Ensimmäisten päivien tunnelmat Australiassa

Heippa hei. Väsynyt aikaerosta kärsivä tyttö tässä hei. Ei ole tullut nukuttua ollenkaan viime yönä. Ei minuuttiakaan. Ei anneta sen haitata näitä kuulumisia, joita varmaan ainakin kotipuolessa odotellaan. Päälimmäisenä se, että Australiaan ollaan päästy ja Melbourneen selvitty. Lento meni niin hyvin kuin vain yli 30-tuntinen matkustaminen nyt vaan voi mennä.

Tuntuu oudolta olla täällä. Kaupunki on ihan sama kuin mihin sen jätinkin, mutta tutut ihmiset ovat vaihtuneet vieraisiin kasvoihin. Olin jo ehtinyt rakentaa tänne pienen sosiaalisen verkoston, mutta nyt kaikki ovat luonnollisesti jatkaneet matkaansa eri puolille maata ja maailmaa. Muutenkaan alussa kaikki tai ei oikeastaan mikään sujunut, kuten olin ajatellut. Toivoin, että olisin voinut jatkaa samassa työpaikassa, jossa olin edelliskerralla, mutta he olivat ehtineet täyttää kaikki paikat juuri nenäni edestä. Otin myös yhteyttä toiseen työpaikkaan, jossa olin, mutta hekään eivät enää tee kyseisiä tehtäviä. Eilen tuntui vähän siltä, että mikään ei toimi, eikä ole yhtään tuttuja, joille jakaa näitä patoutumia. Kun tähän lisätään vielä aikaero ja se, että muutenkaan yöllä ei väsytä, niin voin kertoa, että sängyssä tuli pyörittyä ja itseltä tuli kyseltyä, miksi ihmeessä lähdin tänne taas.

Matkailun oppi nro 1. Yksin vieraassa maassa ei aina todellakaan ole kivaa. Olet yksinäinen, epävarma ja pienikin vastoinkäyminen tuntuu vähintäänkin betoniselta  äkkijyrkältä vuorelta. Vähäpätöisimmänkin asian kanssa saa tapella ja eteenpäin meneminen tuntuu välillä suossa tarpomiselta. 

Silti jostain kumman syystä asioilla on tapana muuttua valoisammaksi. Se on kuin kaaosteorian vastavoima: kun kaikki näyttää olevan yhtä sekasotkua, palaset alkavat loksahtaa kohdalleen ja aurinko alkaa pilkistää pilvien takaa. Kliseistä, mutta mä haluan itse uskoa tähän positiviisen asioiden järjestymisen ja ajattelun voimaan.

Neljän aikoihin yöllä en jaksanut enää pyöriä sängyssä, joten nousin keittiöön kahville. Keittiössä tuli vastaan yövuorossa oleva entinen intialainen työkaverini, 25-vuotias maailman sympaattisin tyyppi, joka on paahtanut monta vuotta opiskelujen, palkattoman harjoittelun ja työn välillä saadakseen paremman elämän ja pysyvän oleskeluluvan Australiassa. Hän on ollut Melbournessa jo muistaakseni neljä vuotta ilman perhettä, tyttöystävää tai ketään. Istuimme sitten ulkona hotellin terassilla aamuneljältä ja puhuimme elämästä ja en muista, milloin keskustelu tutun ihmisen kanssa olisi tuntunut niin hyvältä. Voitte kuvitella tilanteen, miltä tuntuu tuollaisena yön hetkenä yksin toisella puolen maapalloa, kun näet tutut ja ystävälliset kasvot ja ihmisen, joka kuuntelee ja tsemppaa eteenpäin.

Matkailun oppi nro 2. Ystävä ilmestyy elämääsi juuri, kun sitä eniten tarvitset. 

Menin siitä sitten hotellin aulaan käyttämään ilmaista nettiä, jolloin paikalle saapui australialainen polttariporukka. Yksi tyypeistä jäi juttelemaan ja kun kerroin, että en saa unta aikaeron vuoksi ja kun asiat mietityttää, hän jäi rupattelemaan kanssani ja pitämään seuraa koko yön ajaksi. Söimme mansikoita, joimme kahvia ja valvoimme aamuseitsemään, jolloin hän lähti valmistautumaan laukkakisoihin. Raukka oli aivan väsynyt, mutta hän ei halunnut, että jään yksin valvomaan. Eikä tästä ihmisestä ole tietenkään kuulunut enää mitään. Hän vain ilmestyi hetkeksi elämääni, kun olo oli yksinäinen ja kaipasin juttuseuraa.

Matkailun oppi nro 3. Matkaillessa saat apua yllättäviltä ja usein tuntemattomilta tahoilta. 

Seuraavana päivänä elämä näytti jo paremmalta. Olin menossa käymään serkkuni luokse Eppingiin, joka on yksi Melbournen esikaupunkialueista. Tätä odotellessa päätin tehdä vierailu- ja soittokierroksen etukäteen katsomiini hostelleihin ja kysyä mahdollisuuksista majoittua väliaikaisesti ilmaiseksi työtä vastaan. Tätä kautta ajattelin saavani vähän hengähtää eikä tarvitsisi keskittyä aivan heti palkkatöiden hakuun. Kaikkialla sanottiin ei oota, mutta sitten sattumalta piipahdin yhteen paikkaan, joka ei edes ollut listallani. Ensiksi he sanoivat, että tarvetta ei ole, mutta kun he kuulivat, että olin aiemmin työskennellyt hotellissa, joka on useana vuotena äänestetty Melbournen parhaaksi backpacker-majoitukseksi, he kysyivät, kiinnostaisiko minua ihan palkallinen työ. Ja totta kai kiinnosti! Nyt menen käymään maanantaina esimiehen juttusilla CV:n kanssa ja sain vielä erittäin hyvän suosituskirjeen edellisestä paikastani. Katsotaan, mitä tästä tulee, mutta ihan hyvä alku huomioiden, että olin ollut maassa vasta reilun päivän.

Tästä on hyvä aloittaa töiden haku tosissaan. Aion tulostaa tänään sunnuntaina CV:itä ja lähteä maanantaina kiertelemään paikkoja.

Matkailun oppi nro 4. Asiat järjestyvät. Luota siihen.