Vaikka ulkona on aivan mahtava ulkoilusää juuri nyt, palasin hetkeksi sisälle laittamaan Australian postaukset pakettiin toistaiseksi. Australian yhteenvedon ensimmäisessä osassa kerroin vuoden parhaimmista muistoista, mieleenpainuvimmista hetkistä ja suussasulavimmista paikallisista herkuista. Toisessa osassa vedin yhteen Australian vuoden ensimmäisen puolikkaan ja nyt olisi aika palata muistelemaan viimeisintä puolivuotista. Jossain vaiheessa ajattelin, että olisin ehtinyt tehdä niin paljon enemmän vuoden aikana, mutta näin täältä katsottuna on sitä jos jonkin verran aktiviteettia ja reissausta saatu mahdutettua työnteon ja pelkän olemisen lomaan. Australia osa 3, olkaa hyvät!
Syys-lokakuu
Edellisessä postauksessa jäin siis itärannikon reissulleni, joka jatkui syyskuussa ensin Brisbaneen. Brisbanessa on Australian suurin suomalaisyhteisö, mitä en yhtään ihmettele, sillä kaupungissa ilmat ovat kohtuullisen hyvät ympäri vuoden. Brisbanen keskusta on mukavan pieni ja helposti hallittavissa ja yksi parhaista jutuista on ilmainen lautta, joka on äärimmäisen mahtava yöaikaan.
Brisbanesta tein päiväretken Noosaan jazz-festivaalien aikaan. Noosa on nätti pieni kaupunki, jota ei mielestäni kannata ohittaa itärannikon retkellä. Hienot rannat, mahdollisuus nähdä delfiinejä ja koaloja ja hyvä tarjonta ravintoloita.
Noosan ja Brisbanen jälkeen oli vuorossa parin päivän pysähdys Surfers Paradisella. Australian yksi hienouksista on se, miten eri fiilis ja ilmapiiri eri kaupungeissa on. Surfers on lomaparatiisi, Australian Miami. Hyvät rannat pilvenpiirtäjiä vasten, ketjuravintolaa, vaateliikettä, shoppauspaikkoja, turisteja. Kiva käydä, en asuisi siellä kuitenkaan.
Ihan eri tunnelma oli sitten hippimäisessä Byron Bayssa, josta löytää niin surffareita, joogaa, kasvisruokaa, buddhapatsaita ja vaihtoehtoista elämäntapaa. Tämä vetää tietenkin puoleensa reppureissaajia ja monen mielestä Byron on koko Australian ykköspaikka. Mikäs siellä oli ollessa. Satuin varaamaan huoneen todella kivasta majatalosta meren lähistöltä, ilmat olivat hyvät eikä kovin turistisesonki ollut vielä alkanut.
Byronin jälkeen oli vuorossa Australian suurin ja tunnetuin kaupunki Sydney, joka oli nyt yhtä ihana kuin aina ennenkin. Byronin ja Sydneyn aikana siirryin kesästä keskellä kauneinta kevättä, jossa kirsikkapuut kukkivat, kasvitieteellinen puutarha oli täynnä erivärisiä tulppaaneja ja lämpötila huiteli mukavassa parissakymmenessä asteessa.
Sydneyn jälkeen matkasin edelleen alaspäin ilmojen käydessä yhä viileämmiksi. Tein päivän visiitin Australian hallinnolliseen pääkaupunkiin, Canberraan, joka oli kuin Suomeen olisi tullut. Canberrasta löytää ilmaisia museoita, lounasravintoloita, pukumiehiä ja -naisia sekä siisteyttä. Muuten ehkä vähän tylsä paikka nuorelle lapsettomalle aikuiselle. En asuisi.
Itärannikon seikkailu oli päätöksessään ja saavuin lokakuun loppupuolella Melbourneen, jossa oli vielä tuolloin todella kylmä ja kevät vasta aluillaan. Asetuin asumaan kaupungin keskustaan ja tutustuin ensimmäistä kertaa kunnolla eri nähtävyyksiin: ihmettelin graffiteja Hosier Lanella, maistelin flat whiteja kaupungin kujilla, ostin vihanneksia ja hedelmiä Queen Victoria Marketilla, kävin Luna Parkin huvipuistossa ja laitoin vähän rahaa palamaan Crown Casinolla.
