Australia Yleinen

Tunnelmia farmilta

toukokuu 8, 2015

No niin, nyt sitä on oltu ensimmäistä viikkoa farmilla todellisella Australian maaseudulla. Miten olen kestänyt? Onko ollut kamalaa? Jaksanko loppuun asti?

 Aluksi on sanottava, että Australiassa työpaikan valinnan kanssa on oltava todella tarkkana, sillä etenkin farmitöissä kusetetaan ja rankasti. Pahimmillaan mediassa on uutisoitu tapauksista, joissa Aasian köyhistä maista rekrytoidaan ihmisiä töihin hedelmänpoimintaan. Heidät lennätetään ja kuljetetaan jonnekin jumalan selän taakse farmille, ja he ovat jo heti korviaan myöten veloissa lentolipun vuoksi. He joutuvat tekemään 14 tuntisia päiviä, palkkaa heille maksetaan muutama dollari tunnissa, ja palkallaan he eivät saa edes maksettua asumiskustannuksia. Naiset raiskataan toistuvasti ja he joutuvat elämään jossakin kusisessa varastorakennuksessa orjamaisissa oloissa. Pahimmillaan kyse on siis puhtaasta ihmiskaupasta ja karmivasta rikollisuudesta.

Länsimaista tulevat nuoret eivät joudu kokemaan vastaavaa, mutta hekin kohtaavat kusetuksia. On ”farmipaikkoja”, jotka vaativat viikon parin etukäteismaksun tilille jo ennen kuin olet päässyt paikan päälle, ja kun rahat on maksettu, koko yritys katoaa tuhka tuuleen. On hostelleja, jotka ”välittävät työtä” ja joudut maksamaan asumisesta. Tosiasiassa mitään työtä ei ole, joten sinulta imetään vain rahaa ja heitetään pihalle, kun rahat ovat loppu. Sitten on toki oikeita farmeja, jotka maksavat alle minimipalkan, teettävät loputtomia ylityötunteja, pimittävät pakollisia maksuja ja joudut asumaan epäinhimillisissä oloissa, esimerkiksi koiran aitauksessa sijaitsevassa katetussa vajassa koirien kanssa. Aina löytyy halukkaita backpackereitä, ja joku tekee aina nopeammin, pidempiä työpäiviä ja pienemmällä palkalla. Näihin tapauksiin verrattuna työskentely tällä farmilla, jossa olen, on ”lottovoitto”. En mainitse tässä vaiheessa paikan nimeä, sillä olen allekirjoittanut sopimuksen, jossa olen lupautunut, etten mustamaalaa paikkaa sosiaalisessa mediassa tai muutenkaan netissä. Haluan kuitenkin kertoa rehellisesti kokemuksestani.

IMG_4621 IMG_4622

No, millaista täällä sitten on? Asumme keskellä korpea kylässä, jossa asuu kuusi farmaria perheineen. Lähimpään kylään on matkaa noin 100 kilometriä, joten kauppareissut on suunniteltava tarkasti. Meitä on tällä hetkellä täällä 6 nuorta: me, kaksi brittityttöä, yksi irlantilaispoika ja hollantilaispoika. Tällä hetkellä ainoastaan ensimmäisinä tulleille brittitytölle ja irkkupojalle on töitä, me muut emme tee mitään. Me saavuimme toisina ja me saimme pari päivää sitten tehtyä vähän töitä, minä reilun tunnin ja mies puoli tuntia. Tämä on hyvä juttu siksi, että ensimmäisestä työpäivästä alkaa juosta kolmen kuukauden ajanjakso, jonka jälkeen voimme hakea viisumiin pidennystä. Päiviin lasketaan myös ne päivät, jolloin et tee työtä, mikäli olet koko ajanjakson samalla farmilla. Jos vaihdat työpaikkaa, ainoastaan työpäivät lasketaan ja niitä on oltava 88. Maksamme asumisesta 170 dollaria viikko hengeltä. Kun alamme tehdä töitä, saamme asua täällä kahdeksan ja puolen tunnin työtä vastaan. Töiden pitäisi alkaa ensi viikon lopulla. Jos olisimme tienneet, ettei töitä ole vielä, emme olisi tulleet kuin vasta sitten. Tästä ei kuitenkaan mainittu mitään, vaan olimme käsityksessä, että töitä olisi jo nyt.

