Olen aina, niin pitkään kuin muistan, hokenut itselleni, että marraskuu on vuoden paskin kuukausi. Harmaata loskaa, d-vitamiinilisää, sinapinkeltaista lehtimoskaa ja hitaasti tappavaa pimeyttä, joka syö kaiken ilon edestään. Jopa Tove Janssonin Muumilaakson marraskuussa on haikea tunnelma. Tarinassa muumit eivät ole enää talossa, vaan se on täyttynyt muista otuksista. Heistä jokainen käy läpi omia sisäisiä tunteitaan yksinäisyydestä tylsyyteen ja vanhuuden unohteluun. Ilmassa on utuinen hyvästien tuntu. Marraskuu on luopumisen…
