Olen ottanut tavoitteeksi kokeilla uusia asioita ja haastaa itseäni aina sopivien tilaisuuksien tullen. Oli kyse sitten fyysisistä haasteista tai henkisistä uusien asioiden uskaltamisesta, pelkästään pienienkin juttujen saavuttaminen antaa vahvan voimaantumisen tunteen. Vaikka kyseessä ei olisi mikään muissa ihailua herättävä asia, kuten Mount Everestille kiipeäminen tai kirjan kirjoittaminen, pikkuriikkiset oman mukavuusalueen ulkopuolelle menemiset tuovat ainakin itselleni itsevarmuutta ja henkisen voittajan tunteen. Joku mikä on mitätöntä ihmiskunnalle, voi olla suuri harppaus minulle.
I’m trying to embrace a habit of trying new things and challenging myself every now and then. Whether it’s a physical challenge or just being brave enough to try something new, just doing small simple things and pushing my comfort zone just a bit further gives at least to me a strong feeling of empowerment. I don’t mind if the things I try are nothing huge and fancy, like climbing to Mt Everest or writing a novel, as long as those things give me self-confidence and a feeling that I’ve succeeded in something. Something that may be a small step for mankind can be a huge leap for me.
Välillä saan jopa aikaiseksi itse aktiivisesti etsiä uutta tekemistä ja haastetta. Yksi tällainen pieni arkipäivän haaste ja uusi juttu oli Pyhäjärven maisemareitin pyöräileminen Tampereella. Eihän tuo mikään fyysisesti rankka reitti ole, mutta tällaiselle ei-superkuntoilijalle tuo kolmen kunnan alueella pyöräily ei tosiaankaan ollut mikään arkipäivän pikkuretki. Poikkesin hieman reitiltä ja matkaa kaiken kaikkiaan tuli sellaiset reilu 40 kilometriä.
Sometimes I even manage to actively seek new challenges and things to try. That’s why I decided to step on a bike and try my own personal biking challenge and take a scenery route around Pyhäjärvi lake in Tampere, Finland. The route is not too challenging physically (yes, even small kids could do that, I think) but for a non-fitness freak like me it wasn’t an easy Sunday stroll either. The route itself is around 30 km but I biked altogether a bit over 40 kilometers. And I felt such a champion afterwards!
Maisemien puolesta pyöräilyreitti on todellakin vaivan arvoinen. Lähdin liikkeelle Tampellasta, jossa siis asun, ja matkasin Ratinan kautta Arboretumiin, puupuistoon Hatanpään kartanon kupeessa. Ei-tamperelaisille vinkiksi, että tämä on loistava paikka mennä kesäisin piknikille tai muuten vain käymään. Elokuussa kukkii kaunis ruusutarha, jota ei kannata missata.
Arboretumin jälkeen matkasin vanhoilleni asuinkulmilleni Härmälänrantaan ja Pirkkalan puolelle Pereen. Peren aluetta kutsutaan Pirkanmaan Venetsiaksi, ja hienoja talojahan siellä on. Kivenheiton päästä kerrostaloista maisemat muuttuvat täysin maalaispitäjäksi, kun reitti jatkuu kohti Pirkkalan keskustaa ja Nokiaa.
If you want to see beautiful Finnish countryside and amazing lake views this is a perfect way to experience that. Pick a warm spring or summer day, rent a bike, grab some snacks and a bottle of water with you and go for it. I started the route at Ratina and continued to Arboretum (which is a perfect picnic spot in Tampere by the way), Härmälä and then to two small towns called Pirkkala and Nokia and then back to Tampere. You can find the map here. One place you don’t want to miss is Pyynikki Observation tower where you can find a cafe that serves delicious Finnish doughnuts. They really are the best doughnuts in Tampere so this is really a must on your bucket list.
Nokian puolella tehdään vain pikkukoukkaus, ja kohta ollaan takaisin Tampereella. Itselleni sattui hyvä tuuri ilmojen suhteen, aurinko paistoi, luonto oli keväisen kauneimmillaan ja mieli oli korkealla. Tampereen puolelle reitti eteni Villilän ja Raholan kaupunginosien jälkeen historialliseen Pispalaan ja sieltä Pyynikin upeille harjumaisemille. Reitin lopetin Pyynikin näkötornin kahvilalle, joka on kuuluisa maailman parhaista munkeistaan. Voin kertoa, ettei munkit ole varmaan koskaan maistuneet niin hyviltä! Kannattaa muuten ehdottomasti uhrata parieuroinen tornimaksuun, niin pääsee ihailemaan Tamperetta yläilmoista käsin.
