Australia

Minun Australiani

kesäkuu 28, 2017

Tällaisena sateisena ”kesä”päivänä mieli käy levottomaksi ja ajatukset karkaavat väkisinkin takaisin Australiaan. Olen käynyt maassa nyt yhteensä viisi kertaa, ja jokainen kerta on omalla tavallaan syventänyt suhdettani tuohon ainutlaatuiseen maahan. Mikä on se syy, jonka vuoksi jokin paikka jättää jälkensä muistin syövereihin ja piirtyy osaksi sisimpää? Miksi jokin paikka saa sielun väreilemään ja miksi jonnekin haluaa palata aina uudestaan ja uudestaan? Mitä Australia merkitsee minulle, ja miten nuo merkitykset ovat muuttuneet vuosien kuluessa?

Ensimmäinen kerta

Olin 7-vuotias, kun kävin Australiassa ensimmäisen kerran. Pienelle maalaistytölle ikimuistoinen matka mullisti koko maailman. Ensimmäistä kertaa konkreettisesti tajusin, miten valtava ja monimuotoinen maapallo on, ja miten pienen pieni Suomi on tuossa laajassa mittakaavassa. Aikuisen järjellä tuollainen päättely tuntuu itsestäänselvyydeltä, mutta jos asettuu näkemään kaiken pienen lapsen silmin, pystyy ehkä hahmottamaan, miten merkittävästi ensimmäinen käyntini Australiassa laajensi maailmankuvaani. Ensimmäistä kertaa tapasin ihmisiä, joiden kanssa en voinut kommunikoida kielimuurin vuoksi. Näin eläimiä, jotka olivat esiintyneet ennen vain saduissa ja mielikuvituksessani. Lentäessäni lentokoneella näin lukuisia miljoonakaupunkeja, jotka näyttivät yössä kuin alhaalla sijaitsevalta tähtitaivaalta. Näin puita, joiden runko oli kuin huokoista paperia ja toisia puita, jotka olivat suuria kuin kerrostalot. Jokaikinen päivä suuni oli hämmästyksestä ammollaan, opin uutta ja maailmani kasvoi hitusen verran suuremmaksi. Jokainen päivä oli seikkailu ja tutkimusmatka. Mieleeni on tallentunut lukuisia pieniä yksityiskohtia ensimmäisestä Australian matkastani. Muistan syöneeni ostereita Formula 1 -ajoissa, muistan ranskalaiset jotka tarjoitiin simpukan sisällä, muistan karvaiset hämähäkit ammeen takana, muistan koulupukuisten lapsien joukkiot ja sen tuoksun joka tervehti aina aamuisin.

Kun palasin Suomeen, en ollut enää täysin sama tyttö. Pidin koulussani esitelmän Australiasta ja ylläni oli paikallinen koulupuku lierihattua myöten ja unelmoin meneväni kouluun Australiassa. Nukuin monta vuotta kenguru- ja koala-pehmoleluröykkiön kanssa. Piirtelin vihkot täyteen kuvia Australian eläimistä ja luonnosta. En silti olisi arvannut, miten kauaskantoiset vaikutukset tuolla viiden viikon matkalla olikaan.

Toinen kerta

Toisella kerralla tulin Australiaan isäni ja siskoni kanssa ollessani 10-vuotias. Tällä reissulla pätivät aivan samankaltaiset hämmästyksen ja uuden oppimisen tunteet kuin ensimmäisellä kerralla. Olin kuitenkin hieman vanhempi ja hallitsin englannin alkeet. Tästä syystä toinen Australian matkani syvensi ihmissuhteita, sillä pystyin paremmin kommunikoimaan muiden kanssa niin englanniksi kuin suomeksikin. Pystyin myös erilailla seuraamaan paikallisia tv- ja lastenohjelmia, jolloin Australian kulttuuri alkoi tulla vähitellen tutuksi.

Kolmas kerta

Kolmatta Australian matkaani jouduin odottamaan 19-vuotiaaksi asti. Olin juuri päässyt ylioppilaaksi ja olin jo pari vuotta perfektionismini vuoksi keikkunut väsymyksen ja burn outin välimaastossa. Päätinkin lukion jälkeen pitää välivuoden, ja tuon vuoden ehdoton kohokohta oli matka Australiaan ja Uuteen-Seelantiin. Kolmas Australian matkani merkitsi minulle vapautta suorituspaineista ja rentoutta, vaikka luinkin päivittäin kauppatieteellisen pääsykokeisiin. Huumaannuin sen tajuamisesta, että minähän olen olemassa ilman jatkuvaa suorittamista ja Australia alkoi yhä selvemmin merkitä minulle paikkaa, jossa voin olla vapaa ja oma itseni. Ehkä mielen rentous auttoi iskostamaan tarvittavat kansantaloustieteen perusteet ja kvantitatiivisen analyysin kiemurat mieleeni ja yliopiston ovet avautuivat samana vuonna.

