Mitä asioita kaipaan Suomesta ja mitä en sitten yhtään?

Suomi, Suomi, rakas kotimaa, kohtahan me jo tavataan. Voitteko kuvitella, että jo kolmen viikon päästä olen takaisin Suomessa? Mihin tämä aika on oikein mennyt? Päivät menevät ohi hujauksessa ja äkkiä huomaan, että taasko jo on ilta ja on aika mennä nukkumaan. Odotan Suomea jo todella paljon, vaikka välillä paluu ei herätä pelkästään positiivisia ajatuksia, joista kirjoittelin aiemmassa postauksessani. Vaikka miten hieno ja ihmeellinen tämä Australia on ollut, silti kaipaan Suomesta muutamia asioita. Toisaalta on juttuja, joita ei ole yhtään ikävä. Samaistutteko muut ulkomailla asujat näihin?

Lyödäänkö ne negatiiviset tiskiin ensin?

1. Sää
Onneksi pystyin välttämään kaikista hirveimmät ja pimeimmät kuukaudet, mutta onhan se aika pudotus tulla loskan keskelle täältä 30 asteen lämpötiloista. Kohta tulee kuitenkin kesä, mikä lohduttaa. Kuitenkin Suomen kesään liittyy ilmiö, jonka nimeän tässä säästressiksi. Kun potentiaalisesti hyvää säätä on maassamme vain muutama kuukausi, kesään ja nimenomaan aurinkoiseen ja lämpimään kesään latautuu hirveästi stressiä ja odotuksia. Ne, jotka voivat työn puolesta viettää kesälomaa, joutuvat aina vuoden alussa osallistumaan säälottoon, jonka voittaja onnistuu saamaan lomapäivät sille kuukaudelle, jolle sattuu tulemaan kesän (yleensä ainoa) hellejakso. Myös aina, kun aurinko pilkottaa pilvien takaa, tulee hirveä stressi mennä ulos ihan vaan, että voi ottaa kaiken irti valosta ja lämmöstä. On ollut todella vapauttavaa asua maassa, jossa on hyvää säätä vuoden ympäri ja aurinkoisenakin päivänä voi hyvällä omallatunnolla kelliä sängyssä, jos siltä tuntuu.

Ei täälläkään aina niin hyvät ilmat ole!

2. Negistely
Jos uutisia ja Facebookia on uskominen, niin aika perseestä elämä tuntuu Suomessa olevan. Täällä paikallinen intialainen siivooja tiesi Suomesta sen, että maa on monena vuonna ollut kärkipäässä tilastoissa, jossa on mitattu onnellisimpia kansoja. En tiedä, mihin tämä perustuu (suomalaisilta itseltään ei ole varmaan kysytty), mutta ei kurjuudesta liialla negatiivisuudella nousta ainakaan. Itsekin yritän koko ajan hakea jotain pientä työtä kesän ajaksi ja kyllähän välillä meinaa usko loppua, mutta ei pidä vaipua synkkyyteen.

3. Ruoan hinta ja laatu
Kaiken hinta, kahvin hinta, ulkonasyömisen hinta, vaatteiden hinta. Paljonkohan suodatinkahvi tai pussitee maksaa kahviloissa nykyään (kolme neljä euroa?)? Entä kanasalaatti, jossa killuu muutama kurkkuviipale, kanasiivu, pari kirsikkatomaattia ja jäävuorisalaattia jossain S-ryhmän ketjuravintolassa? 17 euroa? Suomessa maksetaan kurasta ihan liikaa. Ei täälläkään Wollies/Coles-duopoli herätä positiivisia tunteita, mutta tykkään siitä, että kun tietyt hedelmät ja vihannekset on sesongissa, niin ne on oikeasti tosi hyviä ja edullisia vaikka Queen Victoria Marketilla.

4. Televisio-ohjelmat
En ole vuoden aikana katsonut televisiota sitten yhtään, eikä rehellisesti ole ikävä mitään ohjelmaa, mitä Suomessa näytetään. Yritän, etten alakaan seurata mitään, jää nimittäin niin paljon enemmän elämässä aikaa muuhun.

