Henkilökohtaista Motivoivat postaukset

Rohkeus elää itsensä näköistä elämää

maaliskuu 8, 2018

Noin kolmisen vuotta sitten kirjoitin postauksen samankaltaisesta aiheesta. Muistan varsin hyvin, että kyseessä oli ensimmäinen hieman henkilökohtaisempi kirjoitukseni, ja jännitin valtavasti sen julkaisemista. Oikeastaan mikään ei ole muuttunut, paitsi ehkä se, että postauksiani lukee hieman useampi kuin kolme vuotta sitten. Blogini kautta olen asettanut itseni esille, tehnyt keskeneräisyydestäni näkyvää ja jakanut omaa matkaani kohti rohkeampaa ja vapaampaa elämää. Tässä minä olen, epätäydellisenä, paljaana, omana itsenäni. Hengissä edelleen.

IMG_1128

Muistan erittäin hyvin, mitä elämässäni tapahtui kolme vuotta sitten. Tismalleen näihin aikoihin olin ostanut yksisuuntaisen menolipun Australiaan, hankkinut rinkan ja pakannut omaisuuteni varastoon. Seisoin vanhan elämäni raunioilla ja katselin, miten pala palalta purin kaikkea sitä, mitä olin vuosikaudet rakentanut. Olin päättänyt vaihtaa turvallisen ja vakaan elämän epävarmuuteen ja toivon mukaan uusiin seikkailuihin. Mikään ei kuitenkaan ollut varmaa vielä tuossa vaiheessa. Rationaalinen puoleni solvasi minua, haukkui idiootiksi ja pelotteli epäonnistumisella ja menetetyllä eläkekertymällä. Myönnän, että tulevaisuus jännitti, ehkä jopa hieman pelotti.

IMG_1131

Ennen kuin uskalsin alkaa tehdä rohkeita – ja ehkä monen silmissä hulluja – päätöksiä, jouduin oivaltamaan monia asioita itsestäni. Ensimmäinen oli varmaankin se, että minä itse olin vastuussa omasta elämästäni ja tyytyväisyydestäni. Sitä eivät voisi tuoda kukaan toinen ihminen tai edes ulkoiset olosuhteet. Toki oli asioita, joihin en voisi vaikuttaa, mutta pääasiassa minä olin se, jonka kuului istua elämässäni ajurin paikalla ohjaamassa. Aiemmin olin mennyt aika paljon muiden odotusten mukana ja tehnyt valintoja, jotka ehkä näyttivät hyvältä muiden silmissä. Olin ollut suorittaja, joka oli vain mennyt ulkoisesti asetetuista merkkipaaluista toiseen. Tajusin, että en kuitenkaan ollut mitään velkaa kenellekään. Olin ainoastaan saanut mielettömän lahjan, tämän ainutkertaisen elämän, ja paras kunnioitus sille olisi käyttää valtaosa päivistä itselleni mielekkäällä tavalla. Tämän vastuun ymmärtäminen antoi sysäyksen toimintaan.

IMG_1116

Toinen oivallukseni oli se, että rohkeus ei ole pohjimmiltaan pelon puutetta, vaan toimimista siitä huolimatta. Se, että minua pelotti uusi elämänmuutos ja sen tuoma epävarmuus, ei saanut olla riittävä syy jättää toimimasta. Minulla on ollut aika paljon taipumusta perfektionismiin ja olen aina halunnut hioa suunnitelmat selkeiksi ennen toimintaa. Tämä oli johtanut monen asian lykkäämiseen. Koskaan ei ollut oikea aika; aina löytyi jokin epävarmuus, jonka vuoksi lykätä aloittamista. Sanoin itselleni, että ei se ole rohkea, jota ei pelota. Rohkeus itse asiassa tarvitsee pelkoa ollakseen olemassa. Parasta olisi vain alkaa tekemään ja kyllä ne asiat siitä selkiintyisivät. Toiminta olisi parasta shokkihoitoa peloille, epävarmuuksille ja epämukavuudelle.

IMG_1118

Kolmas oivallukseni oli, että ketään ei oikeasti suoraan sanottuna kiinnosta. Jokaisella on riittävästi mietittävää omissa asioissaan ja omassa pääkopassaan, eikä kukaan tuhraa sekunnin kymmenesosaa jonkin toisen kriisien ja elämänvalintojen miettimiselle. Koska ketään ei oikeasti kiinnosta, voit yhtä hyvin tehdä mitä haluat. Koulutusalan vaihtaminen tai työpaikasta irtisanoutuminen voivat olla sinun elämäsi mullistavia juttuja, mutta eipä niitä muut jää märehtimään. Jos joku puhuu ja ihmettelee, anna puhua ja ihmetellä. Parasta on vain seisoa omien päätöstensä takana ja tehdä rohkeasti omanlaisia valintoja.