Neljäs kerta

Vuosia ehti vierähtää opiskellessa ja töitä tehdessä, kunnes vähitellen mielessäni alkoi vaivata epämääräinen muljahtelu. Löysin itseni yhä useammin haaveilemassa ulkomaille muuttamisesta ja vapaammasta seikkailuntäyteisestä elämästä, mutta yritin pakottaa itseni ruotuun ja ajatukseni takaisin järkeville urille. Olin juuri saanut vakituisen työn valmistumisen jälkeen ja elämän palikat tuntuivat olevan hyvällä mallilla. Silti jokin arjessa ei tuonut tyydytystä. Kysyin itseltäni, tätäkö se elämä sitten on. Ollaan töissä, rakennetaan uraa, ostetaan asunto, hankitaan lapsia ja taaperretaan päivästä toiseen Suomen loskaräntäsäässä. En nähnyt itseäni onnellisena tässä yhtälössä, joten tein jotain villiä. Luotin intuitiooni ja siihen tunteeseen, joka kehotti minua uskaltamaan. Lähdin vakaasta elämästä Suomessa ja ostin pelkän menolipun Australiaan. Neljäs Australian matkani alkoi merkitsemään minulle rohkeutta, unelmien toteuttamista ja sitä, että otin aktiivisen roolin oman elämäni ohjaamisessa.

Viides kerta

Olin täyttänyt 29, kun tulin Australiaan viidennen kerran. Tällä reissulla olin ensimmäistä kertaa yksin, enkä ollut ollenkaan vakuuttunut, että lähtö olisi hyvä idea. Arkeni Suomessa sujui hyvin, siskoni oli juuri saanut vauvan ja olisin mielelläni seurannut pikkuisen kehitystä. Jopa työnteko Suomessa tuntui luksukselta edellisvuoden raadannalle farmityöntekijänä ja hotellin siivoojana Melbournessa. Silti jokin sai lähtemään. Australia kutsui jälleen, ja minä vastasin.

Hyvin nopeasti ymmärsin, että lähtö viidennen kerran oli oikea ratkaisu. Palaset loksahtelivat kohdilleen ja sain töitä, asunnon ja mieluisia harrastuksia. Sain läheisempiä ystäviä kuin olen Suomessa koskaan aikuisiälläni saanut. Reppureissauksen täyttämän vuoden jälkeen nautin tavallisesta arjesta, jossa kävin töissä, tein vihannesostokset torilla ja juhlin paikallisia juhlapäiviä yhdessä australialaisten kanssa. Englannissani vilahteli australialaisia slangisanoja, join lähes päivittäin flat white -kahvia  ja tiesin, milloin mikäkin vihannes oli sesongissa. Vapaapäivinäni ja lomillani suuntasin siihen osaan Australiaa, jota rakastin eniten – laajaan valtavaan erämaahan, jonka punainen hiekka kulkeutui kaikkialle ja tyhjyys jatkui silmän kantamattomiin.Vaelsin punaisten kallioiden ja rotkojen keskellä kuuman ilman löyhytellessä hiuksiani. Kävin paikoilla, jotka olivat olleet alkuperäisasukkaille pyhiä lähes ihmiskunnan alusta asti. Istuin iltaisin nuotion ääressä ja yritin tunnistaa eteläisen pallonpuoliskon tähtikuvioita. Elämäni yksinkertaistui ja tiivistyi timantiksi.

Toistaiseksi viimeisimmässä ja viidennessä Australian matkassani yhdistyivät kaikki edellisten kertojen tuntemukset. Jatkoin uteliaalla lapsen asenteella uusien paikkojen tutkimista ja erilaisiin ihmisiin tutustumista, mikä omalta osaltaan muokkasi näkemystäni maailmasta. Sain syviä ihmissuhteita ja omaksuin elämääni ja identiteettiini palasia Australian kulttuurista. Tunsin valtavaa henkisen vapauden tunnetta ja koin vahvasti, että elämän kulkuni on omissa hyppysissäni. Elin unelmaani, haastoin itseäni, elin rohkeasti itseni näköistä elämää.

Samalla ymmärsin, että tällä kertaa Australia alkoi vähitellen merkitä jotain paljon enemmän.

Siitä oli tullut koti.

