Viime viikot blogissa on ollut aivan kuollutta, enkä ole oikein edes jaksanut lukea tai kommentoida muiden postauksia. Olen viimeisimmät kaksi ja puoli kuukautta kulkenut Kouvolasta Helsingissä töissä, mikä on pidentänyt työpäivääni sellaiset neljä tuntia. Eihän siellä junassa vain töitä ole tullut tehtyä, mutta mukavasti jatkuva kulkeminen on vienyt voimia ja tappanut kaiken harrastusinnon. Vuorokauden aika on kulunut pitkälti töissä (vaikkakin mielenkiintoisissa sellaisissa), töihin valmistautuessa, sinne tai kotiin matkatessa ja nukkuessa. Sosiaaliset suhteet ovat rajoittuneet aikalailla työkavereihin ja muiden kaamoksesta kalpeiden työmatkalaisten tuijottamiseen, eikä sen jälkeen itsestä riitä mitään mielenkiintoista kerrottavaa sosiaalisessa mediassa. Arki on siis tylsää ja olen ollut tylsä. Se on fakta. Vähitellen tunnelin päässä alkaa kuitenkin pilkottamaan kajastavaa valoa ja edessä on huikaisevan kutkuttavia aikoja, joista kerrotaan nyt. Kuvitus on Samoksen matkalta.
Seuraavia jännittäviä asioita on tiedossa:
1. Työt loppuu
Eilen tuli toistaiseksi viimeinen palkka ja nyt eletään vain omilla säästöillä. Töitä on enää jäljellä kaksi viikkoa, kymmenen päivää ja sitten sanon heipat kaikille upeille työkavereille. Maaliskuussa aloitan kesäloman ja huhtikuun alussa jään vuoden virkavapaalle. Erikoista, mutta toimeentulon epävarmuus ei pelota yhtään. Uskon jotenkin todella vahvasti, että pärjään kyllä.
2. Muutan pois Kouvolasta ja jään kodittomaksi
Lähdin aikanaan Kouvolaan, vaikka en tiennyt kaupungista mitään. Näin puolentoista vuoden asumisen jälkeen olen sitä mieltä, että kouvolalaisia ihmisiä arvostellaan ihan suotta, mutta ei tämä kaupunki mikään Suomen kivoin ole. Harmaata betonia kaikkialla, keskustan kadut tyhjenevät ihmisistä heti viiden jälkeen, laadukas kahvila- ja ravintolatarjonta on minimaalista. Toki hyviä puolia on kaikessa ja on myönnettävä, että pieni haikeus hiipii mieleen, kun ajattelen lähtöä. Ehkä silti kuitenkin poksautan kuohuvan, kun muutto on ohi. Kahden viikon jälkeen minulla ei ole enää kotia ja voi elämä, miten se tuntuu vapauttavalta! Kotini on jatkossa kaikkialla!
3. Asun kolme viikkoa maalla
Kahden viikon kuluttua sullomme kaiken maallisen omaisuutemme muuttoautoon ja ajamme sillä 200 kilometrin päähän maaseudun sydämeen vanhempieni luokse. Saamme säilyttää huonekalujamme ja muita tavaroitamme heidän autotallissaan, joten meidän ei tarvitse vuokrata erillistä säilytysvarastoa. Asun sitten kolme viikkoa maalla ja aion ottaa maalaisromantiikasta kaiken irti. Käyn hiihtämässä, kävelemässä metsässä, katsomassa naapurin lehmiä ja istun tuntitolkulla mummilla kahvilla. Suunnitelmat ovat nyt suuret, ja todennäköisesti katson päivästä toiseen Netflixiä, mutta kai sitä lapsella saa olla ideoita. Kolmen viikon aikana sanon hyvästit vuosien mittaan kerätylle omaisuudelle ja otan mukaani vain sen, mitä rinkkaan mahtuu. Miten paljon omistaminen sitookaan ihmistä tiettyyn paikkaan ja miten hyvältä tuntuu kaiken jättäminen taakse!
