Henkilökohtaista Ruotsi

Elämää kahden kulttuurin välissä

toukokuu 14, 2019

Siitä on nyt 12 vuotta, kun minulla oli viimeksi täysin suomalainen poikaystävä. En enää muista, millaista se oli. Tylsää varmaan. En enää muista, millaista oli jakaa se yhteinen todellisuus, jossa olimme molemmat kasvaneet PikkuKakkosen tunnusmusiikin tahtiin ja kannustimme maailmanmestaruuskisoissa samaa jääkiekkojoukkuetta. Pelkkä ajatuskin tuntuu nykyään oudolta. Kahden eri kulttuurin välisessä suhteessa muista asioista tulee uusi normaali. Tässä muutamia havaintojani.

Alatte puhua omaa kieltä ja kielioppia

Tällä hetkellä käytän päivittäin suloisen sekaisin englantia, suomea ja ruotsia. Käytän sitä sanaa, joka tulee ensimmäiseksi mieleen ja minkä toinenkin ymmärtää. Saatan esimerkiksi kuvailla Tampereen läpi virtaavaa Tammerkoskea seuraavasti: ”Se on se fors that’s in the middle of Tampere”. Että näin. Yleensä käymme keskustelut englanniksi, ja siinäkin mennään välillä siitä, mistä aita on matalin. Tietyllä tavalla kynnys puhua englantia tilanteessa kuin tilanteessa on todella matala, mutta sitten puolestaan ei tule yhtään ponnisteltua, että käyttäisi mahdollisimman elävää kieltä tai monipuolista sanastoa. Kun kumpikaan ei ole englannin natiivipuhuja, ei ole niin väliksi, käyttääkö in vai at paikanmääreenä. Kielitaitoni on rapistunut, ainakin kotioloissa.

Online-sanakirja on koko ajan hollilla

Aina välillä tulee vastaan sanoja, joita pitää tarkistaa sanakirjasta. Esimerkiksi eilisen vitsin aiheena oli sana istukka, joka piti tarkistaa ruotsiksi. En tiedä, kenen mielestä moderkaka, eli äitikeksi (edit. -kakku), oli loistava sana kuvaamaan asiaa. Tai että nänni on bröstvårta, rintasyylä.

Leipähyllyllä tehdään kompromisseja

 

Sen verran vähän tässä taloudessa kulutetaan leipää, ettei ole järjeä ostaa useampaa eri laatua kerralla homehtumaan. Suomalaiseen makuuni parasta leipää on jokin ”kovaa kuin elämä” -jälkiuunileipä, kun taas ruotsalainen mieltyy enemmän pehmoiseen lingonlimppuun. Muitakin ihmetyksiä on ruokakaupassa. Erityisesti se, miten niin geneeristä tuotetta kuin jauhelihaa voi olla lukuisia eri versioita. Siinä yritän sitten selitellä, mitä eroa on Atrian, Snellmanin, Pirkan yms. eri versioissa. Ja sitten meiltä puuttuu muka niin oleellinen asia kuin pakastetut broilerinfileet. En itse ymmärrä, kuka haluaisi niitä ostaa pakasteena, kun tuoreenakin löytyy, mutta ilmeisesti tämä on valtava puute.

Eikä mennä edes siihen karkkihyllyyn. Silloin on parasta ostaa kummallekin omat pussit.

Telkkarista ei voi oikein katsoa mitään

Telkkariohjelmista on poissuljettuja kaikki mahdolliset suomalaiset viihde- ja tosi-tv-sarjat, koska toinen ei niistä ymmärrä mitään. Onneksi osaan Ylen ohjelmista saa ruotsinkieliset tekstitykset, samoin moniin Areenan sarjoihin. Samoista syistä poissuljettuja juttuja ovat esimerkiksi teatteriesitykset ja pubvisat.

On ihana esitellä omia tapoja

Erittäin kiva lisäpiristys on se, että on hauskaa opettaa toiselle suomalaisia tapoja ja juhlaperinteitä. Jokainen uusi juhlapäivä on mielenkiintoinen, koska saa maistatuttaa toisella runebergintorttua, mämmiä, simaa ja lanttulaatikkoa ja seurata tämän reaktioita. Huomaan, että olen itsekin perehtynyt viime vuosina enemmän eri päivien historiaan ja perinteisiin, koska haluaa niiden kautta opettaa toiselle asioita omasta kulttuuristaan.