Kuten ehkä huomasittekin yritän tehdä jatkossa blogipostausten yhteyteen pienen käännöksen englanniksi. En niinkään yritä tehdä tarkkoja suoria käännöksiä, vaan kirjoittaa suurin piirtein samoista asioista hieman eri sanakääntein tavalla, joka tuntuu itsestäni luontevalta. Vaikka olen asunut vuoden Australiassa, niin kirjoitettua englantia ei ole tullut oikeastaan käytettyä sitten lukion, joten yritän saada sitä tankerotasolta hieman sujuvammaksi. Lisäksi reissuvuoden aikana kaveripiiri on kasvanut monella kansainvälisellä tuttavuudella, jotka kuulemma mielelläni lukisivat reissuistani, joten ehkä pieni englanninkielinen käännös palvelee myös heitä sitten. Kuulisin kuitenkin mielelläni palautetta, että onko parempi, että englanninkielinen käännös on vasta postauksen lopuksi vai onko nykyinen versio ok, jossa käännös on suomenkielisen tekstin lomassa.
61 Comments
Maarit Johanna
15 toukokuun, 2016 at 3:51 pmMie seurasinkin tätä reissua snäpissä ja ihan mahtavalta reitiltä näytti! Ei vissiin ollu kamalasti korkeuseroja matkalla?
Ite oon ajanut vain jollain yksvaihteisella pyörällä Pelkosenniemeltä Sodankylään (57km) ja siinä oli mäkiä niin paljon, että meinas ekan kympin aikana loppua puhti ihan täysin kesken. Keskemmällä Suomea olis varmasti hauskemmat maisemat.
Juhannukseksi suunnitellaan reissua Helsinkiin ja otettais pyörät mukaan. Siellä mulla kiinnostas ottaa city haltuun pyörällä. 🙂
Sandra
15 toukokuun, 2016 at 3:59 pmEi ollut pahemmin. Ainoastaan reissun loppupuolella Pyynikillä oli korkeuseroja sen verran, että jouduin taluttamaan pyörää. Huh huh, 57 kilometriä! Mä nostan kyllä kuvaannollista hattua ja paljon. Oot aikamoinen fitness-mimmi siis ;D.
Ei huono idea mennä Helsinkiin pyörällä. Siellä kun kuitenkin on sen verran välimatkaa paikkojen välillä, että tulisi kyllä paremmin otettua kaupunki haltuun.
ankka
15 toukokuun, 2016 at 4:16 pmMinä olen tehnyt polkupyöräreissuja enemmänkin, niitä löytyy mun ikivanhasta blogistani stas.vuodatus.net . Poljin aikoinaan Lahdesta Tampereelle monen mutkan kautta, esimerkiksi Roineen rantatietä Kangasalalle, enkä nähnyt rantatiellä itse rantaa paljon mitenkään. Sen sijaan mäkiä oli senkin edestä. Pyynikille päättyi sekin reissu ja munkille. Pyynikin näkötorni todella on paikka, jossa käymiseen kannattaa tuhlata pari euroa.
Pirkkalassa ja Nokialla ja tietysti Tampereella olen kätköillyt.
Sandra
22 toukokuun, 2016 at 3:38 pmTuo Lahti-Tampere on jo aika hieno suoritus. Pyynikin näkötorni on kyllä huippupaikka!
Teija / Lähdetään taas
15 toukokuun, 2016 at 4:48 pmTuo on kyllä hyvä periaate yrittää keksiä uutta kivaa tekemistä ja kokemista. Ja sen ei todella tarvitse olla mitään ihmeellistä, että pääsee nauttimaan uusiin ulottuvuuksiin. Todella hyvä sää sattui sinulle.
Sandra
22 toukokuun, 2016 at 3:38 pmOli tuuria sään suhteen. Pysyy elämä vähän mielenkiintoisempana, kun yrittää keksiä jotain uutta.
sarsa / Pohjoistuuli puhaltaa
15 toukokuun, 2016 at 7:17 pmOlit kyllä onnistunut valitsemaan tosi tyynen pyöräilypäivän. Seuraavan kerran kun olen Tampereella käyn kyllä tuolla näkötornissa munkkikahvilla. Pyöräily on kyllä kivaa, kun siinä ehtii pitkälle kohtuullisessa ajassa. Aistii ja näkee eri tavalla kun autolla hurauttaessa.
