Menu
Henkilökohtaista / Ruotsi

Elämää kahden kulttuurin välissä

Siitä on nyt 12 vuotta, kun minulla oli viimeksi täysin suomalainen poikaystävä. En enää muista, millaista se oli. Tylsää varmaan. En enää muista, millaista oli jakaa se yhteinen todellisuus, jossa olimme molemmat kasvaneet PikkuKakkosen tunnusmusiikin tahtiin ja kannustimme maailmanmestaruuskisoissa samaa jääkiekkojoukkuetta. Pelkkä ajatuskin tuntuu nykyään oudolta. Kahden eri kulttuurin välisessä suhteessa muista asioista tulee uusi normaali. Tässä muutamia havaintojani.

Alatte puhua omaa kieltä ja kielioppia

Tällä hetkellä käytän päivittäin suloisen sekaisin englantia, suomea ja ruotsia. Käytän sitä sanaa, joka tulee ensimmäiseksi mieleen ja minkä toinenkin ymmärtää. Saatan esimerkiksi kuvailla Tampereen läpi virtaavaa Tammerkoskea seuraavasti: ”Se on se fors that’s in the middle of Tampere”. Että näin. Yleensä käymme keskustelut englanniksi, ja siinäkin mennään välillä siitä, mistä aita on matalin. Tietyllä tavalla kynnys puhua englantia tilanteessa kuin tilanteessa on todella matala, mutta sitten puolestaan ei tule yhtään ponnisteltua, että käyttäisi mahdollisimman elävää kieltä tai monipuolista sanastoa. Kun kumpikaan ei ole englannin natiivipuhuja, ei ole niin väliksi, käyttääkö in vai at paikanmääreenä. Kielitaitoni on rapistunut, ainakin kotioloissa.

Online-sanakirja on koko ajan hollilla

Aina välillä tulee vastaan sanoja, joita pitää tarkistaa sanakirjasta. Esimerkiksi eilisen vitsin aiheena oli sana istukka, joka piti tarkistaa ruotsiksi. En tiedä, kenen mielestä moderkaka, eli äitikeksi (edit. -kakku), oli loistava sana kuvaamaan asiaa. Tai että nänni on bröstvårta, rintasyylä.

Leipähyllyllä tehdään kompromisseja

 

Sen verran vähän tässä taloudessa kulutetaan leipää, ettei ole järjeä ostaa useampaa eri laatua kerralla homehtumaan. Suomalaiseen makuuni parasta leipää on jokin ”kovaa kuin elämä” -jälkiuunileipä, kun taas ruotsalainen mieltyy enemmän pehmoiseen lingonlimppuun. Muitakin ihmetyksiä on ruokakaupassa. Erityisesti se, miten niin geneeristä tuotetta kuin jauhelihaa voi olla lukuisia eri versioita. Siinä yritän sitten selitellä, mitä eroa on Atrian, Snellmanin, Pirkan yms. eri versioissa. Ja sitten meiltä puuttuu muka niin oleellinen asia kuin pakastetut broilerinfileet. En itse ymmärrä, kuka haluaisi niitä ostaa pakasteena, kun tuoreenakin löytyy, mutta ilmeisesti tämä on valtava puute.

Eikä mennä edes siihen karkkihyllyyn. Silloin on parasta ostaa kummallekin omat pussit.

Telkkarista ei voi oikein katsoa mitään

Telkkariohjelmista on poissuljettuja kaikki mahdolliset suomalaiset viihde- ja tosi-tv-sarjat, koska toinen ei niistä ymmärrä mitään. Onneksi osaan Ylen ohjelmista saa ruotsinkieliset tekstitykset, samoin moniin Areenan sarjoihin. Samoista syistä poissuljettuja juttuja ovat esimerkiksi teatteriesitykset ja pubvisat.

On ihana esitellä omia tapoja

Erittäin kiva lisäpiristys on se, että on hauskaa opettaa toiselle suomalaisia tapoja ja juhlaperinteitä. Jokainen uusi juhlapäivä on mielenkiintoinen, koska saa maistatuttaa toisella runebergintorttua, mämmiä, simaa ja lanttulaatikkoa ja seurata tämän reaktioita. Huomaan, että olen itsekin perehtynyt viime vuosina enemmän eri päivien historiaan ja perinteisiin, koska haluaa niiden kautta opettaa toiselle asioita omasta kulttuuristaan.

