Millaista oli elämä haaremissa?

Topkapin palatsi Istanbulissa toimi vuodesta 1465 – 1853 sulttaanien asuin- ja hallintopaikkana. Parhaimmillaan alueella asui yhteensä 4000 henkeä ja rakennuskokonaisuus kätki sisäänsä niin hallintorakennuksia, hamameita, keittiöitä, vankilan, kouluja, kirjastoja, aarrekammioita, moskeijoita, paviljonkeja kuin sulttaanin yksityistilojakin. Ensimmäiseksi palatsialueelle astutaan sisään Hallitsijan portista, joka johdattaa kulkijan palatsin ensimmäiselle pihalle. Pihalla sijaitsi palatsin muun muassa asevarasto, rahapaja ja vankila. Ensimmäisellä pihalla oli myös Pyövelin lähde, jossa mestaaja pesi miekkansa ja kätensä tehtävän suoritettuaan. Välillä hänen työnsä jälkiä oli nähtävissä myös portin piikeissä, mikä on varmasti herättänyt pelkoa ja kauhua kenessä tahansa, joka portista aikoinaan kulki.

Tervehdysten portti vie kulkijan yhä syvemmälle palatsin toiselle pihalle, jossa aikoinaan käyskenteli riikinkukkoja ja gaselleja. Ainoastaan sulttaani sai kulkea hevosen selässä tästä portista; muiden tuli laskeutua maahan ja kumartaa syvään. Toisella pihalla sijaitsivat palatsin keittiöt, leipomo ja tallit.

Valkoiset eunukit toimivat sulttaanin palvelijoina ja heidän mukaansa nimetty portti kuljettaa yhä syvemmälle kolmannelle pihalle. Kolmannella pihalla sijaitsi valtaistuinsali, jossa sulttaani otti vastaan ulkomailta tulleita lähettiläitä sekä useita eri aarteille omistettuja aarrekammioita, joissa pääsee ihailemaan koristeellisia aseita, kelloja, koruja ja upeita jalokiviä. Pyhän Viitan Palviljongissa säilytetään esimerkiksi profeetta Muhammadin maallisia jäännöksiä.

Neljänneltä pihalta avautuvat vaikuttavat näkymät Bosporinsalmelle. Neljäs piha oli sulttaanin ja hänen perheensä virkistyskäytössä ja se koostuu kauniista paviljongeista ja terasseista. Muinoin piha täyttyi kesäisin erilaisista leikeistä ja kisailusta, naurusta ja rentoutumisesta.

Kaiken tämän sydämessä sijaitsi myös sulttaanin yksityinen haaremi. Sana haaremi juontaa juurensa arabian sanasta haram, joka merkitsee salattua, suojattua ja kiellettyä. Keskelle loistelijaita hallintorakennuksia, julkisia tiloja ja perheen ajanviettopaikkoja kätkeytyi salattu ja muulta maailmalta suojattu keidas, joka oli sulttaanin itsensä henkilökohtaisessa käytössä. Haaremi oli sulttaanin, hänen äitinsä, vaimojensa ja jalkavaimojensa yksitystila. Sadoille naisille paikka tarkoitti ikuista taidokkaasti koristeltua vankilaa, jonka lukuisat käytävät, huoneet, pihat ja portaikot kätkivät sisäänsä juonitteluja, ystävyyttä, joutilaisuutta, intohimoja, kateutta ja mustasukkaisuutta. Keitä olivat nuo haaremissa elävät naiset? Millaista oli heidän elämänsä?

Nuoria naisia tuotiin sulttaanin haaremiin eri puolilta Aasia, Afrikkaa ja myös Eurooppaa. Tytöt olivat kauppatavaraa, joiden arvokkaimpina ominaisuuksina pidettiin nuoruutta ja kauneutta. Erityisesti eksoottisena pidetyt vaaleat tytöt olivat arvokkaita. Osa tytöistä oli sulttaanille annettuja lahjoja. Osa heistä oli sodan myötä hankittuja orjia, jotka oli ostettu orjamarkkinoilta. Osa oli ryöstetty vanhemmiltaan. Joskus köyhät vanhemmat myös myivät tyttäriään haaremiorjuuteen, sillä he uskoivat tyttöjen pääsevän siten elämään helppoa elämää yltäkylläisyydessä. Keskimääräisesti nuoren tytön hinta oli viidesosa hevosen hinnasta. Joka tapauksessa tytöt oli revitty irti juuriltaan, viety pois kotiseuduiltaan ja erotettu perheestään. Haaremin tyttöjen keski-ikä oli 17 vuotta, mutta osa haaremin tuoduista tytöistä oli vasta 5-vuotiaita.