Marras-joulukuu
Marraskuussa ja ehkä jo lokakuussa alun innostus oli jotenkin ehtinyt laantua pois ja tuntui, että koko elämä tökki. Mikään ei oikein huvittanut, töiden etsintä ei huvittanut, liikunta ei huvittanut. Möllötin vain sisällä, katsoin sarjoja koneelta ja söin herkkuja. Meni pizzaa, meni suklaata, meni karkkia, meni viiniä. Jossain vaiheessa huomasin, että Australia oli tuonut melkein kahdeksan ylimääräistä kiloa ja vyötärölle oli ilmestynyt kunnon vararengas. Olo oli muutenkin huono ja vetämätön, ja jossain vaiheessa pelkkään taantumuksellisuuteen meni hermo. Lähdin ihmisten ilmoille laukkakilpailuihin, menin katsomaan pingviinejä Phillip Islandille, lähdin patikoimaan Dandenong Rangeille ja tein Sergein kanssa parin päivän reissun Great Ocean Roadille. Tekeminen helpotti ja elämä alkoi näyttämään hieman valoisammalta.
Kun oma elämä tympii liiaksi, siihen auttaa kummasti lentoliput ja ulkomaanmatka. Niinpä minäkin hyödynsin Australian sijaintia ja ostin liput Balille Indoneesiaan. Ensin vietin muutaman päivän Kutan hälinässä, jossa pääsin kuitenkin ihailemaan elämäni upeinta auringonlaskua, jonka jälkeen suuntasin etsimään eat, pray, love -tunnelmaa Ubudin riisipeltojen keskeltä. Todellisen rauhan ja rentoutumisen löysin kuitenkin Gili Airin saarelta, jossa vietin lomani loppuajan rentoutuen riippumatossa, kävellen kärryteitä pitkin ja uiden ja snorklaten meressä. Kun palasin Balilta, olin saanut elämään lisävirtaa ja loppuaika Australiassa meni huomattavasti positiivisimmissa tunnelmissa.
Tammi-maaliskuu
Toivotin uuden vuoden tervetulleeksi Melbournen keskustassa kerrostalon 25.kerroksessa, huoneistossa, jonka ikkunoista näkyi Federation Square, josta raketit ammuttiin. Parempaa paikkaa ei olisi voinut kuvitella. Edellistä uutta vuotta olin viettänyt Kouvolassa, jossa olin pellonkulmalla ampunut muutaman raketin. Tuolloin lupasin itselleni, että vuodesta 2015 tulisi elämäni paras ja sitä se oli ehdottomasti ollutkin. Toivottavasti tästä vuodesta tulee vielä huikeampi.
Vuosi alkoi aika loistavasti, sillä heti uudenvuoden jälkeen suuntasin Tasmaniaan, jossa osallistuin viikon kestävälle kiertoretkelle koko saaren ympäri. Menetin sydämeni luontomatkailulle, näin upeita vuori- ja järvimaisemia, kauniita rantoja, pieniä kyliä ja maistelin paikallisia herkkuja. Tasmanian luonto teki mielettömän suuren vaikutuksen ja aion ehdottomasti joku päivä palata sinne. Ja kun Melbournesta saa lentolippuja parhaimmillaan noin 30 euron hintaan, niin miksipäs ei.
Tasmanian jälkeen palasin Melbourneen ja aloin elää tavallista arkea. Olen siksi lyönyt yhteen viimeiset kaksi kuukautta, sillä ne koostuivat pelkästään hyvästä tavallisesta elämästä. Vietin aikaa kavereiden ja sukulaisten kanssa, tutkin Melbournen lähialueita, vierailin Skydeckissa ihailemassa maisemia, kävin Sorrentossa delfiiniristeilyllä, kävin Healesvillessa katsomassa Australian paikallisia eläimiä, menin Puffing Billy -retrojunalla sademetsän keskellä ja tutustuin kaupungin museoihin, taidegallerioihin ja muihin nähtävyyksiin. Olin ja nautin. Rakkauteni Melbourneen syveni ja päätökseni palata juuri sinne toisena vuotena vahvistui.