Ja on ihan mahtava itsekin kokea uusia perinteitä, kuten vaikka rapujuhlan huumaa.

Plussana ainakin toistaiseksi on ”oma salakieli”

Ainakin vielä on hauskaa se, että voi käyttää suomea melkein kuin omana salakielenä. Tämä oli mahtava juttu myös Australiassa. Ei sillä, että jutuissani olisi mitään salaista, mutta pelkkä ajatuskin tuntuu hyvältä. Voin esimerkiksi jättää tämän blogisivun auki eikä toinen ymmärrä, mitä tässä lukee. Ja mikä parasta, tämä ei omassa tapauksessani toimi toisinpäin ;). Jotain hyötyä siis seitsemästä pakollisesta vuodesta kouluruotsia!

Mitä muita hauskoja huomioita olette panneet merkille?

23 Comments

  • Sofia / Project Forever
    14 toukokuun, 2019 at 7:01 pm

    Jos pakastettujen broilerinfileiden himo iskee, niin niitä saa ainakin Lidlistä! 😀 Hauska kirjoitus muutenkin tämä!

    Reply
    • Sandra
      15 toukokuun, 2019 at 7:08 pm

      Haha kiitos! Kiva kuulla, pitänee kertoa kotona 😀

      Reply
  • Sunna
    15 toukokuun, 2019 at 10:48 pm

    Hieno kirjoitus, voisin vakoilla tästä inspiraatiota tuleviin postauksiin. Kaikki nämä kohdat ovat ihan totta omallakin kohdalla, ja lisää voisi keksiä vaikka kuinka paljon. Meilläkin on sellainen epäsuhta toistaiseksi, että olen opetellut saksaa vuosikausia, kun taas poikaystävä osaa sanoa suomeksi vain muutaman lauseen (suomalaisten kanssa paljon työskenneltyään). Englannin käyttäminen välikielenä tuntuu paljon mukavammalta kuin natiivipuhujan kanssa seurustelu, koska sitten siinä on aina alakynnessä. Molemmat sössitään kielen kanssa, ja hyvä niin. Iloa Ruotsin kielen ja kulttuurin tutkimiseen romanttisesta näkökulmasta! 😉

    Reply
    • Sandra
      16 toukokuun, 2019 at 9:31 am

      Kiitos! Lukisin tosi mielelläni lisää, joten vinkkaa mulle, jos vain päädyt kirjoittamaan oman version. Olen ihan samaa mieltä, että natiivipuhujan kanssa on aina alakynnessä. Huomasin tämän, kun Australiassa kävin ulkona paikallisten kanssa. Varsinkin väsyneenä tuntui ylivoimaiselta käydä mitään järkeviä keskusteluja, kun toinen korjasi pikkuvirheitä :D.

      Samoin ihan sitä samaa sinne saksan puolelle 😉

      Reply
  • Pia / Lyhyenä hetkenä
    20 toukokuun, 2019 at 11:29 am

    Kiva näkökulma! Minä nimittäin käytännössä torppasin sinkkuaikoinani kaikki ulkomaalaisten lähestymisyritykset sekä tinderissä että baarissa sillä perusteella, että haluan ilmaista itseäni äidinkielellä. En tiedä johtuuko se siitä, että olen kielen ammattilainen, mutta tuntuu siltä, että vieraammalla kielellä en tavoita samoja sävyjä tai osaa kuvailla tunteita yhtä hyvin kuin suomella ja silloin tälläisen verbaalisen ihmisen mielestä suhteesta puuttuu väistämättä jotain. Näin jälkikäteen oma asenne tuntuu kamalan ennakkoluuloiselta, nykyään saattaisin ajatella toisin, jos asia olisi ajankohtainen..

    Reply
    • Sandra
      26 toukokuun, 2019 at 10:03 am

      Tosi mielenkiintoinen näkemys ja varmasti tottakin. Voin hyvin ymmärtää, mitä haet takaa, koska kyllä pakostakin viestinnästä muulla kuin äidinkielellä jää uupumaan tietty rikkaus ja syvällisyys. Itse en tätä osannut ajatella, koska suomenkielisetkään deittikumppanit eivät ole olleet kielellisesti erityisen noh, syvällisiä. Eli keskustelu on muutenkin pyörinyt aika arkisissa asioissa.

