Elämä Suomessa Henkilökohtaista Pohdinnat

Paluumuutto jännittää

heinäkuu 14, 2018

Reilun parin viikon päästä palaan takaisin Suomeen, jossa en ole asunut pysyvästi useampaan vuoteen. Noin kolmisen vuotta sitten päätin, että alan mennä kohti asioita, jotka tuntuvat hyvältä riippumatta siitä, miten järkeviä ne ovat. Tästä hetkestä alkoi hyvin erilainen vaihe elämässä, ja tuo päätös on vienyt minua maailman toiselle puolen ja nyt mutkien kautta se on palauttamassa minua lähtöpisteeseeni. Se on pyörittänyt ja riepottanut, mutta en voi sanoa, että olisin kertaakaan katunut.

IMG_9833 IMG_9675

Voin kuitenkin avoimesti myöntää, että muutos on jännittänyt moneen kertaan. Samoin nyt, kun olen palaamassa takaisin tutuille kulmille.

Ensinnäkin jännitän hieman sitä, mitä jos Suomeen päästyäni tunnen samanlaista ahdistuksen tunnetta, jota koin Australiasta paluun jälkeen. Pelkään, että minulla on Suomesta liian ruusuiset kuvat ja todellisuus tulee olemaan varsin arkinen. Jännitän, tuntuvatko ympyrät pieniltä ja sosiaalinen elämä kuivalta, kun kaikki ovat kiireisiä omassa elämässään. Lakkaanko parissa päivässä huomaamasta notkuvia jugurttihyllyjä, katujen siisteyttä ja säntillistä joukkoliikennettä? Onko vaikea tottua elämään vain suomalaisten ympäröimänä kohtuullisen kansainvälisen kaveripiirin jälkeen? Onko Suomi sittenkin tylsä, tavallinen, yllätyksetön?

IMG_9679 IMG_9796

Toinen valtava muutos liittyy yliopiston aloittamiseen. Ensinnäkin miten pärjään vuonna 99 syntyneiden lukiosta vastavalmistuneiden pikkuisten kanssa? Tai ehkä pikemminkin, miten nämä nuoruuden intoa ja ideoita pursuavat pienokaiset huolivat mukaansa tällaista vanhusta, jolla voisi itsellään hyvin olla jo vaikka teini-ikäisiä omia lapsia? Tuntuuko opiskelu palaamiselta takaisin aikaan, jonka olen jo elänyt? Istunko samoissa luentosaleissa deja vu -ilmiön kourissa ja lainaan kirjastosta epähuomiossa jälleen markkinoinnin oppikirjoja? Tajuanko yhdessä viikossa, että opintojen aloittaminen oli väärä päätös

IMG_9831 IMG_9825

Ja sitten viimeisenä, muttei vähäisempänä työ. Minähän en enää opintotukea saa, joten jollakin sitä on elettävä. Eli viimeistään joissain vaiheessa syksyä tai alkutalvea olisi aika alkaa etsiä osa-aikaista työtä opintojen oheen. Jännitän, iskevätkö ulkomailla vietetyt vuodet päin näköä kuin märkä rätti. Haluaako kukaan palkata tällaista maailmalla huidellutta kolmekymppistä naista? Sitten on vielä kysymys asunnosta. Ensi alkuun menen asumaan omaan lapsuudenkotiini, mutta toki suunnitelmissa siintää myös oman asunnon hankinta jossain vaiheessa, kun säännöllisiä tuloja alkaa ilmestyä.

IMG_9736

En halua kuitenkaan miettiä liikaa ja rakennella erilaisia mitä jos -skenaarioita. Menen ja katson, miltä tuntuu. Aion myös kaikin mahdollisin tavoin varmistaa, että paluu olisi mahdollisimman sujuva, ja yksi parhaista vinkeistä on pysyä mahdollisimman aktiivisena. Kun päivät täyttyvät mielekkäästä tekemisestä ja haasteista, ei paluuahdistukselle ole sijaa. Hyppääminen ulkomailla asuvasta työntekijästä työttömäksi vanhempien luona asuvaksi opiskelijaksi on aikamoinen downshiftaus, joten mieleen saattaa kuitenkin hiipiä tummempi ajatus jos toinenkin. Yhtäaikaisesti uudet alut ovat kiehtovia, ja voi yhtä hyvin olla, että nousen heti hyvien fiilisten aallonharjalle. Positiivinen ajattelu kantaa pitkälle.

Onko muilla ollut minkälaisia kokemuksia paluumuutosta? Sujuiko kaikki kuin rasvattu vai pitikö hakata päätä seinään?