Sandra
22 toukokuun, 2016 at 3:40 pmPyöräillessä nopeus on aika ihanteellinen luonnon ihailuun. Näkee riittävästi, mutta sitten eteneekin riittävän nopeasti.
Hanna/Ranskatar reissaa
15 toukokuun, 2016 at 7:59 pmMäkin kävin tuon reitin polkemassa viime kesänä! Maisemat oli kyllä kivat 🙂 Me kierrettiin reitti toisin päin, mikä oli siitä hyvä, että kaikki pahimmat mäet oli heti alkuun Pyynikillä 😀 Täällä Tampereella riittää kyllä kivaa kesätekemistä 🙂
Sandra
22 toukokuun, 2016 at 3:41 pmMä olisin varmaan luovuttanut, jos olisin aloittanut toisinpäin. 😀
Laura / My Passport Pages
15 toukokuun, 2016 at 9:00 pmJuurikin tällä viikolla törmäsin tuon pyhjärvireitin nettisivuihin ja mietin että täytyy käydä itsekin testaamassa joku ilta, paljon Tampereen puolella on tuttuja pätkiä, mutta tuolla Nokia-Hyhky-välillä ei ole kyllä koskaan tullut seikkailtua muuten kun autolla. Vaikuttaa kyllä hyvältä reitiltä ja ihanan kaunis päivä osui sulla kohdalle!
Sandra
22 toukokuun, 2016 at 3:41 pmJuu kannattaa. Tuo oli sellainen juuri sopiva aamupäivän aikana tehtävä lenkki, jossa oli ihailtavaa maisemien puolesta.
Titta / IKILOMALLA
16 toukokuun, 2016 at 12:55 pmItselle 40km pyörällä olisi aikamoinen haaste! Vaikka muuten urheilenkin paljon, pyöräily on jäänyt vähemmälle.
Mutta ihanalta näyttää reitin maisemat ja kelikin oli sun puolella! 😊
Mun silmää ei haitta, että englannin käännökset on keskellä tekstiä. Kun teksti on kursivoitu, niin se on helppo ohittaa.
Titta
miraorvokki
16 toukokuun, 2016 at 3:14 pmMä seurailin tätä reissua jo Snapissa ja vaikutti niin ihanalta! Ehkä pitäisi tuo auto vaihtaa joskus pois alta ja lähteä ihan pyöräilemään. Näytit nauttivan reissusta – ihmekös tuollaisena päivänä! Ai että!
Sandra
22 toukokuun, 2016 at 3:42 pmOli tosi kiva reissu. Mä tykkään muuten tosi paljon seurata bloggaajia snäpissä ja silloin postauksiinkin samoista aiheista pääsee paremmin sisään, kun on aikanaan seurannut niitä lähes reaaliajassa snäpissä. 🙂
Pirkko / Meriharakka
16 toukokuun, 2016 at 5:16 pmÄlä väheksy 40 kilometriä, onhan se jo ihan pitkä matka. Muistelisin lähivuosina kerralla niin pitkän matkan pyöräilleeni vain kerran, kun halusimme pyörällä kiertää Espoossa uuden rantamaratonin reitin, kun se paljon kulki kivasti rannoilla.
Ja miten ihania keväisiä kuvia olet reitin varrelta ottanut – juuri tämä vaaleanvihreä kevät on niin kaunista aikaa metsissä.
Sandra
23 toukokuun, 2016 at 6:20 amTämä on juuri lempivuodenaikaani, kun on niin raikkaan vaaleanvihreää kaikkialla 🙂
Marissa
17 toukokuun, 2016 at 6:17 amHi,
I have lived in Melbourne for over 50 years and stumbled upon your intetsting blog when reading something to try and keep my Finnish upto date.
Melbourne is a very good place and there is constantly something new to discover.
My Australian husband feels the same about Helsinki— in the summer of course.
Aren’t we lucky to be able to be at home in both .
I do feel that you have left your heart here, but things can change unexpectedly.
You are still young, time goes fast.
We never know what is around the corner.
I am sending you all my good wishes, wish that I was there too to enjoy the spring.
Sandra
23 toukokuun, 2016 at 6:24 amThank you so much for your comment. You two are lucky since you can have two homes, one in Melbourne and another one in Finland. You are right that I’ve left a piece of my heart in Melbourne and that’s why I’m coming back in October/November. Last year has brought so many changes to my life and if the same happens this year, I truly cannot say what’s around the corner.