5. Uutisointi
Joka maassahan on noita sensaatiohakuisia otsikointeja ja muita, mutta jotenkin omalla äidinkielellä ne ärsyttävät vielä enemmän. Aina on menossa joku missi/tissi/sissikohu tai -gate ja ”nyt puhuu koiran omistaja/Saulin eno/Väyrynen/tissikohun keksinyt toimittaja”. En pysty lukemaan Iltalehteä ärsyyntymättä ja olen huomannut Ylenkin lisäävän tuollaisia klikkauksia kalastelevia otsikkoja.

Ruoasta vielä, niin ei nämä meat piet nyt niin kummoisia ole

Eihän näitä ollut edes paljon ja nyt positiivisiin!

1. Suomalaiset makeiset
Joo, on täällä TimTamit ja hyvää suklaata, mutta karkit on auttamatonta Haribo-henkistä kuraa. Kaikki maistuu täällä samalta viinikumilta, mutta ne on vain muotoiltu eri muotoihin. Fazer on ehkä parasta mitä Suomesta löytyy ja Suomen irtokarkkivalikoima perjantai-iltojen suurin pelastus. Ja siis salmiakki ja laku, turkinpippurit, liitulakut, Fazerin sininen, vihreät kuulat ja kaikki muut. Sydän. Lovetan ja kovaa.

2. Leivät ja maitotuotteet
Täältä tulee ikävä paksuja rusinatoasteja, mutta muuten leipävalikoima on kalpeaa kakkaa Suomen rinnalla. Samoin olen kaivannut rahkoja ja muita maitotuotteita, joita täältä ei saa. Tykkään itse syödä kaikkia (proteiini)rahkoja välipaloiksi ja täällä lähin versio on jugurtit, joissa onkin sitten sokeria ja rasvaa aika paljon. Ausseissa saattaa myös parin desin jugurttipurkki maksaa 2,5 dollaria, kun Suomessa saa vastaavia alkaen 30 senttiä. Täällä asuessani olen muuten kehitellyt mitä oudoimpia ruokafantasioita. Saatan unelmoida jostain nakkikastikkeen syömisestä tai ruisleivästä juuston, oivariinin ja suolakurkun kanssa.

Slurpeet ja jäähilejuomat ovat Ausseissa kovassa huudossa

3. Tulisko kolmantena sitten se perhe, ystävät ja koirat
Ei tarvinne perusteluja. Täähän on suurin ykkönen.

4. Ei tarvitse käydä koko ajan läpi elämänstooriansa
Kun on viettänyt vuoden ulkomailla, ei jaksaisi koko ajan uuden ihmisen kanssa käydä läpi samaa tarinaa. Kauanko olet ollut Ausseissa? Kauanko Melbournessa? Oletko matkustellut täällä paljon? Yleensä vedän heti alkuun samaan hengenvetoon, että oon Sandra, oon Suomesta, oon ollut 11 kuukautta täällä ja 6 kuukautta Melbournessa ja olen tehnyt itärannikon ja ollut farmilla töissä Townsvillen lähellä. Se auttaa viideksi minuutiksi ainakin ja toinen pääsee kertomaan samat asiat itsestään. Odotan sitä, että pääsen istumaan kahville vanhojen tuttujen kanssa, jotka jo tietävät kuka olen ja voidaan jatkaa juttua siitä, mihin se vuosi sitten jäi.

Täällä Townsvillen lähellä olin töissä

Kaikkia duunarihommia on tullut kokeiltua!

5. Kaipaan puhumista suomeksi
Englanti tulee itsestään, mutta esimerkiksi nyt asun brittien kanssa samassa huoneessa, niin sitä joutuu aina näkemään vähän enemmän vaivaa puhumiseen ja ymmärtämiseen, kun keskustelee kielellä, joka ei ole oma äidinkieli, mutta toisten on. Kaipaan, että voin höpötellä tajunnanvirtaa, että voin kertoa vitsejä, jotka toiset ymmärtävät ja kaipaan, että voin puhua helposti syvällisiäkin asioita miettimättä sana- ja lauseratkaisuja. Kaipaan, että pystyn ymmärtämään myös ei-kielellisiä viestejä täydellisesti ja tiedän, että toinen toimii kulttuurisesti samassa kommunikointikentässä. Esimerkiksi välillä mulla on täällä vaikea huomata, haluaako joku vain jutella ystävällisesti small talkia vai yrittääkö tämä iskeä. Näistä tilanteissa saattaa tulla pieniä väärinymmärryksiä, kun itse yrittää olla vain kohtelias ja toinen kokee tämän kiinnostuksenosoituksena.

