Elämä Ura ja opiskelut Yleinen

Millaista on palata opiskelemaan kolmekymppisenä?

syyskuu 27, 2019

Uusilla fukseilla on parhaillaan käynnissä ensimmäiset viikot yliopistossa. Joukossa iso osa on suoraan tuoreita lukion penkiltä repäistyjä ihmisenalkuja, ja usein lähes toisella puolikkaalla on takana välivuosi jos toinenkin. Mutta millaista on opiskella oikeasti hieman vanhempana, esimerkiksi näin omassa tapauksessani kolmekymppisenä? Miten kaikki eroaa vuodesta 2008, jolloin opiskelin markkinointia?

Vuonna 2008 olin parikymppinen ja minulla oli suuria suunnitelmia. Oli urasuunnitelmia, oli parisuhdesuunnitelmia, oli vaikka mitä mielikuvia siitä, millainen elämäni tulisi olemaan. Tulevaisuus oli yhtä aikaa pelottava ja mahdollisuuksia täynnä. Oli kovat paineet tulla joksikin, olla jotain, pärjätä suhteessa muihin. Mikään ei kuitenkaan mennyt niin kuin tuolloin suunnittelin.

Nyt olen siis palannut takaisin koulun penkille opiskelemaan erilaista alaa. Olen päässyt taas katsomaan ja kokemaan opiskelijaelämää työssä ja matkaillessa vietettyjen vuosien jälkeen. Jotkin asiat ovat muuttuneet, jotkin asiat näkee uudella tavalla. Tässä muutamia huomioita:

Opiskelijoilla on superhyvät edut

Tässä sitä ollaan vuonna 2008

Vaikka en enää saa itse opintotukea, ihmettelen aina välillä itsekseni, millaiset kissanpäivät opiskelijoilla on. Lounasta saa alle kolmella eurolla, käytössä on YTHS:n palvelut ja junaliput lähtevät matkaan jopa puoleen hintaan normaalista. Monessa paikassa saa mukavia alennuksia opiskelijakorttia vilauttamalla (esimerkiksi Tampereen teatterin näytöksiin voi päästä vain 7 eurolla). Samanlaiset edut oli kymmenen vuotta sitten, mutta en niitä jostain syystä osannut arvostaa ja ihmetellä samoin kuin nyt. Kai oma talous oli sen verran tiukempaa tuolloin, ettei ekstraan ollut varaa. Silti on todella hienoa, että yhteiskunta tukee opiskelua Suomessa avokätisesti.

Toisen tutkinnon opiskelu on paljon helpompaa

Opiskelu on tuntunut helpolta, vaikka työtäkin on joutunut tekemään. Ensinnäkin sain heti alkuun edellisestä tutkinnosta hyväksiluettua noin 30 opintopisteen verran (olin opiskellut journalismia sivuaineena markkinointiopinnoissa). Olen myös saanut korvattua erilaisia tutkimusmenetelmäkursseja ja muita pieniä juttuja. Opettajat ovat olleet yllättävän joustavia kaikkien korvaavuuksien kanssa. Toinen iso etu on aiempi tottumus yliopisto-opiskeluun, tieteellisten tekstien lukemiseen, ajan hallintaan ja esseiden kirjoittamiseen.

Asenne on erilainen

Aikaisemmassa tutkinnossa tavoitteenani oli saada tutkinto, joka antaa mahdollisuudet hyvään työhön. Nyt ajattelen pikemminkin etsiväni taitoja, joita voin hyödyntää heti. Tunsin myös, että aivoni kaipasivat älyllistä haastetta reppureissausvuosien jälkeen.

Samalla olen huomannut, että nyt ei ole enää mahdollisuutta viivytellä asioiden tekemistä ja käyttää aikaa epäolennaiseen. Kun on paljon muita vastuita, pitää opiskeluhommat mahduttaa juuri siihen hetkeen, kun ne on suunnitellutkin tekevänsä. Muuten koko korttitalo romahtaa. Ei ole aikaa istuskella tuntikausia ainejärjestön tiloissa tai viettää pitkiä aikoja lounaalla. Eikä todellakaan aikaa tai energiaa mennä jo edellisenä iltana jonottamaan jotain bilelippuja.

Vappuaattona vuonna 2009

Vanhus ei vaan jaksa käydä opiskeluriennoissa

Vapun tienoilla vuonna 2019

Sosiaalinen puoli on tärkeä opintojen aikana. Olen kuitenkin ollut aika huono menemään minnekään ylimääräiseen tapahtumaan. Valvominen tuntuu todella vaikealta (olen aina ollut aamuihminen, joka herää kuudelta ilman herätyskelloa) ja usein seuraavana päivänä on töitä tai muita vastuita. Päivät on myös aikataulutettu muutenkin niin täyteen, että jostain pitäisi karsia, jos haluaisi enemmän sosiaalista toimintaa. Välillä myös tuntee olonsa hieman ulkopuoliseksi ja erilaiseksi, vaikka kaikki ovat todella mukavia. Mutta joo, pitäisi yrittää olla itse aktiivisempi ja lähteä mukaan tapahtumiin, vaikka ei välttämättä huvittaisi ja jaksaisi.

Opiskelukulttuuri on muuttunut

Ja nimenomaan paremmaksi. Vaikka alkoholilla on edelleen aika iso rooli opiskelijatapahtumissa, paljon enemmän on myös täysin alkoholittomia tapahtumia. Ketään ei nolata, eikä painosteta juomaan. Mihinkään ei ole pakko osallistua. Opiskelijat vaikuttavat paljon fiksummilta, tiedostavammilta ja kypsemmiltä kuin mielestäni kymmenen vuotta sitten.

