Matkat Ranska

Pariisin Montmartre – taiteen vai turismin keskus?

toukokuu 27, 2018

Yksi kuuluisimmista alueista Pariisissa on Montmartren boheemi kaupunginosa, joka oli aikoinaan tunnettu kahviloistaan, kapakoistaan ja pahamaineisista cabareistaan. 1800- ja 1900-lukujen taitteessa alueen löysivät edullisia vuokra-asuntoja etsivät taiteilijat, kuuluisimpina heistä Picasso, van Gogh ja Monet, ja nopeasti paikasta tuli sen aikaisen maailman taiteilijaelämän keskus. Olen jo useampaan kertaan katsonut haltioituneena Midnight in Paris -elokuvan, jossa päähenkilö tempaistaan nykypäivästä keskelle boheemin 1920-luvun Pariisin kultakauteen, jolloin kaupunkiin virtasivat nuoret, lahjakkaat ja elämää janoavat taiteilijat. Olen useamman kerran salaisesti toivonut voivani samalla tavoin siirtyä tuohon taiteen, tulenkantajien, absintin ja villin juhlinnan aikakauteen. Minun unelmieni Pariisi on juuri tuo villi, vapaa, huoleton, sielujasyleilevä 20-luvun taiteilijoiden kehto.

IMG_1570 IMG_1541

IMG_1557

Viimeisenä Pariisin päivänä nappasin metron ja siirryin kohti 18.kaupunginosaa. Astuin ulos metrosta, ja edessäni kohosi heti maailmankuulu Moulin Rouge -cabaret. Punainen mylly on ollut toiminnassa peräti vuodesta 1889, ja vielä nykyäänkin show pyörii. Lippujen hinnat vaihtelevat tavallisesta noin 100 eurosta aina 420 euron VIP-lippuihin illallisen ja samppanjan kera. Siinä aletaan olla jo kohtuullisen kaukana pikkutuhmasta paheellisesta näytöksestä. Onko lukijoistani kukaan itse päässyt kokemaan kuuluisaa showta?

IMG_1534

Toinen kuuluisa nähtävyys on upean valkoinen Sacré Cœur -basilica. Kirkko sijaitsee Pariisin korkeimmalla paikalla, ja ylhäältä mäeltä avautuvat upeat näkymät koko kaupunkiin. Basilican rakennus aloitettiin 1875 ja sitä rakennettiin peräti lähes 40 vuotta. Kirkon rakennus sai kimmoketta Ranskan armeijan tappioista Preussia vastaan. Huonon sotaonnen sanottiin johtuvan Pariisin synneistä ja Ranskan vallankumouksesta alkaneesta moraalirappiosta, ja mahtipontisella kirkolla pyrittiin lepyttelemään Jumalaa. En tiedä, miten tässä onnistuttiin, mutta ainakin kaunis kermavaahdon sävyinen kirkko koristaa Pariisia tänäkin päivänä. Mäen päälle on kohtuullinen kipuaminen, mutta maisemat ovat ehdottomasti vaivan arvoiset. Pitkin mäkeä vastaan tulee useita pilapiirtäjiä, taiteilijoita, vesipullojen myyjiä ja Eiffel-krääsäkauppiaita. Kannattaa varoa rannekoruja kauppaavia poikia, jotka tulevat pyytämättä sitomaan ranteeseesi korun, ja nopeammin kuin arvaatkaan, he painostavat maksamaan korusta. Samoin portaiden päässä saattaa odottaa naisia, jotka keräävät allekirjoituksia johonkin ”hyväntekeväisyys”tarkoitukseen. Jos kirjoitat nimesi listaan, ”sitoudut” sillä maksamaan heille kolikon tai kaksi.

IMG_1549

IMG_1552

Hieman piilossa oleva, mutta sitäkin rauhoittavampi nähtävyys on The Wall of Love. Kyseessä on seinä, johon on kirjoitettu eri kielillä tuo maailman suloisin lause. Itse löysin seinän luokse aivan vahingossa, sillä jostakin korvaani kantautui ukrainankielinen katusoitto. Laulu johti sitten seinän äärelle, johon jäin kuuntelemaan pidemmäksi aikaa puiden varjojen alle. Jostain syystä paikasta tuli vain todella hyvälle tuulelle.

IMG_1540

Toinen hieman piilossa oleva paikka oli Salvador Dalin taidemuseo. Kyseessä on yksityiskokoelma, joka keskittyy erityisesti Dalin veistoksiin. Salvador Dali on yksi lempitaiteilijoistani, enkä yleensä jätä käyttämättä tilaisuutta nähdä tuon surrealismineron tuotoksia. Sisäänpääsy on kohtuullisen korkea, 12 euroa (vertailun vuoksi Louvreen maksaa 15 euroa), mutta oli ehdottoman virkistävää käydä museossa, jonka pystyy ottamaan haltuun parissa tunnissa ja jossa ei ole valtavaa ihmispaljoutta. Tämä ei todellakaan ole itsestäänselvää Pariisissa. Opin taas uutta taiteilijasta, kuten hänen innostuksestaan Liisa Ihmemaassa -kirjaan ja yhteistyöstään Walt Disneyn kanssa.  Voin ehdottomasti suositella paikkaa kaikille Dalin ystäville.

