Viime kuukausina matkarintamalla (toi oikeastaan kaikilla rintamilla) on ollut hiljaista. Onneksi sentään vuosi alkoi pienen pienellä irtiotolla Kuopioon. Kuopio on Suomen 8.suurin kaupunki, ja isoista kaupungeista ainoa, jossa en ollut vielä käynyt. Kun sain äidiltäni lahjakortin Scandiciin, päätinkin hyödyntää sen käymällä Savon sydämessä – kalakukkokin oli vielä maistamatta. Sain lähipiiriltä vähän ihmettelyä, että kuka nyt Kuopioon menee talvella. Myönnettäköön, että Kuopio on varmasti ennen kaikkea kesäkaupunki, mutta ei kaikkea kivaa voi jättää Suomen noin kahden kuukauden mittaiseen kesään!
Pysähdyspaikat Tampere–Kuopio välillä
Automatkaillessa tauot ovat melkein yhtä kivoja kuin se itse määränpäähän pääseminen. Mahdollisuuksien mukaan pyrin välttelemään tavallisia huoltoasemaketjuja ja tekemään pysähdykset hieman persoonallisimmissa paikoissa. Tampere-Kuopio-reitillä googlettelun jälkeen päädyimme Tiinan tupaan. Tiinan tupa on vuodesta 1974 lähtien toiminut kahvilayritys luonnonkauniilla paikalla Jyväskylän ja Kuopion välillä. Kesällä paikka pääsee varmasti vieläkin enemmän oikeuksiinsa, mutta näin talvella pääsimme herkuttelemaan omassa rauhassa kaakaolla, itsetehdyillä sämpylöillä ja korvapuusteilla. Oli siis niin hyvät korvapuustit, että melkein voitti oman äitini tekemät. Ja äitini on sentään pitänyt kahvilaa monen vuoden ajan.
Paikka on varsin persoonallinen, kirpparin, tuvan ja kahvilan sekoitus. Palvelu oli sympaattista ja lähtiessä meidät toivoteltiin pariin otteeseen uudestaan tervetulleiksi.
Paluumatkalla poikkesimme kahvilla näppärästi Jyväskylän keskustassa, jossa riittääkin hyviä ruoka- ja kahvipaikkoja.
Lue lisää: Pysähdysvinkki reitillä Tampere-Vaasa
Kuopion keskusta
Itselläni ei ollut juurikaan ennakko-odotuksia Kuopiosta. Toki olen nähnyt kuvia kesäisestä Kuopion torista (Kuopiossa on Suomen suurin tori!), joka on täynnä menoa ja meininkiä, torikahviloita, kalakukkokojuja ja paikallisia ja turisteja. Noh, siitä ei talvisena lauantaina ollut tietoakaan, eikä ihme, sillä pakkanen ja viima puhalsivat luihin ja ytimiin. Teimme pikaisen tutustumisen Kuopion persoonalliseen kauppahallirakennukseen, joka yllätti asiakasmäärällään. Jotenkin tuntuu, että Suomen kauppahallit ovat joko aivan kuolleita tai mukavan vilkkaassa käytössä – välimuotoja ei ole. Kuopion kauppahalli on ollut toiminnassa vuodesta 1902, ja rakennus on upea esimerkki jugendtyylistä.
Toinen asia, mikä pisti silmään oli kauppakeskusten määrä. Miten Kuopion kokoiseen kaupunkiin mahtuu niin monta pientä kauppakeskusta, joissa on kussakin muutama kauppa?! Pakkasessa kauppakeskukset tarjosivat onneksi pienen lämmittelykeitaan, jonne piipahtaa sulattelemaan silmäripsiä.
Illalla suuntasimme Kuopion maamerkille Puijon torniin, jonne matka autolla kesti hotellilta noin kymmenisen minuuttia. Tie kuljetti meidät läpi mielettömän upean aarniometsän, jonka lumenpeittämät valtavat kuuset ja männyt olivat mykistävän kauniita. Ilta oli jo tuossa vaiheessa hämärtynyt, ja paikka näytti valaistuksessa todella vaikuttavalta. Olisimme halunneet kiivetä ylös torniin (7 euroa aikuiselta), mutta harmikseni olin katsonut aukioloajat väärin, ja näköalatasanne meni juuri kiinni, kun saavuimme paikalle. Tornissa on myös ravintola, mutta meillä oli jo pöytävaraus toisessa paikassa, joten päädyimme ihailemaan rakennusta vain ulkopuolelta.