Yllättävän käytännönläheistä

Menossa ekalle luokalle 

Verrattuna aiempiin opintoihini, journalistiikan opinnot ovat olleet todella käytännönläheisiä. Luennotkin koostuvat ainakin puoliksi työelämän ammattilaisista, jotka kertovat omasta työstään ja kokemuksistaan. Erilaisilla työpajoilla opitaan valokuvaamista, erilaisten juttutyyppien kirjoittamista, WordPressin käyttöä ja haastattelemista. Uskon, että opintojen jälkeen jokaisen voisi heittää toimitukseen ja kaikki selviäisivät siellä kunnialla.

Markkinoinnin opinnoissa istuimme paljon massaluennoilla, joissa luettiiin valkoisten amerikkalaisten keski-ikäisten miesten kirjoittamia alan kirjoja. Opintojen jälkeen olin saanut perustaidot tutkimustyöhön ja tieteenalaan, mutta en käytännössä osannut todellakaan yhtään mitään. Paitsi ehkä kirjoittaa niitä esseitä, mistä on nyt hyötyä.

Kannattaa lähteä opiskelemaan

Motivaatio on nyt korkeammalla kuin aiemmin. Tunnen itseäni paremmin kuin kymmenen vuotta sitten ja huomaan, että journalistiikka ja viestintä ovat paljon lähempänä omia mielenkiinnonkohteitani kuin laskentatoimi tai markkinointi. En kuitenkaan tähtää toimittajaksi, vaikka työssä on paljon elementtejä, joista pidän. Opin luennoilla mielenkiintoisia juttuja ja pidän myös käytännön kursseista, joilla saan jotain konkreettista aikaan. Motivaatiotasot vaihtelevat aina, mutta tällä hetkellä menen uuteen opintoviikkoon hyvillä mielin.

Kuulen aika usein jonkun sanovan,  että voisipa vielä palata opiskelemaan, mutta on liian vanha. Ja nämä ihmiset ovat tyyliin 27-vuotiaita! Itse yritän ajatella, että en koskaan enää ole niin nuori kuin nyt. Aika kuluu joka tapauksessa, ja voit käyttää sen kuluvan ajan johonkin, jonka koet hyödylliseksi tai sitten voit tuhlata aikaa haaveilemalla ja jossittelemalla. Kannattaa toimia. Aina kannattaa opiskella.

  • Reply
    Hanna
    syyskuu 27, 2019 at 2:30 pm

    Aloitin myös uudelleen opiskelemaan 31-vuotiaana, mutta koska kyseessä oli ylempi korkeakoulututkinto, en ollut mitenkään poikkeuksellisen vanha vaan itse asiassa nuorimmasta päästä koko aloitusryhmässä, vanhimmat taisivat olla reilut 50v. Arvostin erityisesti edullista opiskelijaruokaa ja opiskelijakortitarjouksia. Tein töitä täyden viikkotuntimöärön samaan aikaan kun opiskelin, ja mieltä lämmitti kovasti myös se, että työnantaja ”sponsoroi” opiskeluani tarjoamalla opintopäivät palkallisina, jolloin ei tarvinnut käyttää niihin lomia tai ottaa palkatonta vapaata.

    Todellisuuteen ”vanhuudesta” heräsin vasta ulkomaanvaihtoon lähdettyäni, siellä olin officially vanha muiden ollessa ainakin 10 vuotta nuorempia 😀 Koska olin jo Erasmus-vaihdon suorittanut 7 vuotta aiemmin, ei biletys kiinnostanut ja Erasmus-organisaation retketkin olivat niin huonosti organisoituja, että ennemmin maksoin ekstraa ja menin kyseisiin paikkoihin/vierailukohteisiin omien aikataulujeni mukaisesti yksikseni. Sain tuolta vaihtoajalta kuitenkin muutaman hyvän ystävän, kenen kanssa olen edelleenkin säännöllisesti tekemisissä, joten en missään nimessä näe sitä huonona kokemuksena. Vaihtoaika ja töistä pois jääminen antoivat puolen vuoden hengähdystauon miettiä, mitä elämältä haluan ja lopulta sitten valmistumisen jälkeen irtisanouduin vakityöstäni ja muutin pois Suomesta. Tällä hetkellä en kaipaa opintojen pariin, koska yhdistettynä 37h työviikkoon se imi ihmisestä kaikki mehut. Ehkäpä voisi olla eri ääni kellossa, jos opiskelisin pelkästään tekemättä töitä samalla.

    • Reply
      Sandra
      syyskuu 30, 2019 at 6:29 am

      Voin kuvitella, että täysipäiväinen työ yhdistettynä opintoihin on raskas hoidettava. Mutta aika mahtava etu toi sponsorointi, en siitä tiennytkään :). Olen kanssa itse miettinyt mahdollisuutta lähteä Erasmus-vaihtoon, ja voin kuvitella, että se antaa kaivatun hengähdystaon. Jotenkin kun ottaa irtioton normaalista arjesta, pystyy paljon paremmin arvioimaan, mitä oikeasti haluaa elämältään. Hienoa, että uskalsit tehdä omannäköisesi ratkaisun.

      Paljon tsemppiä jatkoon Hanna 🙂

Leave a Reply