Menu
Australia

Kohtaako suomalainen maailmalla rasismia?

Olen tässä pari päivää maannut kipeänä sängyn pohjalla ja pyöritellyt mielessäni monia eri kysymyksiä maan ja taivaan välillä, ja yksi niistä näkyy postauksen otsikossa. Ja ei, minulla ei nyt ole mitään hirveää omakohtaista kokemusta, jossa minua olisi käsketty ratikassa painumaan sinne, mistä olen tullutkin. Minuun ei ole kohdistettu väkivaltaa etnisen taustani vuoksi eikä minua ole lentokentällä kielletty astumasta maahan pelkän kansallisuuteni perusteella, vaikka minulla olisi viisumi kyseiseen maahan. Tiedostan, että olen onnekas. Olen valkoinen, länsimaalainen, kristitystä maasta tuleva, vaaleahiuksinen, kielitaitoinen, pohjoiseurooppalainen nainen, joka on kenties kaikesta epätodennäköisin kohde rasismille.

Kyllä rasismia ja syrjintää silti on olemassa myös minun todellisuudessani. Näkyvimmillään ja selkeimmillään olen kohdannut rasismia, kun olin töissä Melbournen krikettiottelussa, ja yksittäinen australialainen porukka tuli kertomaan, miten heitä v****ttaa, kun eurooppalaiset reppureissaajat vievät töitä australialaisilta. Kerroin, minkä yrityksen kautta olin töissä ja että vapaasti hekin voisivat laittaa CV:nsä yritykselle, jos työ kiinnostaisi. Ei kiinnostanut, mutta pakko valittaa, koska periaate. Tämä on toki todella harvinaista Australiassa, jossa kansainvälisyys on iskostunut osaksi maan identiteettiä. Yksittäisiä idiootteja mahtuu kuitenkin tähänkin monimiljoonaiseen kansaan. Olenkin todennut, että kaikille, usein myös näille idiooteille, on ihan ok, että ulkomaalaiset tulevat tekemään niin sanotut paskatyöt, kunhan vain tajuavat jättää ”ne oikeat työt” paikallisille. Kunhan pysyt omassa lokerossasi ja poimit vihannekset ja hedelmät orjafarmeilla, keräät roskia, teet liukuhihnatyötä tehtaassa tai siivoat, olet hyväksytty. Vastaavaa ajattelua näkee myös Suomessa, jossa on ok, että somali siivoaa kauppakeskusta, kiinalainen pyöräyttää kevätkääryleet, turkkilainen tekee kebab-mättösi ja venäläinen ajaa bussiasi. Mutta mitä tapahtuu sitten, kun joku päättää toimia tuon annetun lokeron ulkopuolella?

555584a308dc5838aacf87c570fe1bda

Rasismi on läsnä myös arjen vuorovaikutuksessa ja se voi olla hyvin näkymätöntä tai tiedostamatonta. Välillä yksittäiset ihmiset artikuloivat ylihitaasti ja selkeästi, kun kuulevat aksentistani, etten ole paikallinen, vaikka puhun hyvää englantia. Koen sen todella alentavana, ja samalla muistan, että olen ehkä itse toiminut samalla tavoin Suomessa työskennellessäni asiakaspalvelussa ja palvellessani ulkomaalaisia asiakkaita. En tiedä, meneekö tämä nyt ihan rasismi-kategorian alle, mutta se myös ärsyttää, että minua yksilönä pidetään oman kansallisuuteni edustajana. Jos käyn kuntosalilla, tykkään syödä pakastemarjoja jugurtin kanssa ja menen aikaisin nukkumaan, sitä pidetään suomalaisena piirteenä. Yritänkin koko ajan muistuttaa, että en ole mikään kansallisen kulttuurini kävelevä tiivistymä, vaan yksilö. Stereotyypittely toimii myös toiseen suuntaan, suuresta joukosta kohti yksittäistä ihmistä. Minun ajatellaan olevan kova juomaan vodkaa, koska olen Suomesta ja ihmiset vilpittömästi yllättyvät, kun kerron pitäväni enemmän viinistä ja muista miedoista juomista. Voin vain kuvitella, miten esimerkiksi yksittäisiä muslimeja varmasti ärsyttää, millaisia ominaisuuksia heihin liitetään. Viinaan meneminen on vain pientä sen rinnalla.

