Bali

Löytyikö Ubudista Eat, pray, love -tunnelmaa?

joulukuu 6, 2015

Rehellisesti sanottuna viimeiset kuukaudet Australiassa ovat olleet sellaisia, että niiden jälkeen pieni irtiotto omassa seurassa on tullut enemmän kuin tarpeeseen. Kahdeksan kuukautta hostellielämää ja yksityisen tilan jakamista muiden ihmisten kanssa on käynyt vähän raskaaksi, ja halusinkin Balilta löytää jotain. En osaa oikein määritellä sitä, mitä lähdin hakemaan. Jotain rauhaa, sisäistä rauhaa ehkä. Aikaa ajatella ja käydä läpi kulunutta vuotta ja saada ehkä jotain selvyyttä siihen, mitä elämältä haluaa. Oli välittömästi selvää, että Kutan hälinästä halusin pois, ja seuraava kohde olikin Balin kulttuuriseksi keskukseksi kuvailtu Ubud. Ubudissa ei ole rantaa, mutta niitä kuuluisia riisipeltoja sitäkin enemmän. Tämä on se paikka, jossa Eat, pray, love -elokuvan Bali-kohtaukset on suureksi osaksi kuvattu, ja niinpä tämä tyttö lähti Julia Robertsin jalanjäljissä Ubudiin.

IMG_7397 IMG_7393 (1) IMG_7383 IMG_7382 IMG_7447 IMG_7391 IMG_7374

Kyllähän Ubudin sivukaduilta jonkinlaista rauhaa löytyi, mutta keskustassa oli samanlainen hälinä ja turistien joukkio kuin muuallakin. Oli heti selvää, että tykkäsin paikasta enemmän kuin Kutasta ja erityisesti pieni perheomisteinen hotelli oli mukavan rauhallinen. Näin riisipeltoja ja ihailin upeita temppeleitä. Kuitenkin turismi oli kaikkialla ja sen seurannaisilmiöt tietenkin. Krääsää kauppaavat kojut, kuljetusta tarjoavat skoottereiden joukkiot, ylihintaiset Kiinassa valmistetut new age -henkiset koriste-esineet ja rätit sekä aasialaiset Nikon-turistit ja tinkimispakko. Uskon, että Ubud on aikoinaan ollut aivan ihana paikka, mutta ajan kuluessa aitous on hävinnyt jonnekin turistilaumojen alle.

IMG_7379 IMG_7380 IMG_7382 IMG_7398 IMG_7449 IMG_7373

Löysinkö Ubudista rauhaa? En ehkä, mutta sain ainakin levättyä kunnolla. Kävin pitkillä lenkeillä, luin kirjoja ja nukuin. Istuskelin iltaisin terassilla katsomassa, miten aurinko laskee riisipeltojen taa. Aamut käytin juoden kahvia ja syöden tuoreita hedelmiä. En saanut mitään ihmeempää valaistumista tai selkeyttä, mutta silti voin suositella Ubudia parin päivän kohteeksi, kun kerran Balilla käy.

  • Reply
    Meri / Syö Matkusta Rakasta
    joulukuu 6, 2015 at 6:02 am

    Mulle jäi jo kuusi vuotta sitten aika samanlaiset fiilikset Ubudista. Ihan kiva paikka kuitenkin. 🙂

    • Reply
      Sandra
      joulukuu 6, 2015 at 9:25 am

      Niin että tilanne on ollut samanmoinen jo ennen tuota kuuluisaa elokuvaa (eikö se johonkin noihin aikoihin ilmestynyt)… Kiva paikka tosiaan, ei ehkä odotusten veroinen.

