Motivoivat postaukset Pohdinnat

Vasta kolmekymppisenä lakkasin vertailemasta itseäni muihin

syyskuu 26, 2018

Tulin hetki sitten kotiin luottokampaajaltani, joka on pian saavuttamassa kolmenkympin maagisen rajapyykin. Keskustelimme hieman elämästä, omista suunnitelmista ja siitä, miten tietyllä tavalla hienolta tuntuu, kun on jo ehtinyt elämässään tehdä vaikka mitä. On jotakin, mitä katsella taaksepäin, on kertyneitä kokemuksia, muistoja, oppeja, niitä tehtyjä virheitäkin. Samalla tuntuu, että tulevaisuudessa on vielä paljon, mitä odottaa. On tavoitteita, unelmia ja sellaista tyhjää aikaa, jonka varalle ei ole vielä tehnyt yhtään minkäänlaisia suunnitelmia. Ja kuka sitä edes suunnittelisi nykypäivänä elämäänsä kahden- tai kolmenkymmenen vuoden päähän?

Samalla viime aikoina on tullut törmättyä lehtijuttuihin, joissa listataan asioita, joita ”sinun tulisi saavuttaa ennen kolmattakymmenettä ikävuotta”. Ura pitäisi olla hyvässä vauhdissa, elämää olisi pitänyt jo nähdä, puoliso pitäisi olla hyppysissä ja ainakin naisena oma näkemys lastenhankinnasta pitäisi olla selkeytettynä. Välillä nuo listat tuntuvat uuvuttavilta. Yhtälailla vertailu toisiin uuvuttaa. Moni ikätoverini porskuttaa mielenkiintoisissa asiantuntijatehtävissä tai yritysten keskijohdossa. Usea on ostanut oman asunnon ja hankkinut jälkikasvua. Monen suusta kuulee lauseen: ”Tiedän, mitä haluan. Tiedän, kuka olen ja olen tyytyväinen juuri näin”.

Jos jokin uuvuttaa, lopeta se

Eipä ihme, että sitä voi olla välillä pyörällä päästään, jos ei ole itse vastaavassa tilanteessa. Edeltävät vuosikymmenet sitä on yleensä elänyt aika samassa tahdissa oman ikäluokkansa kanssa. Kaikki menevät kouluun samoihin aikoihin, valmistuvat samoihin aikoihin, muuttavat ensiasuntoonsa ja hankkivat ensimmäisen seurustelukumppanin muutaman vuoden tarkkuudella samoihin aikoihin. Yleensä kuitenkin kolmekymppisenä elämäntyylit alkavat fragmentoitua, eritä toisistaan. Joku elää perheäidin arkea maalla, toinen luo uraa, kolmas palaa opiskelemaan ja neljäs osallistuu joogaretriittiin Balilla. Sitten on aina joku, joka taklaa tämän kaiken samaan aikaan. Meitä alkaa olla moneen junaan, jos vain osaa katsoa tarpeeksi tarkasti.

Itse käytin aiemmin paljon energiaa vertaamalla itseäni muihin ja kokemalla ahdistusta omasta ”edistymättömyydestäni”. Koin painetta siitä, että minulla ei ole riittävästi seuraajia blogissani, en ollut mikään big boss lady, saatika uraohjus. En oikeastaan edelleenkään tiennyt, mitä haluan isona tehdä tai vastata kysymykseen, haluanko edes niitä lapsia. Yhtenä hetkenä kuitenkin oivalsin sen, että jos vertailu uuvuttaa, niin pitää vaihtaa vertailun kohdetta tai sitten lopettaa koko vertailu tyystin. Mitä jos muiden katsomisen sijaan alkaisi katsoa itseään tarkemmin? Voisi tarkastella vain omaa kehitystään ja kysyä: mihin valintani ovat johdattaneet minut? Miten olen tällä matkallani kasvanut? Olenko muille mukavampi? Kuinka paljon viisaampi, kypsempi ja enemmän itseni näköinen ihminen olen kuin kymmenen vuotta sitten? Loppujen lopuksi tämä elämä on yksilösuoritus, ja jokainen tekee sitä omilla ehdoillaan.

Lue myös:

Olenko tyypillinen sukupolveni edustaja?

Olenko liian vanha lähtemään Australiaan working holiday -vuodelle?

Ole onnellinen nyt

Joskus olen potenut suurtakin ahdistusta siitä, kun en ole tiennyt, mitä haluan isona tehdä. Kadehdin jo lukiossa niitä, jotka tiesivät tismalleen, mihin ammattiin he haluavat valmistua ja mikä heitä kiinnostaa. Itse olen aina ollut sellainen yleisen utelias, mutta en riittävän kiinnostunut oikein mistään. Uskoin kuitenkin, että jokaisen elämällä pitäisi olla jokin kutsumus, intohimo, palava voima, joka pitäisi löytää. Ellet sitä löytäisi, menisit eteenpäin vain puolivaloilla.

