Australiaan working holiday -viisumilla: kannattaako?

Jos siellä ruudun toisessa päässä on joku, joka pähkäilee, kannattaako ja uskaltaako lähteä maailman toiselle puolelle tekemään töitä ja näkemään ja kokemaan uutta ja erilaista elämää, niin tämä postaus on teille. Muistan, miten itse aikoinani vietin useita unettomia aamuyön tunteja sängyssä pähkäillen, uskallanko vai en. Päässäni pyöri kaikenlaisia ajatuksia lähtien siitä, etten saa töitä, en pärjää englannilla ja että joudun palaamaan kotiin sillä kuuluisalla maitojunalla.  Isoin pelko oli se, uskallanko lähteä mielenkiintoisesta työstä ja mukavan hyvästä elämästä Suomessa. Nyt, reilun kahden vuoden jälkeen, voin kiteyttää vastauksen lyhyesti: kannattaa.

Jos joku kaipaa vielä lisävahvistusta, jatka lukemista. Seuraavaksi kymmenen kohdan listaus perusteluista, miksi lähtö todellakin kannattaa.

Asuminen ulkomailla lisää itsevarmuuttasi

Suomessa asiat hoituvat niin itsestäänselvän helposti, että niistä tulee näkymättömiä. Ulkomailla puolestaan joudut ottamaan selvää, miten yksinkertaisetkin asiat hoidetaan, joudut jännittämään ihan erilailla työnhakua ja työhaastatteluja, saat tapella nimellisesti vaivattomienkin asioiden kanssa. Opit, että kirjastokortin saaminen voi vaatia todistusta kotiosoitteesta. Tutkit ja perehdyt, miten paikalliset eläkeasiat hoidetaan. Pakotat itsesi kiertämään potentiaalisia työpaikkoja cv-nipun kanssa. Joudut huijauksen kohteeksi, mokaat, keräät itsesi, opit ja yrität uudestaan. Ympärillä ei ole hätiin juoksevia vanhempia tai lapsuudenaikaisia ystäviä, joiden olkapäätä vasten itkeä, kun mikään ei tunnu toimivan. Ja sitten yhtenä hetkenä huomaat, miten olet onnistunut ihan omin avuin maailman toisella puolella ja vieraalla kielellä hankkimaan itsellesi työn, asunnon, harrastukset, kirjastokortin, eläketilin ja ystäväverkoston. Mikään, mitä olen elämässäni tehnyt, ei ole kasvattanut itsevarmuuttani ja uskoa itseeni niin kuin asuminen ulkomailla.

Opit uutta itsestäsi

Kun lähtee vähän vähän kauemmaksi tutusta elinpiiristä ja arjen rutiineista, alkaa nähdä itsensäkin uudella tavalla. Sinulla ei ole mitään entisiä roolejasi ja suhteesi muuhun maailmaan ja toisiin ihmisiin määrittyy erilailla. Suomessa olet jonkun lapsi, joidenkin sisarus, tiettyjen ihmisten kaveri, tietyn alan opiskelija tai tietyssä työssä oleva, ja minuutesi määrittyy voimakkaasti näiden roolien, oman historiasi ja tekemiesi valintojen kautta. Ulkomailla et ole mitään tätä. Voit joka käänteessä kysyä itseltäsi, onko tämä minun juttuni, tykkäänkö tästä oikeasti. Voit paljastaa muille vain tiettyjä piirteitä itsestäsi. Toimiessasi uudessa ympäristössä kohtaat erilaisia asioita kuin kotona ja samalla opit itsestäsi uutta. Esimerkiksi olen itse Suomessa aina tehnyt siistiä sisätyötä ja olen määritellyt itseäni pitkälti kyseisten töiden kautta. Myös muut olivat aina nähneet minut tietynlaisena, akateemisena yliopisto-opiskelijana ja myöhemmin toimistotyötä tekevänä työntekijänä ja kohdelleet minua sellaisena. Samalla sekä muut että minä itse olin sulkenut itsestäni tiettyjä puolia pois tai en ollut tiedostanut niitä ollenkaan. Päätyessäni tekemään fyysisiä töitä esimerkiksi farmilla Australiassa, huomasin itsestäni uusia puolia. Opin, että olen vahva, sisukas ja pärjään ruumiillisissa töissä, vaikka miten olisi polvet ruhjeilla, käsivarret mustelmilla ja lihakset kipeinä. Se, miten määritin itseni, kasvoi valtavasti asuessani ulkomailla.