      • Reply
        jerina
        joulukuu 6, 2015 at 12:26 pm

        Eat Pray Love -kirja on ilmestynyt jo vuonna 2006, joten kyllähän turisteilla on ollut hyvin aikaa vallata koko Ubud… Ennen sitä se on kuulemma ollut tosi rauhallinen paikka. Vaikka eihän kaikki tietenkään vain yhden kirjan ansiota/syytä ole. On kyllä ikävää, kun kaikista paikoista tulee turismin takia niin samanlaisia, mutta minkäs sille voi, että ihmiset haluaa mennä paikkoihin, joissa on jotain mielenkiintoista…

        • Reply
          Sandra
          joulukuu 6, 2015 at 2:17 pm

          Niin tää on totta. Toisaalta se on sääli, mutta toisaalta vain asioiden luonnollinen kehityssuunta, jolle ei vaan voi mitään. Itse olen ihan samanlainen turisti kuin kaikki muutkin ja omalta osaltani olen muuttamassa tuota ennen niin aitoa ja rauhallista kylää yhä kaupallisemmaksi.

  • Reply
    Maarit Johanna
    joulukuu 6, 2015 at 11:47 am

    Haaveilin juurikin tuon leffan myötä sekä Italiasta, että Balista, mutta nyt on jäänyt innostus enää Italiaan. Se varmaan säilyy autenttisena vaikka tapahtuisi mitä. Harmittavaa, että turismi on tuonut noin paljon liikaa Balille. Se oli joskus muutama vuosi sitten vielä ihan unelmakohde mulle, mutta en tiedä matkustaisinko sinne enää, vaikka tarjoutuisikin tilaisuus tuonne päin maailmaa lähteä. Se on kuitenkin niin pieni saari, joka vain sattuu olemaan kuuluisa. Voi olla, että skippaisin 🙂 Vaikka ihanalta muuten vaikuttaakin rentoutumisen kannalta 🙂

    • Reply
      Sandra
      joulukuu 6, 2015 at 2:19 pm

      Juu, mullakin oli Balista sellaiset paratiisirantamielikuvat, mutta kun Kutalle tuli, se oli kuin Kanaria, mutta Aasiassa. Hälyä, melua, kännisiä teinejä ja kauppiaita. Kuitenkin olen tällä hetkellä Gili Airilla, jossa vielä pääsee näkemään rauhallista ja rentoa elämää hevoskärryineen ja ystävällisine ihmisineen. Kirjoitan tästä blogissa lisää, mutta tämä on ollut tähän mennessä loman paras paikka.

  • Reply
    Stacy Siivonen
    joulukuu 6, 2015 at 3:42 pm

    No joo, mä olin etukäteen kuumottunut Machu Picchusta ja sitten se ei lainkaan vastannut mielikuvia, kas kun turreja oli tosi paljon, vaikka olin siellä silloin kun turreja on mahdollisimman vähän. Turismin lieveilmiöitä oli myös paikalla, ylihintaiset oppaat, ylihintaiset ravintolat, kaikesta kiskottiin viimeisen päälle ja kuitenkin koko Machu Picchu oli vain yksi rauniokaupunki koko Pyhässä laaksossa. Sitä en tiennyt, että niitä inkaraunioita olisi tosi paljon ennenkin Machu Picchua ja useimmat ilman turismin lieveilmiöitä.
    Balia taas minä en ole ikinä pitänyt muuna kuin turremestana. On se valitettavaa, että kaikki mestat keksitään.

    • Reply
      Sandra
      joulukuu 6, 2015 at 11:57 pm

      Voi ei, osasin arvata tuon. Itse haluaisin kuitenkin käydä Machu Picchulla, oli miten turistipaikka tahansa. Ehkä sitten sen lisäksi joku vähemmän kuuluisa inkaraunio.

  • Reply
    Kohteena maailma / Rami
    joulukuu 6, 2015 at 7:32 pm

    Hyvä postaus Ubudista, kun aikaisemmat näkemäni postaukset oli ikuistettu lähinnä kaupungin parhaista puolista, niin tässä näki turismin ja kaupunkikuvan. Silti, haluaisin joskus muutaman päivän tuolla viettää, mutta odotukset eivät ole tämän postauksen myötä turhan korkealla enää.

    • Reply
      Sandra
      joulukuu 6, 2015 at 11:56 pm

      Muutama päivä on ihan riittävästi. Kannattaa vuokrata skootteri ja käydä riisiterasseilla, ne on kuulemma tosi hienot. Ihan käymisen arvoinen paikka, mutta en tosiaan koko lomaa viettäisi siellä.