stereotypemap-642x250

Rasismi voi myös naamioitua joksikin muuksi. Se voi olla yliystävällisyyttä, toisen kohtelua kuin tämä olisi pieni lapsi, jonka jokainen tekeminen ja sanominen on upea saavutus tai  jotain hirveän suloista. Rasismi on myös sitä, että ihmisistä tehdään oletuksia ulkonäön perusteella. Rasismia on tavallaan se, että kun seison tienristeyksessä aasialaisten, intialaisten ja muiden joukossa, minulta tullaan kysymään tietä. Koska olen valkoinen, minun oletetaan olevan paikallinen. Kun teen töitä chileläisen työkaverini kanssa, asiakkaat puhuttelevat minua. Kun seison  asuinrakennukseni hississä kuuden muun aasialaisen kanssa ja rakennuksessa työskentelevä building manager tulee sisään, hän katsoo minua silmiin ja tervehtii minua. Muut ovat ilmaa. Koska olen ulkomaalainen, nuo pienet vuorovaikutuksen nyanssit, tiedostamattomat valinnat ja sadasosasekunnissa rakennetut oletukset, ovat paljon näkyvämpiä kuin eläessäni Suomessa sulautuneena kulttuuriin. Täällä näen sen, mikä Suomessa oli kenties vielä vahvemmin läsnä, mutta itse suomalaisena olin sille sokea. Kamala sanoa näin, mutta ehkä Suomessa tiedostamattomasti koin, että ”ansaitsen” paremman kohtelun, sillä olinhan osa kantaväestöä. Täällä koen kuitenkin olevani samalla tasolla muiden ulkomaalaisten kanssa, mikä tekee kokemani suosimisen tiedostetuksi ja näkyväksi.

Asuminen ulkomaalaisena toisessa maassa on auttanut arvostamaan erilailla maahanmuuttajia Suomessa. Tiedostan ja myönnän, että olen itsekin syyllistynyt käyttämään kulttuurisia stereotypioita, tehnyt oletuksia ihmisistä ulkonäön perusteella ja nolannut itseni puhumalla aikuiselle ulkomaalaiselle yliselkeästi kuin vähä-älyiselle lapselle. Olen varmaan joskus syyllistynyt myös positiiviseen rasismiin, ja ollut yliystävällinen jollekin vain siksi, että hän ei ole edustanut suomalaista kantaväestöä. Enkä varmaan koskaan pysty olemaan täysin vapaa kulttuurisista streotypioista ja -oletuksista, sillä nopeiden oletusten tekeminen on ihmisille ominainen tapa havainnoida ympäristöään. Se ei silti tarkoita, ettenkö voisi tiedostaa käytöstäni.

Switzerlands-feelings-on-your-national-stereotypes

Ulkomailla asuminen on tehnyt näkyväksi sen tosiseikan, miten helppoa minun oli olla Suomessa, kun olin kyseenalaistamatta ”yksi meitä”. Suomalainen ulkonäköni, suomalainen nimeni ja virheetön, aksentiton suomen kielitaitoni itsestäänselvästi avasivat minulle ovia, joiden en edes tiedostanut olevan suljettuja joiltakin muilta. Tämän tajuaminen on mielestäni ollut yksi merkittävimmistä ulkomailla asumisen opeista. Olen oppinut, miten muualta tulleet tekevät mielettömästi työtä ja käyvät kamppailua pärjätäkseen vieraalla kielellä, vieraassa ympäristössä ja muiden tekemien oletusten, yksinkertaistusten ja jopa syrjinnän keskellä. Olen oppinut arvostamaan tätä kamppailua ja nostamaan hattua heille, jotka selviävät, pärjäävät ja jopa irtautua niistä lokeroista, joita heille on annettu.