  • Reply
    Sari
    heinäkuu 14, 2018 at 9:03 am

    Heippa,

    Niin tuttuja ajatuksia paluumuuton ääreltä. Olen itse lähtenyt ja palannut viimeisen 10 vuoden aikana neljästi. Väleihin on mahtunut elelyä useassa eri maassa. Lähtenyt olen aina uusiksi, kun on tuntunut siltä että edelliset ”ulkomaalaistumiset” eivät ole olleet tarpeeksi…

    Nyt olen kuitenkin pysytellyt onnistuneesti Suomen kamaralla jo reilun pari vuotta. Olen siinä mielessä samassa tilanteessa kuin sinä, että läksin reilusti yli kolmikymppisenä opiskelemaan amk-päivälinjalla viime syksynä. Aattelin alkuun itsekin, että kuin mummuksi sitä olonsa tuntee siellä ”nuorison” keskellä. Yllätyin kuitenkin iloisesti. Ryhmämme tiimihenki on mahtava ja joukkoon mahtuu kaiken ikäisiä ihmisiä 18-45 ikävuoden väliltä.

    Kannattaa antaa ”suomettumiselle” aikaa. Itsellä auttaa, kun yritän tarkastella kaikkea tuttua ja turvallista vähän kuin turistin näkökulmasta. Toinen iso apu on se, että aina on joku lyhyt ulkomaan pyrahdysreissu varattuna😊.

    FB:ssa on myös loistava ryhmä nimeltä Paluumuuttajat, jossa voi purkaa paluumuuttofiilareita.

    Tervetuloa Suomeen.!

    • Reply
      Sandra
      heinäkuu 15, 2018 at 4:48 pm

      Voi, kuulostaa aikalailla siltä, mitä oma tulevaisuus hyvin todennäköisesti tulee olemaan. Nyt on tullut kolmesti lähdettyä ja tällä kertaa olisi tarkoitus jäädä hieman pidemmäksi aikaa… ehkä.

      Kiitos kannustuksesta! Hyvä kuulla, että itselläsi on opinnot lähteneet hyvin käyntiin ja että olet päässyt porukkaan mukaan. Vaikuttaa varmasti aika paljon ala, ja toivottavasti myös omassa porukassa on vanhempaa väkeä.

      Kiitos vinkistä, liityinkin jo ryhmään ja olen paljon lukenut keskusteluja sieltä :). Oikein ihanaa kesän jatkoa sinulle! 🙂

  • Reply
    Merja / Merjan matkassa
    heinäkuu 15, 2018 at 3:47 pm

    Paluumuutosta ei ole kokemuksia, mutta eiköhän kaikki suju hyvin. Tulee varmasti päiviä, jolloin kyseenalaistaa kaiken uuden ja Suomi tuntuu tylsältä maailmalla vietettyjen vuosien jälkeen. Mutta kuten totesit, aina voi muuttaa suuntaa, jos jokin asia alkaa jatkuvasti hiertämään. Tervetuloa Suomeen! 😄

    • Reply
      Sandra
      heinäkuu 15, 2018 at 6:36 pm

      Kiitos, mielelläni tulenkin! Huonoja päiviä tulee, mutta niitä tulee kaikkialla. Ja jossain vaiheessa kai jokainen paikka tuntuu tylsältä. Kiva tulla Suomeen!

  • Reply
    Viherjuuria
    heinäkuu 15, 2018 at 6:17 pm

    Mä en aktiivisesti suunnittele paluumuuttoa, mutta suhtaudun ajatukseen jo positiivisemmin kuin joitain vuosia sitten. Elämä on kuitenkin aika lailla samanlaista kaikkialla riippuen siitä, miten sen itse järjestää ja miten siihen asennoituu. Ja vaikka Suomessa ei olisi kaikkea sitä, mitä vaikka maailman suurkaupungeissa, on siellä paljon, mitä muualla ei ole: puhdasta luontoa ja rauhaa, ystävällisiä ihmisiä ja turvallisia ympyröitä. Lähde vain avoimin mielin! Kun itse aloitin yliopisto-opinnot vuonna 2001 yksi opiskelijatoverini oli 37-vuotias entinen hammaslääkäri. Jotenkin hän meitä kesti, mutta valmistui kyllä myös pikavauhtia =D

    • Reply
      Sandra
      heinäkuu 15, 2018 at 6:39 pm

      Haha, muistan itsekin, että ensimmäisellä kerralla kanssani aloitti noin kolmekymppinen miehenalku, joka myös valmistui pikavauhtia eikä paljon baareissa notkunut. Ja todellakin! Suomessa on monta pientä ja suurempaa asiaa, joita arvostaa ihan eri tavalla. Esimerkiksi puhdas hanasta saatava juomavesi! Luonnosta ja jokamiehenoikeuksista puhumattakaan.