  • Reply
    Henna /suurin onni
    joulukuu 6, 2015 at 10:11 pm

    Oi ja voi… vaikka olihan se arvattavissa. Itsekin olen haaveillut käyväni Ubudissa, jos joskus Balille eksyn. Oikeastaan Bali ei jostain syystä kovasti houkuta, vaikka muuten Aasia iskeekin täysillä. Tuntuu, että Indonesiasta löytyy roppakaupalla paljon mielenkiintoisempiakin paikkoja. Vaikka kieltämättä tuo Gili Air alkoi houkuttaa Matkakuume.net-blogin Miikan ja Gian postausten jälkeen. Mutta katsotaan nyt… Ehkä sinun tulevat postauksesi saavat kelkan kääntymään niin paljon, että kohta minulla on sinne suuntaan lennot taskussa 😀

    • Reply
      Sandra
      joulukuu 7, 2015 at 12:01 am

      Mulla oli Balista aika erilaiset mielikuvat, kun olin lukenut mm. Too Fast for Love -Merin blogia. Ajattelin, että turisteja on, mutta että paikassa on turisteja syystä ja kyseessä on upea paratiisi. No ainakaan Kuta tai Ubud ei vielä ole vakuuttanut paratiisimaisuudesta, vaikka Ubud oli näistä kahdesta miellyttävämpi. Kyllä täällä kannattaa käydä, jos tännepäin tulee, mutta uskon, että Kaakkois-Aasiasta löytyy myös paljon, paljon parempia paikkoja. Mullekin tää reissu oli vähän sellainen ”kun kerran Australiasta lentää halvalla, niin miksei”.

  • Reply
    Pirkko / Meriharakka
    joulukuu 7, 2015 at 11:44 am

    Bali on vielä kokematta ja Ubud on ollut listallani – toki olen Eat, Pray, Love -leffan minäkin katsonut 🙂
    Mutta hyvä tietää vähän mitä odottaa – jos sinne päädymme …

  • Reply
    Titta & Thomas / IKILOMALLA
    joulukuu 7, 2015 at 12:31 pm

    Ihanalta pikkukylältä vaikuttaa! Nuo valokuvat ovat kauniin värikkäitä ja luovat hyvän vaikutelman tunnelmasta! Tosi harmi kun liiat turistilaumat pilaavat sen aitouden ja rauhan, joka siellä on joskus ollut.
    Kahdeksan kuukautta hostellissa kuulostaa aikamoiselta suorituksella! Itse en kyllä pystyisi! 😅
    Titta / IKILOMALLA

  • Reply
    Venla / Breezes from my Atlas
    joulukuu 7, 2015 at 1:41 pm

    Balille pitäis kyllä mennä. Minkälainen hintataso siellä muuten on? Kahdeksan kuukauden hostellielämälle ja yksityisyyden puuttumiselle nostan hattua – musta ei olis tuohon! Onneks nyt kuitenkin sait levättyä ja ehkä parempikin, ettei Ubudissa ollu liikaa näkemistä, jotta pystyit pyhittäytymään lepäämiselle. 🙂

    • Reply
      Sandra
      joulukuu 8, 2015 at 8:20 am

      Täällä on halpaa. Oon ite maksanut majoituksesta 15 euroo yöltä, ja kyse siis omista siisteistä huoneista tai bungaloweista. Syöminen ravintolassa on 2-3 euroa, Kutalla länkkäripaikoissa maks 10 e. Alkoholi usein kalliimpaa ku ruoka, mutta ei sekään lähellä Suomen hintoja.

  • Reply
    Erja/ Andalusian auringossa- ruokamatkablogi
    joulukuu 7, 2015 at 2:56 pm

    tiedän niin tuon jaetun tilan aiheuttaman ahdistuksen ja oman tilan kaipuun. Toisaalta tiedän myös, kuinka nopeasti se omaan kotiin palaamisen auvo ja oven sulkeminen takanaan muuttuu suruksi siitä, kun siellä ei sitten todellakaan odotakaan ketään…

    Voisin kuvitella, ettei Ubudista etenkään sen lefan kolmekymppisissä naisissa aiheuttaman kansanvaelluksen jälkeen todellakaan löytyisi rauhaa 😉

    • Reply
      Sandra
      joulukuu 8, 2015 at 8:18 am

      Heh, siellä yksin reissaavat 25 – 40-vuotiaat naiset saa kyllä toisistaan seuraa. Voin kuvitella, että jos ikinä asetun paikoilleni, niin pian alkaa haikeudella muistella jopa sitä hostellielämää.