Kun katson kulunutta vuotta taaksepäin, en voi olla ihmettelemättä, miten paljon olen ehtinyt nähdä ja kokea asioita. Olen tutustunut lukuisiin uusiin ihmisiin, nähnyt useita hienoja paikkoja ja kokeillut monia juttuja ensimmäistä kertaa elämässäni. Suurimmat kokemukset ovat kuitenkin ehkä tapahtuneet minussa itsessäni, kun olen myöntänyt, hyväksynyt ja oppinut itsestäni uusia puolia. Sisäinen ääneni on voimistunut ja ulkopuolinen taustahäly on hiljentynyt. Jossain tuolla kaukana tuon kuluneen vuoden aikana, maailman toisella puolella löysin jonkinlaisen rauhan itsestäni, jolloin opin kuuntelemaan itseäni, olemaan läsnä, olemaan rauhassa, elämään tässä ja nyt. Voin rehellisesti sanoa, että minulla on pitkästä aikaa todella hyvä olla itseni kanssa ja koen olevani todella onnellinen. Tämä tunne on seurannut minua myös Suomeen asti ja toivon, että onnistun pitämään sen mukanani myös jatkossa.
IHANAA KEÄVÄISTÄ VIIKONLOPPUA TEILLE KAIKILLE!
8 Comments
Tiia/Tiiantai
2 huhtikuun, 2016 at 8:49 pmOlen monesti nähnyt linkkejä juttuihisi Facebookin reissupostauksissa ja miettinyt, että täytyy paremmalla ajalla perehtyä. Working Holiday on ollut itsellänikin pitkään takaraivossa, ja kohta tulee ikä vastaan… Nyt luin viimein ensi hätään yhteenvetojutut – jee, kiitos näistä! Ei tämä kiinnostusta ainakaan vähentänyt 🙂 Lueskelenpa lisää.
Sandra
3 huhtikuun, 2016 at 8:50 amKiitos Tiia! Jos ikä on tulossa vastaan niin suosittelen (jos vaan elämäntilanne sallii) tekemään WH-vuoden. En usko, että kadut. Sitten myöhemmin työviisumin saaminen on huomattavasti hankalampaa ellet satu olemaan oikealla alalla. 🙂
Minttu
3 huhtikuun, 2016 at 3:11 amHieno tiivistys!
Kyllä tää Melbis on meidätkin koukuttanut, aina vaan löytyy uusia kivoja alueita ja kaikkea tekemistä ravintoloista luontoon.
Mukavaa Suomen oloa!
Sandra
3 huhtikuun, 2016 at 8:48 amKiitos! On tuo Melbs vaan niin kiva kaupunki! Mukavan letkeä elää, aina tosiaan löytää uutta ja hyviä tapahtumia koko ajan. Onneksi Suomessa tulee kohta kesä, sitä odotellaan.
Sunna
5 huhtikuun, 2016 at 11:14 pmOlipa mukavaa luettavaa tämä postaus 🙂 jälkikäteen voi nähdä ne oman fiiliksen tendenssit, joita ei elämää elellessä huomaa tai näe. Ihanaa, kun sait taas mukavan vaihteen päälle Ausseissa. Tuo jumitusvaihe ulkomailla asuessa on aika vaarallinen, eikä siitä pääse yli muuten kuin vaihtamalla omaa asennetta – vaikea homma siis.
Sandra
6 huhtikuun, 2016 at 9:41 amJuu, moni reissaava kertoi, että jossain vaiheessa heillekin on tullut joku jumitusvaihe, jolloin uusien paikkojen koluaminen ei jaksa vaan kiinnostaa, vaan tulee hengattua hotellihuoneessa läppärin kanssa. Reissuväsymys siis.
Liza in London
8 huhtikuun, 2016 at 8:46 pmSulla on kyllä kaikesta päätellen ollut ihan mahtava vuosi – ihan huikeita seikkailuja! Oon tainnut aiemminkin mainita, että sun blogi on tosissaan lietsonut mun pientä Aussi-kiinnostusta, ja googlasinpa juuri ton working holiday -viisumin. :p
Sandra
11 huhtikuun, 2016 at 9:37 amMahtava juttu, kiitti paljon! Ehdottomasti suosittelen ja sulla tuo englantikin taittuu niin hyvin, että varmasti töitäkin irtoaisi keskiverto reppureissaajaa helpommin.