Menu
Australia

King’s Canyon in Australia

”Some see no beauty in our trees without shade, our flowers without perfume, our birds who cannot fly, and our beasts who have not yet learned to walk on all fours. But the dweller in the wilderness acknowledges the subtle charm of this fantastic land of monstrosities. He becomes familiar with the beauty of loneliness.” – Marcus Clarke 1846-1881.

Ensimmäistä kertaa Tasmanian reissullani innostuin toden teolla luonnossa lenkkeilystä ja vaeltamisesta. Australian vaihteleva ja ainutlaatuinen luonto tarjoaa lukemattomia paikkoja, joissa äärimmäinen karuus muuttuu kauneudeksi, laajuus kasvaa loputtomuudeksi ja vuosituhannet tiivistyvät yhdeksi maisemaksi, jonka suuruus, kauneus ja majesteettisuus mykistävät kenet tahansa. Tasmaniassa ihailin vehreitä vuoria, jotka tuntuivat nousevan järvien keskeltä. Victorian osavaltiossa liikuin ikivanhojen eukalyptus-metsien kosteassa viileydessä. Pohjoisessa territoriossa puolestaan kaikkialla oli läsnä hehkuvan punainen maa, kivet ja kalliot, jotka tuntuivat imevän itseensä voimaa ja energiaa yllä loistavasta auringosta.

IMG_8053

IMG_8080 IMG_8122

Kauniiden maisemien lisäksi Australian luonto tarjoaa mahdollisuuksia haastaa sekä kroppaa että mieltä. Matkalla Adelaidesta Alice Springsiin teimme neljä erilaista lenkkiä luonnossa. Yksi oli heti ensimmäisenä päivänä Alligator Gorgessa, toinen oli Uluru Base walk eli kävely Ulurun ympäri, kolmas Valley of the Winds ja neljäs ja mielestäni paras oli King’s Canyon. Herätyskello soi kolmelta aamulla ja kohmeisena kömmin ulos makuupussista ihailemaan yläpuolellani loistavia miljoonia tähtiä. Join kahvia makuupussiini kääriytyneenä katsellen, miten villit dingot jolkottelivat leirintäalueen lähistöllä ruokaa etsien. Itse lenkki alkoi viiden aikaan aamulla pienellä kipuamisella pahaenteiseltä kuulostavalle Heart Attack Hillille, joka oli kieltämättä jyrkkä, mutta ei onneksi kovin pitkä nousu. Pääsimme huipulle juuri sopivasti todistamaan, miten nouseva aurinko herätti kalliot ja jyrkänteet hehkumaan tunnusomaista punaista väriään. En taida tällä hetkellä tietää montaa yhtä hienoa asiaa elämässä, kuin kiivetä jalat täristen ylös vuorelle, pakottaa itsensä nousemaan viimeiset metrit ja lopuksi nauttia palkintona avautuvasta maisemasta.

IMG_8062 IMG_8065 IMG_8060

IMG_8054 IMG_8056 IMG_8057 IMG_8060 IMG_8072

IMG_8111 IMG_8109 IMG_8105 IMG_8107 IMG_8095 IMG_8073 IMG_8071

King’s Canyonin luonnonpuisto on aboriginaaleille pyhää aluetta, ja lenkin aikana pysähdyimmekin monesti kuuntelemaan oppaan kertomuksia siitä, mikä merkitys eri paikoilla ja kasveilla on aikoinaan ollut ja on edelleenkin alkuperäisväestölle. Noin puolen välin tienoilla laskeuduimme alas vesipaikalle, jota nimitetään Garden of Edeniksi, jossa oli hyvä levähtää hetki ja syödä vähän evästä. Loppumatka olikin pääasiassa punaista hiekkakiveä, vajoamia ja epätodellisia maisemia, jossa punainen kallio yhdistyi kirkkaan siniseen taivaaseen. Joltain tämäntapaiselta näyttää mielikuvitukseni Marsissa. Auringon noustessa lämpötila alkaa kohota varsinkin kesäisin jopa viiteenkymmeneen asteeseen, jolloin vaelluksen tekeminen on luonnollisesti jopa hengenvaarallista. Tästä syystä me lähdimme liikkeelle heti auringon noustessa ja olimme päässeet vajaan neljän tunnin jälkeen takaisin lähtöpisteeseemme.

