Heinäkuun eka. Kirjoitan tätä postausta lapsuudenkotini terassilla. Vieressä höyryää kupillinen kahvia ja pöydällä odottaa kippo lakritsijäätelöä. Ampiaiset pörräävät kukkapenkin ympärillä, jossain kaukaa kilkattavat lehmien kellot. Välillä kuuluu satunnainen koiran haukunta tai kukon kiekaus. Aurinko lämmittää juuri sopivasti, mutta viileähkö tuuli…
Vaikka olen koko lapsuuteni ja teini-ikäni asunut Juupajoen luonnonmaisemissa, vasta aikuisena päädyin vierailemaan Juupajoen rotkossa. Kyseessä on jääkauden muovaama, varmasti Juupajoen kaunein luontonähtävyys, joka sijaitsee aivan Korkeakosken keskustassa entisen kenkätehtaan läheisyydessä. Koskenjalkaan perustettiin nahkatehdas peräti vuonna 1894 ja kolme vuotta…
Olen nyt ollut Suomessa reilun kuukauden. Olen nauttinut perheeni ja ystävieni seurasta, hankkinut aika ajoin kunnollisen ähkyn ruisleipää ja rahkatuotteita syömällä (kehittänyt pienen addiktion noihin proteiinivanukkaisiin) ja tietenkin ihastellut luonnon heräämistä jälleen eloon ja täyteen vihreään loistoonsa. Tämä aika juuri ennen juhannusta…
Retkeily lähialueilla sai uutta jatkoa viime viikolla, kun poikkesin Juupajoen kunnan alueella sijaitsevassa Kallenaution kievarissa. Olen monesti ajanut paikan ohi, mutta koskaan ei ole tullut poikettua siellä. Kuitenkin erään kuntosalireissun päätteeksi päätin hurauttaa alle kymmenen kilometrin matkan Kallenautioon ja tutustua…
Jo monen vuoden ajan retkeni ovat lähtökohtaisesti suuntautuneet jonnekin muualle kuin omille kotikonnuille. Mitä kauemmas olen päässyt, sen parempi. Onko se iän tuoma kiinnostus omia juuria kohtaan, muutama vuosi sitten herännyt innostus retkeilyyn luonnossa vai Australian synnyttämä kaipuu suomalaisen metsän…
Moni ei ole kysynyt sitä minulta suoraan, mutta sitäkin useampi on lähestynyt aihetta kautta rantain, kaarrellen kuin kissa kuumaa puuroa tai kysellen asiaa lähipiiriltäni. Yllättävän useaa tuntuu kiinnostavan, että mitä minä nyt sitten teen – aionko ”huidella” kohta taas maailmalla…
Istun lentokoneessa takanani noin 30 tuntia yhtäjaksoista matkustamista. Sisäinen kelloni on täysin sekaisin, ja omasta mielestäni istuin vielä saman päivän aamuna Melbournessa Queen Victoria Marketilla juomassa viimeistä flat whiteani. Tässä kahvia intohimoisesti rakastavassa kaupungissa sanat viimeinen flat white tuntuvat vieläkin riipaisevimmilta…
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille meille suomalaisille ja upealle 99-vuotiaalle itsenäiselle kotimaalle. Facebookin muistelot osasivat kertoa, että viime vuonna juhlistin itsenäisyyspäivää Gili Airin saarella ja tänä vuonna Melbournessa. Tänäkään vuonna en pääse kerääntymään kollektiivisesti television ääreen katsomaan Linnan juhlia, ihastelemaan ja kauhistelemaan…
Tulen hetkeksi tänne blogin puolelle vielä toivottamaan, että toivottavasti kaikilla on ollut hyvä juhannus. Ainakin Pirkanmaata on suosittu säiden puolesta ja erityisesti tämä sunnuntai on valjennut todella aurinkoisena. Itse karkasin jo torstai-iltana maalle ja täällä olen kiinteästi pysynyt koko juhannuksen.…
Olen ottanut tavoitteeksi kokeilla uusia asioita ja haastaa itseäni aina sopivien tilaisuuksien tullen. Oli kyse sitten fyysisistä haasteista tai henkisistä uusien asioiden uskaltamisesta, pelkästään pienienkin juttujen saavuttaminen antaa vahvan voimaantumisen tunteen. Vaikka kyseessä ei olisi mikään muissa ihailua herättävä asia,…
