Yleinen

#Blogisitarina – The Present is Perfect

lokakuu 1, 2015

Suuret kiitokset Travel Adventures Without End ja Pää Pilvissä  kun haastoitte minutkin tähän mielenkiintoiseen haasteeseen kertomaan, miten ja miksi blogini on saanut alkunsa. Tajusin tässä taannoin, että pieni blogini on ylittänyt jo vuoden rajapyykin ja tämä virstanpylväs on mennyt ohi aivan huomaamatta. Ehkä nyt onkin sitten hyvä tilaisuus muistella hieman reilun vuoden takaisia tapahtumia ja palata kesäkuun ensimmäiseen päivään vuonna 2014, jolloin julkaisin ensimmäisen postaukseni. Silloin syntyi The Present is Perfect, ikioma blogini, josta on vuodessa muodostunut äärettömän tärkeä itseilmaisun, verkostoitumisen, itsensä kehittämisen, reflektoinnin ja yhteydenpidon kanava.

IMG_5081

Heti blogin alkutaipaleella kerroin hieman itsestäni ja elämäntilanteestani ja syitä bloggaamisen aloittamiselle:

“Kuka minä olen? Olen 26-vuotias naisen alku, joka tällä hetkellä asuu Suomessa, mutta aina tilaisuuden tullen on valmis lähtemään oman kotimaansa ulkopuolelle. Pitkäaikaisena haaveenani on asua ja työskennellä ulkomailla, mutta nyt joudun lääkitsemään kaukokaipuutani tekemällä vain lyhyitä matkoja maailmalle aina silloin, kun työt sen sallivat. Olen jo useiden vuosien ajan ammentanut inspiraatiota erilaisista matkablogeista ja -kertomuksista, joten päätin, että haluan myös itse jakaa omia ajatuksiani, kokemuksiani, suunnitelmiani, valokuviani ja vinkkejäni ja alkaa kirjoittaa omaa matkablogia. Tässä se on. The present is perfect – muistuttamassa siitä, että vaikka mieli halajaisi jatkuvasti uusia kokemuksia ja seikkailuja, on myös tärkeää pysähtyä nauttimaan tästä hetkestä.”

IMG_6274

Ennen kuin aloitin oman blogin, ahmin muita matkablogeja. Ensimmäinen suurin inspiraationi lähde oli Mungolife silloin, kuin Anna muutti Australiaan ja teki maailmanympärimatkansa. Ajattelin, että ehkä minäkin sitten joskus ja ihailin Annan rohkeutta vain heittäytyä mielettömiin eteen tuleviin tilaisuuksiin. Lopulta päätin itsekin alkaa kirjoittaa blogia. Olin jo pitkään kokenut halua yhdistää kaksi suurta intohimoani, matkailun ja kirjoittamisen, ja matkabloggaus tarjosi siihen helpoimman keinon.

Elin blogini aloittamisen aikaan ristiriitaisessa tilanteessa. Toisaalta olin todella tyytyväinen kaikkeen, mitä olin tehnyt ja saavuttanut: maisterintutkinnon, vakituisen työpaikan, orastavasti lupaavan työuran, maailman täydellisimmän aviopuolison ja kaiken, mitä nyt toivoa voi. Samanaikaisesti mieleni oli todella levoton ja halaji ulkomaille, keskelle tapahtumaa ja sykettä imememään uusia kokemuksia, oppimaan uusia asioita ja kokemaan seikkailuja. Ajattelin, että pystyn hillitsemään kaukokaipuutani tekemällä vuodessa mahdollisimman paljon matkoja ulkomaille ja kirjoittamalla sitten niistä. Aloitin blogin pitämisen kirjoittamalla Islannin, Kreikan ja Kroatian matkoistani ja muista matkailua sivuavista aiheista. No, aika nopeasti tajusin, että tämä ei riitä. Päätin, että en halua olla vain varjo siitä, mitä haluan olla ja elää elämääni jatkuvassa kompromississa, jossa kituuttaisin vuosikausia vain odottaen kuukauden pituista lomaa ja muutamaa ulkomaanmatkaa. Hassua, että kun jotain on syvästi päättänyt ja johonkin on suunnannut katseensa, tuntuu kuin universumi loisi eteesi tilaisuuksia, joita pitkin pääset kohti tavoitteitasi. Kun eteen tarjoutui mahdollisuus lähteä Australiaan, päätinkin ottaa hypyn tuntemattomaan. Uskon, että blogin kirjoittaminen auttoi jäsentämään ajatuksiani elämäni suhteen ja tekemään sen lopullisen lähtöpäätöksen ja samanaikaisesti lukijoilta ja muilta bloggaajilta tulleet kommentit antoivat sen viimeisen pisaran rohkeutta, joka vaadittiin, jotta sain ryhdyttyä ajatuksesta tekoihin. Kiitos siis teille kaikille.