Scandic Kuopio ja ravintola Isä Camillo
Yövyimme Scandic Kuopiossa, joka ei sijaitse ihan keskustassa, vaan noin 10 minuutin kävelymatkan päässä satama-alueella. Voin vain kuvitella, miltä alue näyttää kesällä. Nytkin oli mukava kulkea hotellille kävellen keskustasta, sillä matkan varrelta löytyi monta kaunista rakennusta. Scandic Kuopio on aikalailla perusluokan taattua Scandicia. Huoneet olivat riittävän kokoiset ja vastaanotto oli tehokkaan ystävällinen. Aamiaisella oli vaihtoehtoja, mutta jäin itse kaipaamaan jotain persoonallista ja paikallista herkkua. Aamiainen on itselleni ehkä niitä juttuja, joita odotan eniten, ja ketjuhotelleissa ne ovat valitettavan usein täysin toistensa kaltaisia. Kenties parasta antia hotellissa oli sauna-alue ja spa, ja olikin mielettömän ihanaa mennä sulattelemaan kohmeista kroppaansa saunan kuumiin löylyihin päivän päätteeksi. Plussaa myös maksuttomasta pysäköinnistä.
Kuopiossa oli mukava määrä varteenotettavia ravintoloita. Ainoa miinus oli vain se, että koronarajoitusten kurittamina suuri osa kiinnostavista paikoista oli kiinni. Päädyimme Isä Camilloon, jonka ruokalista vaikutti perusvarmalta. Itseäni kiinnosti eniten ravintolan bouillabaisse, joka oli tuonut ravintolalle vuonna 2019 Suomen parhaan kalakeittoravintolan tittelin. Onneksi olimme tehneet pöytävarauksen, sillä ravintola oli klo 17.30 ammuttu täyteen. Tämä oli aikaa, jolloin ravintolat saivat anniskella alkoholia viiteen saakka, alkoholi kerättiin pois kuudelta, ja ravintola sai olla auki kahdeksaan illalla. Onneksi saimme hieman rauhallisemman pöydän toisesta huoneesta. Tai näin luulimme. Naapuripöydän vanhempi asiakaskunta oli ilmeisesti päättänyt hujauttaa koko illan alkoholit kiireen vilkkaa ja pöydän humaltumisen taso oli jo häiritsevä. He päättivät esimerkiksi laulaa lurauttaa jotakin ja varsinkin yksi vanhempi herrasmies oli sen verran maistissa, että kirosanoja lensi kiusalliseen tahtiin. Onneksi nelikko häipyi jossain vaiheessa iltaa.
Häiriköistä huolimatta meillä oli oikein onnistunut ilta. Kalakeitto oli hyvää, vaikka annos olisi voinut olla 24 euron hintaan hieman suurempi, ainakin lientä olisi saanut olla enemmän. Isak tilasi lammasta, ja hän oli erittäin tyytyväinen makuun, lihan mureuteen ja annoksen kokoon. Ennen kaikkea korona-ajan sisällä kököttämisen ja joulun hullun työrupeaman jälkeen oli virkistävää päästä vanhoille kunnon ravintoladeiteille. Nyt tätä kirjoittaessa ei ole vielä tiedossa, menevätkö ravintolat taas täyssulkuun, joten sitäkin suuremmalla syyllä oli ihanaa käydä uudessa kaupungissa rennolla viikonloppureissulla ja käydä syömässä pitkän kaavan mukaan.
20 Comments
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
13 tammikuun, 2022 at 5:51 pmOlen nyt viimeisen parin vuoden aikana käynyt useamman kerran Kuopiossa ja olen tykästynyt kaupunkiin. Lisäksi Kuopio on toiminut pysähdyspaikkana usein, kun ollaan ajettu Itä- tai Pohjois-Suomeen. Talvella en ole tainnut siellä käydä, mutta tuo kyllä on aivan totta, että 2kk on varsin lyhyt aika eikä kaikkialla ehdi käymään kesäaikaan. Kuopio on kuitenkin mielestäni paikka, jossa kannattaa käydä uudelleen vielä kesällä, Kallavedellä on kuitenkin aika keskeinen merkitys kaupungin viehätyksen kanssa.
Sandra
22 tammikuun, 2022 at 3:02 pmJuu, kyllä ehdottomasti täytyy käydä kesällä sillä erityisesti luontokohteet kiinnostavat. Kalakukkokin jäi maistamatta.
MARI LASSILA
16 tammikuun, 2022 at 2:09 pmIhana kuva Puijon tornista. Siellä on muutoin todella hyvä ravintola – siis neljä vuotta sitten ainakin.
Sandra
22 tammikuun, 2022 at 3:03 pmKiitos vinkistä. Katselinkin tuota ravintolaa yhtenä vaihtoehtona, mutta tällä kertaa listalla oli sen verran paljon sellaisia ruokia, jotka eivät itselleni sovi. Ensi kerralla uusi yritys 🙂
Maapalloilija
16 tammikuun, 2022 at 4:10 pmKuopiossa käydessä on tullut muikkuja maistelua, niin torilla kuin ravintolassakin. Mutta oikein kunnon turistihommia en ole siellä päin tullut harrastaneeksi, kun reissujen syynä on aina olleet aivan muut harrastukset. Että olisi siellä itsellekin varmasti kaikenlaista koettavaa vielä tarjolla.
