Miten rakentaa omannäköinen työura?

Vaikka tämä blogi keskittyy pitkälti matkustamiseen, sivuan välillä muitakin elämääni koskettavia aiheita ja pohdintoja niiden ympärillä. Viime aikoina ajatukset ovat olleet paljon töihin liittyvissä teemoissa – olenhan jo kohta hitto vie 35-vuotias ja jo pidempään kaivannut uudenlaisia haasteita ja jonkinlaista järkeä töiden suhteen. Nyt useamman vuoden ajan olen sukkuloinut täyspäiväisten yliopisto-opintojen ja oman toiminimen kautta tekemieni eri hommien välissä, ja vaikka se on ollut vaihtelevaa, innostavaa ja kannattavaa (ei ole tarvinnut elää täysin opiskelijabudjetilla), on se samalla ollut hetkittäin aika uuvuttavaa. Ikinä ei ole oikein kunnollista vapaata iltaa, jolloin jokin tekemätön homma ei koputtelisi alitajunnassa.

Viimeisimmät viisi kuusi vuotta olen kerryttänyt takataskuuni unohtumattomia kokemuksia maailmalta. Olen kolunnut käytännössä koko Australian mantereen ja Maltan saaren ja viime aikoina viettänyt pitkiä aikoja Ruotsissa. Olen opiskellut, juhlinut, testannut kaikkea uutta, tavannut satoja uusia ihmisiä ja venyttänyt mukavuusalueeni rajoja. Vaikka en vaihtaisi näitä kokemuksia mihinkään, ovathan nämä valinnat tehneet CV:stäni aikamoista sillisalaattia. Tänä aikana olen esimerkiksi ollut hotellisiivoojana, myynyt suklaata, krikettiradioita, omega3-tabletteja ja lippuja legendaariseen, jo nyt kuopattuun Rodeo-yökerhoon, toiminut Content Managerina, esiintynyt prinsessapuvussa tapahtumissa, tehnyt sisällöntuotantoa eri yrityksille, ollut harjoittelijana radiossa ja kesätöissä kaupungin konsernihallinnon alaisuuteen kuuluvassa yksikössä ja niin edelleen. Monia näistä hommista olen tehnyt yhtäaikaisesti.

Kun sen tässä luettelee, niin onhan tuo aika hullua.

Samalla sitä eksyy joskus LinkedIniin tutkimaan vanhojen koulukavereiden hommia – ja kieltämättä tuolloin iskee pieni vertailukipuilu! En silti vaihtaisi mistään hinnasta sitä matkaa, jonka olen kulkenut siihen, että olen pikku hiljaa päässyt rakentamaan omannäköistä työuraa. Vaikka matka on ollut mutkia täynnä, koko ajan on menty oikeaan suuntaan.

Löydä punainen lanka

Vaikka oma työura olisi ollutkin aikamoista hullunmyllyä, siitä pystyy kuitenkin tunnistamaan jonkinlaisen punaisen langan. Olen liki kaikissa hommissa päässyt käyttämään joitakin vahvuuksiani, jotka omasta mielestäni ovat ihmisten kanssa toimiminen, kirjoittaminen tai laajemmin viestintä ja kansainvälisessä ympäristössä työskentely.

Ei ole maailmanloppu, jos CV:ssäsi ei näy nousujohteista uraa samalla toimialalla. Paitsi ehkä joidenkin vanhanaikaisten rekrytoijien mielestä. Ehkä olet tehnyt samantyylisiä tehtäviä hyvin erilaisissa yrityksissä. Ehkä olet edennyt horisontaalisesti eri osaamisalueelta toiseen. Tai ehkä pystyt tunnistamaan joitakin taitoja ja vahvuuksia, joita olet kerryttänyt eri tehtävissä. Kyllä se punainen lanka siellä on, jos vain osaa katsoa riittävän tarkasti. Työuran koherenssia voi rakentaa myös niiden taitojen kautta, joita olet päässyt ilmentämään eri tehtävissä.

Tunnista arvosi ja motivaatiotekijäsi

Esimerkiksi tällä Singaporen matkalla tein etänä töitä.

Viime vuosina itseäni on ohjannut paljon työpaikkojen valinnassa omat työhön liittyvät arvot ja motivaatiotekijät. Mikä omissa työtehtävissä saa innostumaan? Mikä tuntuu kaikista palkitsevammalta? Ainakin omalla kohdallani on viime vuosina ollut tärkeää työn joustavuus ja osittainen mahdollisuus tehdä hommia missä ja milloin vain oman aikataulun mukaan. Itselleni on tärkeää myös se, että pääsen oppimaan uutta ja että päivissä on riittävästi vaihtelua. Myös työkaverit ja ilmapiiri työpaikalla ovat todella tärkeitä tekijöitä. Mieti, että vietät noin kolmasosan aikuiselämästäsi töissä. Jos käytät noin 40 tuntia viikossa odottaen viikonloppuja ja lomia, onko siinä mitään järkeä? Omasta mielestäni mikään palkka ei ole sen arvoinen, että vietät sunnuntain vatsakivussa miettien tulevaa työviikkoa. Mieti siis, mikä on sinulle elämässä tärkeintä ja mikä saa sinut motivoitumaan. Niistä lähtökohdista voi lähteä etsimään sopivaa työpaikkaa.