IMG_1271

Nyt olen täällä ja täysin erilaisessa elämäntilanteessa kuin mihin The Present is Perfect perustettiin. En olisi uskonut, että tästä tulee blogista tulee yksi tärkeä yhteydenpidon kanava Suomessa oleviin sukulaisiin tai että joskus jakaisin täällä tuntemuksiani asumisesta toisella puolella maapalloa. Salainen toiveeni on, että onnistuisin blogillani inspiroimaan tai rohkaisemaan muita tavoittelemaan omia unelmiaan, oli kyse sitten ulkomaille muutosta, maailmanympärimatkasta tai mistä tahansa. Toivon, että jatkossa onnistun viemään blogia vielä monta astetta parempaan suuntaan. Tällä hetkellä tämä on ollut enemmän harrastus ja olen kirjoitellut hetken mielijohteesta ja välillä pitänyt viikkojenkin kirjoitustaukoja ilman omatunnon pistoksia. Toisaalta olen halunnutkin pitää tämän edes jonkinverran päiväkirjamaisena, jotta oma persoonani välittyisi rivien välistä. Toivon, että blogini seuraavana vuonna pystyn tekemään ison hyppäyksen kohti entistä ehompaa ja mielenkiintoisempaa The Present is Perfectiä kuitenkaan kadottamatta sitä alkuperäistä henkeä, joka blogissani alkumetreillä oli.

Tämä oli minun tarinani.

Tässä haasteen säännöt:

1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen)

2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.        

3. Haasta mukaa neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.  

4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.    

5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina -haasteen käynnisti: kototeko-blogi.

Haastan tähän seuraavat blogit: Pako Arjesta, Unagidon, Murumou ja Keltaisessa keittiössä

  • Reply
    Maarit Johanna
    lokakuu 1, 2015 at 5:10 pm

    Ihana <3 Inspiroivaa kun toiset ne ottaa ja uskaltaa!

    • Reply
      Sandra
      lokakuu 8, 2015 at 10:40 pm

      Kiitos Maarit!

  • Reply
    Lotta Watia | Unagidon
    lokakuu 3, 2015 at 7:49 pm

    Kiitos haasteesta! 🙂

    Ihana lukea näitä blogien taustatarinoita ja ihan mahtavaa, että oot lähtenyt kohti tuntematonta elämään omanlaista elämää. Inspiroivaa todellakin! 🙂

    • Reply
      Sandra
      lokakuu 8, 2015 at 10:42 pm

      Kiitos! On ollut mielenkiintoista lukea näitä tarinoita ja kiva myös huomata, miten moni on itsellekin yllätyksenä saanut vietyä blogiaan ammattimaisempaan suuntaan vuoden sisällä.

  • Reply
    Vera
    lokakuu 8, 2015 at 10:17 pm

    Hei Sandra!

    Kiitos ihanasta blogista! Olen niin iloinen puolestasi, että olet uskaltanut tehdä noin ison päätöksen ja lähteä toteuttamaan unelmiasi.