Good wishes to you and enjoy your autumn! 🙂
Martta / Martan Matkassa
17 toukokuun, 2016 at 1:46 pmKuullostaapa kivalta tuo itsensä haastaminen, aina ei todella tarvitse olla niin kunnianhimoisia haasteita, pääasia että haastaa itsensä 🙂 Uskon että pystyisin kanssa suht tasaisella tuon 40 km pyöräilyn suorittamaan ja etenkin jos maisemat olisivat yhtä huikeat! Tulee ihan kauhea Suomi-ikävä kun näkee noita mahtavia maisemakuvia, juuri luin Lähdetään Taas-blogipostauksen NorppaSafarista Savonlinnassa ja siellä liikuttiin Saimaan vesissä… Tuo kirjan kirjoittaminen kuullosti kanssa kivalta idealta.
Sandra
23 toukokuun, 2016 at 6:27 amTuollainen on kyllä liikuntaa parhaimmillaan, kun nauttii vain maisemista eikä huomaakaan, että on tehnyt ihan kohtuullisen urheilusuorituksen samalla :D. Samoin itselläni oli kauhea Suomi-ikävä Australiassa ja juuri nostalgisoin tätä vuodenaikaa, loppukevättä ja alkukesää. Nyt yritän ottaa siitä mahdollisimman paljon irti.
Jonna / Lempipaikkojani
17 toukokuun, 2016 at 4:03 pmTampere on mun suosikkikaupunki Suomessa! Ja Pyynikinharju ja tuo Arboretum ihan lempipaikkoja. Pyörällä kyllä ylipäätään pääsee näkemään paikkoja hyvin ja samalla saa liikuntaa. Pitäisi itsekin aloitella vähän pidempien matkojen polkeminen. Yleensä kyllä pyöräilen lasten kanssa ja pisin matka (kun mukana polkee myös juuri 5v täyttänyt) on ollut 15 km.
Sandra
23 toukokuun, 2016 at 6:28 amNo kyllähän ne lapsetkin sitten hyvin jaksaa! Pyynikki ja Arboretum ovat kyllä parhaimmat paikat Tampereella <3
salaine
17 toukokuun, 2016 at 7:28 pmKyllä Suomessakin on kaunista! Harmi vaan kun lämmin jakso on niin lyhyt. Hienot maisemat on Pyhäjärvellä.
Sandra
23 toukokuun, 2016 at 6:29 amTotta, ja kun kesän säästä ei voi oikein koskaan olla varma. Pitkät sateisen kylmät päivät ovat aika masentavia. Onneksi väliin sattuu vähän aurinkoisiakin päiviä.
Teppo/Tämä matka
18 toukokuun, 2016 at 9:41 amHyvä ohjelma kesäiselle Tampereen visiitille! Onko tuo merkitty jossain kevyenliikenteenkartassa?
Kohteena maailma / Rami
21 toukokuun, 2016 at 2:09 pmReitti on Teppo merkitty varsin selvästi viitoitettuna koko matkan. Parissa kohtaa ei-paikalliset saa hieman ehkä arpoa, mutta kyllä nekin kohdat nopeasti löytää oikealle reitille.
Sandra
23 toukokuun, 2016 at 6:30 amRamin kanssa samaa mieltä. Hyvin oli reitti merkitty ja netistä löytää kartan. Ainoa kohta, jossa vähän ”eksyin” reitiltä oli Nokian jälkeen Tampereen puolella, mutta sitten kun aikani seurailin rantaviivaa, löysin takaisin reitille.
Tanja/Levoton Matkailija
18 toukokuun, 2016 at 1:24 pmAinakin matkan varrelle on osunut ihania maisemia! Kyllä Suomikin vaan on kaunis maa, vaikkei sitä aina tahdo muistaa.
Tampere on mulle aika tuntematon kaupunki, viime käynnistä on aikaa kohta kuusi vuotta, ja sekin oli vain konserttireissu. Pitäisi varmaan antaa Tampereella mahdollisuus jossain vaiheessa.
