Takana on aurinkoiset neljä päivää Ahvenanmaalla ja kymmeniä kilometriä pyöräilyä saarella. Ahvenanmaa on ihanteellinen paikka kesäiseen pyöräilyyn. Asfaltti on erinomaisessa kunnossa, maasto on suhteellisen tasaista ja etäisyydet kohtuulliset. Isojen maanteiden vierellä kulkee kevyenliikenteenväylä ja pikkuteillä liikenne on niin vähäistä, että pyörällä uskaltaa ajella ihan mielellään. Hypätkää siis pyörän selkään ja suunnatkaa Ahvenanmaan saaristoon!
Laivamatka
Laivamatka taittui mukavasti Turusta Viking Linen kyydissä. Matka on vain reilu viisi tuntia, joten omaa hyttiä emme kaivanneet. Aamu meni mukavasti aamupalaa syöden, kannella aurinkoa ottaen ja istuimilla torkkuen. Menomatkalla olimme M/S Amorellalla, joka oli pysynyt sisustukseltaan täysin samana omasta lapsuudestani, joten retrotunnelma oli taattu. Paluumatka taittui modernilla Viking Gracella.
Koronaturvallisuus oli huomioitu hyvin laivalla. Porukkaa oli toki todella vähän, joten etäisyydet pystyi pitämään hyvin. Laivoilla oli maskipakko. Buffetruokailu oli hoidettu siten, että jokainen otti ruokaa omilla muovipihdeillä, jotka sitten palautettiin käytön jälkeen. Ainoa hitusen ahdistava hetki oli laivalta poistumiset, jolloin ihmiset pakkautuivat aika tiiviisti. Tähän toki matkustajat itse voivat vaikuttaa.
Pyöräreittimme
Reitin suunnittelussa käytimme Kerran elämässä -blogin mainiota postausta aiheesta. Vuokrasimme pyörät Rono Rent -nimisestä liikkeestä, jonka piste sijaitsee heti terminaalin ulkopuolella. Kolmivaihteiset pyörät riittivät ihan hyvin Ahvenanmaan tasaisilla teillä, moni tosin näytti tuovan oman pyörän mukanaan.
Ensimmäisenä päivänä Kastelholmin linnaan
Ensimmäisen yön olimme Maarienhaminassa Arkipelag-hotellissa (126 € yö), josta plussaa sisä- ja ulkouima-altaasta sekä oikein kivasta aamiaisesta. Huoneissa oli hieman vanhanaikainen sisustus, mikä ei nyt välttämättä ole huono asia, mutta selkeästi huoneita oltiin remontoimassa. Maarianhaminasta matkamme alkoi 16 kilometrin päässä sijaitsevalle panimolle Stallhagenille, jossa Isak maistoi paikallista olutta ja minä sitruuna-seljankukkajuomaa.
Ihan hirveän kauan emme ehtineet istuskella, sillä halusin ehtiä lounaalle Smakby-ravintolaan, joka on kenties koko saaren tunnetuin ruokapaikka. Ehdin kuin ehdinkin paikalle 20 minuuttia ennen lounaan sulkeutumista, jolloin jo toinen lounasvaihtoehto oli loppunut. Söimme molemmat ison annoksen turskaa, uusia perunoita ja parsaa. Kalaa oli jopa liian paljon lounasannokseksi, parsa oli erinomaista, mutta perunat olivat selkeästi seisseet jo liian kauan haaleassa keitinvedessä. Silti 12 euron lounas oli hintansa väärti, ja itse asiassa koko lomamme edullisin lounas! Ahvenanmaa oli mielestäni hitusen kalliimpi kuin Manner-Suomi.
Smakby sijaitsi lähellä kiinnostavaa Kastelholmin linnaa, jossa kävimme vielä kiertelemässä. Linnan niityillä laiduntaa lampaita ja vieressä on myös ulkoilmamuseo Jan Karlsgården. Nähtävää siis riittää, ja yövyimme viereisessä Kastelholm Gästhem -majatalossa (100 € yö). Huoneemme oli todella siisti ja viileä, mutta olisin kaivannut jääkaappia, tv:tä ja kahvinkeittovälineitä. Myös netti ei toiminut oikein kunnolla (wifi-yhteys ei riittänyt huoneeseen, eikä edes oma mobiilidata toiminut hyvin). Majatalon emäntä oli supersympaattinen ja vastaanotto oli todella hyvä. Illan tullessa oli ihana lähteä vielä kävelemään linnan ympäristöön.