IMG_4626 IMG_4628 IMG_4630

Asuntomme näyttää pellistä kasatuilta parakeilta. Meitä on tällä hetkellä täällä kuusi, mutta sänkyjä on 42 ja viikon sisällä meitä pitäisi olla 40. Tytöillä on yksi dormi, pojilla 14 hengen dormi ja sitten on muutamia kahden hengen huoneita tytöille ja pojille ja kolme huonetta pariskunnille.  Kaikille on yksi yhteinen iso keittiö, jossa on alkeelliset, niukat ja kuluneet ruoanlaittovälineet ja pariskunnille on yksi oma pieni keittiö. Haarukoita ja veitsiä riittänee nyt kaikille (me toimme omat mukanamme), mutta ei enää, kun lisää porukkaa tulee. Miesten vessoja on mielestäni kaksi, tyttöjen vessoja yksi. Suihkuja on yksi tytöille ja yksi pojille. Voitte vain kuvitella jonoja vessaan ja suihkuun, kun meitä on täällä 40 hikistä ja likaista ihmistä. Huoneissa ei ole ilmastointia, mutta ainakin meillä on tuuletin.

IMG_4647

Meidän sotkuinen huone

IMG_4656 IMG_4649

Aamut ovat parasta aikaa täällä. Ei ole vielä liian kuuma, ja mikä parasta, kaikki inhottavat öttiäiset eivät ole heränneet. Muurahaisia ja hyttysiä on jo silloinkin kaikkialla, mukaan lukien vessassa ja keittiössä, mutta ne ovat vähiten inhottavia. Heti, kun aurinko alkaa lämmittää, sisiliskot, torakat ja hämähäkit tulevat esiin koloistaan. Sisiliskoja vilistää kaikkialla, mihin vain kävelee. Ne eivät ole vaarallisia, mutta kuvottavia kylläkin, kun niitä on niin paljon. Osassa huoneista ne pääsevät tulemaan sänkyyn, mutta meidän sängyssä niitä ei ole vielä näkynyt. Inhottavia ovat myös isot koiperhoset, valtavat heinäsirkat ja muut isot lentävät hyönteiset, erityisesti jos ne ovat vessassa tai suihkussa samaan aikaan kanssasi. Hämähäkeistä en tiedä, mitkä ovat vaarallisia ja mitkä eivät, joten välttelen niitä kaikkia. Kun pimenee, sammakot tulevat ja niitä on kaikkialla. Ne eivät ole vaarallisia, mutta ne ovat myös inhottavia, jos ne hyppivät paniikissa sinua päin. Yksi sammakko asuu miesten vessan pöntössä. Kun vessan vetää, se pitää koivillaan kiinni kannesta, ettei huuhtoituisi alas. Se alkaa vaikuttaa jo niin sympaattiselta, että tylsinä hetkinä yritämme keksiä sille nimeä.