  • Reply
    Tiia/ReiseReise
    joulukuu 7, 2015 at 6:43 pm

    Mä en ole nähnyt tuota elokuvaa, mutta löysin kesällä kirjan Japanista ja luin sitä aina junissa jne. Olin jotenkin pettynyt koko kirjaan, tai en ymmärrä miksi se on niiiin suosittu. Mulla ei oo oikein mitään mielikuvaa Indonesiasta, nämä kuvat voisivat kai myös olla Vietnamista tai Thaimaasta. ;/

    • Reply
      Sandra
      joulukuu 8, 2015 at 8:15 am

      Joo ei se kirja niin ihmeellinen ollut. Mut kai ihmisiä kiehtoo tuollainen ”jätän kaiken, matkustan vuoden ja löydän itseni”. Sitä mäkin taidan tehdä täällä, mutta se on toinen tarina.

  • Reply
    Huli/Meanwhile in Longfield..
    joulukuu 8, 2015 at 8:53 am

    Ubud on tosiaan jo ”parhaat” päivänsä nähnyt. Me saimme viime syksyisellä reissulla parasta Eat, Pray, Lova -fiilistä Mundukissa sekä Amedissa. Aivan huikeat paikat molemmat. <3

    • Reply
      Sandra
      joulukuu 9, 2015 at 1:08 pm

      Kiitos noista kaupunkivinkeistä. Nuo olikin ihan uusia paikkoja :). Täytyy jättää kuitenkin ensi kertaan, kun päädyin jumahtamaab Gili Airille.

  • Reply
    Tanja/Levoton Matkailija
    joulukuu 8, 2015 at 11:30 am

    Se on harmi miten turismi tavallaan ”pilaa” jotkut kohteet. Bali on sellainen paikka mihin en ehkä lähtisi, mutta ei sitä koskaan tiedä vaikka sinne joskus päätyisin 🙂

    • Reply
      Sandra
      joulukuu 9, 2015 at 1:10 pm

      No joo, ei tää mulle ollut mikään unelmakohde, mutta kun Ausseista oli kerran helppo lähtee, niin tuli tätäkin kokeiltua. En tiedä, tulisinko uudestaan, kun Aasiassa on kuitenkin parempiakin kohteita.

  • Reply
    sarrrri | La Vida Loca 2.0 Matkablogi
    joulukuu 9, 2015 at 11:11 am

    Mä en ole koskaan tuntenut oikein sen suurempaa intohimoa matkustaa Aasiaan, toki haluaisin, mutta en mitenkään intohimolla. Balista en ole kuullut muuta kuin ryyppytarinoita, joten tämä oli ihan piristävästi erilainen postaus – voisin kuvitella että haluaisin nähdä nimenomaan noita riisipeltoja. Turistikrääsästä en tykkää missään, mutta minkäs sille tavallaan mahtaa, tavallaanhan se on alueen kannalta hyvä asia että turismista tulee tuloja, mutta sitten taas… 🙂

    • Reply
      Sandra
      joulukuu 9, 2015 at 1:13 pm

      Totta. Harmi periaatteessa tuo alueiden turistioituminen, mutta kyllä se toisaalta nostaa paikallisten elintasoakin. Oon kokenut, että Kuta on se pahin ryyppymesta. Ubudissa oli heti erilainen tunnelma.

  • Reply
    Anna Koskela
    joulukuu 9, 2015 at 1:01 pm

    Ubud. Ei kiitos!

    Ajoimme sen läpi pysähtymättä. Ei tosiaankaan vakuuttanut paikkana. Olimme saaneet vähän vihjettä siitä, että siihen ei kannata uhrata aikaa, ja onneksi varasimme hotelin Mundukista, saaren keskeltä. Se oli ihan mukava kylä.

