Elämä Suomessa Henkilökohtaista

Miten torjua koti-ikävää?

helmikuu 11, 2018
IMG_8025

Istun tässä tällä hetkellä lentokentän kahviossa. Olen pari tuntia sitten saattanut isän ja siskon taksiin, joka vei heidät toiselle Berliinin kentälle ja siitä takaisin Suomeen. Itse puolestani matkaan Euroopan toiselle laidalle, Maltan pikkuruiselle saarelle.

En ole koskaan ollut ihminen, joka tuntee suuresti koti-ikävää. Päinvastoin, olen aina ollut se, joka on tuntenut kutkuttavaa vetoa ulkomaita ja vieraita paikkoja kohtaan, enkä ole koskaan matkoilla haikaillut kotiinpaluuta. En ole koskaan ollut se, joka tokaisee loman jälkeen: ”Kyllä tässä tuli jo mielellään kotiin”. Nyt olen kuitenkin enemmän tai vähemmän kolmen vuoden ajan ollut poissa kotoa, ja kodilla tarkoitan nimenomaan koto-Suomea. Välillä mieleen tulee pakostakin ajatus, onko tässä mitään järkeä, että ehdoin tahdoin elää tuhansien kilometrien päässä tärkeimmistä ihmisistä.

IMG_0802

Jos antaisin ajatuksilleni vallan, voisi olla, että koti-ikävä iskisi sellaisella hyökyaallon kaltaisella voimalla, joka jyräisi kaiken muun altaan. Mutta en anna tämän tapahtua.

Miten olen onnistunut torjumaan koti-ikävää?

birtch

Ensimmäinen keino on luonnollisesti keskittyä täysillä siihen hyvään, mitä on ympärillä. Kulkea aistit valppaina, tutkia uusia ympäristöjä, tutustua uusiin ihmisiin, kokeilla tuntemattomia ruokia. Itse yritän mahdollisimman nopeasti omaksua paikallisia tapoja ja pidättäydyn tekemästä jatkuvia vertailuja Suomen kanssa. En yritä rakentaa ympärilleni omaa pikku-Suomea ympärilleni ja kaihoisasti miettiä Suomen hyviä puolia, vaan keskityn siihen hyvään, mitä uudesta kotimaastani löytyy.

Yritän muistuttaa myös itselleni, että ihmisen mieli alkaa aikaa myöten tekemään temppuja ja menneitä asioita ja Suomea alkaa muistella vaaleanpunaisten lasien läpi. Entinen kotimaani alkaa näyttäytyä ihanalta rauhalliselta paratiisilta, jossa koivunoksat humisevat lempeässä kesätuulessa, talviset lumikinokset kimaltelevat kuin kristallit ja lehmän kellon kilkahtelevat yöttömässä kesäyössä. Aikaa myöten unohdan loskasohjot, harmaan kolean sään ja kohmeiset kädet, joita eivät lämmitä edes paksut talvikintaat. Minun pitäisi muistuttaa itselleni, että se Suomi, jota ikävöin, ei ole todellinen. Se on olemassa vain minun muistoissani.

Valkovuokot2

Yritän muistuttaa myös, että Suomen lomat eivät anna oikeaa kuvaa elämästä Suomessa. Nykyään Suomessa käynti on aina juhlaa. On mahtavaa kuljeskella tutuilla kaduilla, tehdä nostalgiareissuja lapsuuden maisemiin ja moikkailla tuttuja kadulla. Tiedän, että jos olisin pidempään Suomessa, tämä uutuudenviehätys ja lomalla olemisen rentous alkaisivat kariutua yllättävän nopeasti. Arki napsahtaisi päälle, kuten se napsahtaa kaikkialla. Jonottamista S-marketin loisteputkilamppujen alla, seitsemän euron valmiskakkupaloja kahviloissa, auton kytkemistä lämpötolppaan ja kaikkea muuta. Nopeasti en olisi enää puolituttujen silmissä se kiinnostava ulkomaanasukki, vain ihan tavallinen naapurin Sandra.

