Jälkiviisaus on viisauden lajeista tyhmin. Kun on vuoden verran asunut Australiassa, reissannut maata ympäriinsä, elänyt hostelleissa ja haalinut hyviä ja huonoja kokemuksia, tietää, mitä aikoo tehdä ensi vuonna toisin. Odotan, että pääsen tänne uudestaan, sillä ensimmäinen vuosi on ollut vähän harjoittelua ja koen, että seuraavana vuonna pystyn ottamaan tästä kaikesta niin paljon enemmän irti. Jotta muut voisivat ehkä välttää jotkut tekemäni virheet, jaan tämän jälkiviisaudesta koostuvan listan myös teille, rakkaat blogini lukijat. Ehkä osa näistä jutuista ei ole itse tekemiäni virheitä, mutta silti asioita, jotka olen oppinut matkan varrella. Suurin osa näistä jutuista pätee myös muualle kuin Australiaan ja opeista voi ammentaa kenties jotain myös tavallisille lomamatkoille tai ulkomaille muuttoa ajatellen.
Älä tee liian tiukkoja suunnitelmia
Sanon nykyään kaikille, jotka suunnittelevat roadtrippiä tai muuta pidempää reissua, että älkää tehkö liian tiukkoja suunnitelmia. Vilkkaimmat sesonkiajat ovat ehkä poikkeus, mutta muuten en itse varaisi majoituksia kovin paljon etukäteen, jos on tarkoitus vierailla useammassa paikassa. Kun aloin kiertämään itärannikkoa, olin varannut bussit ja hostellit useampaan kohteeseen jo etukäteen ja vähän harmitti, kun löysin jonkun ihanan paikan, jossa olisi halunnut olla pidempään, mutta oli pakko jo seuraavana päivänä jatkaa matkaa. Reissu ei saa olla pelkkää suorittamista, vaan väliin pitää jättää ilmaa olla ja elää. Jatkossa jättäisin siis enemmän aikaa löytöretkille, kiireettömille päiville ja spontaaniudelle.
Matkusta hitaasti
Tämä liittyy paljon edelliseen kohtaan, mutta kun on mahdollista valita matkustaa autolla, bussilla tai junalla, valitse se mieluummin lentämisen sijaan. Jos olisin vain lentänyt Melbournesta farmille Townsvilleen, olisin nähnyt vain lentokentät ja kokematta olisivat jääneet yöpymiset pikkukaupungeissa, spontaanit pysähtymiset autioilla rannoilla, kahvit tienposkessa ja kauniit ranta- ja luonnonpuistomaisemat.
Älä mene jonnekin vain siksi, että kaikki muut menevät
Arvoin pitkään sen kanssa, menenkö vai enkö mene Fraser Islandille, mutta päätin olla menemättä. Kaikki hehkuttivat paikkaa ja olivat valmiita maksamaan 500 dollaria parin yön retkestä saarella ja ihmettelivät, miksi ihmeessä jätän tuollaisen must-kohteen välistä. Varmasti paikka on hieno, en epäile yhtään, mutta se ei vain jostain syystä sytyttänyt. Ehkä se hypettäminen vain kyllästytti. Päätin sen sijaan käyttää rahat Tasmanian reissuun, ja koin vaeltamisen vuorilla ja vesiputoukset enemmän omaksi jutukseni.
Ota selvää paikallisista säädöksistä ennen auton ostoa
Menimme ostamaan auton ilman riittävää perehtymistä Victorian säädöksiin koskien erityisesti roadworthinessiä ja kuvittelimme, että kyseessä on vähän kuin Suomen katsastus tiukkuudeltaan. No, ei ollut ihan niin ja jouduimme pienestä kosmeettisen vian korjaamisesta maksamaan kohtuullisen suuren summan.
Älä jumitu WFA-töihin
WFA eli working for accommodation tarkoittaa, että teet töitä hotellin tai hostellin housekeeperinä, baarityöntekijänä tai vastaanottovirkailijana asumista vastaan. Tämä on ihan hyvä tapa säästää kuluissa, jos et ole vielä löytänyt täyspäiväistä työtä. Kuitenkin pidemmän päälle diili ei kannata, ainakaan täällä Melbournessa. Näihin töihin jumahtaa kuitenkin helposti, kun ystävystyy muun henkilökunnan kanssa ja viikot muuttuvat nopeasti kuukausiksi. Kun tulen Australiaan seuraavan kerran, aion vuokrata suorin tein kämpän ja hankkia yhden tai kaksi palkallista työpaikkaa ja alkaa elää ns. normaalia elämää kaukana hostelleista ja reppureissaajista.
Käytä rahaa elämyksiin
Liian paljon on mennyt rahaa ihan turhaan eli vaatteisiin, mässyyn ja alkoholiin. Ensi vuonna aion miettiä, mitä oikeasti haluan tehdä ja kokea, säästää niihin juttuihin kunnolla ja muuten pitää jonkinlaista budjettia muista menoista.
Pakkaa mukaan vain pakollinen
Siis tämän oppii vain kokemuksen kautta. Jos sanon, että pari toppia, yksi lämmin paita, shortsit, farkut, parit alusvaatteet ja sukkaparit sekä sandaalit ja lenkkarit riittävät alkuun, niin en paljon liioittele. Täältä tulee kuitenkin ostettua kaikenlaista ja mukaan tarttuu muutenkin vaikka mitä kotiinvietävää. En todellakaan tiedä, miten saan vietyä kaiken mukanani. Mulla on esimerkiksi tällä hetkellä neljä pitkähihaista paitaa, kultaiset korkkarit, neljä mekkoa (!), kahdet farkut ja iso pussillinen alusvaatteita.