      Mutta olen samaa mieltä kanssasi, että välillä tulee kielen rajat vastaan ja tuntee itsensä vajavaiseksi, hieman rammaksi. Erityisesti huomasin tämän päivittäin natiivienglantia puhuvan kanssa. Kuitenkin samalla oikean ihmisen kanssa keskinäinen ymmärtäminen voi parhaimmillaan ulottua jopa sellaiselle ulottuvuudelle, jota sanoilla ei voi tavoittaa.

      Reply
  • Anna-Katri / Adalmina's Adventures
    21 toukokuun, 2019 at 5:19 pm

    Hahha, ihan mahtava postaus! Ja tuon kielen lisäksi kieltämättä nuo kulttuuriset erot ovat hauskoja, mutta samalla myös suhdetta omalla tavallaan rikastuttavia. 🙂

    Reply
    • Sandra
      26 toukokuun, 2019 at 10:05 am

      Kyllä, ja sulla jos kellään lienee tästä kokemusta 😉

      Reply
  • Jenna / Citylights & Sunsets
    22 toukokuun, 2019 at 7:41 am

    Musta tuntuu et minä ja Sami ei ymmärretä toisiamme aina edes samalla kielellä, niin mitähän se olis eri kielillä 😂 Hah, hauska postaus!

    Reply
    • Sandra
      26 toukokuun, 2019 at 10:06 am

      Haha, joo eikö se ole vähän sitä miehet on Marsista, naiset Venuksesta 😂

      Reply
  • INDIVUE
    23 toukokuun, 2019 at 9:27 pm

    Säästyy vanhana muistisairauksilota, kun opettelee päivittäin kommunikoimaan vieraalla kielellä. Sen verran se vuosien mittaan päätä vetreyttää 🙂

    Reply
    • Sandra
      26 toukokuun, 2019 at 10:16 am

      Toivon todellakin, että näin olisi. Välillä kuitenkin ihmismieli on niin mukavuudenhaluinen, että ei tule haastettua siltikään itseään riittävästi, vaan keskustelu pyörii tuttujen sanojen piirissä. Pitäisi ottaa ihan asiakseen opiskella uutta kieltä tai aktiivisesti kehittää nykyisten kielten taitoa.

      Reply
  • Emma
    24 toukokuun, 2019 at 9:54 am

    Mulla ei (muistaakseni :D) ole koskaan ollut varsinaisesti ulkomaisia poikaystäviä, mutta ystäviä toki sitäkin enemmän. Olen huomannut monesti esimerkiksi tuon, että englanti taantuu jonnekin lapsen tasolle kun sitä puhuu kaksi ei-natiivia ja vielä jos puhuu jonkun kanssa, joka ei ole opiskellut englantia niin paljon kuin me suomalaiset keskimäärin. Se on ihan kamalaa, kun huomaa että omakin kielitaito vaan kutistuu ja kapenee koko ajan!

    Reply
    • Sandra
      26 toukokuun, 2019 at 10:19 am

      Niin totta! Se on myös tavallaan turhauttavaakin olla vaikka kansainvälisessä työporukassa se, joka osaa englantia parhaiten. Siinä oma kielitaito jää auttamatta kehittymättä. Pitäisi kyllä tietoisesti pyrkiä haastamaan itseään enemmän ja viedä tilanteisiin, joissa pitää pinnistellä osaamisen äärirajoilla.

      Reply
  • Tiina /Ihana Ahvenanmaani
    24 toukokuun, 2019 at 11:39 am

    12 vuotta naimisissa ruotsalaisen kanssa tulee täyteen syksyllä. Eilen illalla olikin jännät paikat lätkää katsoessa. 🙂
    Tutustuimme aluksi englanniksi, mutta meille molemmille oli selvää, että haluamme kommunikoida äidinkielillämme. Oma ruotsini oli ruostunut, mutta sieltä se vain puhumalla palasi. Mieheni on opiskellut suomen kielen täysin tyhjästä ja työskentelee itse asiassa nykyään suomen kielen (äidinkielen) opettajana Ruotsissa, itse asumme nykyään Ahvenanmaalla. Oma kieli kyllä rapistuu myös kun ei enää asu suomenkielisessä ympäristössä. Hauskinta on kuitenkin ehkä seurata lasten kaksikielisyyttä, huvittavia tilanteita syntyy välillä ja joistain tietyistä sanoista he eivät tunnu pääsevän eroon vaikka sata kertaa korjaisi. Tällä hetkellä rumpuja ja viuluja pelataan ja jalkapallossa ammutaan palloa. Mutta on ne lapset vain fiksuja; muistan kuinka lapset aina pienenä etsi sanoja, ja jos eivät löytäneet, sanoivat sen toisella kielellä MUTTA taivuttivat kuitenkin oikein kieliopillisesti (esim. Äiti, katso tuota TALLia – Äiti, katso tuota mäntyä).