IMG_1558

IMG_1564

Sulava kello on usein toistuva elementti Dalin teoksissa. Hän näki ajan hyvin suhteellisena, muuttuvana ja muotoutuvana.

Kokonaisuutena minulle jäi Montmartresta hieman ristiriitaiset vaikutelmat. Paikka oli täpötäynnä turisteja ja turismin lieveilmiöitä. Paljon krääsäkauppoja, ylihinnoiteltua kahvia ja ruokapaikkoja sekä pikamuotokuvia tarjoavia piirtäjiä. Minun mielikuvieni boheemi Montmartre oli pelkkä kalpea muisto, joka oli haudattu jonnekin kiinalaisten Eiffel-avaimenperien ja painokoneella tehtyjen Pariisi-taulujen taakse. Se pahamaineinen kaupunginosa, jossa Picasso on kompuroinut punaviinipäissään, on valitettavasti jäänyt edelliselle vuosisadalle. Voisinko enää missään tavoittaa tuota taianomaista Pariisia? Onko se olemassa enää vain kirjoissa, elokuvissa ja kenties muutamien vanhojen ihmisten muistoissa? Vai onko tuo Pariisi ollut vain olemassa omissa mielikuvissani ja odotuksissani?

IMG_1544 IMG_1568

IMG_1573

Mikä on sinun suosikkialueesi Pariisissa?

  • Reply
    Anna | Tämä matka
    toukokuu 27, 2018 at 5:25 am

    Pariisissa on n. 250 kirkkoa, joista suurin osa paljon hienompia kuin Sacré-Coeur. Tuon kirkon suosio perustuukin sen sijaintiin ja sinne johtavan puiston tunnelmaan, tuumaan minä.

    Luultavasti ”nautintojen alue” on menetetty turismille. Jo ihan yksistään siitä syystä, että niin näkyvää prostituutiota, kuin siellä aikaisemmin harrastettiin, ei enää mitenkään voitaisi sallia. Vaikkakin tarjontaa tuolla edelleen on näkyvästi esillä …

    Voimme siis vain jäädä haikailemaan mennyttä aikaa, josta Reino Helismaakin riimeili: Hämy yön kun kadut peitti, mulle alkoi tuttu reitti: Oli siinä Mulan Ruus, tämä poika jälleen huus’: ”Pigalle ja Montmartti, se on minun Pariisi.”

    • Reply
      Sandra
      kesäkuu 3, 2018 at 7:01 am

      Itse taisin kulkea vain turistimassojen ohessa tai laput silmillä, sillä prostituutiosta ei ollut jälkeäkään. Ehkä hieman syrjäisimmillä kaduilla sitten.

      Taidamme tosiaan joutua vain haikailemaan takaisin menneeseen kirjojen ja valokuvien ja maalausten avulla.

  • Reply
    Mari Jalava
    toukokuu 27, 2018 at 9:21 am

    Tuo on kyllä tavallaan ikävää, että monet Pariisin kuuluisista kohteista ovat niin tuskaisia tursimin ja sen lieveilmiöiden johdosta. Minun pyhiinvaellukseni alueelle aikanaan liittyi juuri taiteilijoiden jalanjäliin. Jotenkin hienoa oli pidellä vaikka samaa ovenkahvaa, kuin Vincent van Gogh aikoinaan.

    • Reply
      Sandra
      kesäkuu 3, 2018 at 7:03 am

      Totta! Joka paikassa samat rihkamamyyjät. Ehdottomasti, minustakin oli mahtavaa kulkea samasta ovesta kuin mistä Hemingway on aikoinaan kulkenut (nörtti) 😀

  • Reply
    Merja / Merjan matkassa
    toukokuu 28, 2018 at 4:39 pm

    Minä tykkäsin Montmartresta, vaikka siellä turreja parveilikin joka puolella. Sacre Cour on todella kaunis. En vieläkään onnistunut käymään siellä sisällä, mutta ehkä joku kerta. Moulin Rougea olen ihaillut vain ulkoapäin. Esitykset ovat niin hurjan hintaisia, että toistaiseksi olen jättänyt ne väliin.