    Juuri juttelimme lähdettäisiinkö Balille uudestaan. Kyllä…mutta edelleen se olisi Amed mihin menisimme.

    • Reply
      Sandra
      joulukuu 9, 2015 at 1:15 pm

      Juu oikeessa oot. Tää on nyt nähty, ihan kiva oli käydä, mutta toista kertaa ei tarvi tulla. En usko, että ihan pian tuun Balille uudestaan, ellei joku huippuhyvä 100 aud lentotarjous tule vastaan.

  • Reply
    Heidi / Maailman äärellä
    joulukuu 10, 2015 at 7:50 pm

    Eat, pray, love -elokuvan innoittamana minäkin olen matkustanut sekä Ubudiin että Napoliin (ja juu, kävin syömässä pitsaa samassa paikassa kuin elokuvassa!) ja se ei ollut pettymys, ei todella! Ubud sen sijaan, no, me oltiin sielä vaan päivä… meillä oli niin ihana oma villa Balilla ja oma uima-allas, että tuli sitten vietettyä kunnon kuhertelulomaa omassa salaisessa villassa. No, käytiin me toki niillä riisipelloillakin ja kauhistelemassa turistien Kutaa, mutta sieltä kyllä lähdettiin saman tien pois. En voi sanoa, että Bali oli pettymys, mutta en nyt ihan heti sinne kuitenkaan palaa.

    • Reply
      Sandra
      joulukuu 11, 2015 at 1:56 pm

      Pakko käydä joku kerta testaamassa tuota pizzaa. Mulle Bali ei ole ollut sellainen paratiisi kuin odotin, mutta Gili Air oli juuri sitä, mitä toivoin. Jäinkin sinne sitten pidemmäksi aikaa. Onneksi majoitus oli teillä sitten Balilla kiva ja saitte vietettyä laatuaikaa, niin eikai sitten niin haitannut, jos kohde ei muuten niin kovasti säväyttänyt.

  • Reply
    Annika | Travellover
    joulukuu 10, 2015 at 9:55 pm

    Olin viime kesänä neljä viikkoa Balilla ja kävin myös Ubudissa. Kylä oli lähinnä ahdistava, mutta kävelystä ympäristössä tykkäsin kyllä. Siellä ollessa mietin, että ainakaan minä en kokenut paikkaa seesteiseksi tai ylipäätään mitenkään sellaiseksi, millaisena se kirjassa ja leffassa esitetään. Mutta saihan sieltä kivan oman pikku talon ja oman uima-altaan hyvään hintaan. Sielulle teki siis sillä tavalla hyvää. 🙂

    • Reply
      Sandra
      joulukuu 11, 2015 at 1:54 pm

      Ihan samat fiilikset! Oma bungalow toi rauhaa, mutta muuten sieltä oli rauha kaukana.

  • Reply
    Jenna / Journey Diary
    joulukuu 12, 2015 at 11:08 am

    Tuosta leffasta saa kyllä harvinaisen seesteisen kuvan Ubudista. Turistit ikävä kyllä pilaa kaiken, mutta eipä siitä auta valittaa kun turisti oon itsekin 😀 Hyvää jatkoa sulle sinne reissun päälle ja toivottavasti löydät vielä etsimäsi rauhallisen paikan 🙂

    • Reply
      Sandra
      joulukuu 12, 2015 at 11:49 am

      Sama! Ei auta valittaa, kun on itsekin turrena ”pilaamassa” kokemusta muilta. Kiitos Jenna 🙂

  • Reply
    Virpi /Täynnä tie on tarinoita
    joulukuu 12, 2015 at 12:53 pm

    Joskus sitä rauhaa ja aikaa itselle on tosi vaikea löytää. Kuitenkin se loppujenlopuksi on melko pienissäkin hetkissä, vaikkapa nyt aamu- tai iltahetki omalla terassilla, kahvi tai muu juoma seurana. 🙂 Siitä on hyvä aloittaa. 🙂

    • Reply
      Sandra
      joulukuu 13, 2015 at 1:34 am

      Totta! Pitäisikin osata arvostaa juuri noita pieniä arjen hetkiä 🙂

Leave a Reply