IMG_4635 IMG_4636

Keittiö

Keittiö

Käärmeet oleskelevat luultavasti tyttöjen parakin alla, sillä niitä näkee eniten siellä. Käärmeitä pitää varoa, ne ovat myrkyllisiä ja agressiivisia ja hyökkäävät sinua päin. Eikä tässä vielä kaikki. Läheisellä joella on krokotiilejä ja krokotiilit ovat vaarallisimpia. Ne metsästävät ihmisiä ja jos esimerkiksi menet aina samaan aikaan päivästä lenkille joelle, ne oppivat tämän rutiinisi ja tietävät vaania sinua siellä. Itse en sinne mene, mutta paikalliset käyvät yöllä kännissä ampumassa niitä (laittomasti). Jos pimeän tullen ajaa autolla, törmää lähes sadan prosentin varmuulla wallabeihin, joita pomppii loputtomasti tiellä. Esimerkiksi ruotsalainen poika kertoi, että hän oli ajanut viiden minuutin matkan ja törmännyt ainakin kolmeen wallabiin. Täällä on myös villisikoja, joita paikalliset metsästävät usuttamalla isoja koiria niiden kimppuun. Tähän kaikkeen karaistuu, eikä enää välitä oikein mistään. Ainoastaan vessaan en uskalla mennä enää pimeän tulon jälkeen. Kun vessan valot laittaa päälle ja oven avaa, valtava kasa erilaisia eläimiä lähes räjähtää päällesi – sisiliskot, sammakot, koiperhoset, hämähäkit, lepakot kaikki ryntäävät paniikissa ulos.

IMG_4639 IMG_4640

Vessa

Vessa

 Ei tämä pelkkää kamaluutta ole. Luonto on todella kaunis. Iltaisin tähtitaivas on todella upea ja sen laajuus on uskomaton. Auringonlaskut ja nousut ovat näkemisen arvoisia. Aurinko nousee kauniisti vuorien takaa ja laskiessaan se värjää taivaan ja pellon oranssiksi. Meillä on myös hauskaa muiden nuorten kanssa, olemmehan me kaikki tässä koettelemuksessa yhdessä samassa veneessä. Iltaisin istumme oluella, juttelemme, pelaamme pingistä tai biljardia tai katsomme telkkaria. Myös muilta farmeita tänne iltaisin sekä paikallisia että farmeilla työskenteleviä backpackereitä, sillä tällä farmilla sijaitsee kylän ainoa pieni kauppa ja pubi. Olemme kaikki osa tätä yhtä suurta yhteisöä, valtavan tähtitaivaan alla.

 Silti lasken päiviä, kun olen suorittanut kolmen kuukauden työt.

  • Reply
    Meri / Syö Matkusta Rakasta
    toukokuu 8, 2015 at 8:03 am

    Ei hitsi… Tosi hyvä postaus. Kaikkeen sitä kuule elämässä joutuu. Australia ei oo ikinä mulle ollut mikään unelmien kohde, siksi en oo koskaan sen tarkemmin perehtynyt viisumijuttuihin yms. enkä tiennyt että tällainenkin koukero on olemassa, mitä te nyt läpikäytte. Aika ankealtahan tuo vaikuttaa. 🙁 Mutta onneksi se on vain se 3kk ja se tulee olemaan sen arvoista. Tätä voi sitten vanhana kiikkustuolissa naurulla muistella. Ja hui olkoon tota eläimien ja hyönteisten määrää. En inhoo mitään niin paljon ku hämähäkkejä. Paljon tsemppiä teille sinne, jään odottelemaan teidän uusia kuulumisia!

  • Reply
    Sandra
    toukokuu 8, 2015 at 8:41 am

    Tää on kyllä yllättävän rankkaa, näin alkujaan henkisesti. Olen kuullut, että farmin omistajat on tosi tiukkoja ja jos työsuoritus ei miellytä, lentää pihalle. Toivottavasti itse en ole niiden joukossa. Totta, että on ainakin jotain, mitä muistella vanhana. 😀

  • Reply
    Jenna / Journey Diary
    toukokuu 8, 2015 at 5:31 pm

    Hui 😀 Aikamoista. Ei ihan niin ruusuilla tanssimista, jos tuotakin voi sanoa lottovoitoksi 😀 Oon varmaan vähän liian mukavuudenhaluinen lähteäkseni tollaseen. Rikastuttava kokemus kyllä varmasti! Ihanan rehellinen postaus, kiitos siitä (:

