasvutarinoita täällä, tykkään! <3

    Reply
    • Sandra
      16 kesäkuun, 2019 at 5:03 pm

      Voi kiitos, kiitos myös sinulle inspiroivasta blogista!

      Reply
  • Piyya
    9 kesäkuun, 2019 at 11:55 am

    Paljon onnea 5 vuotiaalle matkablogillesi. Minusta on hienoa lukea myös muiden bloggaajien arvostuksesta blogiasi kohtaan. Ei ne suuret lukijamäärät vaan se oikea yleisö ja oman näköinen juttu.

    Reply
    • Sandra
      16 kesäkuun, 2019 at 5:04 pm

      Voi kiitos! Olen ollut tosi kiitollinen, kun niin moni on tullut onnittelemaan <3

      Reply
  • Periaatteen Nainen
    9 kesäkuun, 2019 at 12:51 pm

    Onnea kovasti blogille, ja erityisesti sen kirjoittajalle!
    Sehän on ihan parasta, jos kirjoittaminen inspiroi ja avaa sitä omaa elämää itsellekin!

    Reply
    • Sandra
      16 kesäkuun, 2019 at 5:06 pm

      Kiitos! Itse kirjoittaminen ja omien kokemusten jakaminen on ollut alusta lähtien tärkeää. Ja ihanat kommentit ovat ne, jotka ovat saaneet jatkamaan näinkin kauan. Ja se rakkaus lajiin!

      Reply
  • Rebekka
    13 kesäkuun, 2019 at 4:55 pm

    Heippa, ja suuret onnittelut blogille! <3

    Kertaakaan en ole vielä laittanut kenenkään blogiin kommenttia, mutta nyt on pakko.
    Kirjoitit tuohon loppuun kuinka paras palkkio blogin kirjoittamisesta on se, jos saat edes yhden ihmisen tekemään rohkeita muutoksia elämässä.
    Meillä on poikaystävän kanssa semmoinen tilanne että molemmat haluaisivat lähteä reissaamaan, varsinkin Australiaan.

    Olemme molemmat 21v ja itselläni on semmoinen tilanne että suurinosa tavaroista on tällä hetkellä äidin luona, eikä opiskelupaikkaa ole ja työt loppuvat kesän lopulla.
    Itselläni on ollut jopa vuoden välivuosi joten olen onnistunut säästämään kymppitonnin, ja tällä hetkellä mietityttää myös se, että onko kyseinen ala sittenkään oma juttuni mihin hain kevään yhteishaussa (tietojenkäsittely tradenomi). Tällä hetkellä siis odottelen kokeitten tuloksia. Suoraan sanottuna matkustaminen ja itsensä kehittäminen matkustelun kautta kiinnostaisi paljon enemmän kuin opiskelu, mikä tässä tapauksessa sisältäisi vielä todella paljon tietokoneen ääressä istumista.
    ICT-alan lisäksi itseäni kiinnostaisi varsinkin meribiologin ammatti ja kaikki luontoon liittyvä, joten mikä olisikaan parempi kuin päästä Australiaan tutkimaan muita vaihtoehtoja.
    Tuntuu että olen täysin kyllästynyt tähän mukavuusalueen sisällä olemiseen, tahtoisin vain päästä uuteen maahan kokeilemaan miten omat siivet kantaa.

    Itselläni olisi siis säästöt kunnossa ja loistava hetki lähteä syksyllä, mutta mikä estää? Se ettei kumppanilla ole rahaa, ja tuntuu ettei tällä hetkellä ole tarpeeksi rohkeutta lähteä yksin. Olisihan se ihanaa kokea tuommoinen reissu alusta asti toisen kanssa. Olenkin lähiaikoina lueskellut paljon Australiaan liittyviä blogeja ja varsinkin sinun blogiasi, jotta saisin tarpeeksi rohkeutta lähteä edes yksin, ja poikaystävä tulisi perässä.

    Vasta tänä aamuna linkkasin poikaystävälleni vanhan blogipostauksesi missä annoit vinkkejä kuinka säästää rahaa working holiday -viisumia varten.

    Trust me, inspiroit varmasti meitä monia! <3

    Reply
    • Sandra
      16 kesäkuun, 2019 at 5:19 pm

      Voi KIITOS Rebekka, kun kommentoit <3. Et tiedä, miten paljon tämä kommentti merkkaa mulle.

      Sen verran voin sanoa, että Australia on yksi maailman parhaita paikkoja ottaa ensiaskelia meribiologian suuntaan. Iso valliriutta, rannikkoseudut, valaiden kulkureitit ja mielettömän rikas vedenalainen elämä. Merikilpikonnia, valaita ja delfiinejä ja lukuisia kaloja voi bongailla monessa kaupungissa.

      Itse tein oman opiskelupaikan suhteen siten (kun lähdin Maltalle), että otin koulupaikan vastaan, ilmoittauduin läsnäolevaksi ja lähdin silti Maltalle. Se antoi aikaa pohdiskella, olisiko opinnot mun juttu. Koulut odottavat, mutta kaikki tilaisuudet eivät ;). Ikinä, en ikinä ole katunut sitä, että uskalsin lähteä Ausseihin. Eniten rohkeutta vaati päätöksen tekeminen, sen jälkeen asiat alkoi järjestymään kuin itsestään.

      Moni on lähtenyt Ausseihin pienemmällä säästösummalla, joten ehkä poikakaverisi saa kerättyä kesällä tarpeeksi säästöön. Ja Australiaan lähtee todella moni muu ja uusiin ihmisiin tutustuu helposti hostellissa. Myös Suomalaiset Australiassa -ryhmään Facebookissa voi laittaa viestiä ja etsiä kaveria, joka olisi samoilla suunnilla kuin itse on. Ehkä jopa löytyy joku, joka olisi lähdössä samoihin aikoihin ja samaan kaupunkiin!

      Jos susta yhtään tuntuu siltä, että voisit kokeilla siipiäsi yhdessä maailman upeimmassa maassa, niin kannattaa tehdä niin! Eniten elämässä loppujen lopuksi katuu asioita, jotka jättää tekemättä – älä anna seikkailun Australiassa olla yksi niistä 🙂

      Reply
  • Sateenmuru
    14 kesäkuun, 2019 at 5:32 pm

    Onnea! En ole vähään aikaan käynyt kurkkaamassa blogiasi, joten totean nyt, että tuo uusi (?) kansikuvasi on hieno! 🙂 Teksti oli myös kiva ja inspiroiva, blogin kirjoittaminen on varmasti auttanut ”ukoistamaan” omat ajatukset ja sitä kautta aktualisoimaan haaveet. Taisin muuten aloitella omaa blogiani, sateenmurusiani, samoihin aikoihin Dublinissa – mieheni hienovaraisen pakottamisen kautta (tästä kiitokset toki hänelle)!

    Reply
    • Sandra
      16 kesäkuun, 2019 at 5:25 pm

      Voi kiitos, tykkään itsekin siitä enkä ole siksi vaihtanut sitä vuoteen :D. Voi ihan mahtavaa, että olet itsekin jaksanut bloggailla näinkin kauan. Onneksi miehesi pakotti siihen 🙂

      Reply

Leave a Reply