Suomi

Ruotsalaisen kotiutuminen Suomeen

huhtikuu 20, 2019

Tällä kertaa päätin tarttua elektroniseen kynään ja raapustaa täysin erilaisesta aiheesta. Olen itse muuttanut kolmesti ulkomaille ja joka kerta töiden saaminen ja kotiutuminen uuteen paikkaan on omanlaisensa prosessi. Itselläni on kuitenkin ollut helppoa. Puhun hyvää englantia (silloisten kohdemaiden kieltä) ja työpaikat järjestyivät helpohkosti näin jälkeenpäin ajatellen. Nyt kuitenkin olen päässyt ensimmäistä kertaa seuraamaan vierestä toisen henkilön kotiutumista Suomeen. Tietyissä asioissa Suomi on näyttäytynyt täysin uudenlaisessa valossa. Se on samalla helppo ja tuskastuttavan vaikea. Vaikka kyseessä ei ole sen eksoottisempi henkilö kuin ruotsalainen, matkan varrelle on sattunut mielenkiintoisia huomioita.

Alun byrokratia

Isak siis muutti Suomeen helmikuussa. Pohjoismaiden kansalaiset ovat siinä mielessä hyvässä asemassa, että he voivat muuttaa toiseen Pohjoismaahan ilman mitään ”oikeaa syytä”, kuten työ- tai opiskelupaikkaa. Heidän tulee vain rekisteröidä oleskelunsa 7 päivän kuluessa maistraattiin. Tämän jälkeen he saavat suomalaisen henkilötunnuksen noin parin viikon kuluessa uuteen kotiosoitteeseensa. Plussaa myös se, että kaikki viralliset paperit sai ruotsin kielellä. Sääliksi käy niitä, jotka eivät osaa suomea tai ruotsia, sillä esimerkiksi englanniksi ei saa läheskään kaikkia papereita tai lomakkeita.

Pankkitilin avaaminen onnistui helposti S-pankista. Toimihenkilö oli oikein ystävällinen ja puhui hyvää englantia. Konttorissa täytettiin vain toimeksiantolomake, ja varsinaiset sopimukset tehtiin jossain muualla. Sopimuksia piti kuitenkin odottaa yli kaksi viikkoa. Vaikka palvelut piti avata ruotsiksi, kaikki sopimukset tulivat suomeksi. Myös verkkopankki avattiin suomenkielisenä, vaikka nimenomaan pyysimme sitä ruotsiksi.

Verotoimiston palvelu oli hyvää ja verokortin sai mukaan heti.

Haimme myös Kela-korttia, koska pysyvän muuton myötä Isak putoaa Ruotsin sosiaaliturvasta. Sitä ei kuitenkaan myönnetty.

Ihmetyksien aiheita

Tässä sivustaseuranneena olen huomannut yhden asian. Julkisessa keskustelussa puhutaan paljon siitä, että tarvitsemme Suomeen työperäistä maahanmuuttoa. Kuitenkin yhteiskunnan monet rakenteet ja palvelut eivät tue sitä, että maahanmuuttaja löytäisi töitä. Monet ulkomaalaisille suunnatut palvelut on rakennettu kahdelle ryhmälle: 1. turvapaikanhakijoille 2. puolison perässä muuttajalle (jolloin oletetaan varmaan puolison toimivan kaikkien suomenkielisten papereiden ja nettisivujen tulkkaajana).

Isoimmat pisteet menevät Verotoimistolle, jossa kuulemma neuvottiin ystävällisesti ja annettiin verokortti mukaan.

En ole itse koskaan asioinnut TE-toimiston kanssa. Nyt kuitenkin Isak halusi löytää mahdollisimman nopeasti mitä tahansa työtä, jota voi tehdä osaamatta suomea. Hän järjesti itselleen tapaamisen TE-toimiston virkailijan kanssa, joka kyseli kiinnostuksen kohteista ja aiemmasta työkokemuksesta. Toimistosta tarjottiin suomenkielen kurssia, jota ennen pitäisi tehdä suomenkielen lähtötasokoe. Lähtötasokoe pitäisi tehdä vaikka ei osaisi suomea ollenkaan, koska kuulemma moni kurssilla oleva ei osaa edes latinalaisia aakkosia. Seuraava lähtötasotesti olisi ollut noin kuukauden päästä. Kurssin alkamisesta ei virkailija osannut kertoa. Itse kurssi olisi viitenä päivänä viikossa ja kestäisi vuoden. Kurssilta ei saisi olla viikkoa pidempään pois!

Hetkonen…

Tietenkin on tosi hienoa, että ilmaisia suomenkielen kursseja järjestetään. Mutta jos tällaiselle kurssille menee, niin sehän tarkoittaa käytännössä, ettei voi ottaa vastaan töitä noin vuoteen! Eihän homman pitäisi noin mennä, ainakin oman maalaisjärjen mukaan. Mielenkiintoista on myös se, että kaikki TE-toimiston lomakkeet tulivat suomeksi, myös tieto suomenkielen alkeiskurssin testipäivästä.