    • Reply
      Sandra
      toukokuu 9, 2015 at 3:52 am

      Ei mitaan ruusuilla tanssimista todellakaan. Varsinkin nyt, kun lisaa vakea on tullut ja nama uudet vaikuttavat aikamoisilta bilettajilta. Aamulla keittio oli yksi havitys, kun juustot, oluttolkit, likaiset astiat, leivat ja kaikki oli jatetty siivoamatta niille sijoilleen ja muurahaiset olivat tasta tietenkin innoissaan. No, koko Australian matkan tarkoitus on paasta pois mukavuusalueelta, niin tama on todella sita! Taytyy olla kiitollinen kasvattavasta kokemuksesta ja toivoa, etta kolmen kuukauden jalkeen olisi ainakin kovassa kunnossa :D.

  • Reply
    Susanna
    toukokuu 10, 2015 at 11:35 pm

    Aikamoinen kokemus. Sisiliassa näkyi myös joka puolella kovaa juoksevia sisiliskoja, mutta niistä ei tarvitse välittää kun ne eivät ole myrkyllisiä eivätkä pure, toisin kuin monet muut hyönteiset. Kerran Belgiassa ollessa jostain ilmastoinnista ilmestyi tarantella hämähäkki, ehkä se oli jonkun lemmikki ja tuli ilmastointikanavaa pitkin. Muistan että Kanaria oli täpötentäynnä torakoita ja niitä sai väistellä kävellessä ja siltä ajalta muistuu mieleen myös purevat kärpäset, jonkalaisiin en ole vielä muualla törmännyt. Kanarialla huomasin myös yhden hämähäkin joka oli kaivautunut laastaripaketin sisään, se kyllä yllätti

    • Reply
      Sandra
      toukokuu 11, 2015 at 3:17 am

      Huh huh, kylla niita kaikenlaisia otokoita saa sitten Euroopassakin vaistella. Itse en ole vastaavaan maaraan tormannyt muualla, mutta ihme kylla, tahankin tottuu 🙂

  • Reply
    Kirsti
    toukokuu 11, 2015 at 10:04 am

    Moikka, olen lukenut blogia koko ajan. Hienoja, rehellisiä raportteja, kuten tämäkin tässä ylhäällä. Kuten kerroit, selkeästi paremmat olot teillä kuin muilla ja siltikin olot ovat alkeelliset. Ei ole hyönteiskammoiselle mukava paikka! Kaikkea hyvää teille sinne rakkaat ihmiset!

    • Reply
      Sandra
      toukokuu 12, 2015 at 2:17 am

      Kiitos Kirsti! Kiva, kun paaset seuraamaan. Olot on tosi alkeelliset ja nyt kun porukkaa on tullut lisaa, niin joutuu ihan erilailla sietamaan likaa ja sotkua ja jonoja vessassa, suihkussa ja keittiossa. Meilla on nyt myos 10 ihmista Vanuatualta, joten saa nahda, tuleeko mitaan kulttuurien yhteentormayksia.

      Terveisia sinne kaikille! Olette usein mielessa. Pitakaa toisistanne huolta 🙂

  • Reply
    hennamaria.j
    toukokuu 11, 2015 at 8:32 pm

    Go Sandra & Sergei 😉 Kerran elämässä tuokin kokemus. On varmaan työn lisäksi myös melkoinen ihmissuhdekoulu, siellä tulee varmasti olemaan monenlaista tallaajaa. Fokus tavoitteeseen, kolme kuukautta palkitsee ja on taaksepäin katsottuna lyhyt aika. Tosi kivasti taas kirjoitat, sekä iljettävistä otuksista että hienosta tähtitaivaasta. Hurjasti tsemppiä!

