Ensimmäiset tunnelmat Suomesta

Sosiaalisessa mediassa mua seuranneet ovatkin jo tienneet, että olen päässyt turvallisesti Suomeen pitkän lennon jälkeen. Lento kulki Etihadilla Abu Dhabiin ja sieltä AirBerlinillä Berliiniin ja edelleen Helsinkiin ja matkustusaika oli yhteensä 27 tuntia. Matka meni hyvin ja erityisesti ensimmäinen 14 tunnin lentopätkä meni yllättävän kivuttomasti nukkuen ja hyvää elokuvatarjontaa katsellen. Ensimmäinen shokki odotti Saksassa, kun lentokoneesta astuessa tajusin, miten kylmä täällä vielä on eikä puissa ole oikeasti edes lehtiä. Lentokentällä ei myöskään ollut kiinalaisia, joiden puuttuminen katukuvasta on varmasti suurin muutos Euroopan puolella, vaan saksalaiset ja suomalaiset näyttivät samanlaisilta isoilta, hitaasti liikehtiviltä valkoisilta muumeilta.

Lentokoneen laskeutuessa Suomeen en voinut olla hymyilemättä nähdessäni valkoiset pellot, lukuisat järvet ja rintamamiestalojen rivistöt. Sellainen lämmin tuttuuden ja kodin tunne läikähti sisällä, kun näin suomalaisia maisemia vuoden jälkeen. Ainoa miinusjuttu täällä on toistaikseksi ollut kylmyys. Eilenkin aamulla mittari näytti kymmentä pakkasastetta ja viimainen tuuli teki ilmasta vielä purevamman. Mikään ei kuitenkaan lämmitä paremmin kuin läheisten ihmisten näkeminen. Olin mielessäni jo kymmeniä kertoja kuvitellut, miltä tuntuu nähdä vanhemmat lentokentällä ensimmäistä kertaa vuoteen ja olihan se juuri niin liikuttavaa kuin voi kuvitella. Rinkat ja reput lensi lattialle keskelle käytävää, kun halattiin ja itkettiin ja halattiin uudestaan. Oltiin varmaan aika huvittava näky keskellä Helsinki-Vantaata, mutta toivottavasti tuotiin hyvällä tavalla hymy ohikulkevien kasvoille.

Pari päivää on mennyt usvaisessa alkuhuumassa, jolloin olen fiilistellyt kaikkia Suomi-juttuja saunasta salmiakkiin ja rahkasta raejuustoon. Kaikki näyttäytyy vielä vaaleanpunaisten lasien läpi ja innosta hihkuen hehkutan mustikkarahkaa, pajunkissoja, ruisleipää, koirien kanssa lenkkeilyä ja kaikkea muuta suomalaista. Perjantaina isä oli järjestänyt pienimuotoiset tervetuliaisjuhlat, jota varten hän oli lämmittänyt kesähuoneen, laittanut valkean takkaan ja hakenut perinteistä Suomi-ruokaa ja tilannut vielä kakun. Näin juhlassa ensimmäistä kertaa myös siskoni, joista toisella on kesäkuussa laskettu aika. Olen niin iloinen, että pääsen olemaan läsnä raskauden viimeisissä kuukausissa ja olen paikalla, kun vauva syntyy. Kyseessä on perheemme ensimmäinen lapsi, ja minusta tulee siis täti!

Ensimmäinen viikko tulee olemaan aika kiireinen, sillä kalenteri on täyttynyt sosiaalisista menoista ja työhaastatteluista, joita on ilokseni alkanut myös kolahdella sähköpostiin. Ensimmäinen videohaastattelu pitää tehdä tänään ja maanantaina heti aamusta on sitten live-haastattelu toiseen paikkaan. Yksi työpaikka on varmistunut jo Australiasta käsin, mutta aion ahnehtia niin paljon töitä kuin vain pystyn tekemään ja pitämään itseni kiireisenä koko kuusi kuukautta. Lokakuun lopulla aion lähteä takaisin Melbourneen ja tavoitteena on saada säästöön ainakin 5000 – 7000 euroa ennen sitä.

Punainen lanka puuttuu tästä postauksesta, mutta halusin vain tulla jakamaan päälimmäiset tunnelmat ja tapahtumat ensimmäisiltä päiviltä. Aikaerosta johtuen herään myös kolmen aikoihin aamulla, ja mielelläni höpöttelen niitä näitä johonkin kanavaan näinä aamuyön yksinäisinä tunteina. Myöhemmin on luvassa tarkempaa analyysia siitä, näyttääkö Suomi erilaiselta, kun siihen on ottanut hetkeksi etäisyyttä ja huomaanko itsessäni muutoksia vuoden Australiassa asumisen jälkeen. Aion myös testailla uusia kahvioita ja ravintoloita Tampereella, kun uusia hyviä paikkoja on ilmestynyt sinne kuulemma useampia. Jonkinlainen Suomi-retki eri kaupunkeihin on myös suunnitteilla jossain vaiheessa kesää. Kuulen mielelläni postaustoiveita siitä, kiinnostaisiko teitä lukijoita jokin erityinen teema nyt, kun asun kesän Suomessa.

Taidan säästää teidät nyt tältä höpötykseltä ja toivottaa aurinkoista sunnuntaita!