Eikö enemmin pitäisi lähteä siitä, että nyt etsitään nuorelle miehelle homma kuin homma? Opastetaan Suomen työnhakuviidakossa, vinkataan paikallisista työnhakusivustoista ja ohjeistetaan paikallisesta työkulttuurista. Toimitaan maahanmuuttajien puolestapuhujina työpaikoilla ja yritetään edistää sitä, että töihin palkattaisiin sellaisiakin, joilta suomenkieli ei vielä suju (koska läheskään kaikkiin töihin ei oikeasti tarvitse osata suomea). Sitten kieliopinnot mukaan siihen sivuun – päiväopintoina niille, joilla ei ole töitä ja iltaopintoina heti, kun työtä löytyy (tässä oletuksena päivätyö). Mielestäni tässä vaiheessa ei ole edes niin oleellista se, mitä on aiemmin tehnyt. Nyt ollaan uudessa maassa ja uudessa tilanteessa ja mennään uuden maan työtarjooman ehdoilla. Tärkeintä olisi tukea löytämään työ kuin työ ja päästä siten yhteiskunnan syrjään kiinni ja veroja maksamaan.

Mielestäni systeemi vaikuttaa todella joustamattomalta nykyisen kaltaisena. En todellakaan odota, että yhteiskunnalta saisi jotain annettuna, mutta kun kerran Suomeen halutaan työperäistä maahanmuuttoa, tulisi sille luoda mahdollisimman hyvät edellytykset ja rakenteet sekä antaa tulijalle selkeät englanninkieliset ohjeet.

Loppu hyvin, kaikki hyvin

Meillä on asiat hyvin. Seuraavista syistä: 1. Isak on Ruotsista ja ruotsi on Suomen toinen kotimainen kieli. Viralliset lomakkeet saa omalla äidinkielellä. 2. Olen ollut mukana kädestä pitäen selvittämässä byrokratian kiemuroita. Välillä silti jotkin viranomaisohjeet ovat olleet todella vaikeita ymmärtää  – jopa itselleni, korkeakoulutetulle natiivipuhujalle. 3. Olen ollut mukana kääntämässä kaikkia lukuisia suomeksi tulleita TE-toimiston papereita, pankin sopimuksia ja ulkomaalaisille suunnattuja suomenkielisiä nettisivuja.

Sopivien työpaikkojen suhteen on pitänyt tehdä salapoliisityötä, mutta se on kannattanut. Isak on ollut sinnikäs töiden haussa ja tekee nyt ohjelmistotestausta sekä toimii avustajana ruotsinkielisessä koulussa. Hän on jonossa maksulliselle suomenkielen iltakurssille.

Millaisia kokemuksia muilla on? Toimiiko TE-toimisto paremmin suomalaisten asiakkaiden suhteen?

  • Reply
    Eveliina | Korkkarit rinkassa
    huhtikuu 22, 2019 at 11:12 am

    Ai kamala, olen ehkä itsekin aina tuudittautunut ajatukseen, että pakkohan Suomessa tälläisten asioiden on sujua vaivatta, kun ei suomenkielisten ihmisten väestö kasvaa tasaisesti. Tosin, jokainen, joka esimerkiksi Kelan kanssa on joutunut tekemisiin, tietää ettei tietoa ole ihan helpolla esillä… puhumattakaan niistä lomakkeista. En ole itse sinunalisessa tilanteessa ollut, ainostaan täytellyt itsekin lomakkeita väliaikaisiin uusiin kotimaihin. Esimerkiksi Itävallassa koko projekti onnistui ainostaan saksaksi.. 😀

    • Reply
      Sandra
      huhtikuu 25, 2019 at 4:28 pm

      Facebookissa postasin aiheesta Paluumuuttajat-ryhmässä ja sain aika monelta samanlaista kommenttia, että muualla homma on vieläkin pahempi kuin täällä. Olen vaan tottunut niin hyvään Ausseissa ja Maltalla, joissa kaikki on tietenkin englanniksi.

      Kela on välillä mystinen laitos. Mikään ei mielestäni ole kuitenkaan hankalampaa kuin hoidella uutena yrittäjänä kaikkia pieniä yrittämiseen liittyviä juttuja. Ei tajua aina, vaikka on maisterintutkinto 😀

  • Reply
    Anna / Muuttolintu.com
    huhtikuu 22, 2019 at 1:49 pm

    Tästä tuli elävästi mieleen kun tuo aussisiippa muutti aikanaan Suomeen, vaikka olikin aika erilainen tilanne. Päitä tuli pudisteltua jatkuvasti. Onneksi olin auttamassa ja tulkkaamassa. Niin monia asioita ei ollut englanniksi, kuten just monia lomakkeita tai vaikka esimerkiksi tärkeitä kuulutuksia junissa. Monet asiat mitä itse ei tulisi edes ajatelleeksi oli ulkomaalaiselle Suomessa tosi hankalia.

    • Reply
      Sandra
      huhtikuu 25, 2019 at 4:37 pm

      Tuo junakuulutus myös! Esim sellaiset asiat kuin että tämä osa junaa jatkaa Lahteen ja tämä Kokkolaan tai raidevian vuoksi pysähdytään tähän. Ei näitä huomaa kuin vasta nyt.

