Australia Elämä Melbournessa

Ensimmäisten päivien tunnelmat Australiassa

syyskuu 24, 2016

Heippa hei. Väsynyt aikaerosta kärsivä tyttö tässä hei. Ei ole tullut nukuttua ollenkaan viime yönä. Ei minuuttiakaan. Ei anneta sen haitata näitä kuulumisia, joita varmaan ainakin kotipuolessa odotellaan. Päälimmäisenä se, että Australiaan ollaan päästy ja Melbourneen selvitty. Lento meni niin hyvin kuin vain yli 30-tuntinen matkustaminen nyt vaan voi mennä.

IMG_7501

Tuntuu oudolta olla täällä. Kaupunki on ihan sama kuin mihin sen jätinkin, mutta tutut ihmiset ovat vaihtuneet vieraisiin kasvoihin. Olin jo ehtinyt rakentaa tänne pienen sosiaalisen verkoston, mutta nyt kaikki ovat luonnollisesti jatkaneet matkaansa eri puolille maata ja maailmaa. Muutenkaan alussa kaikki tai ei oikeastaan mikään sujunut, kuten olin ajatellut. Toivoin, että olisin voinut jatkaa samassa työpaikassa, jossa olin edelliskerralla, mutta he olivat ehtineet täyttää kaikki paikat juuri nenäni edestä. Otin myös yhteyttä toiseen työpaikkaan, jossa olin, mutta hekään eivät enää tee kyseisiä tehtäviä. Eilen tuntui vähän siltä, että mikään ei toimi, eikä ole yhtään tuttuja, joille jakaa näitä patoutumia. Kun tähän lisätään vielä aikaero ja se, että muutenkaan yöllä ei väsytä, niin voin kertoa, että sängyssä tuli pyörittyä ja itseltä tuli kyseltyä, miksi ihmeessä lähdin tänne taas.

IMG_7502

Matkailun oppi nro 1. Yksin vieraassa maassa ei aina todellakaan ole kivaa. Olet yksinäinen, epävarma ja pienikin vastoinkäyminen tuntuu vähintäänkin betoniselta  äkkijyrkältä vuorelta. Vähäpätöisimmänkin asian kanssa saa tapella ja eteenpäin meneminen tuntuu välillä suossa tarpomiselta. 

Silti jostain kumman syystä asioilla on tapana muuttua valoisammaksi. Se on kuin kaaosteorian vastavoima: kun kaikki näyttää olevan yhtä sekasotkua, palaset alkavat loksahtaa kohdalleen ja aurinko alkaa pilkistää pilvien takaa. Kliseistä, mutta mä haluan itse uskoa tähän positiviisen asioiden järjestymisen ja ajattelun voimaan.

IMG_7506

Neljän aikoihin yöllä en jaksanut enää pyöriä sängyssä, joten nousin keittiöön kahville. Keittiössä tuli vastaan yövuorossa oleva entinen intialainen työkaverini, 25-vuotias maailman sympaattisin tyyppi, joka on paahtanut monta vuotta opiskelujen, palkattoman harjoittelun ja työn välillä saadakseen paremman elämän ja pysyvän oleskeluluvan Australiassa. Hän on ollut Melbournessa jo muistaakseni neljä vuotta ilman perhettä, tyttöystävää tai ketään. Istuimme sitten ulkona hotellin terassilla aamuneljältä ja puhuimme elämästä ja en muista, milloin keskustelu tutun ihmisen kanssa olisi tuntunut niin hyvältä. Voitte kuvitella tilanteen, miltä tuntuu tuollaisena yön hetkenä yksin toisella puolen maapalloa, kun näet tutut ja ystävälliset kasvot ja ihmisen, joka kuuntelee ja tsemppaa eteenpäin.

Matkailun oppi nro 2. Ystävä ilmestyy elämääsi juuri, kun sitä eniten tarvitset. 

IMG_7508

Menin siitä sitten hotellin aulaan käyttämään ilmaista nettiä, jolloin paikalle saapui australialainen polttariporukka. Yksi tyypeistä jäi juttelemaan ja kun kerroin, että en saa unta aikaeron vuoksi ja kun asiat mietityttää, hän jäi rupattelemaan kanssani ja pitämään seuraa koko yön ajaksi. Söimme mansikoita, joimme kahvia ja valvoimme aamuseitsemään, jolloin hän lähti valmistautumaan laukkakisoihin. Raukka oli aivan väsynyt, mutta hän ei halunnut, että jään yksin valvomaan. Eikä tästä ihmisestä ole tietenkään kuulunut enää mitään. Hän vain ilmestyi hetkeksi elämääni, kun olo oli yksinäinen ja kaipasin juttuseuraa.

Matkailun oppi nro 3. Matkaillessa saat apua yllättäviltä ja usein tuntemattomilta tahoilta. 