Oletko sinä kohdannut rasismia ulkomailla?

27 Comments

  • Sonja | FIFTYFIFTY
    30 tammikuun, 2017 at 10:45 am

    En voi sanoa kokeneeni hirveästi rasismia, mutta on mulle huudeltu siitä, kuinka valkoinen olenkaan. Ja tämä on tapahtunut Etelä-Euroopassa, Portugalissa ja Kosilla. Semmoisia kommentteja, että ”Finland, I’m sure”, koska iho ei ole lähelläkään ihanasti ruskettunutta ruotsalaista. Lisäksi kaikista mieleenjäänein ja kamalin juttu kävi juurikin Kosilla, jossa ruotsalaiset turistit alkoivat huudella meille suomalaisille Pekka Erik Auvisesta. Se on jäänyt mieleen kammottavana juttuna ja silloin todella tuntui, että kyseiset ruotsalaiset pitivät suomalaisia kakkosluokan kansalaisina ja vielä yleisesti kouluammuskelijoina.

    Reply
    • Miia
      30 tammikuun, 2017 at 2:05 pm

      Hyi, ihan kamalaa että on huudeltu tuosta kouluampuja-jutusta. 😮

      Reply
    • Sandra
      30 tammikuun, 2017 at 10:29 pm

      RUOTSALAISET turistit?! Hyi, oksetus, miten inhottavaa ja junttia. Ihan karmea kokemus.

      Reply
  • Miia
    30 tammikuun, 2017 at 2:03 pm

    Lähinnä olen ulkomailla kokenut miehiltä huutelua, koska ihoni on tosi vaalea, mutta muuten olen onneksi välttynyt rasismilta.
    ”Suomalainen ulkonäköni, suomalainen nimeni ja virheetön, aksentiton suomen kielitaitoni itsestäänselvästi avasivat minulle ovia, joiden en edes tiedostanut olevan suljettuja joiltakin muilta.” Tästä tuli mieleeni, että yksi entinen luokkakaverini, joka on Iranista kotoisin, mutta Suomessa ala-asteikäisestä asti asunut ja erittäin sujuvaa suomea puhuvana muuttanut virallisesti nimensä työnsaannin helpottamiseksi. Perinteisellä musliminimellä kun on Suomessa tosi vaikea saada töitä, vaikka työhakemus olisi kirjoitettu täydellisellä suomen kielellä. Nykyään hänellä sitten on englannin kielinen nimi. Itsestäni tuntuisi todella kamalalta joutua muuttamaan oma nimensä tuollaisen asian takia. Että kyllä sitä saa olla aika onnellinen omasta syntyperästään.

    Reply
    • Sandra
      30 tammikuun, 2017 at 10:28 pm

      Totta! Samoin Australiassa huomaa, että suuri osa kiinalaisista on ottanut itselleen englanninkielisen nimen, koska se on vain helpompi käyttää asiakaspalvelutehtävissä. En tiedä, mitä mieltä olen tästä, mutta oma nimi on aika tärkeä osa omaa identiteettiä.

      Olen kiitollinen omasta (etu)nimestä, joka on onneksi helppo lausua kaikille.

      Reply
      • Vekax
        31 tammikuun, 2017 at 11:50 am

        Kiinalaiset käyttävät ulkomaalaisten kanssa kommunikoidessaan yleisesti englanninkielistä nimeä ihan Kiinassakin.

        Reply
        • Sandra
          31 tammikuun, 2017 at 10:33 pm

          Uskon, että kokevat sen helpommaksi. Toki muunkin maalaiset tuntuvat muuttavan nimeään helposti lausuttavaan muotoon.

          Reply
  • Kotonakolmessamaassa
    30 tammikuun, 2017 at 3:44 pm

    Tuosta ulkomaalaisesta nimestä tuli mieleen ystävättäreni tyttären Suomessa syntyneen ja kasvaneen juttu, että ei saa esim. netissä tai tori.fi sivuilla tavaraa myydyksi, koska käytti omaa ulkomaista nimeään. Vaihtoi palstoille nimen suomalaiseksi. ja jo lähti myytävät liikkeelle. Vähän vielä takapajula kansainvälisyydessä.