    • Reply
      Sandra
      kesäkuu 3, 2018 at 7:09 am

      Sama juttu! En käynyt kirkossa sisällä, sillä jono kiemurteli sen verran ja lämpöä oli melkein 30 astetta. Ehkä sen satasen perusesityksen voisin oikein halutessani käydä katsomassa, mutta en kyllä yhden illan vuoksi maksaisi 450 euroa!

  • Reply
    Travelloverin Annika
    toukokuu 29, 2018 at 7:23 am

    Montmartre taitaa olla muuttunut aika paljon viimeisessä kahdeksassa vuodessa. Sen jälkeen en ole siellä käynyt. Turisteja oli aivan hulluna silloinkin, mutta tuollaista kiinarihkaman ja pakkotyrkyttämisen määrää en muista. Minusta se oli viehättävä paikka kuljeskella. Ja kun lähtee ihan parin korttelin päähän vilkkailta kaduilta, päätyy melkein kuin maalaismaisemaan. Siellä tyypit kasvattavat omia viiniköynnöksiää – keskellä Pariisia.

    • Reply
      Sandra
      kesäkuu 3, 2018 at 7:11 am

      Oi, kuulostaa ihanalta! En kyllä itse löytänyt maalaismaisemiin, mutta muutamia rauhallisia ja varjoisia kadunpätkiä löysin. Turisteja oli tosiaan paljon!

  • Reply
    Stacy Siivonen
    kesäkuu 1, 2018 at 2:31 am

    Samanlainen kokemus Montmartren kukkulasta: liikaa turakaisia ja turakoinnin lieveilmiöitä, liian vähän sitä, mistä se oikeasti on kuuluisa. Sitä paitsi itselläni on ristiriitainen suhde taiteeseen. Enemmän minua kiinnostaa ajat ennen. Silloinhan tututkin kohteet olivat kaukaista eksotiikkaa. Nyt jokin Montmartre on muuttunut hyvin arkiseksi.
    Minä tykkäsin Vogeesiaukiosta.

    • Reply
      Sandra
      kesäkuu 3, 2018 at 7:13 am

      Oli kyllä liikaa turisteja myös omaan makuun, ja sen mukana selvästi korkeammat hinnat ja rihkamamyyjät. Mutta tulipa nähtyä!

  • Reply
    Anna K. - Kaukaa haettua
    kesäkuu 2, 2018 at 7:16 pm

    Pariisi haaveissa, joten piti tulla tsekkaamaan tämä. Se elokuva muuten on ihana, jotenkin sellainen aikuisten satu. 🙂
    Mä olin myös luullut, että tämä olisi jotenkin aitoa Pariisia. Eli eipä sitten olekaan… Turistikrääsä tekee mut melkeinpä sairaaksi, samoin kaikki hemmetin varpujen myyjät, jotka haluaa sulta rahat nyt tai heti.

    • Reply
      Sandra
      kesäkuu 3, 2018 at 7:19 am

      Se elokuva on aivan ihana! Olen katsonut moneen kertaan. Suosittelen silti käymään alueella, mutta ehkä kokeilemaan aamulla aikaisin, jolloin ei välttämättä suuret massat ole vielä liikkeellä :).

  • Reply
    Annna-Katri / Adalmina's Adventures
    kesäkuu 2, 2018 at 7:34 pm

    On tullut käytyä katsomassa Moulin Rouge esitystä, ja se oli kyllä hieno kokemus – upea show ja samppista tarjoiltiin näppärästi suoraan pöytiin, lisäksi koko paikka henki sellaista menneen ajan tunnelmaa. Vaikka toki lehtereillä istui lisäkseni vain muita turisteja. 🙂

    • Reply
      Sandra
      kesäkuu 3, 2018 at 7:21 am

      On varmasti ollut mieleenpainuva kokemus. Hyvä kuulla, että esitys oli hyvä. Yhdet tutut kävivät tuolla kerran, ja mielestäni he ottivat tuon VIP-paketin illallisineen päivineen, ja olivat sitä mieltä, ettei ollut rahanarvoista.

  • Reply
    Virpi/Hätälasku matkablogi
    kesäkuu 4, 2018 at 5:20 am

    Pariisissa olen käynyt kerran ja tykkäsin kaupungista. Sacre Cour on hieno kirkko ja onnistuin käymään sisälläkin siellä. Toki varmasti osa sen viehättävyydestä on sen sijainnissa. Ja minä kyllä haikailen myös tuohon aitoon Pariisi-tunnelmaan jota kuvasit, taitaa olla niin turistien kansoittama kaupunki ettei ihan noihin fiiliksiin siellä enää pääse, mutta silti pidin Pariisista ja uudelleenkin on joskus sinne lähdettävä!

    • Reply
      Sandra
      kesäkuu 10, 2018 at 7:27 am

      Tykkäsin itsekin todella paljon ja täytyy päästä vielä toisenkin kerran. Paljon nähtävää jäi.

Leave a Reply