  • Reply
    Tepa
    heinäkuu 16, 2018 at 6:56 am

    Palasin Suomeen viisi vuotta sitten viiden ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen. Olin tuolloin 30-vuotias ja aloitin yliopisto-opinnot (takana oli jo amk-opinnot ja vaihdoin kokonaan alaa). Paluumuutto ja sopeutuminen sujui tosi hyvin. Pysyin aktiivisena ja opinnot vei toki paljon aikaa. Valmistuin viime vuonna.
    Et varmaan ole ainoa ikäisesi, joka aloittaa opinnot samalla linjalla. Meillä oli viiden saman ikäisen naisen porukka siellä nuorison lisäksi, mikä oli mukavaa. Ei kannata aliarvioida nuoria, itse hämmästelin kuinka fiksuja, kypsiä ja hyviä tyyppejä he oli. Ja suoraan lukiosta tulleita oli loppujen lopuksi vain kourallinen, kyllä suurin osa oli pitänyt vuoden tai pari välivuotta.

    Hyvää loppukesää ja mukavaa paluumuuttoa!

  • Reply
    Elina | Vaihda vapaalle
    heinäkuu 16, 2018 at 9:03 am

    Tervetuloa takaisin Suomeen. 🙂 En ole itse koskaan lähtenyt noin pitkäksi aikaa Suomesta, vain opiskelijavaihtoon ja 9kk maailmanympärimatkalle, joten ihan samassa tilanteessa en ole ollut. Itse kuitenkin kaipasin jopa suomalaisia tv-ohjelmia (vaikka nykyään en edes oikeastaan katso telkkaa). Joku siinä on, että oma maa on mansikka, vaikka niin moni juttu Suomessa vähän ärsyttääkin. Jos susta tuppaa tuntumaan siltä, ettei elo täällä tuntunutkaan niin hyvältä, niin ainahan sen kytkimen saa nostettua. 🙂

  • Reply
    Aino | Boho Chic Travels
    heinäkuu 17, 2018 at 2:38 pm

    Paluumuutin juuri Suomeen 7 kuukauden jälkeen ja vaikka aika olikin suht lyhyt ja Suomessa kesä parhaimmillaan niin alkuinnostuksen jälkeen paluushokki iski. Eli jos tunnet tyhjää oloa, pientä ahdistusta tai polttavaa tunnetta ostaa lentoliput jonnekin kauas, malta hetki – se on vain normaalia 😀 Rakastan itse sitä, että voin pitää Helsingin tukikohtanani ja täältä matkustaa muualle. Reissatessa kuitenkin silmät aina avautuu Suomen hyvistä puolista ja ollaankin tosi onnekkaita tietyissä asioissa täällä Pohjolassa. Tsemppiä!

  • Reply
    Sofia / Project Forever
    heinäkuu 18, 2018 at 7:51 am

    Tsemppiä ja tervetuloa takaisin Suomeen! En ole koskaan asunut ulkomailla joten sinänsä en osaa samaistua tai antaa vinkkejä, mutta uskon että pienen alkushokin jälkeen arki imaisee mukaansa ja homma lähtee pyörimään. Se, että palaako takaisin vanhoihin rutiineihin, tapoihin tai ajatusmaailmaan on kiinni omasta päätöksestäsi. Kannattaa reflektoida säännöllisin väliajoin itseään ja omia ajatuksiaan: Mitä minä haluan ja miten sen toteutan, tai vaikka että millainen ihminen minä haluan olla? Silloin ei huomaamatta lipsu takaisin entiseen. 🙂

  • Reply
    Pirkko / Meriharakka
    heinäkuu 19, 2018 at 7:10 am

    Mielenkiintoista tuo, ettet saa opintotukea. Johtuukohan se ”yli-ikäisyydestäsi” vai siitä, että Sinulla ehkä on jo yksi tutkinto. Aikuisopintotukikin on olemassa, mutta se taitaa vaatia pitkähkön työhistorian ja varmaankinn Suomessa.

  • Reply
    Virpi/Hätälasku matkablogi
    heinäkuu 21, 2018 at 7:55 am

    Jännittävä tilanne varmasti, mutta kuten kerroitkin positiivinen ajattelu ja itsensä pitäminen aktiivisena ovat varmasti hyviä lääkkeitä mahdolliseen ahdistukseen ja sen estämiseen. Kaikkea hyvää elämänmuutokselle! 🙂

Leave a Reply