Ja on ihan mahtava itsekin kokea uusia perinteitä, kuten vaikka rapujuhlan huumaa.

Plussana ainakin toistaiseksi on ”oma salakieli”

Ainakin vielä on hauskaa se, että voi käyttää suomea melkein kuin omana salakielenä. Tämä oli mahtava juttu myös Australiassa. Ei sillä, että jutuissani olisi mitään salaista, mutta pelkkä ajatuskin tuntuu hyvältä. Voin esimerkiksi jättää tämän blogisivun auki eikä toinen ymmärrä, mitä tässä lukee. Ja mikä parasta, tämä ei omassa tapauksessani toimi toisinpäin ;). Jotain hyötyä siis seitsemästä pakollisesta vuodesta kouluruotsia!

Mitä muita hauskoja huomioita olette panneet merkille?

  • Reply
    Sofia / Project Forever
    toukokuu 14, 2019 at 7:01 pm

    Jos pakastettujen broilerinfileiden himo iskee, niin niitä saa ainakin Lidlistä! 😀 Hauska kirjoitus muutenkin tämä!

    • Reply
      Sandra
      toukokuu 15, 2019 at 7:08 pm

      Haha kiitos! Kiva kuulla, pitänee kertoa kotona 😀

  • Reply
    Sunna
    toukokuu 15, 2019 at 10:48 pm

    Hieno kirjoitus, voisin vakoilla tästä inspiraatiota tuleviin postauksiin. Kaikki nämä kohdat ovat ihan totta omallakin kohdalla, ja lisää voisi keksiä vaikka kuinka paljon. Meilläkin on sellainen epäsuhta toistaiseksi, että olen opetellut saksaa vuosikausia, kun taas poikaystävä osaa sanoa suomeksi vain muutaman lauseen (suomalaisten kanssa paljon työskenneltyään). Englannin käyttäminen välikielenä tuntuu paljon mukavammalta kuin natiivipuhujan kanssa seurustelu, koska sitten siinä on aina alakynnessä. Molemmat sössitään kielen kanssa, ja hyvä niin. Iloa Ruotsin kielen ja kulttuurin tutkimiseen romanttisesta näkökulmasta! 😉

    • Reply
      Sandra
      toukokuu 16, 2019 at 9:31 am

      Kiitos! Lukisin tosi mielelläni lisää, joten vinkkaa mulle, jos vain päädyt kirjoittamaan oman version. Olen ihan samaa mieltä, että natiivipuhujan kanssa on aina alakynnessä. Huomasin tämän, kun Australiassa kävin ulkona paikallisten kanssa. Varsinkin väsyneenä tuntui ylivoimaiselta käydä mitään järkeviä keskusteluja, kun toinen korjasi pikkuvirheitä :D.

      Samoin ihan sitä samaa sinne saksan puolelle 😉

  • Reply
    Pia / Lyhyenä hetkenä
    toukokuu 20, 2019 at 11:29 am

    Kiva näkökulma! Minä nimittäin käytännössä torppasin sinkkuaikoinani kaikki ulkomaalaisten lähestymisyritykset sekä tinderissä että baarissa sillä perusteella, että haluan ilmaista itseäni äidinkielellä. En tiedä johtuuko se siitä, että olen kielen ammattilainen, mutta tuntuu siltä, että vieraammalla kielellä en tavoita samoja sävyjä tai osaa kuvailla tunteita yhtä hyvin kuin suomella ja silloin tälläisen verbaalisen ihmisen mielestä suhteesta puuttuu väistämättä jotain. Näin jälkikäteen oma asenne tuntuu kamalan ennakkoluuloiselta, nykyään saattaisin ajatella toisin, jos asia olisi ajankohtainen..