    Reply
    • Sandra
      30 tammikuun, 2017 at 10:25 pm

      On todellakin. Yksi syy, miksi ex-mieheni otti minun sukunimeni (hän ei ole alunperin Suomesta, vaikka on 7-vuotiaasta täällä asunut) oli se, että suomalaisella sukunimellä työllistyminen oli huomattavasti helpompaa.

      Reply
    • Vekax
      31 tammikuun, 2017 at 11:43 am

      Monella on huonoja kokemuksia kaupankäynnistä ulkomaalaisten kanssa. Huuto.net:ssä on muutaman kerran turkkilainen tai arabi huudellut tavaraa ja jättänyt sitten noutamatta. Säännöt ovat hiukan hakusessa. Siksi tuo eikä minkään nimen vuoksi.

      Reply
  • Johanna Hulda
    30 tammikuun, 2017 at 7:07 pm

    Hyvää pohdintaa ja aihe on kieltämättä kiinnostava. Valkoiseen ei vain käsittääkseni voi kohdistua (käänteistäkään) rasismia, koska siinä valta-asetelmassa olemme itse se valtaa jotakuta muuta vastaan käyttävä osapuoli, joka hyötyy valta-asemastaan tahdoimme sitä tai emme. Vähän samalla tavalla kuin on turha väittää, että feminismi sortaa miesten oikeuksia – ei se voi, koska miehillä on se valta jo valmiiksi.

    Mutta kyllä minullakin on kokemuksia jonkinlaisesta syrjinnästä/epätoivotusta huomiosta/stereotypioista ulkomailla – joita voi valkoinenkin kokea rasismin sijaan. Etenkin Afrikassa sitä joutui päivittäin jos jonkinlaisten huutelujen kohteeksi (joista useimmat onneksi ihan positiivisessa/uteliaassa mielessä huudeltuja – ei kylläkään kaikki, mihin ehkäpä historiallakin on syynsä), ja etenkin miesten huomio oli välillä todella inhottavaa ja perustui pelkästään valkoiseen ihonväriini ja oletukseen siitä, että olen rikas tai voin järjestää kaikille töitä Euroopasta tms. Yksikin mies ihan suoraan huusi että ”I want to marry you, I want to marry a white person!”

    Ei se hauskaa ole, mutta niin kuin tässä tekstissäkin toit esille, niin huomion olisi kyllä syytä kohdistua siihen ihan oikeaan, muiden kuin valkoisten kokemaan rasismiin, eikä jäädä niiden valkoisten syrjintäkokemusten alle, vaikka ovathan ne yksilöille ikäviä tilanteita. Meillä valkoisilla ja länsimaalaisilla on yleensä vieläpä myös se valta toitottaa muita kovempaan ääneen kokemuksistamme, joten sitäkin pitäisi käyttää viisaasti. No, toivottavasti maailma muuttuu parempaan päin! Näinä aikoina ei kai muuta voi kuin uskoa ja toimia sen eteen. 🙂

    Reply
    • Sandra
      30 tammikuun, 2017 at 10:24 pm

      Olipa hurjan hyvä kommentti! Itselläni ei selvästikään ole termit ihan hallussa, mutta olet oikeassa, ehkä parempi olisi puhua syrjinnästä rasismin sijaan.

      Olen itse ihan samaa mieltä, että miten paljon tahansa itse kokisi syrjintää, niin se on silti todella pientä tässä valtasuhteiden verkostossa. Enemmänkin juuri se, että ulkomailla asuminen on tehnyt nämä tilanteet enemmän näkyviksi itselleni, sillä Suomessa eli ehkä erilaisessa sosiaalisessa kuplassa. Toivottavasti todella maailma muuttuu paremmaksi, ja ainakin omalta kohdaltani voin sanoa, että parin vuoden ulkomailla asumisen jälkeen olen paljon avoimempi erilaisuudelle.

