Menu
Matkat / Ruotsi

Kun Maltan paras juttu tuleekin Ruotsista

Kun Maltan ensimmäisen työvuoron jälkeen esittelin itseni vielä iltavuoroon tulijoille, en tiennyt mitä näistä nopeista kädenpudistuksista seuraisi. Enpä tiennyt, että tässä olisi aivan mahtava uusi kaveri, jonka kanssa ystävystyisimme vuoden aikana. Vielä vähemmän tiesin, että lähtisin jopa tapaamaan tätä tyyppiä Malta-elämän jälkeen. Ehkä ne olivat ensimmäisen yhteisen työvuoron aikana kerrotut vitsit, jotka saivat huomaamaan, että olemme aika tavoin samalla aaltopituudella. Ehkä se oli aitous ja maanläheisyys, joka sai minutkin aika nopeasti näyttämään sen Sandran, joka olen vain muutamille. Tai ehkä se oli kyky keskustella asiasta kuin asiasta, piirre jota valtavasti arvostan.

Yhtä kaikki, vuoden kuluessa tulin siihen tulokseen, että kenties Maltan reissuni paras anti tulikin Ruotsista. Matkustelu ja ulkomailla asuminen antaa paljon. Se tuo pakostakin elämään uusia ihmisiä, uusia kokemuksia, uutta sisältöä. Silti on sääli myöntää, että kovin usein nuo ystävyyssuhteet alkavat vähitellen hiipua, kun toinen tai molemmat päättävät jatkaa omille teilleen. Ihmissuhteiden väliaikaisuus on reissaavan elämän yksi välillä kenties jopa raskain piirre. Siksi olinkin hieman huolissani, kun Isak soitti minulle Islantiin ja kertoi, että hän on päättänyt lähteä Maltalta ja palata opiskelemaan Ruotsiin. Jaa, taasko pitäisi olla sanomassa lopullisia hyvästejä.

Eihän sen tarvitse niin mennä. Niinpä lähdin Kööpenhaminan reissultani käymään junalla Etelä-Ruotsissa Karlshamnissa. Karlshamn on pieni, noin 30 0000 asukkaan kaupunki, joka on perustettu 1600-luvulla. Se on täynnä pieniä katuja, joissa lippuviirit liehuvat. Kaupungin keskustaa värittävät pienet suloiset puutalot, jotka ovat kuin väriläikkiä kivitalojen lomassa. Lähellä rantaa kohoaa muutamia suurempia kivi- ja puutalohuviloita. Ja se ranta, se jatkuu loputtomiin läpi kaupungin, läpi tammimetsien aina kaupungin rajoille asti. Eipä ihme, että Karlshamn on paikallisia ruotsalaisia houkutteleva kesäkaupunki, jossa elo on leppoisaa ja rentoa.

Tämä ei ollut turistiloma, jossa kiertelisin nähtävyyksiä. Istuskelimme kaupungin kahviloissa ja söimme mutakakkua. Maistoin jopa ruotsalaista erikoisuutta, banaanipizzaa. Katselin telkkarista ruotsalaisia uutisia, jossa käsiteltiin lähestyviä eduskuntavaaleja ja juttelin perheen isän kanssa Ruotsin politiikasta ja puolueista. Matkasimme maaseudulle täysin remontoidulle 1600-luvulla rakennetulle sukutilalle. Vietimme rapujuhlia, joissa herkuttelu, snapsit, juomalaulut ja nauru jatkuivat pitkälle iltaan. Uskaltauduin puhumaan enemmän ruotsia kuin vuosikausiin, vaikka kieltämättä omaan korvaani skånea muistuttava murre oli vaikeaa ymmärtää.