Yritä saada paikallisia ystäviä
Liian helpolla sitä jää jumittamaan hostelleihin toisten backpackereiden kanssa. Tästä syystä liputan helpX:in ja WOOFfauksen puolesta, sillä niissä tutustuu hyvin myös paikallisiin australialaisiin ja pääsee mukaan normaaliin arkielämään. Arjen kielitaito kehittyy ihan eri tavalla, kun jutustelee paksua aussiaksenttia vääntävien kanssa ja heidän kauttaan paikalliset tavat, juhlapäivät ja vaikkapa urheilutapahtumien tai Anzac-päivän merkitys aukeaa paljon syvällisemmin. Toivon, että ensi vuonna saisin esimerkiksi töiden kautta oikeita paikallisia kavereita.
Älä jumiudu hengailemaan vain suomalaisten kanssa
Aika usein näkee Australiaa koskevilla Facebook-sivuilla viestejä suomalaisilta, jotka kaipaavat Suomi-seuraa uudessa kaupungissa. Ei tässä mitään, on minustakin ihan kiva välillä jutella suomeksi, mutta pääasiassa matkalla hengailen mieluummin muunmaalaisten kanssa. Suomessa ehtii olla suomalaisten kanssa, täällä yleensä mikä muu tahansa on parempi (paitsi ehkä kiinalaiset ;-D). Eikö idea koko ulkomaille lähdössä ole se, että lähdetään pois sieltä Härmän peräpirtistä ja tutustutaan erilaisiin ihmisiin? Tämä ei nyt tarkoita sitä, ettenkö mielelläni tapaisi muita suomalaisia, mutta kannattaa varoa, ettei koko vuosi tule oltua vain omassa suomalaisessa kuplassa.
Pidä lepopäiviä, mutta yritä pysyä aktiivisena
Välillä reissussa iskee vaan pohjaton reissuväsymys tai -masennus, jolloin ei moneen päivään saa tehtyä muuta kuin katseltua Netflix-maratonia (hah, tai siis tällä Aussi-netillä pitää tyytyä niihin sarjoihin, joita on kovalevyllä). Itsellä meni oikeastaan syys-, loka- ja marraskuu jonkinlaisessa usvassa, enkä saanut mitään aikaiseksi. Makoilin kaiken vapaa-ajan, söin herkkuja ja katsoin elokuvia eikä mikään oikein huvittanut. Työnhaku tuntui ylitsepääsemättömältä ponnistukselta. Silloin tein itselleni oikean päätöksen ja lähdin pois kaikesta hakemaan Balilta lisää virtaa ja intoa elämään. Sen jälkeen elämä Australiassa maistui paljon paremmalta.
Älä luota liikaa muiden suosituksiin
Varsinkin paikallisilta kuulee usein suosituksia siitä, mitkä paikat ovat hyviä ja mitkä ihan paskoja. Joidenkin mielestä Brisbane ja Sydney ovat ihan paskoja ja toisen mielestä juuri joku tietty kylä jossain 300 kilometrin päässä ja kylän viereinen ranta on kauneinta, mitä maasta löytyy. Vinkkejä kannattaa kuunnella, mutta vähän kriittsesti. Moni paikallinen esimerkiksi Melbournessa asuva ei ole koskaan käynyt Victorian ulkopuolella ja perustaa suosituksensa omiin suppeisiin näkemyksiinsä. Voi hyvin olla, että olet itse nähnyt moninkertaisesti hienompia rantoja tai paikkoja vaikkapa pohjoisessa Australiassa. Jokainen myös tykkää vähän eri jutuista ja mikä toimii lapsiperheelle tai kaksikymppiselle brittipojalle, ei välttämättä toimi sinulle. Loppujen lopuksi kannattaa luottaa eniten vain itseensä ja tehdä sitä, mikä itsestä tuntuu hyvältä.
Älä vedä liikaa päihteitä
Erityisesti farmiaikoina olisin voinut juoda vähemmän. Paljon vähemmän. Vaikka hauskaa saa ja tulee pitää, olisin voinut aika monet sekoilut jättää tekemättä. Mitään ei koskaan sattunut, mutta olen kyllä saattanut itseni sellaisiin tilanteisiin, joissa olisi voinut käydä huonosti. Pian Suomessa ja ensi vuonna täällä aion ottaa sillä rintamalla paljon rauhallisemmin tai ainakin vähemmän kosteammin.
Pidä ihmissuhteistasi ja parisuhteestasi huolta reissussa
Pitkät reissut ovat myös koetinkivi parisuhteelle. Olen kuullut tarinoita siitä, miten matkustaminen on tehnyt kumppanista entistä läheisemmän ja sitten vastaavasti toisenlaisia kertomuksia, joissa samassa tilassa päivästä toiseen viettäminen on vienyt lopullisen viehätyksen toisesta tai stressannut kummankin ärsytyksen partaalle. Irrottautuminen tutuista ympyröistä voi myös saada oman suhteen näyttäytymään täysin uudessa valossa ja kyseenalaistamaan sen, onko tuo toinen oikeasti minulle se oikea. Joka tapauksessa parisuhteeseen pitää matkoilla panostaa ihan yhtälailla kuin kotonakin, ellei jopa enemmän. Itse tekisin monta, monta asiaa erilailla, jos voisin palata ajassa taaksepäin.
Sitten tulevat myös ystävyyssuhteet. Helposti matkoilla tapaa uusia ihmisiä, joista tulee hetkeksi älyttömän läheisiä. Uusien erilaisten ihmisten kanssa voi tulla jonkinlainen ”kuherruskausi”, kun vietetään melkein vuorokaudet läpeensä samassa tilassa ja tehdään päivästä toiseen kaikkea kivaa yhdessä. Ulkomaalaiset kaverit voivat myös tuntua paljon mielenkiintoisemmilta ja eksoottisemmilta kuin omassa kylässä kasvaneet lapsuudenystävät. Reissatessa ihmissuhteiden väliaikaisuus tulee kuitenkin tutuksi, jolloin on erityisen tärkeää muistaa myös niitä ystäviä, jotka sinulla ovat kotona. He ovat niitä, jotka ovat olleet kanssasi kaukaisista lukioajoista lähtien ja he ovat niitä, joiden luokse palaat aina uudestaan. Itse en välttämättä ole kunnostautunut tällä saralla, joten toivottavasti voin hyvittää Suomessa tätä mahdollisimman paljon.