      Reply
    • Vekax
      31 tammikuun, 2017 at 11:42 am

      Afrikassa valkoinen nähdään joko lompakkona tai matkalippuna Eurooppaan tai Pohjois-Amerikkaan, ei siinä mitään siirtomaakatkeruutta ole.

      Reply
  • Liza in London
    31 tammikuun, 2017 at 12:35 am

    Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta Sandra! Jos uskallan (haha), tulen laittamaan tänne vielä pidemmän kommentin – mutta jos en, haluan joka tapauksessa kiittää aiheen esille nostamisesta ja etenkin siitä, että olet omien kokemustesi kautta pystynyt ymmärtämään vielä paremmin Suomessa asuvia ulkomaalaistaustaisia ihmisiä. Näin (osittain) ulkomaalaistaustaisena, se lämmittää todella mieltä 🙂 Ymmärrystä tarvitaan etenkin nykyisessä poliittisessa tilanteessa!

    Reply
    • Sandra
      31 tammikuun, 2017 at 12:51 am

      Laita ehdottomasti pidempää kommenttia, kiinnostaa kuulla! 🙂

      Reply
      • annanodelays
        6 helmikuun, 2017 at 12:21 am

        Minäkin haluaisin Sandra kiittää sinua tästä postauksesta! Itse olin 6-vuotias kun muutimme Suomeen, ja kaikenlaista haukkumista on joutunut aina välillä kuuntelemaan. Aikuisena osaa jättää kuittailut ja haukkumiset omaan arvoonsa, mutta valitettavasti lapsena ei vielä välttämättä ole kehittynyt työkaluja, joiden kautta näitä asioita osaisi käsitellä niin etteivät ne vaikuttaisi terveen itsetunnon ja itsevarmuuden rakentumiseen. Itse esimerkiksi vasta 25-vuotiaana päätin hakea kauppakorkeaan, sitä ennen en edes ajatellut, että se on vaihtoehto myös minulle, olenhan vaan tällainen maahanmuuttaja. Tavallaan olin lokeroinut itsekin itseni tiettyyn boksiin, koska niin se yhteiskuntakin tekee.

        Reply
        • Sandra
          12 helmikuun, 2017 at 6:08 pm

          Kiitos kommentista ja kokemuksesi jakamisesta. Tuntuu kamalalta kuulla, miten pieneen lapseen voidaan kohdistaa tuollaista kiusaamista ja miten kauaskantoiset vaikutukset sillä voi olla.

          Reply
  • Fiia
    31 tammikuun, 2017 at 8:26 am

    Hyvää ja mielenkiintoista pohdintaa! Tosi hurjalta kuulostaa, että jopa Australiassa olet kohdannut tuollaisia ihmisiä – itsekin täällä tällä hetkellä asuvana en jotenkin osaa edes kuvitella. Ehkä vain olen onnekkaasti sattunut niin avoimien ja monikulttuuristen ihmisten keskelle, etten ole huomannut tällaisia ”maahanmuuttovastaisia” juttuja täällä juurikaan. Toki monesti minäkin suomalaisena ja sitä myötä ”eksoottisena” saan kuulla kaikenlaisia stereotypioita ynnä muita, mutta lähinnä huumorimielessä ja kaverien kesken piikittelynä, mikä on mulle ihan ok. Toisaalta läpän heittäminen saattaa tosi helposti mennä yli ja loukata jotakuta perustuessaan kuitenkin lähtökohtaisesti ennakkoluuloihin ja odotuksiin tietystä ihmisryhmästä. Nämä on kyllä aina hankalia juttuja – toisaalta onhan se ihan hauskaa, kun voin heittää huulta intialaisen kaverini aksentista tai vastata juurikin noihin ”vodka+sauna=suomalainen” oletuksiin nauraen (ja etenkin opiskellessani monikansallisessa luokassa suurin osa keskenäisestä huumoristamme perustui rasistisiin vitseihin toisistamme. Hyvä vai huono juttu, mene ja tiedä.), mutta toisaalta on kamalaa, että meillä jokaisella on jonkinlaisia oletuksia ihmisestä ennen kuin tiedämme heistä mitään.

    http://fiiaelina.blogspot.com.au/

    Reply
    • Sandra
      31 tammikuun, 2017 at 10:47 pm

      Suurin osa australialaisista on todella mukavia, ja tosiaan kyseessä oli vain yksittäistapaus.

