Taas on mennyt pieni ikuisuus viimeisimmästä postauksesta. Mihin nämä päivät katoavat, kertokaa mulle! Aina vakaasti päätän, että nyt aloitan taas säännöllisen postaustahdin ja sitten huomaan, että jaahas, yli viikko mennyt viimeisimmästä kirjoituksesta enkä ole vastannut kommentteihinkaan. Saamattomuus, laiskuus, kevätmasennus vai mikä, mutta viime päivinä ei ole ollut energiaa mihinkään. Jaksan herätä, tehdä tarvittavat työt ja kaupassakäynnit ja sitten vapaahetket menevät aikalailla sängyllä rötvätessä, herkkuja syödessä ja How I Met Your Motheria tuijottaen. Tätä on tällä hetkellä se mielenkiintoinen elämäni täällä Australiassa. Tai no, on tässä muutakin.
Olen ollut yli viikon kipeä
Hostellissa möyhii jonkinlainen virus, jonka kohteeksi itsekin olen joutunut. Kurkussa asuu kaktus, röörit on tukossa, päätä jomottaa ja olo on kuin auton alle jääneellä. Olen ollut koko ajan töissä, jolloin en ole oikein päässyt parantumaan. Eilen en työvuoron jälkeen poistunut sängystä ja nyt on tiedossa kaksi ihanaa täyttä vapaapäivää, joten toivottavasti saisin vihdoinkin levättyä ja hoidettua itseni kuntoon.
Muutan tänään!
Tänään on vihdoinkin suuri ja odotettu päivä, kun pääsen karistamaan pölyt jaloistani ja jättämään nykyisen bilehostellin taakseni. En muuta omaan kämppään, vaan hostellielämä jatkuu edelleen, mutta toivottavasti paljon paremmissa merkeissä. Olenko jo hehkuttanut, mitkä kaikki asiat tulevat nostamaan elämänlaatuani merkittävästi? Uudessa hostellissa (joka on oikeastaan hotellin ja hostellin sekoitus, sillä paikassa on sekä perinteisiä hotellihuoneita että dormeja) on uusi, iso ja hyvinvarusteltu keittiö, ilmainen wifi, ilmainen pyykinpesumahdollisuus, kattoterassi, poreamme, pieni kuntosali, elokuvahuone ja se on muutenkin kivemmalla sijainnilla lähellä yliopistoja, pääkirjastoa ja kivoja kahviloita ja isoa ostoskeskusta.
Teen töitä uudessa hostellissa majoitusta vastaan
Olin masentunut elämääni nykyisessä brittiteinien täyttämässä hostellissa ja halusin pois. Yhtenä vapaailtana selailin Melbournen hostelleja, jotka olivat saaneet korkeat arvostelut ja törmäsin Space Hotelliin. Päätin lähettää hotelliin sähköpostia ja tiedustella, voisinko tehdä heillä töitä ja majoittua ilmaiseksi. Seuraavana päivänä kännykkääni tuli tekstiviesti, jossa kehoitettiin tulemaan trial shiftiin, jossa katsottaisiin, onko minusta mihinkään. Kävin siellä ja ilmeisesti se meni ihan hyvin, sillä parin päivän päästä olin jo tekemässä varsinaista ensimmäistä työvuoroani. Teen siis housekeepingiä eli siivoan huoneita, vaihdan lakanoita sänkyihin ja teen muuta yleisten tilojen siivousta. Tiedän, että periaatteessa kannattavampaa olisi olla töissä palkalla ja vuokrata omaa asuntoa, mutta nyt, kun palkkatöitä ei vielä ole, niin minusta tämä on parempi vaihtoehto kuin käyttää rahaa hostellihuoneeseen. Saan sitä paitsi edes jotain kokemusta ja tekemistä päiviin, tutustun uusiin ihmisiin, opin uutta ja saan uusia kontakteja, joista voi olla hyötyä tulevaisuudessa. Esimerkiksi eilen tein viimeisen työvuoron nykyisessä hostellissani ja vuoroni jälkeen hotellin johtaja pyysi huoneeseensa ja sanoi, että olin tehnyt hyvää työtä ja heillä saattaisi olla osa-aikaisen housekeeping supervisorin paikka ensi kuusta auki. Aina, mitä työtä tahansa tekee, kannattaa laittaa siihen edes jonkin verran effortia, sillä ei koskaan tiedä, mitä niistä voi poikia.