  • Reply
    Pirkko / Meriharakka
    huhtikuu 24, 2019 at 2:32 pm

    Kiinnostuin jutusta sen myötä, että olen itse kauan sitten muuttanut pariksi vuodeksi Ruotsiin töihin. Työpaikan tosin olin hakenut jo ennen muuttoa, eli se oli valmiina ja ruotsiakin osasin ihan kohtuullisesti. Mutta kyllä Ruotsin ja Suomenkin välillä on eroja – sen huomasi vaikka seuratessaan jotain television ajankohtaisohjelmaa, jossa keskusteltiin vaikka kiinteistöverotuksen muutoksista ja kun pohja puuttui, eli en tuntenut kiinteistöverotusta ennen muutostakaan tuossa maassa, niin huomasi olevansa vieraalla maalla. Sama tietysti vaikka television viihdeohjelmissa tai teatterissa: esiintyjät ja näyttelijät, joista ihmiset puhuivat vaikka kahvitauoilla, olivat kaikki jokseenkin yhtä tuntemattomia minulle.
    Suomeen päätyvistä vain englantia puhuvista puolisoista aika moni taitaa aika pitkäksikin aikaa jäädä työelämän ulkopuolelle puuttuvan kielitaidon takia, vaikka miten tulisi ihan naapuristakin. Oma työpaikkani oli viimeiset vuodet tosin hyvin kansainvälinen eikä kielitaitovaatimuksena useimpiin tehtäviin ollut kuin englanti, mutta sitten myöhemmin saattoi tulla haasteita vaikka sen suhteen, että lasten päivähoidosta jaettiin ohjeita tulevalle viikolle suomenkielisillä lappusilla, joita sitten työkaverit päätyivät kääntämään 🙂

    • Reply
      Sandra
      huhtikuu 25, 2019 at 4:24 pm

      Mielenkiintoisia kokemuksia. En tiennytkään, että olet asunut Ruotsissa. Sen olen huomannut itsekin ulkomailla asuessani, että monet ”kahvipöytäpuheet” jäävät ymmärtämättä, koska en tunne paikallisia politiikkoja tai julkkiksia.

      Onneksi kuitenkin jotain pientä on jo löytynyt.

  • Reply
    Emma
    huhtikuu 26, 2019 at 8:49 am

    On kyllä aika järkkyä miten hankalaksi homma on tehty ja jopa vielä toiselle Pohjoismaalaiselle! Aiotteko kuitenkin asettua nyt pysyvämmin Tampereelle vai siintääkö haaveissa muutto jonnekin kauemmas?

    • Reply
      Sandra
      toukokuu 2, 2019 at 9:30 am

      Toistaiseksi on ainakin ajatuksena pysyä Suomessa Tampereella, koska opinnot on täällä käynnissä ainakin vuoden kaksi 🙂

  • Reply
    Periaatteen Nainen
    huhtikuu 27, 2019 at 8:32 pm

    Mulla on ollut nyt sen verran kafkamaisia kokemuksia Suomeen paluun yhteydessä TE-toimistosta että ei sinällään yllätä 😀 Mutta olet ihan oikeassa; vaikka sitä suomalaisena olen Espanjassa monta kertaa ajatellut, että kyllä meillä Suomessa tämä tehdään paremmin ulkomaalaisen näkökulmasta, niin suomalaisesta perspektiivistähän sitä on tullut katsottua. Hyvä ja havainnollistava teksti siis!

    • Reply
      Sandra
      toukokuu 2, 2019 at 9:31 am

      Varmasti Suomessa on samalla monessa asiassa ajateltu ehkä pidemmälle kuin Espanjassa, en tiedä. Ja kafkamaisuuden uskon todella hyvin. Mielestäni koko laitos kaipaisi kovasti uudistuksen tuulia.

  • Reply
    Kohteena maailma / Rami
    huhtikuu 29, 2019 at 10:18 am

    No ei kieltämättä kovin helpolta kotiutuminen tunnu. Toisaalta, kun on ruotsinkielinen, niin silloin pitäisi Suomessa riittää, että osaa ruotsia eikä tarvitse vuoden kurssia. Mutta olihan tuo nyt aivan naurettava juttu tuo suomenkielen kurssin kesto ja poissaolorajoitteet. Jos tänne joku oikeasti haluaa tulla tekemään työtä, niin olisi kiva, jos olisi siihen realistiset mahdollisuudet. Tietysti sellaisilla on, joka on jo riittävän ammattilainen johonkin hommaan, niin niille töitä kyllä löytyy ja hyvä niin.

    • Reply
      Sandra
      toukokuu 2, 2019 at 9:44 am

      Toki myös maksullisia kursseja löytyy, mutta osassa niissä hinnat on niin kovat, että on varmasti ajateltu työnantajan ne kustantavan (tyyliin lähemmäs 500 € kuukauden kurssista). Yksi maksullinen löytyi myös, joka oli vain 70 €, mutta se oli jo täynnä. Tuo TE-keskuksen kurssi jää kyllä nyt pois töiden vuoksi, mutta muuten etsitään jotain muuta suomen kielen kurssia.

Leave a Reply