Ennen kuin tyttö pääsi haaremiin, hän kävi läpi tarkan valintaseulan. Ensimmäiseksi tarkempaan tarkasteluun valittiin vain kaikista kauneimmat ja suloisimmat tytöt. Tämän jälkeen erityisesti haareminaisten valitsemiseen koulutetut eunukit tarkastivat tytöt tunnustelemalla käsikopelolla ja varmistuivat siitä, ettei näissä ollut mitään ruumiillista vikaa tai puutetta. Tämän jälkeen seulan läpäisseet tytöt vietiin pääeunukille, joka esitteli tytöt haaremin johtajalle lopullista hyväksymistä varten. Valinnan jälkeen tyttö vietiin haaremiin ja ei-valitut tytöt myytiin eteenpäin.

Haaremiin saapumisen jälkeen tytön piti unohtaa oma nimensä ja tälle annettiin uusi nimi, joka kuvasi jotakin tytön erityisen kaunista ominaisuutta. Tytöt käännytettiin islamin uskoon ja heille alettiin opettaa islamilaisen kulttuurin tapoja ja palatsin etikettiä ja muita taitoja, kuten viettelevää pukeutumista ja riisuutumista. Haaremin sisällä oli moskeija, jossa tyttöjen odotettiin rukoilevan ja harjoittavan uutta uskontoaan. Haaremissa oli myös hamam, jossa tytöt viettivät tuntikausia eunukkien pestävänä. Tytöille oli tärkeää näyttää mahdollisimman kauniilta, sillä ulkonäkö oli heidän tärkein valttikorttinsa haaremin hierarkiassa kohoamiseen. Omaan ulkonäköön, ihon puhdistukseen, rasvaukseen ja karvoituksen poistoon käytettiin aikaa, vaivaa ja erilaisia hoitavia aineita.

Näissä tiloissa sulttaani vietti vapaa-aikaansa tyttöjen kanssa

Sulttaanilla ja tämän äidillä oli omat erilliset kylpylät, jotka olivat keskenään identtiset.

Haaremi koostui tytöille tarkoitetuista tiloista, sulttaanin ja tämän prinssien tiloista, sulttaanin äidin henkilökohtaisista tiloista sekä mustien eunukkien tiloista. Ainoastaan mustat eunukit sulttaanin ja tämän poikien lisäksi saivat tavata haaremin naisia ja heidän tehtävänsä oli sekä palvella että vartioida tyttöjä. Korkeimmalla haaremin hierarkiassa oli vallitsevan sulttaanin äiti. Nuoruus, kauneus ja poikien synnyttäminen olivat valttikortteja, joilla tyttö saattoi kohota rivitytöstä sulttaanin suosikiksi, jalkavaimoksi ja jopa vaimoksi.  Kaikkien tyttöjen välillä ei suinkaan vallinnut sisarellista solidaarisuutta, vaan mustasukkaisuus, juonittelut ja raivokas kilpailu saattoivat jopa johtaa myrkyttämisiin, kalliolta tönäisemisiin, kasvojen silpomiseen tai toisen synnyttämien lapsien murhaamiseen. Vanhoina pidetyt naiset joutuivat tylysti pois haaremista tai heitä käytettiin vain ala-arvoisiin palvelutehtäviin.

Tilat, joissa sulttaani tapasi tyttöjä

Orjattarilla saattoi olla haaremissa erilaisia arkitehtäviä sulttaanin miellyttämisen lisäksi. Jokaisella osastolla oli oma päällikkö. Oli hamamin johtajaa, Koraanin lukijaa, puvuston hoitajaa ja hallintovirkamiesten palvelijoita. Suurin osa päivästä oli kuitenkin luppoaikaa, jota naiset käyttivät leväten, runoja kirjoittaen, juonitellen, kylpien ja sulttaania odotellen. Sulttaani saattoi maata tavallisen rivitytön kanssa ehkä vain muutaman kerran tämän elämän aikana, joten ei todellakaan kaikkien naisten päivät ja yöt kuluneet pelkkänä seksiorjana toimimiseen. Tylsyys ja joutilaisuus hallitsivat tavallista arkipäivää. Pienimmät lapset käyttivät aikansa leikkimiseen. Osa vanhemmista tytöistä ajautui ooppiumiriippuvuuteen saadakseen päivänsä kulumaan mahdollisimman nopeasti.

Sulttaanin suosikkien tilat

Kun sulttaani kuoli, haaremin naiset eivät jatkaneet palvellen uutta sulttaania. Naiset ja tytöt vietiin yksinäiseen ja syrjäiseen paikkaan, jossa he viettivät loppuelämänsä. Uusi sulttaani valitsi itselleen uudet naiset ja tytöt, jotka muuttivat koristeltuun joutilaisuuden, juonittelun, viettelyn, ylellisyyden ja hyväksikäytön labyrinttiin, josta tuli heidän kultainen vankilansa.

Topkapin palatsi: Avoinna talviaikana klo 9.00 – 16.45 ja kesäaikana klo 9.00 – 18.45. Kyseessä on Istanbulin suosituimpia nähtävyyksiä, joten varaudu jonottamaan. Museo on suljettu tiistaisin.

Pääsymaksu: 30 liiraa, haaremiin vielä erillinen 15 liiran pääsymaksu

Lisätietoa: http://topkapisarayi.gov.tr/en/visit-information