 

  • Reply
    Anna | Muuttolintu.com
    kesäkuu 28, 2017 at 8:11 am

    Ihana juttu Sandra! Ja ihana miten paljon muistoja on jäänyt jo ihan tosta ekasta kerrasta. Itsellä ei kauheasti muistoja ole vielä noin penskana olemisesta, mutta varmaan Australia on ollut aika mieleenpainuva kokemus. Toivottavasti tuut vielä kuudennenkin kerran, tai no, ei sitä tarvi vissiin edes epäillä 😉 Itse oon ”käynyt” vaan 2 kertaa, mutta tänne sitten jumahdettiin ja nyt tää on yhtä koti kuin Suomikin <3

    • Reply
      Sandra
      kesäkuu 28, 2017 at 2:51 pm

      Kiitos Anna! Nyt sen tajuaa, miten hyvin muistiin onkin jäänyt yksityiskohtia tuosta ensimmäisestä reissusta. Eihän se käyntien määrä merkkaa mitään, sä onnistuit vähemmällä yrittämisellä siinä, missä toivon mukaan itsekin onnistun joku päivä – jäämään Ausseihin pysyvämmin! 😀

  • Reply
    Sonja | FIFTYFIFTY
    kesäkuu 28, 2017 at 6:05 pm

    Olipas kiinnostaa lukea sun ja Australian suhteen kehittymisestä! Oot onnekas, kun sulla ihan selkeä tiettyyn maahan liittyvä rakkaus, mulla on ehkä vielä hakusessa, vaikka Australia on toki hyvä kandidaatti. 😉 Hienoa, että oot kokenut voivasi Australiassa olla vapaa eri tavalla kuin Suomessa.

    • Reply
      Sandra
      heinäkuu 8, 2017 at 10:04 am

      Tuo Australiaan kiinnittyminen johtuu varmaan osittain siitä, että maahan on merkityksellisiä muistoja, jotka ovat syntyneet niin pienenä. Ehkä siitä syystä pidän tuota ensimmäistä matkaani kaikista merkityksellisempänä, vaikka toki enemmän asioita on tullut koettua maassa myöhemmin.

  • Reply
    Emma / Mutkia matkassa
    heinäkuu 2, 2017 at 7:06 pm

    Oi miten mukava tätä oli lukea! Ihanaa, että olet onnistunut säilyttämään lapsen uteliaisuuden aikuisuuteen asti ja löydät vielä uutta tutustakin paikasta! Onko muuten lapsuuden pehmokoalat ja -kengurut vielä jäljellä?

    • Reply
      Sandra
      heinäkuu 7, 2017 at 5:52 am

      Voi kiitos! Ei taida valitettavasti olla! En tiedä, minne kaikki on hävinny :/

  • Reply
    Sateenmuru
    heinäkuu 2, 2017 at 10:00 pm

    Olipas ihastuttavaa ja mielenkiintoista lukea! Melkein huusin jutun loppua kohden tietokoneen näytölleni, että pysy siellä Australiassa! : ) Minullakin on ollut tuollaisia unelmamaita (Irlanti ja Skotlanti), joissa olenkin nyt onnekseni asunut useaan otteeseen useamman vuoden, eli tiedän tunteen. Toisaalta on hienoa, että on löytänyt tuollaisen paikan, johon aina haluaa palata, mutta toisaalta sitä miettii, että olisiko pitänyt vaikka jättää yksi kerta Skotlannissa väliin ja suunnata Australiaan. ^__^ Kaikista upeinta olisi varmaan nauttia flat whitea äärettömän hiekan keskellä…

    • Reply
      Sandra
      heinäkuu 8, 2017 at 10:07 am

      Voi olisin varmaan pysynytkin, jos vaan olisin viisumin puolesta voinut! Joku päivä menen kyllä testaamaan Irlantia ja Skotlantia, sillä moni tuntemani hieman samanhenkinen tyyppi ovat kehuneet maita kovasti. Ehkä nyt voisi olla aika tutkia Eurooppaa hieman enemmän, kun täällä on kaikki niiin ”lähellä”. 🙂

  • Reply
    Martta / Martan Matkassa
    heinäkuu 4, 2017 at 1:13 pm

    Todella hauska tarina, tuntuu että olet paikkasi löytänyt! Minä olen myös haaveillut Australiasta jo pienestä pitäen, mutta en valitettavasti ole vielä päässyt käymään! Toivottavasti joku päivä!

    • Reply
      Sandra
      heinäkuu 8, 2017 at 10:05 am

      Ehkäpä jokin päivä olen siellä ihan vakituisemmin. Jossain vaiheessa uhosin, että kymmenen vuoden päästä minulla on kansalaisuus, mutta saa nähdä. Jos vaan mahdollisuus on lähteä niin pitkälle, niin suosittelen ehdottomasti 🙂

  • Reply
    Anna-Katri / Adalmina's Adventures
    heinäkuu 5, 2017 at 2:50 pm

    Oi, sinulla onkin Australian osalta monta erilaista muistoa, aivan ihania kaikki! ja kaunis kasvutarina näiden matkojen myötä. <3 Ja tiedän niin tuon tunteen, kun sisällä muljahtelee, ja mieli eksyy vähän väliä haaveilemaan pidemmästä irtiotosta ulkomaille. Ja itsellänikin Australia on ollut aina maalistan kärjessä, minne haluaisinkaan muuttaa.

