Kertoo varmaan jotain oudosta luonteesta. Kuka nyt heittää kolikkoa yhtään mistään.
Aika Melbournessa on mennyt toisaalta matelevan hitaasti ja toisaalta nopeassa hujauksessa. Kun joku kysyy, kauanko olen kaupungissa ollut, olen vastannut jotain, että reilu kolme viikkoa. Joku aika sitten totesin, että olenhan majaillut täällä jo kaksi kuukautta. Mihin aika menee ja päivät kuluvat? Nyt kun reissaamisen jälkeen olisi ollut tilaisuus asettua kunnolla aloilleen, etsiä joku mukava päivätyö ja vuokrata kimppakämppä ja asua yhdessä maailman mielettömimmistä kaupungeista – vähintäänkin Australian mielettömimmässä kaupungissa – olen löytänyt itseni päivä toisensa jälkeen ameebamaisesta olotilasta jotenkin levottomana odottaen jotain. En ole oikein saanut iloa mistään, olen vajonut saamattomuuteen ja samalla piiskannut itseäni viitsimättömyydestäni ja välillä suurimpana saavutuksena on ollut raahautua ruokakauppaan (tai lähimpään alkoholia myyvään kauppaan, hups). Olen myös ollut jatkuvassa flunssakierteessä ja jälleen saanut jonkin pöpön jostain, mikä on vetänyt olon ennestään vieläkin vetelämmäksi. Onkohan tässä jo valitettu tarpeeksi?
Olen miettinyt pääni puhki, mitä tekisin seuraavaksi. Alkaisinko toden teolla etsiä töitä ja elämään järkevää elämää, mitä kaikki johonkin kaupunkiin asettuneet backpackerit tuntuvat tekevän? Vai antaisinko levottomalle mielelleni lääkettä ostamalla vain menolipun jonnekin? Pallottelin aikani kumpaakin vaihtoehtoa, kunnes sain ihan hyvän neuvon: ei kannata tuhlata aikaa loputtomaan miettimiseen. Joskus on ihan hyvä tehdä vain päätös, alkaa tekemään asioita ja katsoa, mitä siitä tulee. Itselläni on välillä huono taipumus käyttää liikaa miettimiseen, jolloin asioiden tekeminen ja liikkeelle laittamisen jää vähemmälle. Kun en osannut päättää, heitin sitten kolikkoa. Kruuna, niin jään Melbourneen ja alan elää järkevää elämää. Klaava, lähden vain jonnekin ilman suurempia suunnitelmia. Heittäydyn, jälleen kerran.
Kohtalo valitsi, että tämä tyttö on luotu tien päälle.
Sitä ennen ehdin tehdä kuitenkin itselleni Melbourne bucket listin kaikesta, mitä haluan kaupungissa vielä kokea. Ehdottomasti jaan sen teidänkin kanssanne:
- Osallistun Melbourne cupiin eli laukkakisaan, johon tälläydytään viimeisen päälle ja laitetaan päähän hassu hattu tai hiuskoriste
- Lähden Phillip Islandille katsomaan, kun pingviinit tulevat yöksi mereltä rantaan
- Maistelen viinejä Yarra Valleyssa
- Matkaan The Great Ocean roadin ja otan 12 apostolia- selfien
- Silitän koalaa
- Käyn Luna Parkissa St Kildassa
- Käyn drinksuilla Fizroyn boheemissa kaupunginosassa
- Käyn kuumailmapallolennolla
Yhden näistä olen kokenut jo! Siitä ensi kerralla.
4 Comments
Sofia
1 marraskuun, 2015 at 3:11 pmIhan mahtava elämänasenne Sandra! Huikeaa. Tästä täytyisi itsekin ottaa vähän mallia, eikä olla aina se jahkaaja ja asioiden loputon murehtija. Terveisiä syksyisestä Suomesta!
Sandra
2 marraskuun, 2015 at 11:33 pmKiitos Sofia! Olen välillä itsekin aikamoinen murehtija ja jahkailija, mutta joskus sitten saan jotain tehtyäkin :).
Teea / Curious Feet
2 marraskuun, 2015 at 11:41 amIhanan jännittävää! Oon samaa mieltä Sofian kanssa, hyvä asenne sulla elämään :). Vois itsekin heittää kolikkoa kun tässä pähkäilen, että mitäs sitä keväällä. Melbournekin on välillä kummitellut mielessäni, haha. Innolla täällä nyt seuraan sun seuraavaa siirtoa!
Sandra
2 marraskuun, 2015 at 11:34 pmKiitti Teea! Mikäs siinä. Heitä vaan ja katso, mitä tapahtuu! Aina voi muuttaa suunnitelmia, jos joku ei sitten tunnukaan omalta jutulta. :). Melbourne ei ole koskaan huono vaihtoehto!