    • Reply
      Sandra
      toukokuu 12, 2015 at 2:22 am

      Voi kiitos! Ihanaa, kun jaksat tsempata! Meille tuli eilen 10 ihmista Vanuatuan saarelta, joten nyt varmaan tulee viela enemman kultturillisia yhteentormayksia, kun kaikki ei ole eurooppalaisia backpackereita. Meita on taalla nyt kolme suomalaista, paljon britteja ja irkkuja, yksi ameriakkalainen, yksi hollantilainen ja yksi japanilainen ja nyt nuo vanuatualaiset. Luulen, etta kolmesta kuukaudesta tulee todella raskaita, mutta palkitsevia. Tsemppaan itseani joka paiva miettimalla asioita, joista olen elamassa kiitollinen, niin siita saa voimaa taas uuteen paivaan!

      Kiitos viela lammittavasta kommentista!

  • Reply
    Tiinu
    lokakuu 7, 2016 at 7:45 pm

    Moikka! Hei oon menossa Ausseihin helmikuun alussa ja mietin, että pitäskö mun samantien yrittää päästä tälle samalle farmille töihin ku missä sä olit? Tiiätkö onko sen season jo sillon alkanut? 🙂 Oot tosi hyvin kertonu kaikkea nippelitietoa mitä ottaa huomioon, en esim tajunnu et se 3kk kannattais olla samalla farmilla, jossa vapaatkin lasketaan mukaan päiviin.. Mutta siis, suosittelisitko tätä paikkaa? Mietin et jos siellä ainakin sai palkan per tunti niin se kuulostaa jo luksukselta, kun melkeen kaikki paikat mitä oon katellut huvikseen etukäteen tuntuu palkkaavan korihinnalla jne.. Kiitos jos jaksat vastata 🙂

    • Reply
      Sandra
      lokakuu 7, 2016 at 10:22 pm

      Moikka! Siellä on sesonki toukokuun puolivälissä marraskuulle asti. Kovaa työtä se on, asumisolot ei oo kummoiset (blogista näkyy kuvia) ja omistaja välillä erikoinen persoona. Jälkeenpäin oli musta kuitenkin tosi upea kokemus, mutta asenne pitää olla oikea, että pää kestää :D. Pääseepähän näkee maailman, jota ei normaalielämässä näe ja musta oli hienoa päästä osaksi yhteisöä siellä. Voisin suositella paikkaa siis kyllä. Palkat ja superit maksettiin ihan ok ja päivät kirjoitettii (myös vapaapäivät tuolla, kun olin loppuun asti koko ajan tuolla farmilla) n ja sain toisen vuoden viisumin. 🙂

  • Reply
    Tiinu
    lokakuu 8, 2016 at 10:14 am

    Joo luin sun kaikki postaukset niin kyllä näytti karulta 😀 Mut jotenkin oon valmistautunu siihen et jokainen farmi tulis olemaan yhtä kamala, et jos sentään palkka olis ok ni se olis tosi iso plussa 😀 Hmm mun pitää nyt vähän sit miettiä, toisaalta haluisin melkeen heti siihen alkuun tehdä sen pois, mut jos tulee muita suunnitelmia paikanpäällä ni voisin hakea tonne.. Saanko käyttäää sua suosittelijana? 😀 Kiitos sikana vastauksesta ja muutenkin tästä blogista, super hyödyllistä tietoa!! 🙂 <3

    • Reply
      Sandra
      lokakuu 8, 2016 at 10:19 pm

      Kannattaa koittaa hoitaa se farmi alta pois mahdollisimman nopeeta, mut hyvä olla varavaihtoehtoja. Voit toki kertoo, et mä suosittelin ko farmia sulle, mutta älä mainitse omistajille, että olen kirjoittanut paikasta blogiin tai mun blogista (vaikka onkin suomeksi), kun haluan voida kirjoittaa mahdollisimman suoraan ja avoimesti kokemuksista ilman että kukaan loukkaantuu. Musta kuitenkin farmiaika oli hyvä kokemus eikä itselläni ole mitään omistajia vastaan :).
      Kiva kuulla, että blogista on ollu hyötyä

Leave a Reply