IMG_7513

Seuraavana päivänä elämä näytti jo paremmalta. Olin menossa käymään serkkuni luokse Eppingiin, joka on yksi Melbournen esikaupunkialueista. Tätä odotellessa päätin tehdä vierailu- ja soittokierroksen etukäteen katsomiini hostelleihin ja kysyä mahdollisuuksista majoittua väliaikaisesti ilmaiseksi työtä vastaan. Tätä kautta ajattelin saavani vähän hengähtää eikä tarvitsisi keskittyä aivan heti palkkatöiden hakuun. Kaikkialla sanottiin ei oota, mutta sitten sattumalta piipahdin yhteen paikkaan, joka ei edes ollut listallani. Ensiksi he sanoivat, että tarvetta ei ole, mutta kun he kuulivat, että olin aiemmin työskennellyt hotellissa, joka on useana vuotena äänestetty Melbournen parhaaksi backpacker-majoitukseksi, he kysyivät, kiinnostaisiko minua ihan palkallinen työ. Ja totta kai kiinnosti! Nyt menen käymään maanantaina esimiehen juttusilla CV:n kanssa ja sain vielä erittäin hyvän suosituskirjeen edellisestä paikastani. Katsotaan, mitä tästä tulee, mutta ihan hyvä alku huomioiden, että olin ollut maassa vasta reilun päivän.

Tästä on hyvä aloittaa töiden haku tosissaan. Aion tulostaa tänään sunnuntaina CV:itä ja lähteä maanantaina kiertelemään paikkoja.

Matkailun oppi nro 4. Asiat järjestyvät. Luota siihen. 

  • Reply
    laura / to travel is to live
    syyskuu 24, 2016 at 10:53 pm

    Tsemppiä, kyllä kaikki järjestyy ja alkaa tuntua taas kotoisalta 🙂 Tulipa nostalginen olo tätä lukiessa, melkein tekisi mieli uusia omakin aussivuosi… Muistan kun saavuttiin silloin Melbourneen ja kierreltiin kaupunkia ja mietin että mitäs ihmettä täällä teen 😀 Mutta sitten löytyi töitä, tavattiin ihania ihmisiä ja aussiarki alkoi hymyillä 🙂

    • Reply
      Sandra
      syyskuu 26, 2016 at 10:31 am

      Kiitos tsemppaamisesta! Sillainhan se alkaa pikku hiljaa rullaamaan ja näyttämään valoisammalta. Ulkomailla on vaan niin altis masentumaan kaikesta vähänkään negatiivisesta, kun ei ole sitä kodin turvaa ja tuttuja ihmisiä ympärillä kuuntelemassa. Nyt näyttää jo paremmalta. Huomenna työhaastattelu ja katsotaan, miten menee!

  • Reply
    Anna | Muuttolintu.com
    syyskuu 25, 2016 at 12:22 am

    Tervetuloa takaisin 🙂 Siitä se lähtee, ei varmaan mee aikaakaan ennen ku asiat järjestyy 🙂

    • Reply
      Sandra
      syyskuu 26, 2016 at 10:32 am

      Kiitos Anna! Nyt on huomenna yksi haastattelu ja katsotaan, jos sillä ratkeaisi työkuviot seuraavaksi 6 kuukaudeksi. 😀

  • Reply
    Minna
    syyskuu 25, 2016 at 1:56 pm

    Yes, hienoa! Ajattelinkin, että älä Sandra nyt huolestu, kyllä se siitä, sulla kaikki aina onnistuu kuitenkin.
    Hyvin se lähtee rullaamaan. Sinne vaan mukaan suomalaistapaamisiin, jossa käy myös niitä vakkariasukkeja.
    Kenties kesällä (taas) nähdään Melbournessa, me vilukissat ollaan oltu Queenslandissa…

    • Reply
      Sandra
      syyskuu 26, 2016 at 10:34 am

      Kiitos Minna! Ei mikään ihme, että päädyitte Queenslandiin, täällä on meinaan välillä tosi kylmä. Onneksi tulin syksyisestä Suomesta, jossa oli suurinpiirtein samanlainen keli, joten ei tarvinnut niin paljon totutella.

  • Reply
    Jerry / Pako Arjesta
    syyskuu 26, 2016 at 8:02 am

    Matkailun oppi nro 5. Pysy positiivisena :).

    Näyttää nimittäin toimivan juurkin noin ;). Moni lähtisi vastoinkäymisten kohdalla suoraan kotiin, mutta tiedän, että tuolla asenteella sellaista ei hyväksytä. Eli jatka samaan malliin niin kyllä kaikki järjestyy, kuten itsekin uskot :). Onnea ja tsemppiä uuteen vaiheeseen elämässäsi! Tässä postauksessa on hyvää pohdintaa kaikille, sillä harva osaa asennoitua juttuihin näin fiksusti :).

    • Reply
      Sandra
      syyskuu 26, 2016 at 10:36 am

      Kiitti Jerry! Suomalainenhan ei hevillä luovuta! :D. Mä uskon aika vahvasti siihen, että aina asiat selviää ja ratkeaa kuitenkin parhain päin ja jos joku ei onnistu, on vain tiedossa jotain parempaa. Saa nähdä, miltä asiat näyttää jo viikonkin päästä 🙂

  • Reply
    Johanna Hulda
    syyskuu 27, 2016 at 2:21 am

    Sulla on kyllä asenne kohdillaan 🙂 Niinhän se menee että aluksi on kaikkein vaikeinta, mutta kun siitä on päässyt yli niin tulevat vastoinkäymiset selättää sitten paljon helpommin. Tsemppiä työnhakuun ja jet lagista selviytymiseen!

    • Reply
      Sandra
      syyskuu 27, 2016 at 2:54 am

      Kiitti ja kyllä ne pienet onnistumiset taas auttaa myös jaksamaan eteenpäin ja selättämään tulevia vastoinkäymisiä. Kiitos tsempistä, koitan pärjäillä 🙂

Leave a Reply