Toisena päivänä saarille
Toisena päivänä nappasimme mukaan uimapuvut ja lähdimme pyöräilemään kohti Bomarsundin linnoituksen raunioita. Ranskalais-englantilaiset joukot räjäyttivät linnoituksen 1854, eikä niitä koskaan korjattu. Linnoituksessa on käytetty kiinnostavia kiviä, enkä ole itse törmännyt Suomen alueella vastaavaan. Linnoituksen vieressä on pieni kesäravintola Furulundsgården, josta sai thairuokaa (ei mitenkään ihmeellistä) ja muutamia peruspubiannoksia. Ulkona auringossa on kuitenkin kiva istua ja syödä jäätelöä. Kannattaa muuten huomioida, että Ahvenanmaalla on varsin harvassa ruokapaikkoja ja ihan ruokakauppoja. Pyörällä liikkuessa tämän huomasi, joten kannattaa etukäteen hieman suunnitella, missä käy syömässä.
Linnoituksien jälkeen ylitimme sillan Prästön pienelle saarelle, jossa heti sillan jälkeen löytyy minimuseo valkoisessa luotsituvassa. Se oli suljettuna meidän käyntimme aikana. Prästöstä löysimme myös pienen hiekkarannan, jossa kävimme nopeasti pulahtamassa meressä. Prästön pikkusaari on nopeasti pyöräilty, ja sen jälkeen otimme vielä lautan yli seuraavalle Vårdön saarelle. Tämä olikin jo isompi, ja sieltä löytyi ihan oikea minikeskusta, ruokakauppa, hieno kirkko ja kaunista maaseutuidylliä. Itse olisin halunnut jatkaa vielä eteenpäin Simskälan saarelle, mutta reissukumppani ei jaksanut enää pidemmälle. Niinpä käännyimme takaisin ja yövyimme toisen yön Kastelholmilla.
Kolmantena päivänä takaisin
Olisi pitänyt varata enemmän aikaa, koska kolmantena päivänä piti jo suunnata takaisin Maarianhaminaan. Tuntui, että aika oli loppumassa kesken, ja olin vasta saanut pintaraapaisun pyöräilystä. Noh, ei auttanut, vaan lähdimme aamiaisen jälkeen takaisin kohti ”sivistystä”. Poikkesimme kahvilla (ja aivan ihanalla porkkanakakulla) suloisessa Brobackan kahvilassa ja palkitsimme itsemme vielä italialaisella gelatolla matkan päätteeksi Anna & Aldossa. Maarienhaminassa kävimme illallisella ravintola Indigossa (kiva terassi) ja seuraavana päivänä lounaalla Bagarstugan Cafe & Vinissä.
Pärjääkö Ahvenanmaalla suomella?
Vaikutti siltä, että monessa ravintolassa Maarienhaminassa oli ainakin yksi työntekijä, joka osasi suomea. Nyt koronavuonna lähes kaikki turistit ovat olleet suomalaisia, joten ehkä suomen osaajia oli haluttu siksikin hankkia (tai ehkä heitä on aina, en ole vuosikausiin käynyt saarella). Mutta ei todellakaan ole sanottua, että joka paikassa löytyisi suomea osaavaa henkilökuntaa. Esimerkiksi pyörävuokrauspaikassa työntekijä ei puhunut suomea ollenkaan. Myös Kastelholmin majatalon pitäjä ei puhunut kuin ruotsia tai englantia.
Toinen yllättävä juttu liittyi koronavarovaisuuteen. Olen nyt niin tottunut, että Tampereella käytetään aina maskia sisätiloissa, mutta Ahvenanmaalla maskia ei näkynyt useilla työntekijöilläkään. Eipä siinä mitään, toki tartunnat ovat vähentymään päin, mutta tämä vain pisti silmään, kun Manner-Suomessa maskit ovat melkein sosiaalinen pakko. Joka tapauksessa kesäinen Ahvenanmaa tarjosi melkein tunteen ulkomailla matkailusta, joka toivottavasti pian on sekin mahdollista.
Jos reissu Ahvenanmaalle kiinnosti, käy lukemassa myös jutut Lähtöselvitetty– ja Samppanjaa muovimukista -blogeista. Muutkin matkabloggaajat, olkaa hyvä ja linkatkaa halutessanne juttuja kommenttiboksiin 🙂
12 Comments
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
14 kesäkuun, 2021 at 9:45 pmSattuipa teille upeat säät! Ollaan myös lähdössä pyörällä Ahvenanmaalle (ja Turun saaristoon) kesällä. Toivottavasti meille sattuu myös aurinkoiset säät. Kastelholman linnassa on ainakin tarkoitus käydä, samoin Bomarsundin linnoituksen raunioilla. Muilta osin useampi kohde on vielä harkinnassa, esim. Vårdö on yksi näistä.