Saat uusia ystäviä

Matkustaessa ja asuessa muualla ihmissuhteet oman kokemukseni perusteella syvenevät nopeammin kuin tavatessa ihmisiä kotimaassa. Suomessa minulla on ne muutamat läheiset ystävät, jotka olen hankkinut lapsuudessa tai kouluaikana ja sitten on laaja joukko entisiä opiskelu- ja työkavereita, joita en kuitenkaan tapaa vapaa-ajalla. Pidän ehkä jopa yllä jonkinlaista muuria, joka estää läheisesti tutustumasta uusiin ihmisiin. Tätä muuria oli kuitenkin pakko murtaa Australiassa, kun ympärillä ei ollut ollenkaan tuttuja. Sain ystäviä erilaisista ihmisistä, enkä koskaan ole viettänyt sosiaalisesti yhtä aktiivista elämää kuin Australiassa ollessani.

Mukavuusalueesi laajenee

Itsestäänselvyys ja paljon puhuttu klisee, mutta ei silti yhtään vähempää totta. Hostellielämä, farmiarjen likaisuus ja kehnot asuinolot tai pelkästään kämpän jakaminen kolmen muun tytön kanssa opettivat sietämään oman tilan puutetta ja epämukavuutta. Muutenkin ensimmäisessä kohdassa mainittu asioiden hoitaminen tuntemattomassa ympäristössä laajentaa mukavuusaluettasi.

Saat mieleenpainuvia kokemuksia

Tutusta ympäristöstä irrottautuminen avaa eteesi uudenlaisen maailman täynnä kokemuksia, jotka jättävät jälkensä muistisi sopukoihin. Itse muistan elävästi yöt ulkona erämaassa tähtitaivaan alla, aamuvarhaiset vaellukset vuorelle, sukeltamisen meressä korallien ja värikkäiden kalojen keskellä tai aamut Melbournessa, kun kuumailmapallot leijailivat pilvenpiirtäjien yllä.

Kielitaitosi kasvaa

Aluksi paikallinen englanti kuulostaa hankalalta mongerrukselta. Et saa selvää, mitä kiinalainen ravintolan tarjoilija yrittää sanoa tai australialainen slangi ei avaudu ollenkaan. Ehkä pelkäät virheitä, pelkäät avata suutasi, pelkäät rallienglantiasi tai sitä, että yksinkertaisesti jäädyt, kun yrität hoitaa asioita esimerkiksi jossain virastossa. Menet silti, änkytät, et löydä sanoja, käytät elekieltä, kysyt kolme kertaa ymmärtääksesi, mitä vastapuoli yrittää sanoa, saat jotenkuten asiat hoidettua ja poistut punaisena paikalta. Silti saat asiat hoidettua. Ensi kerralla on helpompaa. Lopulta huomaat, että ajattelet englanniksi ja höpöttelet tottuneesti small talkia kenen kanssa tahansa.

Näet Suomen uudella tavalla

Ymmärrettävästi Suomesta käsin näkee maailman hirveän Suomi-keskeisesti. Ajatellaan, että suomalaiset tunnetaan rehellisinä ja ahkerina työntekijöinä ja että Suomesta tiedetään Nokia, hyvä koululaitos ja korkea teknologia. Todennäköisesti suomalaisuus ei paina mitään työnhaussa ja monesti kuulet sitä, että olet ensimmäinen suomalainen, jonka vastapuoli tapaa. Olemme tuntemattomia, sekä hyvässä että pahassa. Hyvässä lykyssä Suomesta tiedetään, että se on Pohjois-Euroopassa ja että siellä on kylmä.  Ja kun palaat Suomeen, katselet ainakin hetken aikaa kaikkea hieman ulkopuolisen silmin. Näet, miten Euroopan laidalla me olemmekaan ja tajuat, ettei edes Eurooppa ole maailman keskus. Näet, miten homogeeninen kansa me olemme ja ihmettelet, miten samannäköisistä naamoista katukuva koostuu. Toisaalta saatat ihailla ja arvostaa esimerkiksi Suomen luontoa ja hiljaisuutta ihan uudella tavalla.