Onko muilla ulkomailla asuneilla tai reissaajilla vastaavia jälkiviisauksia muille jakaa?
58 Comments
Maarit Johanna
3 maaliskuun, 2016 at 11:30 amHyviä pointteja! Vaihto-opiskelu Islannissa on varmaan niiin erilainen kuin WH Ausseissa, mutta mie olisin ainakin jättänyt yhden kurssin suorittamatta ja reissannut senkin ajan mitä käytin pänttäämiseen omassa pienessä huoneessa. Kerrankos sitä siellä asutaan. Mutta aina oppii jälkikäteen mitä olis kannattanut ja mitä ei 😀
Sandra
3 maaliskuun, 2016 at 11:30 pmUskon, jos itsekin olisin ollut vaihdossa, olisin käyttänyt ihan liikaa pänttäämiseen omassa solussa ja liian vähän aikaa ja rahaa elämiseen ja reissaamiseen maassa. Onneksi sulla on ollut monta tilaisuutta ottaa tuota takaisin, kun olet siellä suunnilla paljon matkustellut myöhemmin!
N
3 maaliskuun, 2016 at 12:26 pmOlin Balilla vaihdossa ja jälkeenpäin täytyy todeta, että olisimpa syönyt terveellisemmin ja liikkunut enemmän. Vaihdossa tuli käytyä enemmän kahviloissa ja ravintoloissa kuin ikinä Suomessa. Nimimerkki nyt taas kotimaassa ja tipattomalla toistaiseksi 😀
Sandra
3 maaliskuun, 2016 at 11:29 pmNiin sitä itsekin ajattelin, että täällä on sitten aikaa lenkkeillä ja syödä terveellisimmin. LOL. Ikinä en ole syönyt näin sokeri- ja hiilaripainotteisesti. Olen siis jo tullut ihan riippuvaiseksi suklaasta ja karkista ja niitä on saatava joka päivä. Alkoholia tulee käytettyä ehkä joka toinen päivä. Ei näin. Hyvä, että sulla on sentään alkanut terveellisemmät elämäntavat! 😀
Katareissaa
3 maaliskuun, 2016 at 12:44 pmOon samoilla linjoilla, ettei kannata suunnitella liian tarkkaan, varata aikaa enemmän kuin ajattelisi tarvitsevansa ja elämyksiin sijoittaminen kannattaa aina. Hyvä pointti toikin, ettei kannata vaan sopulina mennä minne kaikki menee. Tosin itelle Fraser oli ehkä koko Aussiajan kohokohta 😊 Mahtavaa, että sait viisumin myös toiselle vuodelle! Vuosi menee niin äkkiä. Kirjotin muuten omassa blogissa joku kuukausi sitten ihan samasta aiheesta, ni en malta olla linkkaamatta,toivottavasti et pahastu 😊http://www.rantapallo.fi/kaukokaipuutajakirppariaarteita/2016/02/11/wh-viisumilla-australiassa-mita-tekisin-toisin/
Sandra
3 maaliskuun, 2016 at 11:27 pmKiitos linkkauksesta, olen onnistunut missaamaan tuon postauksen täysin, vaikka yleensä bongaan kaikki Aussijutut blogeista. Kiitos! Hyvä, että tykkäsit ja eihän se voi olla syyttä noin suosittu. Jotenkin itse vain kyllästyin, kun olin niille seuduilla ja joka hostellin respa, tour desk -tyyppi ja tietenkin reissaajat hehkutti Frazeria ja tuo liika hehkutus ja tyrkyttäminen tappoi multa innon mennä sinne. Ehkä joku toinen kerta paremmalla ajalla.
Katja
3 maaliskuun, 2016 at 1:09 pmMahtavaa pohdintaa!
Itsellä vaihdon aikana tuli painittua sen kanssa, että ihmiset on erilaisia ja tykkää eri jutuista. Alussa meinasin kokea huonommuuden tunnetta siitä, ettei ihan sovi joukkoon ja mielenkiinnon kohteet on muualla kuin muilla vaihtareilla. Ja kuitenkin sitä on aina ollut sen verran omapäinen, ettei muiden perässä väkisin raahautuminen ole mikään vaihtoehto kun siitä kärsisi niin valtavasti. Mielummin sitten vaikka yksin 😀 Myös N-Z yksin reissatessa vaan meni oman pään mukaan, niin samantyyliset ihmiset yhtäkkiä ilmaantuikin vierelle ja oli hauskaa itselle sopivalla tavalla.
Sandra
3 maaliskuun, 2016 at 11:24 pmKiitos Katja! Vaikka tuossa äsken julistin, että olisin voinut juoda vähemmän, en silti pohjimmiltani ole mikään suuri bilettäjä ja baareissa istuja. En myöskään välitä shoppailusta jokaviikkoisena harrastuksena. Välillä itsekin tuntui, että on vähän erilainen kuin suurin osa reppureissaajakansasta, jotka pääosin koostuvat juuri vähän päälle parikymppisistä. Itseänikään ei haittaa olla välillä yksin, se voi olla ihan parasta. Nyt tuntuu niin hyvältä, kun nykyiset huonotoverini ovat todella samanhenkisiä ja viihdytään yhdessä tosi hyvin, kuten sullekin kävi 🙂
Taru
3 maaliskuun, 2016 at 4:54 pm:* Pian nähdään! 🙂
Sandra
3 maaliskuun, 2016 at 11:21 pmIhanaa! Enää siis pari viikkoo!!!!