    • Reply
      Sandra
      heinäkuu 8, 2017 at 10:01 am

      Kiitos! Ymmärrän hyvin, että olet varmaan itsekin ”kärsinyt” samanlaisista muljahteluista, kun olet päätynyt huikaisevan upealle maailmanympäriseikkailullesi, joka varmaankin pesee mennen tullen kenenkään muun tuntemani tai tietämäni tekemän reissun!

  • Reply
    Teija / Lähdetään Taas
    heinäkuu 6, 2017 at 2:16 pm

    Wau, ihania matkoja! Minä en ole vielä koskaan käynyt Australiassa. Jotenkin tuntuu, että sinne tarvitsisi enemmän kuin pari viikkoa, mikä usein talviaikaan on hankala järjestää. Toisaalta maailmassa on niin paljon muitakin paikkoja, mitä en ole vielä nähnyt, ja ne ovat kätevyyden vuoksi vielä toistaiseksi menneet edelle. Eiköhän sen Australiankin vuoro vielä joskus tule.

    • Reply
      Sandra
      heinäkuu 8, 2017 at 9:59 am

      Aivan totta, Australia on kaukana ja pelkästään lennon hinnan ja aikaeron vuoksi sinne ei viitsi mennä vähäksi aikaa. Kuukaudessakaan ei ehdi nähdä kuin pintaraapaisun. Jos itselläni ei olisi sukulaisia maassa, en varmaan olisi itsekään käynyt siellä näin montaa kertaa (ainakin noita lapsuuden kertoja, kaksi viimeistä kertaa olen mennyt sinne pääasiassa ihan maan itsensä takia).

  • Reply
    Sofia
    heinäkuu 6, 2017 at 2:56 pm

    Ihana kasvutarina, kiitos kun jaoit sen meille! 🙂 En ole vielä itse käynyt ollenkaan Australiassa, ja se on jäänyt jotenkin vieraan tuntuiseksikin, että en edes oikeastaan tiedä minne sinne haluaisin mennä. Onneksi tämä blogimaailma avartaa ja inspiroi! 🙂

    • Reply
      Sandra
      heinäkuu 7, 2017 at 4:43 pm

      Kiitos! Jos yhtään kiinnostaa, Australia on kyllä niin upea maa, että suosittelen ehdottomasti sen tutkimista ajan kanssa. 🙂

  • Reply
    Heidi / Seikkailujen helmiä
    heinäkuu 7, 2017 at 3:33 pm

    Ihanasti kirjoitettu juttu! 🙂 Paljon olet kyllä nähnyt ja kokenut. Itse en ole vielä päässyt käymään Australiassa, mutta juttujesi perusteella se vaikuttaa monipuoliselta ja upealta! Ehkä vielä joskus.

    • Reply
      Sandra
      heinäkuu 8, 2017 at 9:56 am

      Suosittelen ehdottomasti! Kokoa maalla riittää, joten monipuolisia maisemia pääsee siellä näkemään. 🙂

  • Reply
    Merja / Merjan matkassa
    heinäkuu 7, 2017 at 10:08 pm

    Australia on selkeästi sinun maasi 🙂 Minä en ole sinne vielä päässyt, mutta tahto on kova viimeistään kolmen vuoden päästä kun täytän seuraavan kerran pyöreitä. Enoni asui siellä useita vuosia perheensä kanssa -50 ja -60 -luvulla. Silloin sinne matkustettiin rahtilaivalla.

    • Reply
      Sandra
      heinäkuu 8, 2017 at 9:54 am

      Toivottavasti joskus pääset tutustumaan mantereeseen. Totta, 50- ja 60-luvuilla paljon suomalaisia muutti Australiaan töihin ja monet jäivät niille sijoilleen. Hyvä maa asua.

  • Reply
    Meri / Syö Matkusta Rakasta
    heinäkuu 9, 2017 at 11:55 am

    Toiset on käyneet viisi kertaa, eräät ei koskaan. 🙂 Australia ei ole koskaan suuremmin puhutellut mua, mutta niin moni palaa sinne ekan reissun jälkeen aina uudestaan, että kyllä mäkin aion joskus antaa maamme mahdollisuuden.

    • Reply
      Sandra
      heinäkuu 11, 2017 at 5:28 pm

      Se on aika kaukana kieltämättä, että sinne pitää oikeasti haluta, että viitsii ja raaskii lähteä. Mutta ehkä kenties osana jotain maailmanympärysmatkaa? 🙂

Leave a Reply