6. Kaipaan, että minun ei tarvitse olla kansallisuuteni edustaja
Aina kun avaan suuni, paikalliset kommentoivat: ”Aaa, you have an accent, where are you from?” Vaikka miten kuvittelen osaavani englantia, kyllä se eksoottinen ei-australialainen aksentti silti kuuluu. Pakostakin tulee joskus vähän alemmuuden tunnetta siitä, että erottuu joukosta ja toivoisin, että joku ei heti kiinnittäisi tähän ensimmäisenä huomiota. Olen aina erilainen, ulkopuolinen ja aksentista kyseleminen muistuttaa siitä, että en oikeasti kuulu tähän maahan. Myös välillä se ärsyttää, että monille olen ”that girl from Finland” ja koska moni ei tunne ketään muuta suomalaista, minun ominaisuuteni siirretään suoraan koko kansaa koskeviksi. Ymmärrän nyt myös Suomessa asuvien maahanmuuttajien turhautumista samoihin asioihin paljon paremmin.

Joskus on vähän tällainen olo.

7. Kaipaan asioiden hoitamisen helppoutta
Ei täälläkään ole vaikea hoitaa asioita, mutta pienet jutut vaativat vain päänvaivaa. Millä fraaseilla olisikaan hyvä aloittaa sähköposti, kun on tarkoitus hakea töitä? Miten puhelinnumero pitikään jakaa täällä välilyönneillä? Mitä termiä kuuluu käyttää milloinkin? Suomen kielessä on hirveästi sanoja, joille on englanniksi monta termiä, jotka merkitsevät vähän eri asioita. Esimerkiksi ”sulkea” – sanonko close, turn off, switch off, shut vai mikä nyt olisikaan oikea juuri tähän tilanteeseen. Tai englanniksi monet sanat muistuttavat toisiaan, mutta merkitsevät eri asioita. Kuten turn out, turn on, turn off, turn in ja niin edelleen. Nämä olivat vielä ihan perusesimerkkejä, mutta tällaisten pienten asioiden miettimiset syö ihan hirveästi energiaa ja varsinkin väsyneenä aivokapasiteettia.

8. Kaipaan yhteenkuuluvuutta
Kyllähän täällä reppureissaajakommuuneissa kokee yhteenkuuluvuutta muiden matkaajien kanssa, mutta välillä tuntuu, että suurin osa heistäkin on juuri päässyt vasta kahdenkymmenen paremmalle puolelle ja painii ihan erilaisen elämäntilanteen kanssa kuin itse. Aina ei tätä vanhusta biletys kiinnosta, ja välillä 19-kesäisten on vaikea ymmärtää tätä. Suomesta kaipaankin sitä, että siellä minulla on yhteisöjä, joihin kuulun ilman, että minun tarvitsee yrittää olla mitään muuta kuin olen. Siellä tiedetään, kuka tämä tyyppi pohjimmiltaan on ja olen aina tervetullut, kiinnostipa joku yksittäinen asia tai ei.

Joskus on paljon parempaa vaan kävellä rannalla kuin ryypätä hostellissa. Sori vaan, jos oon tylsä.

9. Harmittaa, kun on niin ulkona blogipiireistä
Erityisesti pääkaupunkiseudulla asuvat matkabloggaajat pääsevät aina silloin tällöin osallistumaan mielenkiintoisiin tapahtumiin ja kekkereihin ja itse saa seurata harmissaan täältä tuhansien kilometrien päästä, mitä kaikkea kivaa ja mielenkiintoista on kulloinkin meneillään. Ehkä nyt sitten kesän aikana on mahdollista ottaa johonkin osaa, sillä haluaisin kovasti päästä tutustumaan kanssabloggaajiin ihan livenäkin, kun monen kanssa tuntuu jo siltä, että tunnetaan jo, vaikkei olla koskaan oikeasti nähtykään!

Kohta siis Suomessa, jee!