Lotta
4 maaliskuun, 2016 at 5:12 pmKiva kuulla että jollain toisellakin on ollut samanlaisia ajatuksia tuosta Fraserista kuin itsellä. Mekin puolison kanssa mietittiin pitkään mennäänkö, kun kaikki sitä hehkutti. Todettiin lopulta että käytetään ne rahat johonkin muunlaisiin retkiin, kun ei olla kovin ”eräjorma-henkisiä”. Ja aivan mahtavia maisemia on löydetty muualtakin 🙂
Sandra
5 maaliskuun, 2016 at 10:08 pmHyvä kuulla. Tärkeintähän on kuunnella omaa fiilistä ja mennä sinne, mikä itsestä tuntuu parhaalta. Hienoja maisemia on koko maa täynnä.
laura / to travel is to live
6 maaliskuun, 2016 at 12:27 pmSamaa mieltä ettei kannata suunnitella mitään minuuttiaikataulua 😀 Mieluummin menee rennolla otteella ja säilyttää mahdollisuuden suunnitelman muutoksiin ja spontaaneihin juttuihin. Toisaalta, meidän reissun aikana tuntui että pari kertaa vähän jumituttiin joihinkin kohteisiin, eli ei vaan saatu suunniteltua että mihin seuraavaksi mentäis ja päädyttiin jatkamaan hostellivarausta vielä yksi yö, ja vielä yksi. Tän tekisin nyt varmaan toisin, eli koittaisin kuitenkin hoitaa sitä suunnitteluakin toisinaan vähän aktiivisemmalla otteella 😀 Toinen juttu mikä vähän jäi harmittamaan, on se miten Suomi-kuplassa loppujen lopuksi elinkään. Reissasin silloisen kumppanin kanssa ja liian helposti tuli tehtyä juttuja vaan kahdestaan. Vaihtoaikani Irlannissa oli tässä suhteessa ihan erilainen ja luulen että siksi niin onnistunut. Siellä olin huiman sosiaalinen niin vaihtareitten kuin paikallisten kanssakin ja siitä syksystä on monta hauskaa muistoa.
Sandra
6 maaliskuun, 2016 at 10:32 pmYleensä olen itsekin matkustellut kumppanin kanssa ja ei siinä tule oikein tutustuttua muihin. Monesti jopa hostelleissa muu porukka ei niin helpolla tule juttelemaan, kun näkee, että on pariskunta liikenteessä. Joskus olisi kivakin jutella muiden kanssa, mutta jotenkin siihen tulee pieni kynnys, ainakin suurempi kuin jos on yksin liikkeellä. Nyt huomaan, kun olen ollut yksin, niin esimerkiksi keskustelutaidot englanniksi on parantuneet huimasti, kun ei käytä sitä kotimaista enää juurikaan.
Meidän matkassa / Monna
6 maaliskuun, 2016 at 1:36 pmNiin faktaa! Varsinkin toi on omalle kohdalleni paha että aina suunnittelee kaiken todella tarkkaan etukäteen eikä se missään nimessä kannata edes muutaman viikon reppureissuilla. Australia on sydämessä!<3 Ootko miettinyt minkälaisella viisumivaihtoehdolla lähdet miettimään toista vuotta Ausseissa? Tai mikä vaikuttaa "helpoimmalta" tavalta?
Sandra
6 maaliskuun, 2016 at 10:29 pmMä saan jatkoa mun Wh-viisumiin, koska olen tehnyt kolme kuukautta töitä farmilla. Eli helppoa ja kannattaa käyttää tämä tilaisuus, kun on vielä sen maagisen ikärajan, 31 vuoden alle.
Teija / Lähdetään taas
6 maaliskuun, 2016 at 3:19 pmOlipa kattavasti pohdittu asiaa! Tuota olen aina ihmetellyt, että miksi suomalaiset aina lyöttäytyvät vain suomalaisten seuraan. Niin kuitenkin useat aina tekevät.
Sandra
6 maaliskuun, 2016 at 10:34 pmJuu, sopii varmaan joillekin, mutta en näkisi itseäni keskustelupalstoilla tai Facebookin suomiryhmissä kyselemässä: ”tulin juuri nyt XX kaupunkiin, onkos täällä muita suomalaisia seuraksi kaupunkia tutkimaan”. Kukin tavallaan ja pääasia, että viihtyy reissussa.
Arna | Cocoa etsimässä -matkablogi
6 maaliskuun, 2016 at 5:02 pmMulla ei ole kokemusta WH:sta tai ulkomailla asumisesta ylipäätään, mutta osa noista jälkiviisauksista pätee ihan reissaamiseen noin yleensä. Ja siis jälkiviisasteluhan kuuluu matkustamiseen ihan olennaisena osana, varsinkin tällaisiin pitkiin reissuihin, koska kuka sitä nyt kerta heitolla osaisi tehdä kaikki oikeat ratkaisut :). Matkailun yksi parhaista puolista on, että se opettaa. Tuosta alkoholinkäytöstä muuten tuli mieleen, että silloin kun me reissattiin Ausseissa kolme kuukautta ja hengailtiin jonkin verran hostelleissa muiden reppureissareiden kanssa, tuli huomattua, että niissä ympyröissä otetaan kyllä aika paljon kuppia. Ei siis sinänsä ihme, että siihen samaan meininkiin ajautuu itsekin, jos ja kun haluaa kuitenkin viettää aikaa muiden kanssa. Me hengailtiin enempi kahdestaan, joten nuo jokailtaiset bilettelyt oli helppo välttää (eikä muutenkaan olla enää mitään bilettelijöitä), mutta oli helppo kuvitella itsensä 15 vuotta nuoremmaksi ja ajautumaan niihin alkoholinhuuruisiin backpacker-meininkeihin :).