    Olen samassa tilanteessa mieheni kanssa: Olemme lähdössä ensi vuonna maailmanympärysmatkalle ja olen pohtinut juurikin sitä, miten se tulee vaikuttamaan suhteeseemme. Molemmat tulevat varmasti muuttumaan ihmisinä – eikä parisuhde pysy samana. Muuttuiko tilanne teillä vasta Australiassa vai tuntuiko sinusta, että näin jälkikäteen olisit voinut arvata, että ero (tai tauko) tulee eteen Australiassa? Ymmärrän kyllä, jos et halua tätä tarkemmin kommentoida, mutta kyseessä on asia, jota olen paljon pohtinut! Jännittää niin, että jos näin tulisi käymään, miten sellaisesta tilanteesta selviää kaukana kavereista ja perheestä.

    • Reply
      Sandra
      lokakuu 8, 2015 at 10:38 pm

      Voi kiitos Vera! Hienoa kuulla, että olette lähdössä yhteiselle matkalle – teillä tulee varmasti olemaan mahtava reissu. Sitten tuohon sun kysymykseen. Jokainen parisuhde on tietenkin omanlaisensa ja kaikki lähtee erilaisista lähtökohdista. Ensimmäinen asia on varmaan se, että onko pitkä reissu teidän yhteinen unelma vai pääasiassa jommankumman haave. Meidän kohdalla matka Australiaan oli yhteinen periaatteessa, mutta kyllä se oli enemmän minä, joka sitä halusin ja jos Sergei olisi ollut vaikka jonkin muun tytön kanssa, en usko, että he olisivat tänne lähteneet. Joka tapauksessa alussa oltiin molemmat innoissaan tästä seikkailusta.

      Toinen asia on se, että Suomessa tutuissa ympyröissä ei tule niin kovin paljon kyseenalaistettua omaa elämäänsä ja parisuhdettaan. Käyt töissä tai koulussa, tulet kotiin, käyt kaupassa, teet ruokaa, katsot telkkaria ja molemmat puuhailee omia juttujaan eikä mikään järkytä tuota tasapainoa. Matkailu vie pois noista kuvioista, jolloin uusi ympäristö voi tuoda toisesta esiin ominaisuuksia, jotka olivat ehkä piileviä Suomessa, mutta eivät niin näkyviä. Tämän johdosta toinen voi näyttää eri ihmiseltä ja vieraalta. Elämä ulkomailla voi myös saada toisen näkemään, että juuri tätä matkailua haluan tehdä ja toisen taas vakuuttumaan, että oma elämä on Suomessa eikä reissaaminen olekaan se oma juttu.

      Kolmas juttu on se, että reissatessa saat olla toisen kanssa 24/7, jolloin et pääse toisen naamaa pakoon töihin tai mihinkään. Välillä reppureissuelämä on aika stressaavaa ja epämukavaa ja helposti kaikki tulee purettua siihen toiseen, kun ei ole ketään muutakaan. Nämä kaikki asettaa omaa painolastiaan parisuhteelle.

      Toisaalta voi olla, että yhteinen matka vain lujittaa teidän suhdetta ja antaa teille jotain, mitä vanhana muistella. Joka tapauksessa kannattaa lähteä.

      En toivoisi tätä omaa tilannetta kenellekään. Välillä tuntuu, että mikään ei huvita eikä mihinkään ole energiaa ja huomaa, miten asia vaikuttaa isona pilvenä taustalla koko ajan. Silti omasta mielestä on hyvä, että olen täällä, ettei tarvitse omaa tilannetta koko ajan analysoida omalle perheelle, jotka tietenkin on huolissaan. Saan olla omassa rauhassa jos haluan ja toisaalta ihan yhtälailla pystyn täältä soittamaan perheelle tai kavereille, jos haluan jutella.

      Kiitos kommentista ja unohtumatonta reissua teille!

Leave a Reply