Australia Henkilökohtaista Pohdinnat

Palaanko vielä Australiaan?

kesäkuu 16, 2018

Siitä on noin 13 kuukautta, kun palasin Australiasta. Australiaan muuttaminen oli iso haaveeni, jonka toteuttaminen vaati aimo annoksen rohkeutta ja ripauksen hulluutta. Kuka järkevä aikuinen nyt lähtisi pelkkä menolippu mukanaan maailman toiselle puolelle? Kuka lähemmäs kolmekymppinen edes viitsisi rahdata omaisuutensa vanhempiensa autotalliin ja reissata hostelleissa pelkkä rinkka mukanaan? Saatika kuka länsimaalainen suostuisi raatamaan vihannesfarmilla minimipalkalla hiki valuen ja jalat mustelmilla? Tämä kaikki kuitenkin kannatti, sillä Australia oli paljon enemmän kuin osasin odottaa.

IMG_6069 IMG_6063 IMG_5665

Itse näen, että Australiaan muuttaminen oli kuin iso harha-askel sellaiselta polulta, jota olin kovin pitkään talsinut. Käytän nyt sanaa harha-askel, mutta en tarkoita, että hetkeäkään olisin katunut lähtöäni. Muuttopäätöksen jälkeen sain sanoa hyvästit entiselle elämälleni, vaikken sitä vielä tuohon aikaan tiennyt. Pala palalta taakse jäivät vanhat roolit, uskomukset, vaatimukset, jopa identiteettini osa-alueet. Kyseenalaistin vähän kaiken, kuten ajatukseni työurasta, menestyksestä, parisuhteesta ja onnellisuudesta. Totesin, että pohjimmiltaan minulle eivät tuo iloa hienot tittelit tai paksu palkkapussi (vaikkei näissä toki mitään pahaa olekaan), vaan se, että saan tehdä juttuja, joista nautin, kokea uusia asioita, kehittää itseäni ja olla vapaa. Australia antoi minulle sellaisen sisäisen vapauden, jota en ollut pystynyt Suomesta löytämään. Vielä Australian jälkeenkin olen pyrkinyt kynsin hampain pitämään kiinni siitä samasta mielen vapaudesta ja koettanut irtautua ajatuksesta, että minun olisi pakko tehdä jotakin, olla jotakin, lähteä mukaan oravanpyörään tai koettaa mukautua normien kaltaiseksi. Todellisuudessa vain harva asia on pakollista, ja pelottavan moni on mahdollista. 

IMG_5871 IMG_5999

Rakastuin Australiaan palavasti, joten pitäisikö minun palata sinne? Eikö nyt kannattaisi yrittää saada edes opiskeluviisumia, jotta voisin saada jalkani ovenväliin maahanmuuttolupien jaossa? Miksen yrittäisi asettua tuohon unelmieni maahan? Onhan Australia sentään aikamoinen paratiisi!

IMG_5669 IMG_6065 IMG_5657

Maltalla asuessani olen kieltämättä monesti makustellut Australiaan palaamista, mutta joka kerran sisimmässäni on jokin ääni, joka hangoittelee vastaan. Uskon, että ainakin tällä hetkellä voisin palata Australiaan lomalle, mutta toistaiseksi en pysyväksi aikaa. En usko kohtaloon tai mihinkään suurempaan johdatukseen yksilön elämässä, mutta sisimmässäni oleva ääni sanoo, että Australialla oli tarkoitus, jonka se täytti. Australia irrotti minut vanhasta ja antoi sysäyksen elää itseni näköistä elämää. Se riepotti, hajotti ja rikkoi, jotta voisin voimaantua ja rakentaa uutta.

Australia täytti siis tarkoituksensa. Enkä usko, että sinne palaaminen auttaisi enää kasvamaan ihmisenä siihen suuntaan, johon haluan nyt kasvaa. Joten tästä syystä haluan jatkaa sisimmässäni olevan äänen seuraamista ja jatkaa eteenpäin uusien tuulien mukana. Ainakin tällä erää tuo ääni sanoo, että paikkani on toistaiseksi jossain muualla kuin Australiassa. En sano, etteikö koskaan, mutta ei nyt. Kenties Australian aika tulee jälleen uudestaan myöhemmin.

Oliko tämä yllättävä päätös? Ehkä ainakin itselleni.

  • Reply
    Teea | Curious Feet
    kesäkuu 16, 2018 at 8:35 am

    Hyvää pohdintaa taas. Kaikelle on aikansa ja paikkansa. Mielenkiinnolla jään seuraamaan minne elämä sinua vielä kuljettaa :). Mukavaa kesän jatkoa!

    • Reply
      Sandra
      kesäkuu 16, 2018 at 11:35 am

      Kiitos samoin Teea! Kun tulin takaisin Ausseista, ikävöin kovasti sinne, mutta nyt koen, että en halua palata enää vanhaan. Aina on tilaa kehittyä eteenpäin ja saa nähdä, mitä on seuraavaksi luvassa 😉

  • Reply
    Suunnaton
    kesäkuu 18, 2018 at 10:20 am

    Ihanan inspiroiva postaus <3 Oliko sulla muuten enemmänkin postauksia Working holiday -vuodesta?
    Usein asioilla ja paikoilla on oma aikansa. Vaikka kokemuksia muisteleekin myöhemmin kaihoten, on jotkin asiat vaan jätettävä menneisyyteen. Elämä oli ihanaa siellä ja silloin, mutta uusintaa on vaikea saada. Vaikka paikka olisikin pysynyt samanlaisena, on ihmiset ja elämä jo muuttuneet sen verran, että muistoja voi olla vaikea kokea uudelleen.

    • Reply
      Sandra
      kesäkuu 21, 2018 at 6:49 am

      Kiitos! Kyllä, postauksia löytyy paljon blogissa Australia-tunnisteen alta. Myös vanhassa blogissa http://www.rantapallo.fi/thepresentisperfect löytyy runsaasti valmisteluja wh-vuoteen ja tunnelmia ensimmäisen ja toisen vuoden ajalta. Suurin osa aussijutuista on tuossa blogissa.

  • Reply
    Frida Ingrid - Ikimatkalla
    kesäkuu 18, 2018 at 8:32 pm

    Olen todellakin samaa mieltä tuosta, että kun sen oikein oivaltaa, että elämässä niin harva asia on pakollista ja niin moni asia mahdollista (ei välttämättä toteutuvaa, mutta mahdollista), se on suorastaan pelottavaa! On pelottavaa antaa voimaa unelmille sen sijaan, että pitäytyisi vain siinä mitä sinun oletetaan tekevän tai olevan. 🙂 Ihanat Australia-vibat tuli kyllä näistä kuvista!

    http://www.rantapallo.fi/fridaingrid/

    • Reply
      Sandra
      kesäkuu 21, 2018 at 6:50 am

      Ehdottomasti näin! Kaikki ei välttämättä toteudu, mutta tärkeintä on se ajatuksen tasolla löytyvä mahdollisuuksien taivas 🙂

Leave a Reply