Sandra
6 maaliskuun, 2016 at 10:36 pmKyllä se seura tekee vähän kaltaisekseen ja välillä on vaikea kieltäytyä, kun kaikki muut ympärillä hörppivät goonia. Farmiaika oli kuitenkin ihan pahinta, koska siellä ei iltaisin oikein muuta tekemistä ollut.
Nyt olen kuitenkin yrittänyt tarkoituksella vältellä bileporukoita ja mennä aikaisin nukkumaan tai katsomaan leffaa läppäriltä. Kropalle tekee kyllä hyvää!
Annika | Travellover
6 maaliskuun, 2016 at 11:05 pmEhdottomasti hyviä näkökohtia. Minusta pitää matkustaa juuri niin, kuin itsestä (ja omasta kukkarosta) tuntuu. Ei todellakaan mennä johonkin vain siksi, että sinne ”kuuluu” mennä. Valmiiksi varaamisesta on minullakin kokemuksia, ja olen ottanut niistä rahallisia tappioita, koska mielen muuttaminen on tarkoittanut menetettyjä hotelliöitä, mutta koin silloin ratkaisut oikeiksi. Jälkiviisasteluun en ihan kamalasti sortuisi. Jos tuli biletettyä liikaa, sille oli juuri silloin jokin tilaus. Silloin, kun se tuntuu liialliselta, samaa tilausta ei enää ole. Jokin syy valintoihimme kuitenkin aina on. Niitä ei pysty tekemään sillä viisaudella, joka on myöhemmin.
Sandra
11 maaliskuun, 2016 at 4:16 amTuo loppu oli hyvin sanottu ja olen itsekin tullut samoihin ajatuksiin. Ehkä jälkeenpäin tekisi jotain erilailla, mutta pystyn hyvin tunnistamaan ne syyt ja olosuhteet, miksi siinä kyseisessä hetkessä teki/ ei tehnyt jotain. Ja toisaalta juuri ne kokemukset ja asiat johtivat ehkä johonkin muuhun juttuun, mitä ei olisi syntynyt muuten. 🙂
Stacy
7 maaliskuun, 2016 at 8:34 amNo joo, tietysti kun tulee Härmästä, niin vapautuu ja on kuin sika vatukossa, mutta pitää ottaa huomioon, että oma kumppanikin vapautuu – minusta. Olin ehkä idiootti nuorena, kun kuvittelin happily ever after merkitsevän juuri sitä. Toisaalta, minä tunnen pientä kaihertavaa kateutta reissupareja kohtaan, reissuperheistä puhumattakaan, miten ne pystyvät pitämään suhteensa kasassa. No, minulla oli epäterve annos kaksikymppisen narsismia lähtiessäni ja huomasin, että elämä on ämpärillinen kylmää vettä vasten naamaa tai tuhkimotarina käänteisenä. Ainekset olisi kauhuleffaan, paitsi että Frii-kanavalla pyörii ”Dead on arrival”, jossa kerrotaan siitä, kun asiat menevät vieläkin huonommin. Ensinnäkin on darvinistinen kamppailu työpaikoista ja kun työtä on vähän tai se maksaa huonosti tai jos on masentunut, niin tulee köyhyys ja köyhyys syö hermoja.
Sandra
11 maaliskuun, 2016 at 4:18 amKiitos oman kokemuksen kertomisesta. Sulla on erikoinen kirjoitustyyli, täytyy sanoa. Persoonallinen. Nostan itsekin hattua niille pareille ja perheille, jotka pitävät suhteen kasassa reissatessa.
Meri / Syö Matkusta Rakasta
7 maaliskuun, 2016 at 10:59 amHyvä postaus! Jälkiviisas on aina helppo olla, kyllä mäkin tekisin Kiinassa monta asiaa toisin jos nyt menisin. Mutta turha sitä on nyt murehtia, ne päätökset tuntui silloin oikealta eikä niiden jälkikäteinen puinti nyt muuta enää mitään. Ja mulla on muuten toi ihan sama juttu, että jos jotain paikkaa hypetetään liikaa, mulla tulee siihen kyllästyminen jo etukäteen, ja jätän sen sitten välistä. Ja kiinalaisraukat, tuntuu että niitä pilkataan nyt ihan jokaisessa blogissa joltain suunnalta! 😀 Myös omassani! :’D
Sandra
11 maaliskuun, 2016 at 4:19 amMä aina ajattelen sua, että voi ei, taas mä naljailen kiinalaisille ja se Meri niin siitä Kiinasta tykkää :DDD.
Virpi /Täynnä tie on tarinoita
7 maaliskuun, 2016 at 11:09 amTosi hyviä vinkkejä, joita varmasti voi soveltaa pitkällä kuin vähän lyhyemmälläkin reissulla. Itse en ole oikeastaan yhtäkään pidempää reissua edes tehnyt, mutta jos on se yksi viikko käytettävänä jossain reissun päällä, niin olen aina uhrannut sen ajan kyseiselle paikalle, kaupungille jne. johon olen tullut. Monenlaista kommenttia olen saanut ettekö käyneet siellä ja siellä, mutta minusta kiireettömyys ja aikatauluttomuus ovat juuri matkan a ja o. Nähdä se paikka kunnolla missä on ja matkustaa sitten seuraavalla reissulla eri paikkaan näkemään muuta – jos siltä tuntuu.
Sandra
11 maaliskuun, 2016 at 4:20 amTuo on ihan totta. Monelle viikonkin loma on hirveä suoritus, jossa pitää onnistua kiertämään kaikki museot ja kappelit, vuokrata auto ja lähteä lähikyliin ja käydä vielä jossain yön yli vaelluksella. Loma on ennen kaikkea loma ja jokaisen pitäisi voida viettää se tavallaan!
