Tunnelmia farmilta

No niin, nyt sitä on oltu ensimmäistä viikkoa farmilla todellisella Australian maaseudulla. Miten olen kestänyt? Onko ollut kamalaa? Jaksanko loppuun asti?

 Aluksi on sanottava, että Australiassa työpaikan valinnan kanssa on oltava todella tarkkana, sillä etenkin farmitöissä kusetetaan ja rankasti. Pahimmillaan mediassa on uutisoitu tapauksista, joissa Aasian köyhistä maista rekrytoidaan ihmisiä töihin hedelmänpoimintaan. Heidät lennätetään ja kuljetetaan jonnekin jumalan selän taakse farmille, ja he ovat jo heti korviaan myöten veloissa lentolipun vuoksi. He joutuvat tekemään 14 tuntisia päiviä, palkkaa heille maksetaan muutama dollari tunnissa, ja palkallaan he eivät saa edes maksettua asumiskustannuksia. Naiset raiskataan toistuvasti ja he joutuvat elämään jossakin kusisessa varastorakennuksessa orjamaisissa oloissa. Pahimmillaan kyse on siis puhtaasta ihmiskaupasta ja karmivasta rikollisuudesta.

Länsimaista tulevat nuoret eivät joudu kokemaan vastaavaa, mutta hekin kohtaavat kusetuksia. On ”farmipaikkoja”, jotka vaativat viikon parin etukäteismaksun tilille jo ennen kuin olet päässyt paikan päälle, ja kun rahat on maksettu, koko yritys katoaa tuhka tuuleen. On hostelleja, jotka ”välittävät työtä” ja joudut maksamaan asumisesta. Tosiasiassa mitään työtä ei ole, joten sinulta imetään vain rahaa ja heitetään pihalle, kun rahat ovat loppu. Sitten on toki oikeita farmeja, jotka maksavat alle minimipalkan, teettävät loputtomia ylityötunteja, pimittävät pakollisia maksuja ja joudut asumaan epäinhimillisissä oloissa, esimerkiksi koiran aitauksessa sijaitsevassa katetussa vajassa koirien kanssa. Aina löytyy halukkaita backpackereitä, ja joku tekee aina nopeammin, pidempiä työpäiviä ja pienemmällä palkalla. Näihin tapauksiin verrattuna työskentely tällä farmilla, jossa olen, on ”lottovoitto”. En mainitse tässä vaiheessa paikan nimeä, sillä olen allekirjoittanut sopimuksen, jossa olen lupautunut, etten mustamaalaa paikkaa sosiaalisessa mediassa tai muutenkaan netissä. Haluan kuitenkin kertoa rehellisesti kokemuksestani.

No, millaista täällä sitten on? Asumme keskellä korpea kylässä, jossa asuu kuusi farmaria perheineen. Lähimpään kylään on matkaa noin 100 kilometriä, joten kauppareissut on suunniteltava tarkasti. Meitä on tällä hetkellä täällä 6 nuorta: me, kaksi brittityttöä, yksi irlantilaispoika ja hollantilaispoika. Tällä hetkellä ainoastaan ensimmäisinä tulleille brittitytölle ja irkkupojalle on töitä, me muut emme tee mitään. Me saavuimme toisina ja me saimme pari päivää sitten tehtyä vähän töitä, minä reilun tunnin ja mies puoli tuntia. Tämä on hyvä juttu siksi, että ensimmäisestä työpäivästä alkaa juosta kolmen kuukauden ajanjakso, jonka jälkeen voimme hakea viisumiin pidennystä. Päiviin lasketaan myös ne päivät, jolloin et tee työtä, mikäli olet koko ajanjakson samalla farmilla. Jos vaihdat työpaikkaa, ainoastaan työpäivät lasketaan ja niitä on oltava 88. Maksamme asumisesta 170 dollaria viikko hengeltä. Kun alamme tehdä töitä, saamme asua täällä kahdeksan ja puolen tunnin työtä vastaan. Töiden pitäisi alkaa ensi viikon lopulla. Jos olisimme tienneet, ettei töitä ole vielä, emme olisi tulleet kuin vasta sitten. Tästä ei kuitenkaan mainittu mitään, vaan olimme käsityksessä, että töitä olisi jo nyt.