Sandra
23 toukokuun, 2016 at 6:39 amEhdottomasti poikkea jonain kauniina kesäpäivänä. Arboretum on hienoimmillaan elokuussa. Samoin Pyynikki on näkemisen arvoinen. Sitten vaikka torikahvit Laukontorilla (saa myös mustaa makkaraa, jos sellainen maistuu), niin siinä alkaa olemaan jo tamperelaiset elementit kunnossa! 😀
Lotta Watia | Unagidon
18 toukokuun, 2016 at 10:48 pmOi ihana päivä sulle osunut pyöräreissulle. Kyllä tommosen reissun päätteeksi varmasti maistuu munkkikahvit! Mä muutin viime syksynä Tampereelle ja nyt oon ihan fiiliksissä kesästä täällä, kun palasin juuri takaisin pitkältä reissulta. Ostin jopa pyöränkin, vaikka mummomallia onkin. Ehkä silläkin voi körötellä, ehkä aluksi vähän pienempää lenkkiä, mutta kesällä maistuis kyllä tuollainen kunnon rykäisykin.
Mun mielestä tuo englanninkielinen osuus olisi parempi lopussa erikseen. Mua jotenkin sekoittaa, kun jokatoisessa kappaleessa vaihtuu kieli. Tai sit ihan huomaamattani jatkan lukemista ja mietin että eikö tää juttu tullut jo ja sitä kautta se on vähän ärsyttävää. Eli ääneni sille, että olisi lopussa, silloin se ei häiritse. 🙂
Sandra
23 toukokuun, 2016 at 6:33 amKiitos palautteesta englanninkielisen käännöksen suhteen. Todennäköisesti teen jatkossa niin, että jos postauksen teksti liittyy hirveän läheisesti kuviin, niin sitten kuljetan tekstiä rinnan suomalaisen kanssa, mutta muuten teen tiivistelmän loppuun. Tuo on itsellenikin hieman vähemmän työläs tapa.
Jaa, en tiennytkään, että asut itse Tampereella! Voisi olla joskus tässä kevällä pitää joku manselaisten matkabloggaajien miittinki, kun heitä täällä jonkin verran jo asustelee 🙂
Juha-Petteri Kukkonen | Sirbizler.com
19 toukokuun, 2016 at 1:25 pmPyöräretki mikä idea! 🙂 Nuorempana tuli pyöräiltyä paljon ja se oli kivaa. Viimeisen 20 vuoden aikana olen pyöräillyt neljä kertaa ja se on ollut pelkkää tuskaa… Ehkä oikeilla vehkeillä ja mukavilla maisemilla vastaava olisi hauskaa toteuttaa.
Sandra
23 toukokuun, 2016 at 6:35 amMukava ilma, mukavat vehkeet ja sopivan rento asenne (ei mitään verenmaku suussa urheilua), niin johan alkaa maistua. Itselläni on sama juttu hiihtämisen suhteen (mitä lie traumoja kouluajoilta), mutta kun on just hyvät puitteet ja välineet ja asenne oikea, niin jopa se maistuu silloin tällöin näin aikuisenakin.
Liza in London
19 toukokuun, 2016 at 6:25 pmOi, pyöräily on niin kivaa! Kelit tekivät kyllä maisemille oikeutta 🙂 Kuinka pitkään reissu kesti?
Pohdin itsekin usein noita englanninkielisiä käännöksiä ja juurikin niiden sijaintia – välissä, vai lopussa, vai omissa postauksissan, vai mihin ne olisi parasta sijoittaa? Mietin myös, häiritseekö englanninkielisiä lukijoita suomi enemmän kuin englanti suomenkielisiä, eli miten päin ne kielet oikein kannattaisi sijoittaa. Olen harkinnut sivun jakamista englannin- ja suomenkieliseen osaan niin, että etusivulta voisi klikata haluammalleen puolelle, mutta siihen tarvitsisi vähän enemmän tekniikkataitoja.. :P.
Sandra
23 toukokuun, 2016 at 6:37 amReissu kestää normaalivauhdilla varmaan alle kolmisen tuntia, mutta itsellä meni vähän pidempään, kun pysähtelin ja poikkesin reitiltä.
Olen muuten nähnyt tuollaisen version jossain blogissa (englanti ja suomi eri puolilla) ja sitä on kyllä helppo lukea. Kuitenkin näitä Rantapallon teemoja on vaikea muokata (ainakin mun mielestä), joten en osaisi sitä tehdä edes.
Katja / Lähtöselvitetty
19 toukokuun, 2016 at 11:07 pmSuomea on kyllä kätevä ottaa haltuun polkupyörän selässä, vaikkei tämä mikään pyöräilyn mallimaa olekaan. Reittejä kuitenkin riittää.