Tämän piti olla postaus Ruotsista, mutta siitä tulikin kertomus ihmisistä. Huomasin, että eihän minulla ole matkastani mitään matkailijaa kiinnostavaa sanottavaa ja kamerakin oli jäänyt kotiin useimpina päivinä. Ehkä tämä on myös ennen kaikkea kertomus siitä, miksi kannattaa matkustaa. Tapaamiesi uusien ihmisten vuoksi. Sen vuoksi, että matkalla saatat kohdata ihmisiä, jotka taustojen erilaisuudesta huolimatta ovat yllättävän samanlaisia. Ja ehdottomasti sen vuoksi, ettet koskaan tiedä, minne matkustuspäätös vie sinut. Saatat päätyä jopa pieneen eteläruotsalaiseen kaupunkiin nauramaan rapuhattu päässä.

Joten matkusta!

PS. Täytyy myös paljastaa, että lokakuussa lähden taas käymään Ruotsissa. Tällä kertaa toisessa kaupungissa, mutta siitä lisää taas lähempänä. 

8 Comments

  • Ansku BCN
    5 syyskuun, 2018 at 1:13 pm

    Todellakin, matkustaminen ja myös ulkomailla asuminen (tai vaikka Suomessa paikkakunnalta toiselle muuttaminen) voi tuoda ihan mahtavia ystäviä! Täytin tuossa taannoin pyöreitä vuosia ja mietin, että järjestäisinkö isot juhlat kavereilleni. Se oli kuitenkin hankalaa, sillä kaverini asuvat ympäri maailmaa ja erilaisten aikataulujen ja pitkien matkojen takia bileet piti jättää väliin. Mutta oli kuitenkin kiva huomata, että vaikka joitakin kavereita en ole nähnyt pitkään aikaan, jopa vuosiin, he ovat silti kavereita, jotka pysyvät. Toisiaan he eivät tunne eivätkä välttämättä tulisi juttuun, mutta jokainen on ollut jossain vaiheessa tärkeä osa mun elämää, vaikka harvoin nähdäänkin. Onneksi on some, yhteyksien ylläpito on helppoa 🙂

    Reply
    • Sandra
      12 syyskuun, 2018 at 5:51 pm

      Some on ihan ehdoton varsinkin ulkomailla asuessa. Monesti moniin tutustuu, kun elämäntilanteet risteää jossain kohtaa ja muutamat ovat onneksi pysyneet mukana elämän myrskyissä, vaikka on saattanut mennä vuosikin, että on nähty.

      Reply
  • Terhi
    11 syyskuun, 2018 at 6:28 pm

    Karlskrona, siellä on Ruotsin laivastoasema, ensi kesänä tieni vie taas sinne. Ystäviä ei aina voi valita vaan he valitsevat sinut, mikäs olisikaan mukavampi tapa tutustua Karlskronaan kuin oma henkilökohtainen opas joka vie jopa rapujuhliin.

    Reply
    • Sandra
      12 syyskuun, 2018 at 6:01 pm

      Karlskrona onkin tuossa ihan Karlshamin lähellä – ovat kuulemma hieman kilpailevia veljeskaupunkeja. Mielellään tutustuisin siihenkin paikkaan 🙂

      Reply
  • Miraorvokki/Pöndekengissä
    12 syyskuun, 2018 at 9:26 am

    Ihanasti pyöritelty tajunnanvirta, jonka piti kertoa Ruotisista mutta lopulta kertoikin ihanista ihmisistä. <3 Ihana postaus. Näin se maailma vie, Maltan paras juttu tulikin Ruotsista. 😀

    Reply
    • Sandra
      12 syyskuun, 2018 at 6:02 pm

      Kiitos Mira <3. Oot niin positiivinen!

      Reply
  • Sanna
    12 syyskuun, 2018 at 12:35 pm

    Tämä oli niiiin hyvän mielen postaus, jota ei voinut olla lukematta hymyssä suin 😊

    Reply
    • Sandra
      12 syyskuun, 2018 at 6:02 pm

      Voi kiitos olipa kivasti sanottu 🙂

      Reply

Leave a Reply