Miltä Suomi tuntuu paluumuuton jälkeen?

Heipparallaa ja mukavaa perjantaita! Nyt on mennyt reilu viikko siitä, kun palasin takaisin Suomen kamaralle ja tuntuu, että tämä on ollut riittävä aika tuntojen analysointiin. Miltä elämä nyt maistuu? Oliko paluumuutto virhe vai kuljenko edelleen vaaleanpunaiset lasit silmillä? Kaipaanko mitään Maltalta tai Australiasta vai olenko täysin tyytyväinen päätökseeni palata takaisin kotikonnuilleni?

Kieltämättä olen ollut siinä mielessä onnekkaassa asemassa, että sää paluuni jälkeen on ollut Suomen mittakaavassa loistava. Olen nauttinut elokuisista aamuista, kullankeltaisena aaltoilevista viljapelloista, lämpöisen järven tuoksusta. Olen lisäksi huomannut joitakin juttuja, jotka pistävät silmään, kun vanhaa kotimaataan tarkastelee tuorein silmin.

Rakastan tyhjää tilaa

Maltan jälkeen arvostan ennen kaikkea tilan tunnetta. Minne tahansa katsonkin, edessäni avautuu laajuus ja metsien, järvien ja peltojen avaruus. Jopa kaupungit on rakennettu silmiini nähden valtavan väljästi. Ihmisille on tilaa kulkea kaduilla sekä liikkeissä, ruokakaupoissa voit liikkua koko ajan koskematta muihin ja rakennuksien lomaan on mahdutettu sisäpihoja ja puistoja. En koe olevani siinä mielessä perinteinen suomalainen, että tarvitsisin mahdottoman paljon henkilökohtaista tilaa. Silti koen nyt, että voin jotenkin henkisesti laajentaa olemassaoloani, kun ympäristö tarjoaa siihen tilallisen mahdollisuuden.

Missä ovat kaikki ulkomaalaiset?

Australiassa ja Maltalla tottui eri kansallisuuksien läsnäoloon niin voimakkaasti, että olen alkanut kaivata lisäväriä katukuvaan. Paluumuuton jäkeen on pistänyt silmään, että ihmiset näyttävät kovin samanlaisilta, puhuvat samaa kieltä, toimivat eri sosiaalisissa tilanteissa täsmälleen samalla tavalla. Suunnittelin jo hakeutuvani mahdollisimman pian yliopiston alkaessa kv-tuutoriksi, jotta saan edes hieman ulkomaalaista ”altistusta”. Toki reissaaminen on myös hyvää lääkettä tähän ;).

Miten täällä onkaan niin siistiä!

Kadunvarsilla on roskiksia ja ne eivät pursuile jatkuvasti. Ulkona ei näe kasoittain roskapusseja eivätkä ihmiset heitä huoletta paperikääreitä ja muovipusseja ojanpenkkaan. Suomi näyttää kliinisen siistiltä liikuitpa sitten kaupungin keskustassa, ravintolassa, ostoskeskuksessa tai ihmisten yksityiskodissa. Kenkien poisottaminen piti myös opetella uudestaan!

On niin helppoa hoitaa asioita omalla äidinkielellä

Välillä meinaan alkaa molottamaan englantia tai joskus saattaa kestää hakea suomeksi joitakin sanoja. Tästä huolimatta on niin mukavaa hoitaa asioita omalla äidinkielellä. Esimerkiksi tänään soittelin veroneuvontaan ja oli todella paljon helpompi esittää asiansa ensimmäisellä kotimaisella.

Elämä on muutenkin mukavaa ja helppoa

Tarkoitan ihan sekä omaa yksityistä elämääni kuin myös elämistä Suomessa yleensä. Maltalla ihan perusarkeen sisältyi paljon pieniä epämukavuuden hetkiä. Jouduit miettimään, onkohan lähikaupan kylmätiski oikeasti +18 astetta, bussit saattoivat aivan normaalisti olla 25 minuuttia aikataulusta jäljessä ja lukuisat monet muut asiat eivät vain toimi samalla tehokkuudella kuin Suomessa. Suomessa voi monin puolin luottaa siihen, että homma hoituu, lupaukset pidetään ja asiat tapahtuvat sovittuna aikana. Yhtenä pienenä suurena juttuna mainitsen vielä sähköisen tunnistautumisen ihanuuden.

Veroja alkaa maksaa lähes mielellään

Maltalla palkastani meni noin 25 % veroihin ja sosiaalimaksuihin, mutta en ihan hirveästi kokenut saavani tästä vastineeksi. Samalla palkalla Suomessa veroja menisi vähemmän ja sillä saisi enemmän palveluita. Kirjastot, uimahallit, koulutus, ehjät tiet ja monet muut asiat ovat varsin hyvällä tolalla.

Kallista on… ainakin alkoholi

Melkein putosin penkiltä, kun 12 senttilitraa viiniä maksoi pariakymmentä senttiä vaille kymmenen euroa. Tuolla hinnalla kun olisi saanut Maltalla jo pullollisen viiniä ravintolassa. Muuten verrattuna Maltaan tai Australiaan vihannekset ja muut tuotteet ovat suurinpiirtein samoissa hinnoissa, ainoastaan liha on täällä kalliimpaa.

Paluumuutto oli hyvä juttu!

Mistään paluuahdistuksesta ei (ainakaan vielä) ole ollut tietoakaan. Olen nauttinut sekä maaseudusta että kaupungista, perheen ja kavereiden seurasta, päässyt vihdoinkin treffaamaan muita matkabloggaajia ja järjesteltyä työkuvioita sekä yliopiston aloitusta. Paluumuutto oli hyvä päätös eikä vielä kertaakaan ole kaduttanut.

Seuraile blogiani Facebookista tai arkeani Instagramista.