Minua englanninkieliset tekstit välissä eivät häirinneet. Eniten mietin sitä, mikä suhde tekstillä ja kuvilla on toisiinsa – eli jos teksti ja sen lähellä oleva kuva ovat jotenkin yhteydessä toisiinsa, olisi hieman epäreilua englanninkielellä lukevaa kohtaan hajottaa nuo kaksi elementtiä toisistaan.
Sandra
22 toukokuun, 2016 at 3:36 pmOlet ihan oikeassa. Eli toisaalta vähän riippuisi postauksesta, mihin käännökset sijoittaisi.
Laura / Tuntemattomaan ja takaisin
20 toukokuun, 2016 at 12:22 amTämä postaus tuli just oikeaan aikaan. Olen nimittäin lähdössä Kyprokselle, jossa pyöräily tuntuu olevan se juttu – plus mulla ei yksin ole varaa autoa vuokrata. Siispä, taidan tarttua tähän sun itseniylittämishaasteeseen ja ainakin yhtenä päivänä tehdä pidemmän fillarilenkin! Muutenkin tänä kesänä on tarkoitus haastaa itseäni liikunan saralla, nyt kun vaihdossa ollessa on vähän urheilu jäänyt. En ole muuten aikaisemmin tajunnut sanoa, että sun blogin banneri on tosi hieno!
Sandra
22 toukokuun, 2016 at 3:35 pmMua pelottais ajaa yksin vuokra-autoa ulkomailla, joten voisin ihan hyvin mennä pyörällä vaikka Kreikassa johonkin läheiseen pikkukylään. Skootteri olisi ehkä siinä ja siinä! 😀
Anna / Muuttolintu
20 toukokuun, 2016 at 3:13 amEn edes muista millon viimeksi olisin käynyt pyöräilemässä… 40 kilsaa olisi ehkä semmoinen passeli määrä, minkä just pystyisi vetämään. Mies on sen sijaan intohimoinen pyöräilijä, ja on esim. pyöräillyt koko Great Ocean Roadin. Joskus se aina yrittää huhuilla mukaan. Ehkä se joskus pitää lähteä, koska oon ihan samoilla linjoilla itsensä haastamisesta!
Sandra
22 toukokuun, 2016 at 3:34 pmOlisi tuo GOR pikkasen hienompi pyörälenkki kuin Pyhäjärvi!
Simo
20 toukokuun, 2016 at 8:18 amToi 40km on kyllä hatunnoston arvoinen suoritus! Mut on noi maisematkin semmosia, että niiden takia voikin jo vähän polkea. 🙂
Sandra
22 toukokuun, 2016 at 12:39 pmKiitos, jaksoihan tuon kun riittävän hitaasti meni! 😀
laura / to travel is to live
20 toukokuun, 2016 at 11:48 amNäinkin sun snäpit tästä retkestä, hienoja maisemia! Pitäisi itsekin kunnostautua lähiseutumatkailussa, hienoja pyöräreittejä riittäisi varmasti täällä Salon suunnillakin, mistä olen kotoisin. 40 km olis kyllä mullekin aikamoinen saavutus, viime aikoina pyöräily on rajoittunut koulun ja kodin välille. Ehkäpä pitäiskin alkaa harjoitella ja polkea vaikka mökkimaisemiin 15 km päähän! 🙂 Mäkin olen joskus miettinyt, että olisi kiva jos olisi tekstiä blogissa englanniksikin, mutta se toteutus on ollut kysymysmerkki, ja tietysti se lisää postauksen kirjoittamiseen kuluvaa aikaa entisestään. Mua ei häirinneet englanninkieliset tekstit tuolla välissä, mutta ehkäpä se olisi selkeämpää jos ne olisi lopussa erikseen, tosin silloin se olisi kuvien kannalta englanninkielisille lukijoille harmillista :/
Sandra
22 toukokuun, 2016 at 12:38 pmNo tuo 15 km voisi tosiaan olla hyvä aloitus. 😀
Totta, pitää varmaan vähän seurata, minkä verran lukijoista tulee Suomen ulkopuolelta ja miettiä, kannattaako kovin pienen joukon takia tehdä pitkät käännökset suomenkielisten rinnalle vai riittäisikö ihan lyhyt tiivistys loppuun. Ehkä myös postauksen aihepiiri vaikuttaa.