Pirkko / Meriharakka
7 maaliskuun, 2016 at 5:31 pmVähän kaukaisia aiheita jo eläkeikää lähestyvälle nämä, että työskentelisit farmilla tai hostellissa majoituksen vastineeksi. Jotenkin meidän ikäluokalla, enemmistöllä, tämä meni sittenkin niin, että ensin opiskeltiin ja saatiin vakituinen työpaikka ja sitten reissattiin lomilla. Mutta toki ymmärrän myös sen, että maailma on tainnut sen jälkeen tosi paljon muuttua ja voihan olla, että jos nyt olisin x kymmentä vuotta nuorempi, valitsisin toisin. Mutta nyt taidan kyllä eläkkeelläkin reissata tekemättä enää mitään muuta kuin maksavani oleskelustani 🙂
Sandra
11 maaliskuun, 2016 at 4:23 amTotta, ei varmaan ole hirveästi kosketuspintaa tähän. Toisaalta en pidä suakaan tyypillisenä eläkeläisenä, sillä reissaat sellaisella uskalluksella ja tahdilla, että nuorempiakin voi hirvittää :D.
Olen jollain lailla iloinen siitä, että ehkä nykyään on olemassa hyväksyttävämpää poiketa tuosta peruskaavasta ja tehdä asioita vähän eritavalla. 🙂
Jenna / With huge passion for life
7 maaliskuun, 2016 at 8:00 pmHyviä viisauksia ja vinkkejä! Nuo kaksi ekaa kolahti erityisesti. Aina ei tarvitse olla niin suuret suunnitelmat ja kamala vauhti päällä. Paikallisten kontaktien saaminen on kyllä tärkeää, sillä silloin sitä oikeasti oppii paikallisesta kulttuurista ja ihmisistä. Itsekin vähän sorruin vaihdossa siihen, että hengailin vain vaihtareiden kanssa. En tiennyt, että farmilla alkoholinkäyttö voi lähtä käsistä…toisaalta, ihmekkös tuo 😀
Sandra
11 maaliskuun, 2016 at 4:24 amNo siellä ei pahemmin muuta tekemistä iltaisin ollut. Paitsi katsella elokuvia tai lukea kirjoja, mutta ei sitäkään montaa kuukautta joka ilta jaksa. 😀
Mr. Mondo
8 maaliskuun, 2016 at 9:43 amHyviä vinkkejä. Etenkin tuo, että ei kannata tehdä liian kiireisiä aikatauluja tai suunnitella liikaa.
Itse en voisi kuvitella työskenteleväni majapaikkaa vastaan, farmit ja muutenkin osa noista jutuista tuntuu todella oudoilta. Tuo on sellainen kokemus, joka edustaa minulle ihan vierasta maailmaa.
Sandra
11 maaliskuun, 2016 at 4:26 amLöysin blogisi vasta tämän viikon striimin kautta (kiitos mielenkiintoisesta blogista muuten) ja sen perusteella voin uskoa, että tämä ei todellakaan ole sinun juttusi! En todellakaan olisi itse osannut kuvitella vuosi sitten, että olisin lähtenyt tekemään mitään tuollaista, mutta olen nyt iloinen, että tuli poistettua siitä omasta mukavuusalueelta ainakin jonkin verran 🙂
salaine
8 maaliskuun, 2016 at 8:31 pmLähtiköhän vastaus? No uudelleen, jos ei. Jos itse voisin matkustaa vuoden (ei mahdollista kuin haaveissa) en suunnittelisi liikaa, ehkä ne top 10 kohteet vaan, enkä myöskään kiirehtisi vaan olisin myös aloillani. Hyvän näköisiä herkkuja olet kuviin saanut. Yhdyn edelliseen mielipiteeseen eli majoitus työtä vastaan ei ole mun juttu.
Sandra
11 maaliskuun, 2016 at 4:30 amTämä tuli perille. Ehdottomasti hyvä suunnitelma valita top 10 ja sitten niiden lomaa mahduttaa ihan vapaa-aikaa. On hyvännäköisiä herkkuja ja nyt paljastan, että söin nuo kaikki saman päivän aikana. Miksiköhän on tullut kuusi kiloa lisää painoa…..
Johanna Hulda - Discovering Sunbeams
8 maaliskuun, 2016 at 11:16 pmOlen kyllä samaa mieltä monista vinkeistä. Jälkikäteen on turha murehtia, mutta hyvä jos mokailusta voi ottaa opiksi. 🙂 Aloin miettiä erityisesti noita ihmissuhde-asioita. Biletyksen kautta voi joskus tutustua mukavasti uusiin ihmisiin, mutta jos illat alkaa vaan toistaa toisiaan, ei siinä ole oikein mitään järkeä enää. Jotenkin olen itse taas niin valikoiva sen suhteen kenen kanssa jaksan viettää enemmänkin aikaa, että jotain yhteistä pitää löytyä tai olen mieluummin omissa oloissani. Kunnon stereotypia-suomalainen. 😀 Joskus sitä huomaakin, että muiden suomalaisten kanssa vaan tulee parhaiten juttuun, vaikkei ole tarkoituskaan. Ehkä siinä vieraassa ympäristössä on jo niin paljon sulattelemista ja opettelemista, ettei haittaa hengailla toisten härmäläisten kanssa joiden kanssa on helppoa ja jollain tapaa turvallista olla. Vaihtovuonna about puolet mulle tärkeiksi tulleista tyypeistä olikin suomalaisia ja loput edusti jotakin muuta kansallisuutta, kuten tuo käsipuoleen tarttunut nykyinen aviomies. 🙂 Tääkin muuten siksi, että silloinen parisuhde näyttäytyi ulkomailta käsin paljon selkeämpänä ja uskalsin vihdoin sanoa sille ei-oikealle tyypille heiheit! Joten joskus on todellakin vaan hyvästä, jos alkaa reissussa kyseenalaistaa ihmissuhteitaan.