Kuitenkin kolmenkympin hujakoilla päätin lakata tuntemasta painetta tästäkään asiasta, sillä ei se kutsumus ainakaan stressaamalla löytyisi. Jos sen edes tarvitsisi löytyä ylipäätään. Tulin siihen lopputulokseen, että miksen vain miettisi, mistä asioista pidän tänä hetkenä ja yrittäisi tehdä niitä enemmän. Näin kirjoitettuna tämä kuulostaa varmasti maailman simppeleimmältä asialta, mutta itselleni sillä on ollut mullistava vaikutus. Tulevaisuuden murehtimisen sijaan voisin vain keskittyä rakentamaan kustakin päivästä mahdollisimman hyvän. Pyrkisin vain olemaan mahdollisimman onnellinen tänään.

Siispä opiskelen nyt tyytyväisenä itseäni kymmenen vuotta nuorempien kanssa, suunnittelen interrailia ja vaihtoon lähtemistä, teen projekti- ja pätkätöitä ja nautin ihan hemmetisti tästä kaikesta ilman syyllisyyttä. Vertailun lopettaminen todellakin kannatti.

 

  • Reply
    Mari
    syyskuu 27, 2018 at 10:10 am

    Moikka! Hei oon lukenut nuo sun Australia-aiheiset postaukset varmaan miljoona kertaa läpi sillä itselläni lähtee ensi viikolla lento kohti Australiaa. Minulla on juurikin work and travel viisumi ja pieni paniikki alkaa iskeä. Kuulin joltain, että olisi hyvä olla mukana maistraatissa englanniksi käännetty syntymätodistus jota tarvitsisi paikan päällä mm pankkitilin avaukseen, kämpän vuokraukseen jne. Oliko sinulla kyseinen todistus? Ja mitenkäs työtodistukset ja koulutodistukset? Oliko ne sulla mukana ja englanniksi käänneittyinä? Vielä vikaksi mikäli sulla on joitain viime hetken vinkkejä jakaa niin olisi kiva kuulla:)
    Terv, Mari

    • Reply
      Sandra
      syyskuu 28, 2018 at 6:30 pm

      Moikka ja ihan ekaksi hirveästi onnea ja tsemppiä reissuun! Mä en tarvinnut pankkitilin avaukseen mitään, riitti ihan pelkkä passi, jossa näkyi maahantuloleima :). Stressasin kanssa, että saanko pankkitiliä avattua, mutta se kävi ihan vain marssimalla pankkiin. Oli tosi hyvää palvelua omalla kohdalla. Pankeista olen kuullut eniten kehuja Commonwealthista, mutta itselläni oli ANZ, johon olin kanssa tyytyväinen. Ei kannata liittyä minkään paikallisen pikkupankin asiakkaaksi, koska Ausseissa saa nostaa vain ilmaiseksi rahaa (aussikortilla) oman pankin automaatista. Ainoastaan isoilla pankeilla on automaatteja ympäri maata.

      Työtodistukset ja koulutodistukset oli mukana, mutta niitä ei kukaan kysynyt kahden vuoden aikana. Ausseissa ei tunneta työtodistussysteemiä, enemmän käytetään suosittelijoita. Eli sanoisin, että ei välttisti tarvitse ottaa mukaan, mutta jätä vaikka vanhempien luokse jonnekin jemmaan, josta he voivat hädän hetkellä esim skannata sulle.

      Viime hetken vinkkinä, että pakkaa mukaan lämpimiä vaatteita ja adapteri :). Ja jos nopeella aikavälillä mahdollista, niin ota mukaan ylimääräinen luottokortti, jos vaikka automaatti saattuu imaisemaan. Jos tulee mitä vaan viime hetken panikointeja tai kysymyksiä, niin autan tosi mielelläni. Ja just niitä ”tyhmiä” kysymyksiä (joita ei siis ole) saa nimenomaan kysyä, koska just niiden parissa itsekin panikoin pari vuotta sitten.

      Onnea vielä matkaan!

  • Reply
    Sisko / Hieman_vino
    syyskuu 29, 2018 at 9:20 am

    Hyvä kirjoitus. Hienoa että oivalsit asian ja kannustat muitakin siihen. Tsemppiä opiskeluun ja nauti omasta polustasi! Toivottavasti suunnitelmasi toteutuu. 🙂

    • Reply
      Sandra
      lokakuu 6, 2018 at 6:51 am

      Voi kiitos kovasti Sisko! :). Tsemppiä myös sinulle syksyyn!

  • Reply
    Jaakko / lomalla viimeinkin
    syyskuu 30, 2018 at 3:03 pm

    Jep, kaikilla on oma matka kuljetettavana ja siihen omat haasteet ja kehityskohdat. Tosiaan vertailu muihin ei pitkässä juoksussa vie eteenpäin, kun siitä tulee vain negatiivinen olo itsellekin. Onneksi vanhetessa itse kukin oppii elämään hetkessä.