4. Järjestän ainakin kolmet läksiäiset
Elämässä pitää olla juhlia ja tarkoituksena on järjestää näillä näkymin ainakin kolmet läksiäiset. Yhdet Kouvolassa, yhdet perheelleni ja mieheni suvulle (ovat samalla tämän valmistujaiset) ja yhdet isänpuoleiselle suvulleni. Tämän lisäksi yritämme nähdä kavereita ja kaikkia muita tuttuja vielä mahdollisimman paljon. Paljon rakkaita ihmisiä jää Suomeen, mutta lähtemisen ansiosta voin kenties tutustua muihin hienoihin ihmisiin. Ikävä tulee varmasti moneen otteeseen, mutta en ainakaan vielä aio murehtia sitä.
5. Lähden Istanbuliin
Tämä oli taas sellainen spontaani päähänpisto, mutta mitä sitä itselleen voi. Teemme siis miehen kanssa vielä pienen matkan Istanbuliin, kun matkamessuilta tuli bongattua edullinen lentotarjous.
6. Muutamme Australiaan!
Kerrankin elämässäni teen jotain täysin järjetöntä ja kuuntelen täysillä sydäntäni. Jätän taakseni todella paljon, enkä yhtään tiedä, mitä elämä Australiassa tuo tullessaan. Tunne on sama ja jopa vielä vapauttavampi kuin täysi-ikäisyyden kynnyksellä. Ei velvollisuuksia, ei vaatimuksia, edessä vain loputon horisontti täynnä mahdollisuuksia.
Miten elämä voi olla tällaista parhautta?
14 Comments
Maarit Johanna
14 helmikuun, 2015 at 8:02 amNiin ihanaa ja vapauttavaa!! Toivon että itsellänikin on joskus vielä edessä tuo ”kodittomuus” niin että voi samalla lähteä. Kerralla kauemmaksi! Toivottavasti teidän Australian vuodesta tulee ihan mieletön 🙂 huvittais todellakin nähdä tästä mantereesta muutakin kuin tämä yksi kaupunki..
Sandra
14 helmikuun, 2015 at 9:29 amKiitos Maarit! Oletteko viihtyneet Perthissä? Olen kuullut, että se on tosi kiva kaupunki… Toivon, että vuodesta tulee mieletön. Samalla jotenkin pelottaa, että lataa ihan hirveästi odotuksia ja sitten pettyy, kun arki tulee vastaan. Se kuitenkin varmasti koittaa joku päivä, vaikka miten toisella puolella maailmaa olisikin. :). Tuut sitten toisen kerran käymään Ausseissa, niin saat yöpaikan meiltä, jos vaan meillä joku koti on siellä sitten :D.
Teea / Curious Feet
14 helmikuun, 2015 at 8:05 amVautsi! Ihana postaus, tuli todella hyvä mieli teidän puolesta :). Upeita suunnitelmia, onnea siihen johtaneista päätöksistä!
Sandra
14 helmikuun, 2015 at 9:32 amKiitos! Kaikki ihanat kommentit ja kannustukset vahvistaa ennestään uskoa siihen, että tehtiin oikea päätös lähteä. Mietin pitkään ja hartaasti, että uskallanko lähteä vakituisesta työstä ja kaikesta. Sitten kun olin päätöksen tehnyt mentaliteetilla ”kerrankos tässä eletään”, niin sitten kaikki on käynyt tosi vaivattomasti. Enää kuukausi lähtöön! 😀
Meri / Syö Matkusta Rakasta
14 helmikuun, 2015 at 8:27 amRohkea päätös ja kaikki tulee varmasti menemään paremmin kuin uskallat kuvitellakaan! 🙂
Tulipas muuten Kreikka-ikävä näistä kuvista, en oo taas moneen vuoteen käynyt.