Erja/ Andalusian auringossa- ruokamatkablogi
20 toukokuun, 2016 at 8:48 pmHyvä periaate elämään tuo uuden kokeilu – pitää mielen ja sielun kyllä virkeänä! Tajusin juuri, etten ole ollut pyörän päällä varmaan yli kymmeneen vuoteen! Mahtaisikohan sitä enää edes osata… 🙂
Sandra
22 toukokuun, 2016 at 12:37 pmOsaa sitä, kyllä se on jossain tuolla selkäytimessä aina! 😀
Tiia(ntai)
21 toukokuun, 2016 at 12:38 amVoi Tampere! Asuin siellä kuusi vuotta, mutta noistakin hienoista maisemista tulin nähneeksi vain murto-osan. Jotenkin ei kai maailmankuvan ja reviirin avartaminen kiinnostanut opiskeluaikoina samalla tapaa kuin nykyään. Kaverit kerran pyöräilivät Pyhäjärvi-lenkin – itse vetosin siihen, ettei Jopo ole mikään urheilupyörä… 😀
Mitä käännöksiin tulee, komppaan edellisiä: ehkä englanninkielinen tiivistelmä lopussa olisi tavallaan selkeämpi, mutta jos siinä on olennaisia kytköksiä kuviin, niin toki tekstien on kiva olla jossain siinä kuvien lähimaastossa. 🙂
Sandra
22 toukokuun, 2016 at 12:36 pmNo itsekin asuin Tampereella opiskeluaikana seitsemän vuotta eikä tullut koskaan Pyynikkiä ja Arboretumia pidemmälle mentyä! Nuorempana oli sitten ehkä niin kovasti muunlaisia mielenkiinnonkohteita.
Ja kiitos palautteesta, pitää vielä hakea sitä sopivaa tapaa noiden käännösten suhteen.
Heidi / Maailman äärellä
21 toukokuun, 2016 at 10:44 amKuulosti tosi kivalta pyöräretkeltä. Itse ajan pyörällä joka arkipäivä työmatkat, mutta edellinen Suomessa tehty oikea pyöräretki olikin sitten ihan katastrofi. Ajettiin Kuopiosta Tuusniemelle vanhempieni kesämökille (sellaiset 80 km). Tarkoitus oli pitää matkalla piknikiä, jopa pulahtaa välillä uimaan. Mutta ei sitten pidetty piknikiä eikä todellakaa pulahdettu uimaan, sillä KOKO matkan satoi vettä. Ajettiin melkein pysähdyksittä koko matka. Loppumatka Tuusniemi-Paakkila on vielä aivan järkyttävää vuoristorataa. Olin ihan poikki, ja seuraavana yönä koski polviin ja reisiin niin paljon, etten saanut nukuttua. Suoraan sanottuna paska reissu oli :D.
Mutta on sen jälkeen tehty ihaniakin pyöräretkiä, mutta ne ulkomailla. Viime syksynä fillaroitiin Espanjan Riojassa viinitiloilla… pienessä hiprakassa lopulta. Se oli pyöräretki jo enemmän omaan makuuni :). Ehkäpä tänä kesänä voisi fillaroida Punkaharjun harjumaisemiin pikinikille.
Sandra
22 toukokuun, 2016 at 12:35 pm80 kilometriä sateessa, huh huh! Mulle tuo 40 kilsaa auringossa oli ihan riittävä itselleni.
Ahvenanmaalla olin kanssa kerran aikoinaan pyöräilemässä ja siitä jäi hyvät fiilikset. Oli ihana pysähdellä kahville ja ahvenanmaalaisia pannukakkuja syömään. Voisin tuollaisen retken tehdä toistekin. 🙂
Kohteena maailma / Rami
21 toukokuun, 2016 at 2:06 pmOlipa mukava lukea postaus, missä tiesi kuvista heti, missä ne on otettu 🙂 Itse kun asun tuon reitin varrelta muutaman sadan metrin päässä, niin tulee kyllä se joka vuosi poljettua. Tänä vuonna on mielenkiintoinen urakka tulossa, kun kaksi pienintä nappulaa saa kulkea reitin uudessa perässä vedettävässä kärryssä 😀 Itse luonnollisesti poljen reitin aina rauhalliseen tahtiin mummon vanhalla kolmivaihteisella Tunturi Lady kaunottarella, joka on loistava city-pyörä.