IMG_8101 IMG_8084 IMG_8092 IMG_8113 IMG_8120 IMG_8117

IMG_8089

Mitä enemmän maailmaa näkee ja kokee King’s Canyonin kaltaisia paikkoja, mieli täyttyy sitä enemmän yhtäaikaisesti sekä kiitollisuudesta että pohjattomasta nälästä nähdä lisää, haastaa itseään enemmän, vaikuttua enemmän ja elää enemmän. Luulen, että seuraavaksi kokeilen muutaman päivän mittaista vaellusta ja lisään kokemuksen ja jaksamisen karttuessa lisää etäisyyttä ja haastetta lenkkeihini.

Ei tästä voi saada tarpeekseen.

Kuulisin mielelläni kokemuksia, miten voisin vähitellen kasvattaa vaellustaitojani. Mikä olisi kohtuullisen peruskunnon omaavalle aloittelijalle hyvä ja mielellään maisemiltaan hieno paikka aloittaa?


Briefly in English: Last year when I was in Tasmania, I got truly excited of doing walks outdoors in nature parks. In the vast, unique and versatile nature in Australia you can find countless places where extreme barrenness turns into beauty, largeness grows into infinity and thousands of years of history condense into one stunning landscape. One of these places was King’s Canyon, located in Northern Territory, Australia’s iconic red center where red soil and sandstone glow together with the sun. 

Because of the extreme heat during the daytime, I had to wake up at three a’clock in the morning to be able to start my walk at sunrise. Waking up before dawn was an experience in itself because as soon as I stepped out of my swag, I was amazed by all the beautiful stars on the sky. While I was having my morning coffee, I could see wild dingos walking around the camp site looking for food. This was a truly authentic Australian experience for me! The walk started with a steep climb, called The Heart Attach Hill, which took us to the top just in time to witness how the rising sun turned the gorge into burning red. Shortly we continued our walk while our guide told us interesting stories about different nature formations, plants, birds and sacred places for aboriginals. About half way of the walk, we descended to a waterhole called The Garden of Eden where we rested a while and had some snacks.  During the last half of the walk, we passed through amazing sandstone domes. Coming from Finland, for me this landscape where red sandstone merged with clear blue sky in the horizon was something so different, spectacular and unique that I believe that I will remember this experience for the rest of my life.

Traveling around Australia and seeing its amazing landscapes has filled my mind both with gratitude and hunger – hunger to see more, burning desire to challenge myself more, eager to experience and live more. I just cannot get enough of this and in the future I think that I will do a lot more of these walks, turn them into hikes that last several days and challenge my mind and body even more. 

Because moments like this make life worth living.

4 Comments

  • Sunna
    1 marraskuun, 2016 at 10:00 am

    Huh, varmaan lämpö tuo aikalaista lisähaastetta! Tai sitten tuolla vain näyttää tosi kuumalta, kun maisema on punainen 🙂

    Sinulla on todella hieno ajattelutapa: niin kannattaakin ottaa alkuun uusia haasteita, mutta ei heti yrittää kiivetä sille korkeimmalle vuorelle, vaan pikku hiljaa. Peruslenkeistäkin voi nauttia valtavasti, jos niitä kirmailee kauniissa ympäristössä. Juuri tuo on alkanut minun juoksussani nyt tökkiä, koska totuin Wienissä ja Zurichissä ihaniin lenkkimaisemiin, mutta täällä pitää juosta yksin kylmässä, pimeässä ja loskassa. Arvaa kiinnostaako.

    Reply
    • Sandra
      3 marraskuun, 2016 at 3:12 am

      No ei varmana kiinnosta :DD. Hyvä, kun itse saa mitään aikaiseksi, vaikka aurinko paistaa ja kesä on tulossa, niin ei varmasti tulisi mitään marraskuisessa räntäsateessa :D. Oli tuolla aika lämmin, mutta kuulemma seuraavalla viikolla oli jo nelisenkymmentä astetta!

      Reply
  • Anna | Muuttolintu.com
    3 marraskuun, 2016 at 6:31 am

    Kings Canyon ja Valley of the Winds oli omia suosikkeja tuolla suunnalla! Ootko käynyt jo Wilson’s Promissa vaeltamassa? Sehän on ihan huippu paikka yön yli kestävälle vaellukselle.

    Reply
    • Sandra
      3 marraskuun, 2016 at 11:25 am

      No en ole vieläkään, mutta ehdottomasti haluaisin, jos vain olisi mahdollisuus!

      Reply

Leave a Reply