Oman työn tuunaus

Aina ei tarvitse kiikuttaa irtisanomisilmoitusta työnantajalle, jos omat tehtävät tuntuvat puuduttavilta. Itselläni on hyviä kokemuksia siitä, että olen kertonut esimiehelle, millaisia töitä tykkäisin tehdä enemmän. Pomot eivät aina ole ajatustenlukijoita. Tässä tapauksessa sain jakaa työaikani uudelleen 50 % vanhoja töitä tehden ja 50 % niitä enemmän mielekkäitä töitä tehden. Tyytyväisyys kasvoi valtavasti. Taisin saada jonkin pienen palkankorotuksenkin samalla!

Sama periaate koskee mielestäni työaikojen ja -tapojen muokkausta. Monet pohdiskelevat pitkään, uskaltavatko ehdottaa lyhyempää työaikaa tai vaikka osittaista etätyötä. Kannattaa! Siinä ei menetä mitään, mutta työn mielekkyys voi kasvaa kohisten.

Varmista selusta

Vaikka liputan täysillä työn ilolle ja innostuksen tärkeydelle, olen silti realisti. Työ kuin työ on välillä puuduttavaa, arki on arkea kaikkialla. Joskus pitää tinkiä unelmahommista, koska pitää saada laskut maksettua. Eivät ne hotellisiivoojan hommat olleet Australiassa mitään suurinta herkkua, mutta niillä maksoin ruoat, vuokran ja kaikki huikeat matkat ja retket. Eri homma oli aika monella reppureissaajalla, jotka tulivat Ausseihin tavoitteena löytää koulutustaan vastaavaa siistiä toimistotyötä. Parissa kuukaudessa säästöt olivat huvenneet, töitä ei löytynyt ja tuloksena oli kotiinpaluu katkerana ja australialaisten syyttäminen rasismista, kun he palkkasivat mieluummin paikallisia. Joskus pitää tinkiä ja joskus pitää tyytyä. Kulman takana voi odottaa jotain parempaa.

En suosittelisi esimerkiksi yrittäjäksi hyppäämistä ilman säästöjä tai varmoja asiakkaita. Muutenkin kannatan aina tietyn taloudellisen takapuskurin kerryttämistä. Se antaa suurimman ja ehkä yhden tärkeimmistä vapauksista elämässä. Mahdollisuuden sanoa ”ei”. Mahdollisuuden lähteä pois ja haistattaa pitkät esimerkiksi toksiselle työyhteisölle.

Ole ylpeä omista kokemuksistasi

Välillä olen kohdannut työhaastatteluissa ihmisiä, jotka katsovat asioita niin inside the box, etteivät pääse yli yhtään poikkeavammasta työkokemuksesta. Olen kuullut, että kolme vuotta (töissä) ulkomailla on ”aukko CV:ssä”. Olen ollut haastatteluissa, joissa etsitään tismalleen samoja hommia tehnyttä ihmistä. Eräässä haastattelussa työnantaja oli jopa sitä mieltä, että hakijan pitää olla käyttänyt uusimpia Microsoft Windowsin Office -ohjelmia, kun ne ”ovat niin hankalia verrattuna aiempaan versioon”. Ei siis kelvannut, että edellisessä paikassa oli ollut Macbookin vastaavat ohjelmat. Erityisesti valitettavasti Suomessa tuntuu joskus siltä, että työnhaussa painotetaan juuri tismalleen mätsäävää aiempaa työtä ja siihen sopivaa koulutusta. Kun taas omasta mielestäni esimerkiksi korkeakoulututkinto alalta kuin alalta on aika hyvä indikaattori jonkinlaisesta oppimiskyvystä. Tietenkin tiettyä erityisosaamista vaativat alat ovat erikseen.

Joten mitä siitä, että oma työkokemukseni on aikamoista sillisalaattia. Olen tehnyt paljon, olen kokeillut erilaisia hommia ja aina yrittänyt tehdä jotakuinkin parhaani. Tunnen paljon ihmisiä monelta eri alalta, ja viimeisimpinä vuosina kaikki hommat olen saanut verkostojen kautta. Kannattaa olla ylpeä omasta osaamisesta, eikä kauheasti uhrata aivosolukkoa sille, mitä mieltä muut ovat.