Tulipas pitkä kommentti. Täytyy vielä sanoa, että sun postaukset nostattaa mulle aina Australia-kuumeen, ja kiva tää sun blogi muutenkin! 🙂
Sandra
11 maaliskuun, 2016 at 9:38 amOlen itse ihan samanlainen. Olen mieluummin omassa (hyvässä) seurassani kuin ihmisten kanssa, joiden kanssa on eri aaltopituudella. Myös kun on vuoden reissannut, niin olen itse ainakin vähän väsynyt tutustumaan uusiin tyyppeihin, kun tietää, että kohta lähtee kuitenkin. Viihdyn parhaiten room matesien kanssa, kun heistä on ehtinyt tulla läheisiä. Eli juuri stereotypia-suomalainen minäkin :D. Joskus on myös myönnettävä, että on helpottavaa jutella suomalaisten kanssa, kun pääsee ihan eri tasolle kun voi puhua omaa äidinkieltään.
Kiitos kun jaoit sun tarinan ja mahtavaa kuulla, että uskalsit hyvästellä väärän tyypin ja nyt olet löytänyt aviomiehen! Joskus vaikeat päätökset voikin osoittautua oikeiksi. Kiitos paljon kommentista ja kehuista! Tulipa hyvä mieli 🙂
Mira / Exploras
9 maaliskuun, 2016 at 12:46 pmHyvää pohdintaa! Suomalaiset eivät muuten ole ainoa kansakunta, joka viihtyy samoissa porukoissa maailmalla, pikemminkin päinvastoin – monet muut kansalaisuudet hakeutuvat toistensa pariin paljon tiiviimmin, myös lomamatkoilla. 15 vuotta ulkomailla asuneena olen todennut, että tärkeintä on ylipäätään se, että on ystäviä/kavereita, ei se minkä maalaisia he ovat.
Tiia/ReiseReise
9 maaliskuun, 2016 at 5:51 pmTässä oli hyviä vinkkejä, sillä olen juuri aloittanut mun noin kuuden kuukauden opiskelijavaihdon. Etenkin kohta Käytä rahaa elämyksiin pitää pitää mielessä, sillä jo nyt olen sortunut shoppailuun. Toisaalta esimerkiksi jonkinmoiset urheiluhousut tarvitsin, kun en jaksanut Suomesta raahata.
Muuten hyvää Suomen-aikaa, näkee asiat varmasti eri tavalla. 🙂
Liza in London
9 maaliskuun, 2016 at 6:06 pmHauska postaus 🙂 Vaihtoaika on tietysti tosi erilaista, mutta jäin silti miettimään, mitä vaihtaisin omasta Italian-vaihdostani. Hämmästyksekseni tajusin, etten juuri mitään – paitsi että lähtisin ehkä kuuden kuukauden sijaan vaihtoon koko vuodeksi. Tätä sun postausta lukiessa alkoi tehdä mieli kiertämään Ausseja – oliko noissa working visoissa joku ikäraja, vain alle 30 v. tai jotain? 🙂
Sandra
11 maaliskuun, 2016 at 9:47 amJuu, pitää olla alle 31. Käsittääkseni olet kuitenkin aika nuori vielä (ainakin ulkonäön perusteella, seuraan sua meinaan snäpissä). Olen tuota kuullut monelta, että kuuden kuukauden vaihto menee hujauksessa ihan pelkkään opetteluun ja totutteluun. Ainakin itselleni on vuosikin mennyt ihan huomaamatta! Nyt on kyllä jo ajatukset tosi paljon Suomessa!
Mirka/ Reason for a Season
9 maaliskuun, 2016 at 9:10 pmItse en ole ollut näin pitkää aikaa ulkomailla missään vaiheessa, mutta kovin järkevän kuuloisia pointteja. Olen varsin samaa mieltä siitä, että pitää kuunnella enemmän itseään kuin toisten suosituksia. Itse vietin aikaa viime vuonna Sydneyssä pari kuukautta, ja paikalliset matkatoimistotyypit koittivat saada väkisin lähtemään pois kaupungista :D. Ihan kuin sillä ei olisi mitään väliä, että tulin varta vasten asumaan Sydneyyn, ihan tietoisesti HALUSIN juuri sinne.. ja rakastin joka hetkeä. Joku toinen kerta on sitten aika reissata Ausseja ristiin rastiin, mutta se tapahtuu vasta silloin, kun itse niin haluan, eikä silloin, kun jonkun muun mielestä minun pitää tehdä niin :D. Ja siis, jos rahaa olisi, niin lähtisin vaikka heti :P. Mutta joo, hienoa, jos saat vielä toiseksi vuodeksi viisumin. Itselläni kuukausi sitten meni tsäänssit koskaan saada tuota WH-viisumia. Pitää siis keksiä toisenlainen suunnitelma, jos haluan sinne tulla pidemmäksi aikaa jossain vaiheessa.
Sandra
11 maaliskuun, 2016 at 9:45 amHyvä, että teit juuri niin kuin itsestä tuntui ja mahtavaa, jos rakastit joka hetkeä! Sydney on todellakin hieno paikka ja vähintäänkin turistiviisumilla pääset myöhemmin sitten reissailemaan enemmän maassa. Matkatoimistotyypit ja tour deskien väki on kuitenkin tekemässä töitään ja yrittämässä myydä sulle kaikkea pakettia, retkeä ja aktiviteettia, kun siitä se niiden leipä tulee. Jos ei huvita, niin ei kannata.
laurasitinerary
9 maaliskuun, 2016 at 10:17 pmHyviä vinkkejä tosiaan! Helppo aina todeta jälkeenpäin, kun osaisikin ottaa rennosti heti alusta ilman liian tiukkoja aikatauluttamisia.
Reissun aikana myös oppii itsestään uusia puolia ja omat mieltymyksetkin voi muuttua. Mut hei mieletöntä jos voit tehdä reissun uudelleen??