      Itselläkin menee välillä läpän heittäminen aika pitkälle intialaisten kavereiden kanssa ja matkimme toistemme aksenttia. Hyvässä hengessä kuitenkin, ja on ihan tervettä, että pystyy vitsailemaan toiselle ja itselleen välillä.

      Reply
  • Vekax
    31 tammikuun, 2017 at 11:40 am

    Heti alkuun olisi ihan rakentavaa jos et kutsuisi sinua moittinutta australialaista idiootiksi. Hänellä on omat motiivinsa olla tykkäämättä siitä jos eurooppalaiset reppureissaajat vievät työt tai pikemminkin polkevat palkat alas. Tarpeeksi tiukassa tilanteessa kaikki työt kyllä kelpaavat.
    Suomessa ja muuallakin on myös ulkomaalaisia hyvissä asemissa eikä se miten ulkomaalaisiin suhtaudutaan ole ns. kansainvälisissä maissa sen kummempaa kuin vaikka Norjassa tai Suomessa.
    Ei se hidas puhe ole rasismia vaan kohteliaisuutta. Suomessa ollaan vielä pidemmällä. Ulkomaalaiselle sönkötetään englantia vaikka olisi asunut Suomessa kuinka pitkään. Tällä halutaan näyttää omaa kansainvälisyyttä ja kielitaitoa, kun se ulkomaalainen ei kuitenkaan osaa. Poikkeuksena virolaiset ja venäläiset joille koetetaan puhua suomea, nämä kun eivät ole niin eksoottisia.
    Mitä tulee ulkomaalaisiin Suomessa niin aasialaisiin suhtaudutaan hyväksyvästi mutta kovin kummoista menestystä naismaailmassa ei kiinalainen kenties saa. Afrikkalaisia saatetaan tölviä, mutta ghanalaisella on suomalainen nainen parissa päivässä. Kumpi näistä on rasismia?
    Länsimainen mies on jopa suomalaisen yläpuolella, töissä saa hyvän aseman, tiedän pari tapausta joissa britti ja jenkki ovat ilman koulutusta ja kokemusta päässeet suoraan johtajiksi ja vahingoittaneet firmaa merkittävästi. Naismaailmassa piisaa menestystä, ei tarvitse kuin sanoa englanniksi pari sanaa niin yöksi on petiseuraa.

    Reply
    • Sandra
      31 tammikuun, 2017 at 10:45 pm

      Kiitos kommentistasi. Ei kai ketään pitäisi kutsua idiootiksi, olet tässä oikeassa. Pikemminkin pitäisi sanoa, että mielestäni on idioottimaista käytöstä tulla minulle valittamaan, että vien työt paikallisilta tietämättä tilannetta tarkemmin. Jos jokin asia ärsyttää, siihen pitäisi pyrkiä vaikuttamaan niiden tahojen kautta, joilla on vaikutusvaltaa asioihin. Itse asiassa olisin ihan hyvin voinut olla jo useamman vuoden australiassa asunut ja nyt tulkinta tehtiin vain aksenttini perusteella. Lisäksi yrityksellä oli kyseisenä päivänä töissä noin 20 henkilöä, joista 17 oli australialaisia. Toiseksi tuskin palkkojen polkemisestakaan voi puhua, sillä sain tuona päivänä 55 dollaria tunnilta.