  • Reply
    Anna-Katri / Adalmina's Adventures
    toukokuu 21, 2019 at 5:19 pm

    Hahha, ihan mahtava postaus! Ja tuon kielen lisäksi kieltämättä nuo kulttuuriset erot ovat hauskoja, mutta samalla myös suhdetta omalla tavallaan rikastuttavia. 🙂

  • Reply
    Jenna / Citylights & Sunsets
    toukokuu 22, 2019 at 7:41 am

    Musta tuntuu et minä ja Sami ei ymmärretä toisiamme aina edes samalla kielellä, niin mitähän se olis eri kielillä 😂 Hah, hauska postaus!

  • Reply
    INDIVUE
    toukokuu 23, 2019 at 9:27 pm

    Säästyy vanhana muistisairauksilota, kun opettelee päivittäin kommunikoimaan vieraalla kielellä. Sen verran se vuosien mittaan päätä vetreyttää 🙂

  • Reply
    Emma
    toukokuu 24, 2019 at 9:54 am

    Mulla ei (muistaakseni :D) ole koskaan ollut varsinaisesti ulkomaisia poikaystäviä, mutta ystäviä toki sitäkin enemmän. Olen huomannut monesti esimerkiksi tuon, että englanti taantuu jonnekin lapsen tasolle kun sitä puhuu kaksi ei-natiivia ja vielä jos puhuu jonkun kanssa, joka ei ole opiskellut englantia niin paljon kuin me suomalaiset keskimäärin. Se on ihan kamalaa, kun huomaa että omakin kielitaito vaan kutistuu ja kapenee koko ajan!

  • Reply
    Tiina /Ihana Ahvenanmaani
    toukokuu 24, 2019 at 11:39 am

    12 vuotta naimisissa ruotsalaisen kanssa tulee täyteen syksyllä. Eilen illalla olikin jännät paikat lätkää katsoessa. 🙂
    Tutustuimme aluksi englanniksi, mutta meille molemmille oli selvää, että haluamme kommunikoida äidinkielillämme. Oma ruotsini oli ruostunut, mutta sieltä se vain puhumalla palasi. Mieheni on opiskellut suomen kielen täysin tyhjästä ja työskentelee itse asiassa nykyään suomen kielen (äidinkielen) opettajana Ruotsissa, itse asumme nykyään Ahvenanmaalla. Oma kieli kyllä rapistuu myös kun ei enää asu suomenkielisessä ympäristössä. Hauskinta on kuitenkin ehkä seurata lasten kaksikielisyyttä, huvittavia tilanteita syntyy välillä ja joistain tietyistä sanoista he eivät tunnu pääsevän eroon vaikka sata kertaa korjaisi. Tällä hetkellä rumpuja ja viuluja pelataan ja jalkapallossa ammutaan palloa. Mutta on ne lapset vain fiksuja; muistan kuinka lapset aina pienenä etsi sanoja, ja jos eivät löytäneet, sanoivat sen toisella kielellä MUTTA taivuttivat kuitenkin oikein kieliopillisesti (esim. Äiti, katso tuota TALLia – Äiti, katso tuota mäntyä).

    Suosittelen kyllä ehdottomasti panostamaan molempia opettelemaan toisen äidinkieltä ainakin sen verran, että ymmärtää toista. Ihanaa kesän alkua!

  • Reply
    Terhi
    toukokuu 24, 2019 at 8:43 pm

    Hauska kirjoitus ja minulle niin tuttuja juttuja. Suomi on takapajula kun sieltä ei saa sellaista tuotetta kuin filmjölk ja lihapullia ei voi kukaan järkevä ihminen syödä ilman puolukkahilloa. Minun lapseni tottuivat jo pienestä pitäen sanomaan kaiken kahdella kielellä kun he eivät tienneet ymmärsivätkö kaikki vai eivät.
    P.S. lingonlimpa är jättegott

  • Reply
    Emilia/Merkintöjä maailmasta
    toukokuu 25, 2019 at 4:04 pm

    Hauska idea ja toteutus postaukselle!😊 Oli kiva lukea, omassa perheessä paljon kansainvälisyyttä vaikka suomalainen mies löytyy sitten itseltä. Mieleenkiintoista tuo kolmen kielen yhtäaikainen käyttö ja pakastetut broilerit..xD

Leave a Reply