Osa bloggaajista suhtautuu tähän touhuun kunnioitettavan systemaattisesti. Heiltä löytyy postauskalenterit, ideavihkot ja ajastukset, jotka on mietitty tarkalleen sen mukaan, milloin blogissa on vilkkainta. Tässä ei ole mitään huonoa, päinvastoin. Olen joskus itsekin yrittänyt sitä, mutta näille suunnitelmille käy samoin kuin ruokapäiväkirjoille. Ihailen ihmisiä, joilta löytyy energiaa tehdä vaativaa päivätyötä ja lisäksi suoltaa ulos monta postausta viikossa. Itse en ole koskaan osannut ottaa tätä touhua strategisesti, kuten en elämää ylipäätään. Kirjoitan vain kun löytyy inspiraatiota, ja välillä sitä ei ole.
Viimeisin reilu kuukausi on ollut odotettua raskaampi. Menetyksiä ja huonoja uutisia, jotka ovat varjostaneet arkista puurtamista. Paljaita puita, sohjoksi liiskaantuneita ruskeita lehtiä, jossain kaukana joutsenen huudot. Kylmää viimaa ja yksinäisyyttä, jotka sinnikkäästi tunkeutuvat vaatekerroksen alle. Suomen marraskuu, ensimmäinen taas moneen vuoteen. Olin jo unohtanut, miten raskasta tämä aika voi olla. Mieleeni palautuu lapsuuden Muumi-ohjelmat, joissa Muumipeikko perheineen kömpi aina näihin aikoihin talviunille. Enkö voisi tehdä niin itsekin?
Taidan sittenkin olla enemmän Nuuskamuikkusen kaltainen. Se, jonka kuuluu lähteä aina pois talven tullen, jotta hän voisi palata jälleen keväällä.
Voisiko tässä olla jotain positiivista?
Toisaalta on tässä marraskuussa jotain hyvääkin. Tämä on hyvää aikaa pysähtyä ja suunnata ajatuksia kohti tulevaa. Luonnon hiljentyessä voi itsekin rauhoittua ja miettiä, mitä tulevaisuus voisi seuraavaksi tuoda eteen. Itse nimittäin uskon vakaasti, että kun oman mielen on suggestoinut kohti seuraavaa tavoitetta, alat huomaamaan ympäristöstä merkkejä ja mahdollisuuksia, jotka puskevat sinua kohti tuota haluamaasi. Olen tässä omassa mielessäni tehnyt välitilinpäätöstä kuluneista vuosista ja todennut, että olen todellakin saavuttanut niin paljon asioita, joita olen halunnut. En välttämättä aina välittömästi, enkä välttämättä ihan prikulleen siinä muodossa kuin alunperin ajattelin. Mutta olen saavuttanut yhtä kaikki.
Blogille uutta suuntaa?
Samalla olen miettinyt tämän blogin suuntaa. Aika monet alkoivat seurata blogiani Australian-matkani aikana, ja hakivat inspiraatiota ja vinkkejä omalle reissulleen. The Present is Perfect brändäytyi Australia-blogiksi, mutta en ole enää ollut maassa pariin vuoteen. Osa toivoo ehkä enemmän pitäytymissä puhtaasti matkailuaiheessa; osa haluaa kenties lukea pohdiskelevia postauksia elämästä ja tavoitteiden saavuttamisesta. Toista kiinnostaa ulkomailla asuminen ja toista taas paluumuuton jälkeiset tunnelmat. Olen saanut toiveita kirjoittaa opiskeluistani, mutta meneekö tämä jo liian kauaksi matkablogin jutuista?
Haluaisinkin kysyä, mitä sinä haluaisit lukea blogistani? Itselläni on jo hieman näkemystä siitä, mihin suuntaan painopiste tulee siirtymään tulevaisuudessa, mutta haluan kuulla sinunkin ajatuksiasi. Missä pitäisi olla vuonna 2019? Mitkä ovat suosikkijuttujasi?
No Comments