Asuntomme näyttää pellistä kasatuilta parakeilta. Meitä on tällä hetkellä täällä kuusi, mutta sänkyjä on 42 ja viikon sisällä meitä pitäisi olla 40. Tytöillä on yksi dormi, pojilla 14 hengen dormi ja sitten on muutamia kahden hengen huoneita tytöille ja pojille ja kolme huonetta pariskunnille.  Kaikille on yksi yhteinen iso keittiö, jossa on alkeelliset, niukat ja kuluneet ruoanlaittovälineet ja pariskunnille on yksi oma pieni keittiö. Haarukoita ja veitsiä riittänee nyt kaikille (me toimme omat mukanamme), mutta ei enää, kun lisää porukkaa tulee. Miesten vessoja on mielestäni kaksi, tyttöjen vessoja yksi. Suihkuja on yksi tytöille ja yksi pojille. Voitte vain kuvitella jonoja vessaan ja suihkuun, kun meitä on täällä 40 hikistä ja likaista ihmistä. Huoneissa ei ole ilmastointia, mutta ainakin meillä on tuuletin.

Meidän sotkuinen huone

Aamut ovat parasta aikaa täällä. Ei ole vielä liian kuuma, ja mikä parasta, kaikki inhottavat öttiäiset eivät ole heränneet. Muurahaisia ja hyttysiä on jo silloinkin kaikkialla, mukaan lukien vessassa ja keittiössä, mutta ne ovat vähiten inhottavia. Heti, kun aurinko alkaa lämmittää, sisiliskot, torakat ja hämähäkit tulevat esiin koloistaan. Sisiliskoja vilistää kaikkialla, mihin vain kävelee. Ne eivät ole vaarallisia, mutta kuvottavia kylläkin, kun niitä on niin paljon. Osassa huoneista ne pääsevät tulemaan sänkyyn, mutta meidän sängyssä niitä ei ole vielä näkynyt. Inhottavia ovat myös isot koiperhoset, valtavat heinäsirkat ja muut isot lentävät hyönteiset, erityisesti jos ne ovat vessassa tai suihkussa samaan aikaan kanssasi. Hämähäkeistä en tiedä, mitkä ovat vaarallisia ja mitkä eivät, joten välttelen niitä kaikkia. Kun pimenee, sammakot tulevat ja niitä on kaikkialla. Ne eivät ole vaarallisia, mutta ne ovat myös inhottavia, jos ne hyppivät paniikissa sinua päin. Yksi sammakko asuu miesten vessan pöntössä. Kun vessan vetää, se pitää koivillaan kiinni kannesta, ettei huuhtoituisi alas. Se alkaa vaikuttaa jo niin sympaattiselta, että tylsinä hetkinä yritämme keksiä sille nimeä.

Keittiö

Käärmeet oleskelevat luultavasti tyttöjen parakin alla, sillä niitä näkee eniten siellä. Käärmeitä pitää varoa, ne ovat myrkyllisiä ja agressiivisia ja hyökkäävät sinua päin. Eikä tässä vielä kaikki. Läheisellä joella on krokotiilejä ja krokotiilit ovat vaarallisimpia. Ne metsästävät ihmisiä ja jos esimerkiksi menet aina samaan aikaan päivästä lenkille joelle, ne oppivat tämän rutiinisi ja tietävät vaania sinua siellä. Itse en sinne mene, mutta paikalliset käyvät yöllä kännissä ampumassa niitä (laittomasti). Jos pimeän tullen ajaa autolla, törmää lähes sadan prosentin varmuulla wallabeihin, joita pomppii loputtomasti tiellä. Esimerkiksi ruotsalainen poika kertoi, että hän oli ajanut viiden minuutin matkan ja törmännyt ainakin kolmeen wallabiin. Täällä on myös villisikoja, joita paikalliset metsästävät usuttamalla isoja koiria niiden kimppuun. Tähän kaikkeen karaistuu, eikä enää välitä oikein mistään. Ainoastaan vessaan en uskalla mennä enää pimeän tulon jälkeen. Kun vessan valot laittaa päälle ja oven avaa, valtava kasa erilaisia eläimiä lähes räjähtää päällesi – sisiliskot, sammakot, koiperhoset, hämähäkit, lepakot kaikki ryntäävät paniikissa ulos.

Vessa

 Ei tämä pelkkää kamaluutta ole. Luonto on todella kaunis. Iltaisin tähtitaivas on todella upea ja sen laajuus on uskomaton. Auringonlaskut ja nousut ovat näkemisen arvoisia. Aurinko nousee kauniisti vuorien takaa ja laskiessaan se värjää taivaan ja pellon oranssiksi. Meillä on myös hauskaa muiden nuorten kanssa, olemmehan me kaikki tässä koettelemuksessa yhdessä samassa veneessä. Iltaisin istumme oluella, juttelemme, pelaamme pingistä tai biljardia tai katsomme telkkaria. Myös muilta farmeita tänne iltaisin sekä paikallisia että farmeilla työskenteleviä backpackereitä, sillä tällä farmilla sijaitsee kylän ainoa pieni kauppa ja pubi. Olemme kaikki osa tätä yhtä suurta yhteisöä, valtavan tähtitaivaan alla.

 Silti lasken päiviä, kun olen suorittanut kolmen kuukauden työt.