Muuten työnhaku on vähän jäissä
Kaikki mahdollinen energia on mennyt siihen, että kerään riittävästi voimia selvitäkseni työvuoroista. Olen kuitenkin vakaasti päättänyt, että kunhan saan muutettua ja hoidettua itseni kuntoon, alan toden teolla etsimään töitä. Taidan hakemusten laittamisen lisäksi ihan jalkautua kahviloihin ja ravintoloihin ja tiedustella avoimia paikkoja. En ole vielä saanut aikaiseksi.
Tajusin, etten tiedä yhtään, mitä haluan elämältä
Tajusin myös, että olen kohta kolmekymmentä ja tosiaan luulin, että mulla olisi ollut kaikki parikymppisenä figured out ja kolmekymppisenä saavutettu. Päinvastoin.
Mutta Melbourne on edelleen loistokaupunki!
Ilmat lämpenevät koko ajan ja ulkona viihtyy paljon paremmin. Erilaista festivaalia ja tapahtumaa on joka päivä. Odotan paljon, että pääsen vielä paremmin tutustumaan alueisiin ydinkeskutan ulkopuolelta. Tai siis, mitä odottamista siinä on, ei muuta kuin ovesta ulos ja tutkimaan! Nukun kuitenkin ensin päiväunet. Taas väsyttää.
Aaa, kill me now!
4 Comments
laura / to travel is to live
9 lokakuun, 2015 at 10:46 amMeidänkin piti kokeilla tota Space hotellia mutta se oli täynnä silloin. Kuulosti kuitenkin kivalta! Kerroppa sitten onko niin hyvä kuin mitä arvosteluista vaikuttaa 🙂 Toi housekeeping majoitusta vastaan on kyllä tosi hyvä diili ainakin just siksi aikaa kun etsii niitä ”oikeita” töitä. Kyllä sitä rahaa saa niihin hostelleihin aika lailla muuten kulumaan. Kiva kuulla että näet Sergeitä pitkästä aikaa, toivottavasti tulee mukava viikonloppu! Ja oi kun mua lohduttaa ettet vielä tiedä mitä haluat elämältä vaikka se ei susta ehkä niin ihanalta tunnukaan, mutta mullakaan ei siis ole ollenkaan toivoton tilanne vielä! 😀
Sandra
10 lokakuun, 2015 at 3:08 amVoisin vaikka ihan kyhätä jonkinlaisen postauksen tästä paikasta. Ensivaikutelmat on tosi hyvät, niihin toki vaikuttaa edellisen paikan huonot kokemukset. Jos hakee sellaista travelleriyhteisöä, niin sitä ei tästä paikasta löydy. Suurin osa asiakkaista taitaa oikeastaan olla aasialaisia perheitä ja australialaisia. Jos kaipaa omaa yksityisyyttä, niin tää on loistava. Sitä itse ainakin kaipaan nyt. Aikaa vain yksin. Jos sitten tällä aikaa saisi jotain selkeyttä tuohon pääkoppaan, että mitä haluaa isona tehdä. 🙂
katareissaa
9 lokakuun, 2015 at 11:07 amPidempään reissun päällä ollessa tulee väkisinkin välillä tuommoisia kausia, itselleni ainakin tuttuja noi tuntemukset. Onnittelut työpaikasta, edes majoitusta vastaan tarjottavat duunipaikat eivät oo isossa kaupungissa aina mikään itsestäänselvyys. Auttaa jo paljon, ettei tarvii maksaa huoneesta ja saa samalla rauhassa paneutua työnhakuun :))
Sandra
10 lokakuun, 2015 at 3:05 amTotta, tää auttaa kummasti ja pitää kiinni sellaisessa edes jonkinlaisessa työnteon rytmissä. Toisaalta se on riskinä, että tää elämäntapa on liian mukava eikä tule haettua niitä varsinaisia töitä ollenkaan :))