Sinusta tulee Toinen

Suomessa olet yksi ”meistä”, sinulla on pääsy kaikille areenoille ja kukaan ei kyseenalaista esimerkiksi oikeuttasi olla maassa. Muualla sinä oletkin maahanmuuttaja, ulkopuolinen, se joka toimii yhteiskunnassa olematta aidosti osa sitä. Vaikka miten kauan asuisit maassa, vaikka saisitkin pysyvän oleskeluluvan, et ole koskaan paikallinen. Toisaalta toiseuden tunne voi olla vapauttava, opettava ja jopa voimaannuttava kokemus, kun pärjäät altavastaajan asemasta huolimatta ja voit joissain rajoissa toimia paikallisia koskevien käyttäytymissääntöjen ja normien ulkopuolella, koska olethan vieras, erilainen. Toisaalta se voi myös tuntua lannistavalta, kun huomaat, että vaikka miten yrität, et koskaan voi olla täysin sitä, mitä maahan syntynyt on automaattisesti. Arvostat ja ymmärrät erilailla myös Suomessa asuvia maahanmuuttajia, joiden sopeutumisen tie mutkikkaan suomen kielen sijamuotoviidakon ja räntäsateen keskellä on paljon vaikeampaa kuin ne pulmat, joihin itse törmäät. Samalla tajuat myös sen, että sinun, länsimaalaisen, kristitystä maasta tulevan, valkoisen, koulutetun, hyvinvointivaltion asukin toiseuden taso on aivan eri mittaluokkaa kuin monella muulla.

Huumaannut vapauden tunteesta

Ulkomailla ei ole ketään, jonka vuoksi sinun pitäisi olla tai esittää jotakin. Valintojen avaruus on mahtava. Saat päättää, mihin kaupunkiin asetut asumaan, etsitkö työtä vai riittääkö budjetti pelkkään lomailuun ja voit kokeilla vaikka mitä eksoottisia harrastuksia. Kun kotimaassa usein tuntuu, että pitää elää tietyllä tavalla ollakseen ”menestynyt”, ulkomailla voit kenties helpommin kyseenalaistaa koko perinteisen paletin ja rakentaa mieleisesi arjen.

Siedät ja ymmärrät erilaisuutta

Erityisesti jos päädyt elämään Australian kaltaisessa kulttuurien sulatusuunissa (erityisesti suurimmat kaupungit), kohtaat jos jonkinlaisia tapoja, uskomuksia ja elämäntyylejä. Aluksi erot pistävät silmään ja vertailet kaikkea Suomen tapaan tehdä asioita. Vähitellen otat ympäröivän todellisuuden annettuna, sopeudut siihen, eivätkä aivosi tee enää automaattisia vertailuja. Samoin muiden erilaiset tavat ja uskomukset eivät enää tunnu oudoilta. Esimerkiksi intialaisten kämppisteni kanssa keskustelimme usein muun muassa järjestetyistä avioliitoista, suvun paineesta, seurustelukumppanien sopivuudesta horoskooppien perusteella ja ihon vaalentamisen vaikeudesta. Eipä se loppujen lopuksi ole yhtään oudompaa kuin oman elämäni tinder-deittailu tai itseruskettavilla voiteilla läträäminen.

Lopuksi varoituksen sana: et palaudu täysin ennalleen

Toki voit kokea kaikkea yllämainittua, vaikket lähtisi minnekään. Elämästä voi oppia yhtälailla kotonakin ja mullistavia kokemuksia on muitakin kuin ulkomaille lähteminen. Silti kannattaa lähteä. Saatat rakastua. Sekä ihmisiin että maahan ja jopa itseesi uudella tavalla. Voit palata takaisin vanhaan elämääsi Suomessa, soljahtaa sulavasti takaisin tuttuun arkeen ja todeta, ettei mikään ole muuttunut poissaollessasi. Perheesi on yhtä höpsö ja ystäviesi kanssa voit jatkaa juttua siitä, mihin jäitte. Ja silti jokin tuntuu erilaiselta. Se olet sinä. Olet muuttunut.

Samoin saattaa olla, että sydämestäsi jää pieni pala Australiaan – tai mihin tahansa päädytkään. Se muistuttaa jatkuvasti itsestään palana kurkussa, ikävänä ja kaipauksena. Sinulla on kaksi kotia, kaksi elämää.

Kokemuksesi jälkeen maailmasi ja ajatuksesi ovat hieman erilaisia kuin ennen, aavistuksen verran suurempia. Ja siksi sinun kannattaa lähteä.