Kun toivotin vuoden 2015 tervetulleeksi, seisoin Kouvolan uudistaloalueella yhdessä parin tärkeän ihmisen kanssa. Olimme juoneet kuohuviiniä, tehneet uudenvuodenlupauksia, syöneet patonkia ja salaatteja, pukeneet toppatakit päälle ja lähteneet ulos pellon laidalle ampumaan muutamia raketteja. Oli pakkasta ja hengitys höyrysi ilmassa. Kun vuosi vaihtui, ensimmäistä kertaa elämässäni en osanut yhtään arvata, miten ja missä viettäisin seuraavaa uutta vuotta. Odotin tulevaa kutkuttavalla jännityksellä, sillä olin jo kertonut pomolleni töissä, että maaliskuussa lähtisin ainakin vuodeksi Australiaan. En kuitenkaan tiennyt, mitä osaisin tulevalta vuodelta odottaa. En olisi uskonut, että näin paljon muutoksia voi mahtua yhteen vuoteen, mutta uskottava se on.
Kulunut vuosi muutti elämässäni kaiken. Vuoden 2015 alussa minulla oli unelmien työ, mukava koti ja läheiset ihmiset lähettyvilläni ja kumppani rinnallani. Vuoden 2016 alkaessa olen yksin, asun miljoonakaupungissa maailman toisella puolella, ilman vakituista kotia, ilman työtä. Seisoin ikkunoiden edessä Melbournen ydinkeskustassa, korkean rakennuksen ylimmässä, 25.kerroksessa ja katsoin, miten taivas räjähti ilotulituksista. Join samppanjaa, nautin ikkunasta tulevasta lämpimästä ilmasta ja katsoin, miten ilotulitukset värjäsivät taivaan eri väreillä.
Olen kokenut vuoden 2015 aikana enemmän kuin sitä edeltävinä viitenä vuotena yhteensä. Olen kokeillut lukemattomia asioita ensimmäistä kertaa, joista päällimmäisinä on mielessä osallistuminen B&B-majatalon pyörittämiseen, saunomisen opettaminen eteläafrikkalaisille, työskenteleminen kesäkurpitsafarmilla Australian maaseudulla ja sukeltaminen Isolla Valliriutalla. Vuoteen mahtuu myös raskaita vaiheita, hetkiä, jolloin tuntuu, että ei mene elämässä eteenpäin. On ollut loputonta matkaväsymystä, turhautumista töiden etsintään, stressiä autosta ja surua, kun on pakotettu luopumaan asioista ja ihmisistä, joita ei haluaisi menettää. Kaikki vaikeudet ja vaiheet ovat jättäneet jonkinlaisen jälkensä, sekä hyvässä että pahassa. Vuodessa itsevarmuuteni on kasvanut, tiedän paljon selvemmin, mitä haluan ja uskallan sanoa sen, luotan omaan pärjäämiseeni ja siihen, että elämä kantaa eteenpäin. Olen ihmisenä paljon vahvempi.
Tällä hetkellä mikään ei ole varmaa eikä pysyvää. Olen heittäytynyt tähän väliaikaisuuden tilaan ja elän vain ohikiitävässä hetkessä. En tee suunnitelmia liian pitkälle, vaan annan tilanteille mahdollisuuden kehittyä ja elän sitten sen mukaan, mihin ne minut vievät. Nautin kiirettömistä aamuista, nautin lämpimistä illoista, päivistä rannalla, ystävien seurasta, kaupungin valoista, hyvästä ruoasta, musiikista, kolmannesta kahvikupillisesta aamuisin. Nautin tästä elämästäni enkä haluaisi vaihtaa sitä kenenkään muun elämään. Tältä vuodelta odotan eniten ylihuomenna alkavaa matkaa Tasmaniaan, kesää Suomessa perheen ja ystävien kanssa ja paluuta Australiaan toiselle vuodelle. Aion tehdä tästä vuodesta jopa edellistä hienomman.
Tänä vuonna lupaan itselleni olla rohkeampi, mennä sinnikkäästi haluamiani asioita kohti, työntää mukavuusaluettani yhä suuremmaksi ja tehdä asioita, vaikka ne pelottaisivat. Jos siellä ruudun toisella puolella joku miettii, uskaltaisikohan hypätä tuntemattomaan ja lähteä tavoittelemaan erilaista elämää, haluamiasi asioita tai omia unelmiasi, niin tee se. Oli se sitten muutto ulkomaille, työ uudella uralla, opiskelemaan lähteminen, oman yrityksen perustaminen tai ihan mitä tahansa, tee se. Kaikki ei välttämättä ole sitä, mitä odotat. Kohtaat varmasti vastoinkäymisiä ja hetkittäin tulee tunne, että mitä ihmettä olen tässä tekemässä. Saatat epäonnistua, mutta pahempaa on, jos et koskaan yritä. Jälkeenpäin sen ymmärtää, että uskallus on vain sen arvoista. En vaihtaisi itse tästä päivääkään pois.
Jos odotat jotain merkkiä universumilta, tämä on se. Uskalla. Älä enää unelmoi, vaan toteuta. Elä täysillä myös vuonna 2016.
Make this year count.
4 Comments
Anna
3 tammikuun, 2016 at 9:51 amJes! Eletään hetkessä! Meillä vaihtui myös vuosi keskustassa 25. kerroksessa, ja säikähdin jo hetken että ollaanko oltu samoissa kekkereissä ja oon vaan ollut liian huppelissa huomatakseni 😀 Näytät kyllä jotenkin tutulta eli ois ihan mahdollista! Mahtavaa Tasmanian reissua!
Sandra
3 tammikuun, 2016 at 10:49 pmOisin huomannu jos olis ollu suomalaisia, mut olis ollu hauska sattuma! Mä olin Elizabeth streetillä ja ikkunat suoraan Federationille, joten ilotulitukset näky tosi hyvin 🙂
Taru
5 tammikuun, 2016 at 7:28 pm<3
Sandra
5 tammikuun, 2016 at 9:29 pm<3 ihana