      Tunnistan kyllä, milloin hidas puhe on kohteliaisuutta ja milloin alentuvaa. Puhuin tästä brittiläisen kaverini kanssa, jolle puhutaan aivan samalla tavoin välillä, vaikka hän puhuu englantia äidinkielenään. Olen samaa mieltä kanssasi, että Suomessa todella usein vaihdetaan kieli englantiin, kun kuullaan, että vastapuoli puhuu suomea aksentilla. Siinä ei toisen suomen kielen taito paljon kehity.

      Reply
  • Nomadi
    31 tammikuun, 2017 at 12:32 pm

    Mielenkiintoista pohdintaa tosiaan! En voi mitenkään sanoa kohdanneeni rasismia suomalaisena maailmalla. Suomalaisiin liitetyt stereotypiat (etenkin kännääminen) kyllä ärsyttävät, lähinnä varmaan ”se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa”-mielessä. Toisaalta ryyppäämistä lukuunottamatta suurin osa suomalaisiin liitetyistä stereotypioista on positiivisia (rehellisyys, ahkeruus, täsmällisyys), joten ei kai niistä oikein loukkaantuakaan voi. Varmasti esim. muslimina kohtaa paljon ikävämpiä ja voimakkaampia ennakkoluuloja.

    Reply
    • Sandra
      31 tammikuun, 2017 at 10:31 pm

      Totta, pääosin suomalaisia koskevat streotypiat ovat positiivisia. Erityisesti korkea opetustaso kouluissa tunnetaan maailmalla.

      Reply
  • Josefiina
    31 tammikuun, 2017 at 6:42 pm

    Valitettavasti kyllä. Olin Etelä-Afrikassa ystävieni kanssa menossa baariin ja meidät pysäytettiin tylysti ovella,
    kommentilla ”we don’t want any whites here”! What!!! Olipa aika isku päin naamaa. Tämä tapahtui noin 15v. sitten.Mutta hyvin kyllä jäi ikuisesti mieleen…

    Pari kertaa on tapahtunut täällä Bernissä,Sveitsissä jossa asun. Kerran kadulla ruokakaupan edessä keskustellessani ystävättäreni kanssa (me kummatkin +55) saksaksi (emme siis puhuneet sveitsin murretta keskenämme koska hän on hollantilainen) ohi kävelevä mies pamautti että ”painukaa v*****n saamarin ulkomaalaiset!” Että sillai täällä. Ja ei ollut ainut kerta tässä maassa. Lapset ovat valitettavasti joutuneet kuulemaan OPETTAJIEN suusta sitä sun tätä että ollaan ulkomaalaisia ja jopa niin että on täytynyt ajella koululle ja puhutella asianomaisia. Ei uskoisi Sveitsistä, sillä suurin osa mitä tästä maasta kirjoitetaan on aina kermalla kuorrutettua.

    Reply
    • Sandra
      31 tammikuun, 2017 at 10:30 pm

      Kiitos näistä kokemuksista. Opettaja on kyllä viimeinen ammatti, jonka suusta odottaisin kuulevan tuollaista ja vielä lapsille, joilla ei nyt muutenkaan ole osaa eikä arpaa siinä, missä maassa perhe asuu.

      Reply
  • Jerry / Pako Arjesta
    26 helmikuun, 2017 at 10:40 pm

    Olipa ajatuksia herättävä postaus, kuten monesti täällä blogissasi. En ole koskaan asunut ulkomailla, joten en ole päässyt/joutunut kokemaan tuollaista henkilökohtaisesti. Kuitenkin nuo monet rasismiin viittaavat huomiosi olivat sellaisia, joita itse en edes tajuaisi rasimiksi, jos et olisi sanonut sitä. Ja oikeassahan sinä olet. Hyvä, että olet itse herännyt ja herättelet muitakin kiinnittämään huomiota näihin epäkohtiin.

    Reply
    • Sandra
      4 maaliskuun, 2017 at 5:26 am

      Kiitos Jerry. Monissa sinänsä näkymättömissä tilanteissa ja itsestäänselvyyksissä huomaa välillä erilaista syrjintää. Kiitos kommentistasi 🙂

      Reply

Leave a Reply