Sandra
22 tammikuun, 2022 at 3:03 pmTäytyy kesällä mennä muikkuja syömään. Nyt oli torilla vain viima ja jokin Elokapinan tilaisuus 😀
FinInTirol
16 tammikuun, 2022 at 5:55 pmKuopio on hieno paikka. Siellä tuli yövyttyä melko useinkin yhteen aikaan, kun työkuvioissa oli pari projektia siellä. Kesällä tosiaan satama-alue on hieno ulko-olohuone. Mikäli vesillä tykkää kulkea niin siihenhän siellä on myös hyvät mahdollisuudet.
Noista Tampere-Kuopio välisistä pysähdyspaikoista. Pysähdyin usein Jyväskylän Naissaaressa olevassa kahvilassa. Se on myös hieno vanhassa rakennuksessa oleva ja jonkinlaisessa ruukkimiljöössä. Se on Jyväskylän Kuopion puoleisella laidalla ihan tien vieressä, joten työmatkalaisenkin oli helppo ja nopea pistäytyä.
Sandra
22 tammikuun, 2022 at 3:04 pmHei, kiitos vinkeistä! Näistä oli oikeasti hyötyä. Hyviä pysähdyspaikkasuosituksia kaipaa aina 🙂
Pirkko / Meriharakka
19 tammikuun, 2022 at 2:25 pmMekin olimme joskus talvella Kuopiossa, teatterissa, Helsingistä mennen tullen junalla – eli on sekin ihan mahdollista!
Hotellihuonekin Frida Kahlo -tyynyineen näyttää tutulta. Juuri Frida Kahlo -näytelmää Kuopiossa kävimmekin silloin katsomassa.
Nyt tekisi vähän mieli käydä katsomassa lumesta rakennettua Stonehengeä Joensuussa, vaikka sekin kai on enemmän kesäkaupunki. Ehkäpä lähdemme taas junareissuun – turhan pitkä matka ajettavaksi Espoosta, talvikeleillä ja valaistusolosuhteilla ainakin.
Sandra
22 tammikuun, 2022 at 3:05 pmVoi, Frida Kahlo -teatteriesitys kuulostaa kiinnostavalta. Juna oli meillekin vaihtoehto, mutta valitettavasti aikataulut eivät osuneet omiin suunnitelmiin.
Anne/ Matkahetket
20 tammikuun, 2022 at 8:33 amKiva postaus Kuopiosta! Kuopio on mukava ja jotenkin tunnelmallinen kaupunki. En ole yöpynyt Kuopiossa eli käynyt aina vain päiväseltään, joten joskus olisi kiva tutustua kaupunkiin paremminkin.
Sandra
22 tammikuun, 2022 at 3:06 pmMeidän pitää siis molempian suunnata sinne kesällä 😀
Merja / Merjan matkassa
20 tammikuun, 2022 at 8:13 pmKuopiossa on tullut käytyä vuosien varrella satunnaisesti, myös työn merkeissä. Viime kesänä pysähdyimme siellä lounaalle, kun olimme matkalla pohjoiseen. Satamassa oli kiva ruokapaikka ja teimme ex-tempore myös kanavaristeilyn. Kuopio ansaitsisi yön yli reissun, mutta kuten kirjoitit mielummin kesällä 🙂
Sandra
22 tammikuun, 2022 at 3:07 pmSatamassa oli ainakin sellainen ravintola kuin Musta Lammas – ehkä se oli se? Se oli meillä ykkösvaihtoehto, mutta paikka oli valitettavasti suljettu.
Terhi
21 tammikuun, 2022 at 9:46 pmKuopio on kyllä jäänyt harmillisen vähälle huomiolle, viimeksi kävin siellä pikimiltään kymmenisen vuotta sitten. Ja todellakin, kaupunki voi olla käymisen arvoinen talvellakin.
Sandra
22 tammikuun, 2022 at 3:07 pmJuu, pieni irtiotto arjesta on erittäin tervetullut talvellakin!
Anmarien
23 tammikuun, 2022 at 4:27 pmKuopiossa on tullut käytyä useampiakin kertoja ystävien luona, joskin silloin on vähemmän tullut kierreltyä kaupungilla tai käytyä ulkona syömässä. Tiinan tupa vaikuttaa ihanalta paikalta. Suomessa autoillessa nämä pienet pysähdyskohteet on kyllä ihania löytöjä!
Sandra
30 tammikuun, 2022 at 4:50 pmNiin todellakin oli suloinen paikka.
INDIVUE
23 tammikuun, 2022 at 5:36 pmSinulla on ollut mukava reissu, harmi vain, että Puijon torni oli kiinni. Sieltä olisi voinut olla kiva ihailla tähtitaivastakin. Hyvä kuulla, että Kuopiossa on ravintoloita. Itse kävin siellä joskus vuosikymmeniä sitten Kuopio Tanssii ja soi festivaaleilla, enkä muista muuta kuin torin ja kalakukon, jota maistoin. Ehkä olisi aika piipahtaa uudestaan, kunhan rajoitukset poistuvat.
Sandra
30 tammikuun, 2022 at 4:50 pmSuosittelen, oikein kiva kaupunki