    • Reply
      Sandra
      lokakuu 6, 2018 at 6:53 am

      Elämä kieltämättä muuttuu sitä mukavammaksi, mitä vanhemmaksi tulee.

  • Reply
    Heidi
    lokakuu 1, 2018 at 6:08 am

    Hyvää pohdintaa! Yleensä kun vertaa itseään muihin, oli se sitten ura, matkojen määrä, muksujen tekeminen tai asunnon neliöt, niin saa vaan omat ajatukset sekaisin. Kuten kirjoitit tää matka on yksilösuoritus ja jokaisen tulisi tehdä ne valinnat jotka tekee just SINUT onnelliseksi. Mua eniten risoo ne ihmiset jotka kokevat asiakseen kertoa kuinka juuri heidän ratkaisu on se oikea: ”En ikinä voisi hankkia lapsia, nehän pilaa mun matkasuunnitelmat” (ihan kun niiden lasten kanssa ei voisi matkustaa??) ” Kyllä elämä ilman lapsia on paljon köyhempää” (ei se ole, jos jälkikasvu ei kuulu niihin itselle tärkeisiin asioihin). yms. Monesti vertailu johtuu tyytymättömyydestä omaan elämään. Itse olen onneksi tehnyt elämässä ne ratkaisut jotka tekee mut onnelliseksi ja mahdollistaa just niiden asioiden tekemisen joita haluan 🙂 Mutta sekin on matka, että löytää ne omat jutut 🙂

    • Reply
      Sandra
      lokakuu 6, 2018 at 6:55 am

      Olen ihan samaa mieltä ihmisistä, jotka kokevat oikeudekseen tuputtaa omia valintojaan muille. ”Lapset vasta antavat elämälle todellisen merkityksen”, ”kyllä lapset kannattaa hankkia nuorena, niin jaksaa” yms. ovat mielestäni ajattelemattomia kommentteja, vaikka ne uskomukset pätisivät oman elämän kohdalla. Vertailu ei koskaan kannata.

  • Reply
    Periaatteen Nainen
    lokakuu 6, 2018 at 2:31 pm

    Mä oikeastaan olen ymmärtänyt lapsettomuuden ilon vasta kun sain omat lapseni; äärimmäisen rakkaat, elämäni keskeisin sisältö mutta voi jeesus myös uuvuttava tapa elää 😀 . Olen siis suosiolla sanonut kaikille kavereille, jotka miettivät että ”no pitäiskö hankkia lapsia…”, että jos ei oikeasti HALUA lapsia, niin älä hyvä ihminen vain ympäristön paineiden takia lähde lisääntymään vaan panosta omannäköiseen elämään. Kaikkea ei yleensä voi saada, joten mitä paremmin itsensä tuntee, sitä helpompi priorisoida ne asiat jotka tosiaan tekevät onnelliseksi.

    • Reply
      Sandra
      lokakuu 11, 2018 at 2:47 am

      Mä taidan kehystää tämän tekstin ja laittaa sen jääkaapin oveen kaikkien stressaavien päivien varalle.

  • Reply
    Outi / Maa Quzuu
    lokakuu 6, 2018 at 6:58 pm

    Hyviä oivalluksia! On todella tärkeä miettiä mitä sitä ihan itse omalta elämältään toivoo. Aika usein sitä alkaa uskomaan niihin tavoitteisiin, odotuksiin ja toiveisiin mitä ympäristö itselleen asettaa. Kun ne saattavatkin yllättäen olla todella ristiriidassa sen kanssa mitä oikeasti itse haluaa.

    • Reply
      Sandra
      lokakuu 11, 2018 at 2:48 am

      Vie vähän aikaa, että oppii kuuntelemaan omaa ääntään. Itselläni ehkä kauemmin kuin tavallisesti, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

  • Reply
    Emilia/Matkan varrella
    lokakuu 7, 2018 at 2:40 pm

    Musta on ihailtavaa miten avoimesti sä kirjotat omasta elämästäsi ja erityisesti ikään liittyvistä tuntemuksista. Me kaikki milleniaalit varmasti kipuillaan ja vertaillaan paljon aiempia sukupolvia enemmän kun tosiaan nykyään on niin monta suuntaa mihin voi lähteä sen perinteisen koulutus-työelämä-avioliitto-lapset -kaavan sijaan. Itsekin huomaan välillä tähtääväni kaikessa täydellisyyteen mikä on ihan täysi mahdottomuus ja muutenkin typerää yhteiskunnan luomista paineista tullutta suorittamista. Elämästä saa paljon enemmän irti kun lopettaa vertailun ja suorittamisen, siihen on itsellä vielä vähän matkaa mutta suunta ainakin on oikea 🙂

    • Reply
      Sandra
      lokakuu 11, 2018 at 2:49 am

      Voin niin samaistua suhun! Olen niin paha toipuva perfektionisti, ja välillä lipsahdan takaisin suorittamisen tielle.
      Yritetään ottaa elämästä mahdollisimman paljon irti 🙂

Leave a Reply