Sandra
14 helmikuun, 2015 at 9:33 amKiitos, toivotaan! 😀
Vaikka Kreikka on sellainen perusturvallinen matkailukohde, en vaan kyllästy siihen koskaan. Ihana ruoka, ihmiset, tunnelma ja erilaiset saaret vaan saa palaamaan uudestaan ja uudestaan.
Jerry / Pako Arjesta
14 helmikuun, 2015 at 8:58 amAivan mieletön juttu :)! Mahtavaa, että voit toimia muille esimerkkinä siitä, mitä voi saavuttaa, jos sitä todella haluaa. Pärjäät tuolla ihan varmasti ja tulet takaisin (tai jäät sinne 😛 ) uudenlaisena ja entistä määrätietoisempana ihmisenä :).
Vaikka kyseessä ei ole tavallaan yhtä iso juttu, harkitsemme nyt vakavasti muuttoa Helsinkiin Tiian kanssa, joten tämä postaus kolahti sitäkin paremmin ja antoi lisää rohkeutta!
Sandra
14 helmikuun, 2015 at 9:42 amVoi kiitos Jerry kannustavista sanoista. Uskon, että elämässä selviytyy yllättävän pitkälle vain sellaisella hullulla uskolla, että mä pärjään ja elämä kantaa. No worries – tätä australialaista asennetta yritän kehittää tulevan vuoden aikana.
Jos te olette kerran sitä pitkään miettineet (kuten tiedän, että olette), niin kannattaa muuttaa. Aina voi palata takaisin Lappeenrantaan ja kyllä sieltä sitten uudestaan löytää kivan asunnon. Jos Helsinki ei kolahda yhtään ja ette viihdy siellä, niin sitten pois vaan ja sitten ajattelette, että tulipa tuokin kortti katsottua. Onnea suunnitteluun ja päätöksiin! 🙂
Miila
14 helmikuun, 2015 at 9:34 amIhania suunnitelmia teillä :). Se tunne on mahtava kun kaikki tavarat on laitettuna varastoon ja vain rinkallinen tavaroita odottaa lähtöä! Se on todellakin vapauttavaa, nimimerkillä itse muutaman kerran saman tehneenä .
Sandra
14 helmikuun, 2015 at 9:44 amKiitos! Voin vain kuvitella sitä upeaa fiilistä!. Odotan niin sitä laajuuden tunnetta, kun seistään rinkka selässä Helsinki-Vantaalla valmiina lähtöön. Vapaana kaikesta, maailma edessä.
Jenna / Journey Diary
14 helmikuun, 2015 at 1:55 pmMahtavata kuulostaa! Suurella mielenkiinnolla jään oottelemaan noita kaikkia juttuja, etenkin postauksia Australiasta! (:
Sandra
14 helmikuun, 2015 at 2:49 pmKiitos! Kiva kuulla, että pysyt kuulolla! Varmaan mitä lähemmäs matkaa mennään, sitä enemmän blogi alkaa muuttumaan päiväkirjamaiseksi, kun kerrankin on omassa arjessa jotain postaamisen arvoista 😀
marikaw
14 helmikuun, 2015 at 1:57 pmMahtavaa, viel jaksaa painaa nää pari viikkoa duunia! 🙂 Ois niin siitiä nyt ottaa ja lähteä, mutta tyydyn nyt toistaiseksi näihin vähän lyhyempiin reissuihin. Saan aina liikaa vaikutteita blogeista joten todennäköisesti kun olette perillä ja postaat jotain ihanaa ostan lennot Ausseihin…
Sandra
14 helmikuun, 2015 at 2:48 pmJoo, nyt ei tunnu enää melkein missään! Ehdottomasti, pidän sut mielessä ja teen hirveitä Aussi-herutuspostauksia ja äkkiä oot ostanut liput. :D.
Koita jaksella töissä ja mukavia lomia, kun ne sun osalta koittaa!