IMG_1130

Näillä mietteillä sitä lähdettiin liikkeelle. Miten elämäni sitten muuttui kolmessa vuodessa? Ensinnäkin, kyllä, olen onnellisempi. Elämä ei ole ehkä yhtä selkeää ja helppoa, mutta olen tyytyväinen suurimpaan osaan asioita. Toiseksi, päätökseni on vienyt minua mielettömiin paikkoihin, tuonut elämääni mielenkiintoisia ihmisiä ja antanut ikimuistoisia kokemuksia. Olen myös enemmän kosketuksissa itseni kanssa. Käyn usein jonkinasteista vuoropuhelua sisimpäni kanssa ja tunnustelen koko ajan, mikä olisi se seuraava suunta, joka tuntuu oikealta. Annan enemmän tilaa tunteille ja olen ehkä muidenkin kanssa rehellisemmin oma itseni ilman ylimääräisiä rooleja.

IMG_1132

Kaksi vuotta vierähti Australiassa ja takaisin palasi varsin kasvanut ja rohkeampi ihminen. Matka jatkui Suomesta Maltalle, ja tästä on alkanut tavallaan tullut uusi pysähtymisen ja pohdinnan vaihe. Australia oli uusi ja ravisteleva seikkailu, joka muutti oikeastaan kaiken, mitä oli ollut ennen sitä. Maltalla on puolestaan ollut aikaa käsitellä kuluneita vuosia, rauhoittua ja selkeyttää ajatuksia. Tunnen, että olen tarvinnut molempia maita matkalla kohti sitä ihmistä, joksi haluan tulla.

Tästä on hyvä jatkaa.

  • Reply
    Marja
    maaliskuu 11, 2018 at 10:46 am

    Joskus on vain mentävä ja repäistävä, vaikka pelottaisi. Kaikilla ei tällaista tarvetta ole ollut eikä tule ja hyvä niin. Joskus tällaisten ihmisten on vain vaikea ymmärtää näitä valintoja. Itse en omiani lähtemisiäni ole koskaan katunut, aina olen jotain oppinut. Ja sitten tuli sekin aika, että asettuminen tuntui ihan hyvältä.

    • Reply
      Sandra
      maaliskuu 17, 2018 at 7:50 am

      Tärkeintä on vain kuunnella itseään ja mennä senhetkisen fiiliksen mukaan. Hyvä, ettet ole katunut mitään lähtemiseen liittyviä valintoja!

  • Reply
    Stacy Siivonen
    maaliskuu 11, 2018 at 11:58 am

    Olen eri Mieleä, kylläpäs kiinnostaa. Ryhdy harrastamaan jotain diippiä uskontoa, lähde sateenkaariporukkaan ja ryhdy poliittiseksi niin kyllä ihmisiä kiinnostaa ihan tavattomasti, etenkin lähipiiriä. Ehkä sinulla on erilainen lähipiiri, toivottavasti on.

    • Reply
      Sandra
      maaliskuu 17, 2018 at 7:51 am

      Haha, täytyypi kokeilla :D. Hyvä, että kuitenkin elät omalla tavallasi ja toivottavasti lähipiiri on hyväksynyt valintasi 🙂

  • Reply
    Jenni / Unelmatrippi
    maaliskuu 11, 2018 at 2:03 pm

    Tämä! ”Olin ainoastaan saanut mielettömän lahjan, tämän ainutkertaisen elämän, ja paras kunnioitus sille olisi käyttää valtaosa päivistä itselleni mielekkäällä tavalla.” En voisi olla enempää samaa mieltä. Aina kannattaa uskaltaa.

    • Reply
      Sandra
      maaliskuu 17, 2018 at 7:51 am

      Kiitos ihanasta kommentista. Uskalletaan jatkossakin!

  • Reply
    Emma
    maaliskuu 13, 2018 at 11:58 am

    Muistan lukeneeni jo edellisenkin kirjoituksesi ja olleeni siitä kovin vaikuttunut! Ihan mielettömiä oivalluksia oli taas tässäkin! Eritoten se, että ketään muuta kuin itseä ei oikeasti lopulta kiinnosta ja se että se olen minä itse, ”jonka kuuluu istua elämässäni ajurin paikalla ohjaamassa”. Näin juuri!

    • Reply
      Sandra
      maaliskuu 17, 2018 at 7:53 am

      Voi kiitos! Uskomatonta, että joku on lukenut jotain jo kolme vuotta sitten <3.

  • Reply
    Travelloverin Annika
    maaliskuu 16, 2018 at 8:54 am

    Samoja olen itse miettinyt. En toki ole lähtenyt suomesta maailmalle kuin lomilla, mutta olen oivaltanut, että elämäni on minun. Se ei kuulu muille – ja kuten sanoit, ei edes kiinnosta. Ihminen helposti miettii, mitä muut minusta ajattelevat. eivät oikeastaan mitään. Aikansa joku saattaa juoruilla, mutta mitä sitten? Oikeastaan mitä muut ajattelevat -ajattelu on verrattain itsekeskeistä. Kuin minun elämäni olisi niin kiinnostavaa, että toiset siitä piittaisivat. 😀 Ihanaa eloa sinne Maltalle. Pääsiäisenä suuntaan sinne minäkin.