Sandra
15 kesäkuun, 2021 at 7:49 amHei mahtavaa! Säät oli tosiaan hyvät, ja pyöräillessä ei pieni pilvisyyskään ole haitaksi. Suunnitelmat kuulostavat hyvältä, jään mielenkiinnolla seuraamaan, mihin päädytte. Toivottavasti pääsette saarihyppelyssä meitä pidemmälle 🙂
Huiteli
20 kesäkuun, 2021 at 6:26 pmOlipa mukava lukea tämä postaus. Ahvenanmaan pyöräilyreissua on usein suunniteltu, mutta aina se on jäänyt toteuttamatta. Mukavaa kesää! Heli, Islanti 2018.
Sandra
22 kesäkuun, 2021 at 12:07 pmMoikka Heli! Uskon, että tykkäisit, sai olla luonnon helmassa ja tiet olivat hyvässä kunnossa. Aikaa vain olisi saanut olla enemmän. Juuri mietin tehtyä Islannin-retkeä, että kyllä olisi hieno päästä sinne uudestaan kun tämä koronatilanne helpottaa.
INDIVUE
20 kesäkuun, 2021 at 7:58 pmKiitos kivasta reissutarinasta! Oli hyvä kuulla, että Arkipelag-hotellissa on uima-altaat, sillä itse en niitä keväällä nähnyt.
Tuossa muuten lisää juttua Maarianhaminasta ja sen ravintoloista: https://indivue.fi/2021/06/15/mat-aland-ja-maarianhaminan-ravintoloita-musiikkivideolla/
Sandra
22 kesäkuun, 2021 at 12:08 pmKiitos linkkauksesta! Tuosta on varmasti hyötyä.
Se sisäuima-allas oli hieman hankala löytää, joten ei ihme, että se meni ohi.
Kohteena maailma / Rami
20 kesäkuun, 2021 at 8:41 pmTuttuja paikkoja oikeastaan kaikki, sillä olen usean reissun Ahvenanmaalle tehnyt. Ja aion tulevaisuudessakin tehdä! Fillarilla en ole siellä liikkunut, mutta Maarianhaminasta käsin voisin tehdä muutamia päiväretkiä mielelläni. Ehkä tuollainen ”pelkkä fillarireissu” olisi itselle liian extreme, joskin sitö6on tullut joskus jopa harkittua.
Kun Indigon mainitsit, niin se on itsellä vakipaikka Maarianhaminassa. Muutenkin Ahvenanmaalla on huikea ravintolakulttuuri ja hyvissä paikoissa olette käyneet! https://kohteenamaailma.fi/ruokamatkailu/makumatka-ahvenanmaan-parhaat-ravintolat/
Sandra
22 kesäkuun, 2021 at 12:09 pmKiitos Rami linkistä. Itsekin luon tuota postaustasi, kun etsin hyviä ruokapaikkoja. Se tulee todella korkealle Google-haussa 🙂
Pirkko / Meriharakka
23 kesäkuun, 2021 at 2:40 pmJopa mekin pyöräilimme äskettäin hiukan Ahvenanmaalla, juurikin tuollaisilla vain kolmevaihteisilla pyörillä, sillä korkeuserot eivät ainakaan Nätön suuntaan olleet kovin pahoja – mutta maisemat kauniita. Monin paikoin löytyi myös pyörätie tai päätien kanssa rinnakkainen hiljaisempi tie pyöräillä.
Tässä siis vielä yksi kiva pyöräreittisuunta: https://meriharakka.net/2021/05/14/naton-luonnonsuojelualue/
Sandra
27 kesäkuun, 2021 at 11:28 amHei, olipas kiva, että linkkasit. Todellakin päätien varressa oleva hiljaisempi tie / kevyenliikenteenväylä oli aivan huippujuttu.
Sari / matkalla lähelle tai kauas
26 kesäkuun, 2021 at 6:00 pmKiva lukea muiden kokemuksista Ahvenanmaalla pyöräilysta. Me poljettiin ympyräreitti siellä 3 vuotta sitten Kasteholmasta siirryttiin Getabergenille ja siitä sitten eteenpäin. Siitä voi lukea https://matkallalahelletaikauas.wordpress.com/2018/08/06/ahvenanmaa-sahkopyoralla-yhteenveto-matkastamme/#more-19958
On niin totta, että ruokailua kannattaa suunnitella. Välillä voi olla etapoeja, missä kahvilaa tai ruokapaikkaa ei ole tarjolla.
Sandra
27 kesäkuun, 2021 at 11:27 amKiitos linkistä! Jos on pyöräilemässä ja ihan verensokerit alhaalla, niin 10–15 kilometriä ilman ruokapaikkaa tuntuu ikuisuudelta. Varsinkin ilta-aikaan oli hankala löytää ruokapaikkaa.