Sandra
11 maaliskuun, 2016 at 9:43 amTotta! Niinhän se on, että reissu itsessään jo muuttaa ihmistä eikä ihan täysin ole sama tyyppi kuin lähtiessään. Ehkä siitäkin syystä ne päätökset, mitä on kunakin hetkenä tehnyt, on ollut oikeita siihen elämäntilanteeseen, jossa silloin oli.
Juha-Petteri Kukkonen | Sirbizler.com
10 maaliskuun, 2016 at 8:28 pmMulla ei ole montaa asiaa elämässä, jota varsinaisesti katuisin. Working Holiday tosin on eli se jäi tekemättä. Asia tuli ”korjattua” viime syksynä, kun sain asua Sydneyssä pari kuukautta. Ei olisi haitannut, vaikka olisin tehnyt sen aikaisemmin 😉
Sandra
11 maaliskuun, 2016 at 9:40 amHieno juttu, että pääsit kuitenkin kokemaan Sydneyn muutenkin kuin ihan perus lomamatkalla. Ei kannatakaan katua turhaan liikaa, elämä on elämää 🙂
Sateenmuru
11 maaliskuun, 2016 at 8:51 pmHyviä vinkkejä! Olin teininä Irlannissa hotellitöissä ja myöhemmin välivuodeksi tarkoitettu ”working holiday” ravintola-alalla venyi neljän vuoden uraksi Michelin tähditetyssä hotellissa, joten suosittelen tätä kokemusta kyllä kaikille (suomalaisille). Hienoa tutustua uusin ihmisiin ja kulttuureihin ja muutenkin oppia elämänmenosta vähän laajemmalti. Paikallisten kavereiden kanssa kokee vieraita seutuja myös aivan eri tavalla. Jälkeenpäin ajateltuna itse olisin kenties tehnyt toisin sen, että olisin lähtenyt jonnekin kauemmas kuin Britteinsaarille!
Sandra
11 maaliskuun, 2016 at 10:11 pmNo ainakin englanti varmasti koheni Briteissä. Suosittelen itsekin tätä kokemusta kaikille ja saattaa olla, että mullakin käy noin, että löydän itseni maailmalta neljänkin vuoden päästä 😀
Erja/ Andalusian auringossa- ruokamatkablogi
12 maaliskuun, 2016 at 11:57 amhyviä pointteja. itse en tykkää hengailla suomalaisten kanssa missään (näköjään edes Suomessa…!). Listasi ensimmäiset kaksi kohtaa ovat tosin sellaisia, että niiden kanssa tulen taistelemaan itseni kanssa varmaan kok loppuelämän, sen verran hyvä neuvosi on (ja näin itsepäiselle surittajaluonteelle niitä ihan suurimpia haasteita)
Sandra
14 maaliskuun, 2016 at 12:48 pmSuorittajaluonne olen itsekin, vaikka koko ajan se on karisemassa pois. En itsekään välttämättä välitä olla ainakaan lähes pelkästään suomalaisten kanssa, vaikka pitkän tauon jälkeen on ihan virkistävää höpötellä tajunnanvirtaa suomeksi. Ulkomailla olemisen yksi parhaista jutuista on juuri se, että pääsee tutustumaan erilaisiin ja -maalaisiin ihmisiin.
Sari / Inspired by the sun
12 maaliskuun, 2016 at 2:10 pmIha huippujuttu! 🙂 Voin samaistua melkein jokaiseen ja ekat pointit saa multa kans high fivet. Liputan aina spontaaniuden puolesta ja sen takia en olekaan juuri ikinä varannut majoituksia jne. etukäteen – onneksi! Rakastan hitaasti matkustamista ja extempore- juttuja. Voipi olla, että mulla on ausseihin meno pian lähellä niin tästä oli todellakin hyötyä 🙂
Sandra
14 maaliskuun, 2016 at 12:45 pmIhan mahtavaa, jos suunnittelet Ausseihin menoa. Aika vaikuttavaa, ettet ole varannut ikinä majoituksia etukäteen. En itse suoraan sanottuna uskaltaisi olla varaamatta ainakin ensimmäiselle yölle majoitusta. 😀
Heidi / Maailman äärellä
12 maaliskuun, 2016 at 11:36 pmErityisesti nämä kolme ensimmäistä ”sääntöäsi” ovat hyviä muistutuksia mihin tahansa lomailuun. Tulin juuri Barbadokselta ja siellä kaikkialla hehkutettiin yhtä luolaa, että se on saaren tärkein nähtävyys, jonne ainakin pitäisi mennä. ”Miksi ihmeessä?” ”Miksi ihmeessä haluaisin aurinkoisella Karibialla mennä jonnekin luolaan kymmenien (satojen?) muiden turistien kanssa?” En mennyt, eikä harmita yhtään. Tehtiin ihan oma ohjelma piittaamatta matkaopppaiden suosituksista ja nähtiin aivan huikeita paikkoja. Ja suurimmaksi osaksi ilman aikatauluja. Ihan paras reissu!
Sandra
14 maaliskuun, 2016 at 12:44 pmKuulostaa ihan loistavalta! Juuri noin sitä pitääkin toimia, eikä välttämättä ängetä tuhannen muun turistin kanssa kuvaamaan juuri sitä yhtä kivikasaa/luolaa/merenrantaa tai mitä tahansa.
Sanna I Siveltimellä
13 maaliskuun, 2016 at 12:17 amNämä on varmasti hyviä ja kullan arvoisia vinkkejä kaikille working holidayta tekemään tuleville. Minustakin parasta pitkillä reissuilla on juuri se vapaus, joten liikaa ei kannata asioita aikatauluttaa. Varsinkin kun Ausseissakin on niin helppo reissata, että suunnitelmia on helppo muuttaa lennosta.
Sandra
14 maaliskuun, 2016 at 12:42 pmTätä yritän itsekin opetella koko ajan, etten tee liikaa suunnitelmia, vaan yritän antautua matkustamisen vapaudelle ja huolettomuudelle 🙂