    • Reply
      Sandra
      maaliskuu 17, 2018 at 7:56 am

      Voi tervetuloa tänne! Ihmiset voivat juoruilla aikansa kuluksi, mutta usein ei monia pohjimmiltaan kiinnosta. Joten kannattaa tehdä vain mikä itsestä tuntuu parhaalta 🙂

  • Reply
    Sofia / Project Forever
    maaliskuu 17, 2018 at 2:46 am

    Hienosti olet pohdiskellut asiaa ja oivaltanut monia asioita itsestäsi ja elämästä ylipäätään! 🙂 Olen täysin samaa mieltä, että jokainen on vastuussa itse omasta onnellisuudestaan. Siitä että oman elämänsä voi muokata itselleen mieluisaksi eikä vain kulkea sitä polkua, minkä joku toinen on edellä tehnyt. Rohkeuttakin totta kai tarvitaan, että uskaltaa muuttaa suuntaa. Ajatus muutoksesta voi kypsyä pikkuhiljaa, tai taustalla voi olla joku omia perustuksia ravisuttava tapahtuma, joka pakottaa katsomaan asioita uudelta kannalta. Itse olen viimeaikoina pohtinut omaa onnellisuuttani ja muutostarpeita sen lisäämiseksi, saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan!

    • Reply
      Sandra
      maaliskuu 17, 2018 at 7:58 am

      Toivottavasti tulevaisuus tuo pelkkää hyvää! Itse olen huomannut kaipaavani muutoksia vuoden parin välein, muuten alkaa kyllästyttämään. Kannattaa kuunnella itseään ja rohkeasti mennä omien fiiliksien mukaan. Ehdottomasti samaa mieltä, että muutostarve voi syntyä vuosien pohdiskelujen aikana tai jonkin ravisuttavan tapahtuman vuoksi. Tsemppiä kevääseen 🙂

  • Reply
    Anna | Tämä matka -blogi
    maaliskuu 17, 2018 at 4:03 pm

    ”minä itse olin vastuussa omasta elämästäni ja tyytyväisyydestäni”

    Näinhän se on. Uskomattoman paljon silti Suomessakin on ihmisiä, jotka luulevat jonkun toisen hoitavan heille onnellisuuden ja tyytyväisyyden elämään. Niitä vinkujia, jotka keksivät aina syyn, miksi eivät voi tai kykene ja kuinka muilla on paljon paremmin…

    Tämä liittyy ihan kaikkeen. Notkutaan jossain toimimattomassa parisuhteessa, huonossa työpaikassa, opiskellaan alaa joka ei kiinnosta, asutaan paikassa jossa ei oikeasti haluttaisi asua jne. Ja joka päivä vaan hoetaan mantraa: ”vittu, kun vituttaa….” Olen itse muokannut omasta elämästäni itseni näköisen. Kaikkea ei tietenkään voi kontrolloida ( sairaudet ym.), mutta kyllä minä täyspäisenä (kai) aikuisena yksilönä katson, että itse minun on elämääni ohjettava siihen suuntaan kuin haluan. Ei sitä kukaan minun puolestani tee.

    • Reply
      Sandra
      maaliskuu 30, 2018 at 6:14 am

      Tämä. En itsekään ymmärrä ihmisiä, jotka valittavat elämäänsä päivästä toiseen, mutta silti eivät muuta siinä mitään. Onko se turvallisuuden kaipuu vai mikä, en tiedä.

  • Reply
    Heta | Hetamentaries
    maaliskuu 17, 2018 at 5:56 pm

    Nää sun ajatukset on todella hyviä! Ja syvällisiä. Ihan samat oli fiilikset kun aikoinaan muutin Skotteihin 4ksi vuodeksi opiskelemaan ja sieltä vielä Nepaliin. Sieltä palas monella tapaa vahvempi ja kokonaisempi yksilö, joka oli oppinut paljon! Onnea hei seuraavaan vaiheeseen, toivottavasti tulee vaan mahtavia asioita!

    • Reply
      Sandra
      maaliskuu 30, 2018 at 6:15 am

      Voi kiitos! Voin uskoa, että Skotlanti ja Nepali ovat muuttaneet ja vahvistaneet valtavasti. Hienoja kokemuksia!

  • Reply
    Anna-Katri / Adalmina's Adventures
    maaliskuu 17, 2018 at 8:32 pm

    Elämä on tässä ja nyt, joten miksi emme eläisi sitä juuri niin kuin itsestä parhaalta tuntuu? Niin monet valitettavasti elää ja valitse polun ”niin kuin kuuluu” eivätkä kuuntele omaa siäistä ääntä siitä, mitä oikeasti haluaa. Hienoa että olet löytänyt oman tavan kulkea sitä omaa polkua, vaikka kokemuksesta tiedän että meillä oman tien kulkijoilla ei aina ole helppoa. Halauksin, Anna-Katri

    • Reply
      Sandra
      maaliskuu 30, 2018 at 6:16 am

      Voi kiitos Anna-Katri! Ei ole aina helppoa, varsinkaan kun mennään ehkä yksityiselämän puolelle :D. Täällä minä itse ihailen sun rohkeutta ja kykyä toteuttaa aivan mielettömiä juttuja! Tsemppiä jatkoon <3

Leave a Reply