Dog

Sitten on tietenkin se vaikein. Perhe ja ystävät. Onneksi Skype, Messenger, Whatsup ja Facetime auttavat pitämään yhteyttä ja soittelenkin kotiin vähintään viikottain. Silti erityisesti kun jotain ikävää sattuu, tunnen huonoa omaatuntoa, kun en ole paikan päällä auttamassa ja tukemassa. Tietyllä tavalla ulkomailla asuminen on kuitenkin jopa helpompaa, sillä silloin voin olla etäällä ikävistä asioista. Esimerkiksi koiran kuolema ei tunnu samalla tavoin yhtä todelliselta, kun en odota tutulla sohvalla kuulevani kynsien rapinaa parkettia vasten tai kun en joudu tulemaan tyhjään kotiin, jossa ei ole ketään ottamassa innokkaasti vastaan.

Suo

Itselleni tehokkainta lääkettä koti-ikävään on tietoisesti sulkea negatiivisia huonon omatunnon ja kaipauksen tunteita pois. Laitan ikävän omaan mieleni laatikkoon ja suljen kannen. En vello ikävän tunteissa, vaan pyrin heti ajattelemaan jotain muuta, jos alan liikaa haikailemaan kotiin. Teen näin siksi, koska tiedän, että nämä tunteet eivät tuo mitään hyvää. Ne tekevät vain olon ulkomailla kurjemmaksi ja estävät nauttimasta arjestani muualla. Tiedän, että voin palata Suomeen koska haluan, mutta tätä hetkeä en välttämättä voi elää enää uudestaan.

Miten te muut ulkosuomalaiset torjutte koti-ikävää?

  • Reply
    Rosita - Matkaopas Vapauteen
    helmikuu 17, 2018 at 6:49 am

    Mulla on kans tuo, etten tunne erityistä koti-ikävää. Tosin vuosia oli niin, että reissusta oli kyllä ihana tulla kotiin lepäämään, omaan sänkyyn ja suihkuun jne. Mutta nyt kun asustelee jo maailmalla niin koti on siellä mihin reppunsa rojauttaa, eikä sitä enää ajattele että on erikseen kotona olo ja reissussa olo. Että enempi tää kotona kaikkialla. Ja mulla on kääntynyt jopa niin päin että kaipaan enemmän maailmalle, omaan rauhaan ja omiin juttuihin kuin maailmalta ”kotiin”. Joka kerta on enempi sellainen olo että Suomessa ollaan käymässä ja koti on enempi siellä maailmalla. Mutta me ihmiset ollaan tässä vissiin aika erilaisia, uskon, että siedätys ja pitkät oleskelut lievittävät ajan myötä koti-ikävän useimmilla. Ja jos siitäkin huolimatta on ikävä kotiin, niin eiköhän se ole signaali jostain, sielumme kyllä vinkkaa, mikä meille on hyväksi ja missä meidän on hyvä olla 🙂

    • Reply
      Sandra
      maaliskuu 1, 2018 at 6:01 am

      Toi on todella hyvä kommentti ja puoli asiaan, että maailmalla voi olla omassa rauhassa ja omissa jutuissa. Olen tottunut jo sen verran olemaan itsekseni, että koti on tavallaan minussa itsessäni. Teillä tuntuu elämäntyyli olevan vielä enemmän reissaavaa kuin itselläni, ja ehkä jossain vaiheessa kokisin itse, että kaipaan omaa pysyvää paikkaa, omia tavaroita ja muuta. En tiedä, onko teille tullut sellaista ajatusta.

      Ja olet aivan oikeassa siinä, jos on jatkuvasti ”paha olo” tai ”ikävä” tai muuten jokin huonompi fiilis, niin se kertoo jostain kyllä.

Leave a Reply