    Suosittelen kyllä ehdottomasti panostamaan molempia opettelemaan toisen äidinkieltä ainakin sen verran, että ymmärtää toista. Ihanaa kesän alkua!

    Reply
    • Sandra
      26 toukokuun, 2019 at 11:07 am

      Voi, lapsilla leikkaa kyllä tuon kielen kanssa.

      Tosi hienoa, että olette molemmat opetelleet toistenne kieltä edes jonkin verran. Osaan kyllä itse kouluruotsia, mutta onhan se kaukana sujuvasta. Varsinkin kun tuon herran suku on tuolta Etelä-Ruotsista, niin sitä murretta on paikoin vaikea ymmärtää. Yritän saada tuota menemään vaikka syksyllä Suomen kielen kursseille, koska kielen kautta integroituu maahan niin paljon paremmin.

      Kiitos kun jaoit omat kokemuksesi ja tsemppiä eloon Ahvenanmaalle! 🙂

      Reply
  • Terhi
    24 toukokuun, 2019 at 8:43 pm

    Hauska kirjoitus ja minulle niin tuttuja juttuja. Suomi on takapajula kun sieltä ei saa sellaista tuotetta kuin filmjölk ja lihapullia ei voi kukaan järkevä ihminen syödä ilman puolukkahilloa. Minun lapseni tottuivat jo pienestä pitäen sanomaan kaiken kahdella kielellä kun he eivät tienneet ymmärsivätkö kaikki vai eivät.
    P.S. lingonlimpa är jättegott

    Reply
    • Sandra
      26 toukokuun, 2019 at 11:16 am

      Se on tosi hyvää! Ja pizzat ovat täällä niin outoja, kun ei saa kebab-kastiketta tai bernaiskastiketta pizzan päälle 😅.

      En tiennytkään, että sinulla on kokemusta Ruotsista, ei ole tullut lukemissani blogiteksteissä esiin 🙂

      Reply
  • Emilia/Merkintöjä maailmasta
    25 toukokuun, 2019 at 4:04 pm

    Hauska idea ja toteutus postaukselle!😊 Oli kiva lukea, omassa perheessä paljon kansainvälisyyttä vaikka suomalainen mies löytyy sitten itseltä. Mieleenkiintoista tuo kolmen kielen yhtäaikainen käyttö ja pakastetut broilerit..xD

    Reply
    • Sandra
      26 toukokuun, 2019 at 11:18 am

      Niinpä ja todellakin kansainvälisyyttä voi olla ympärillä vaikka millä mitalla, vaikkapa työpaikan tai kaveripiirin myötä 🙂

      Reply
  • Iida in Translation
    26 toukokuun, 2019 at 9:17 am

    Hauska kirjoitus ja hassua ajatella, että jo Ruotsi ja Suomi voivat aiheuttaa noin monia kulttuurieroja! Itsellä on vakavammat suhteet olleet suomalaisten kanssa, joten ei ole käytännön kokemusta moisesta. Mutta jo monien ystävien kanssa on käytössä monen kielen sekasoppa!

    Reply
    • Sandra
      26 toukokuun, 2019 at 11:20 am

      Joo ja ei siis mitään oikeasti elämää mutkistavaa eroa löydy. Ruotsi ja Suomi (onneksi) sen verran lähellä toisiaan. Ne pienet erotkin ovat vain mukavaa lisämaustetta. 🙂

      Reply
  • Noora / Seikkailumielellä
    26 toukokuun, 2019 at 7:38 pm

    Hauskoja huomioita olet tehnyt! Itsellä on ihan suomalainen mies, mutta hän on asunut lapsuudessaan monta vuotta Saksassa, joten välillä huomaamme tiettyjen lapsuuskokemusten erot, kun toinen ei olekaan kasvanut sen Pikkukakkosen tahdissa. Toisaalta jotkin kokemukset ja ilmiöt ovat taas olleet niin universaaleja, että sekä Suomen että Saksan kasvatilla on niistä kokemuksia. Voin vain kuvitella, että kaksikulttuurisessa perheessä nämä asiat huomataan vielä monta kertaa selkeämmin 🙂

    Reply

Leave a Reply