Mitä odotat matkamessuilta?

Olen viime päivät seurannut vilkasta keskustelua matkamessuista. Vuosi vuodelta messut ovat entistä isompi juttu, jota aletaan odottaa heti uuden vuoden jälkeen kuin kuuta nousevaa. Valtaosa tutuistani on menossa messuille – olivatpa he intohimoisia matkailijoita tai eivät. Minusta on hienoa, että matkamessut kiinnostavat ihmisiä ja entistä useampi haluaa saada inspiraatiota uusista kohteista, eikä vain tyydy matkustamaan vuodesta toiseen tuttuun ja  samaan paikkaan, tuttuun ja samaan hotelliin. Matkailu tuo hienolla tavalla ihmisiä yhteen ikään, sukupuoleen tai muihin ominaisuuksiin katsomatta. Matkailu yhdistää kulttuureja, tuo meitä lähemmäs eri tavoin elävien ja eri asioihin uskovien ihmisten kanssa, tekee maailman pienemmäksi ja toivon mukaan myös hälventää ennakkoluuloja.

Samoin bloggaajien keskuudessa messuihin valmistaudutaan ammattilaisen tavoin ja painetaan käyntikortteja ja esitteitä. Mietin hetken aikaa, mitä mieltä olen tästä tällaisena juuri aloittaneena bloggaajana. Herättääkö tämä ammattimaisuuden tavoittelu ahdistusta ja kaipaanko aikaa, jolloin lähes kaikki matkablogit olivat kotikutoisia matkapäiväkirjoja? Onko bloggaajayhteisöstä tullut kilpavarustelun uusi keidas, jossa pörhistellään ammattilaisilta tilatuilla kiiltavillä esitteillä, markkinoidaan omaa blogia tarkan kävijämäärästatistiikan turvin ja rakennetaan omaa brändiä kuin mikä tahansa muu liikeyritys? Hetken asiaa pohdittuani tulin kuitenkin siihen tulokseen, että haluanhan minä itsekin omassa elämässäni asettaa itselleni tavoitteita, pyrkiä kohti sellaista elämää, jota haluan elää ja tehdä työtä unelmieni eteen. Jos osa bloggaajista haluaa ammattimaistua blogillaan, tuota eteenpäin pyrkimistä pitäisi kannustaa erityisesti tässä maassa ja tänä aikana. Yhtä lailla jos joku haluaa edelleen kirjoittaa blogia ystävilleen ja perheelleen ja pitää blogin omana harrastuksenaan vastapainona päivätyölle, on tämä tavoitteena aivan yhtä hieno ja arvokas. Uskon, että kaikenlaisille bloggaajille löytyy oma lukijakuntansa. Sehän olisi vain kamalaa, jos kaikki matkisivat sopulimaisesti toisiaan vain pelkän matkimisen takia. En ole koskaan ahdistunut muiden tekemisistä, joten miksi ahdistuisin nytkään? Peukut pystyyn vain kaikille.

En ole varma, olenko tulossa matkamessuille tänä vuonna. Käyn jo työn takia päivittäin Helsingissä, joten vapaa-aikana saan allergiaa junassa istumisesta. Jos kuitenkin tulen, niin odotan eniten kiertelyä eri maiden osastoilla ja sitä pienimuotoista löytämisen iloa, kun päässäni syttyy innostus ”vau, talläinenkin paikka on olemassa, tänne on joskus pakko päästä!”. Olen vähän kuin Kolumbus, kun tämä ”löysi” aikoinaan uuden mantereen. Eniten odotan tietenkin Australian osastoa ja aion haalia sieltä joka ikisen esitteen ja kahlata ne läpi pahimpaan matkakuumeeseeni. Toivon myös, että pääsisin tapaamaan rantapallolaisia bloggaajakavereitani ja tutustumaan heihin in real life. Tämä on aika jännittävää, sillä usein ihmisistä on ehtinyt muodostaa tietynlaisen kuvan kirjoitusten perusteella, eikä todellisuus kuitenkaan koskaan ole aivan täysin sama. Fakta on kuitenkin se, että tänä vuonna matkamessut ovat saaneet bloggauksen myötä kokonaan uuden ulottuvuuden ja jos päätän messuille lähteä, aion upputua myös tähän matkailun yhteisölliseen puoleen täysin uudella tavalla.

Mitä te odotatte matkamessuilta?

Pysy ajan tasalla postauksistani ja käy tykkäämässä sivuistani Facebookissa!