Jos ei halua kiivetä näkötornille munkkikahville, niin Pispalan uittotunnelin päässä on kiva kesäkahvila. Eli sekin on hyvä vaihtoehto tauolle ennen kaupunkiin tulemista. Tarvitsisi varmaan joskus kokeilla reitin polkeminen myös toisin päin, mutta olen sen joka kerta kiertänyt samaan suuntaa kuin sinäkin 🙂
40 kilometriä ei polkupyörällä ole paha, kunhan ei ajele kovaa. Vanhemmat muksut on jo ala-asteikäisinä pystynyt polkemaan matkan helposti, kunhan on menty sopivan rauhalliseen tahtiin ja pidetty muutamat evästauot. Niitä ne vanhemmatkin polkijat tarvitsevat 🙂
Sandra
22 toukokuun, 2016 at 12:32 pmKiva kuulla, että on tuttuja maisemia. Ei yhtään huono paikka asua kieltämättä. Hyvä kanssa, kun kerroit kokemuksia lapsien kanssa pyöräilystä, kun itse on niin vaikea arvioida, mihin juuri vaikka ala-asteikäiset pystyvät, kun sellaisia ei lähipiirissä ole.
Täytyy ehdottomasti testata tuo Pispalan kahvila! Joku toinenkin paikka Pispalassa oli, mitä on kehuttu kauheasti (cafe Pispala?).
Johanna @ Out of Office
21 toukokuun, 2016 at 4:15 pm”Munkki päivässä pitää nutturan löysällä” 🙂
Jossain vaiheessa jaksoin myös vääntää noita englanninkielisiä tekstejä, etenkin sen vuoksi että Instagramin kautta tulee blogiin liikennettä ympäri maailmaa. Mutta yleensä aikaa menee pelkän postauksen tekemisessä niin paljon, että se on jäänyt. Tykkään että ensin on suomeksi ja sitten englanniksi, niin on helppo löytää oma kieli tekstistä 🙂 Mutta voivat olla vuorotellen – juuri niin kuin olet tehnytkin, että teksti soljuu suurinpiirtein samassa tahdissa kuvien kanssa.
Johanna @ Out of Office
21 toukokuun, 2016 at 4:15 pm”Munkki päivässä pitää nutturan löysällä” 🙂
Jossain vaiheessa jaksoin myös vääntää noita englanninkielisiä tekstejä, etenkin sen vuoksi että Instagramin kautta tulee blogiin liikennettä ympäri maailmaa. Mutta yleensä aikaa menee pelkän postauksen tekemisessä niin paljon, että se on jäänyt. Tykkään että ensin on suomeksi ja sitten englanniksi, niin on helppo löytää oma kieli tekstistä 🙂 Mutta voivat olla vuorotellen – juuri niin kuin olet tehnytkin, että teksti soljuu suurinpiirtein samassa tahdissa kuvien kanssa.
Sandra
22 toukokuun, 2016 at 12:29 pmTuo on kyllä totta, että muutenkin yhden postauksen tekemisessä kuvineen kaikkineen menee helposti ainakin pari tuntia ja englannin käännökset ainakin mulla tuovat siihen helposti tunnin lisää. Vielä niin sujuvaa ei tekstintuottaminen ole. Kiitos, kun kerroit omasta kokemuksestasi ja jatkossa pidänkin sitten varmaan tuon englannin kielisen tekstin rinnalla suomalaisen kanssa.
Meri / Syö Matkusta Rakasta
22 toukokuun, 2016 at 12:33 pm40 kilometriä ei periaatteessa pyörällä ole kovin paljon (kai), mutta kyllä oon ite jo noin 20 kilometrin lenkeillä saanut reidet tutisemaan ja pepun helläksi. 😀 Eli hyvä suoritus! Mun mielestä on selkeämpi, jos englanninkielinen teksti on erikseeen lopussa. 🙂
Sandra
22 toukokuun, 2016 at 3:33 pmKiitti palautteesta! 🙂
Annika | Travellover
27 toukokuun, 2016 at 7:56 pmKaunis todella on tuo reitti! Munkkikuva toi niin veden kielelle. Ehkä paras munkki ikinä!
Minustakin on selkeämpi, jos kielet erikseen (tai kahdella palstalla vierekkäin, kuten joissain blogeissa on).
Sandra
18 kesäkuun, 2016 at 8:20 amKiitos mielipiteestä. Mä en oikein osaa sellaista toteuttaa teknisesti :O. Tuolla on oikeasti paras munkki!