Huh huh, mitkä päivät tässä on takana! Kolmena kuluneena päivänä olen kokenut niin paljon, etten oikein tiedä, mistä aloittaisin. Olen tällä hetkellä Adelaidessa, kello on kymmenen illalla ja huomenna on kuudelta aamulla herätys seuraavalle retkelle, joten yritän pitää tämän hehkutuksen kohtuullisen lyhyenä ja kertoa vain ensimmäisestä päivästä Great Ocean Roadilla. Annan kuvien puhua mahdollisimman paljon puolestaan, sillä olen itse suoraan sanottuna aivan poikki.
Osallistuin Groovy Grape Toursin Great Ocean Road and Grampians -retkelle, joka starttasi pari päivää sitten aikaisin aamulla Melbournesta. Sää oli kaksi ensimmäistä päivää erittäin epävakainen, mutta onneksi pahimmilta kastumisilta säästyttiin ja kuvissahan aurinko komeilee hienosti koko ajan. Matkan ensimmäinen pysähdys oli Torquayn pienessä kaupungissa, jota kutsutaan Australian surffipääkaupungiksi. Kaupungista on lähtöisin myös muun muassa kuuluisa surffimerkki Rip Curl, joka sai alkunsa muistaakseni 60-luvulla, kun muutama innokas surffari tuskaili Victorian hyytävän kylmiä surffivesiä ja alkoi valmistaa autotallissaan surffausvaatteita. Tämä on paikka surffauksesta kiinnostuneille ja sitä harrastaville. Erityisen upea on Bell’s Beachin ranta, jossa pääsee testaamaan aika huimia aaltoja. Vähän matkan päässä sijaitsi myös kuvissa näkyvä majakka, joka on kuuluisa jostain australialaisesta vanhasta lastenohjelmasta.
Great Ocean Road on aikoinaan rakennettu, koska ensimmäisestä maailmansodasta palaaville sotilaille piti järjestää jotain työtä. Kyseessä on maailman suurin sotamuistomerkki ja yksi maailman hienoimpia näköalareittejä, jonka varrelle mahtuu huikaisevia rannikkomaisemia, mäkisiä kukkuloita, joilla lampaat ja lehmät nauttivat elämästä, sademetsiä ja idyllisiä pikkukaupunkeja. Jos minulta kysytään, mikä on ehdoton juttu, mitä tehdä Victorian osavaltiossa Australiassa, se on tämä. Matkan aikana saa olla koko ajan haukkomassa henkeään, kun mutkan takaa paljastuu toinen toistaan hienompia näkymiä. Rannikolta kannattaa ehdottomasti poiketa vähän sisämaahankin. Me teimme retkellä pienen kierroksen Otwayn sademetsässä, joka on yksi Australian vanhimpia sademetsiä.
Great Ocean Roadin kuuluisin nähtävyys on 12 apostoliksi nimitetyt merestä kohoavat kivipaasit. Itse olimme 12 apostolin luona juuri auringonlaskun aikaan ja onnistuin ikuistamaan aika hienoja kuvia taivaan väreistä. En tiedä, välittyykö kuvista täysin, millainen ilma paikalla oli. Tuuli oli niin kova, että suuta ei voinut avata, sillä muuten näin kauniisti sanottuna kuola olisi lentänyt tuulen mukana muita ihmisiä päin. Satoi sekä vettä että rakeita ja oli niin tuskaisen kylmä, että hyvä, että sain kohmeisilla sormillani käsiteltyä kameraa. Kaikesta huolimatta olisinko ollut mieluummin missään muualla? En todellakaan.
Monta kertaa näiden päivien aikana on ollut pakko kuvaannollisesti nipistää itseään ja ihmetellä, onko nämä toinen toistaan hienommat kokemukset ja upeammat nähtävyydet oikeasti mun elämää. Tiedättekö sen olotilan, kun onnellisuuden tunne on niin pakahduttava, että tekisi mieli vain huutaa se kaikki ulos? Tiedättekö sen sanoin kuvaamattoman fiiliksen, kun kuulet: ”Kiitollinen, siunattu, onnellinen. Mitä ikinä osasinkaan toivoa, mä sain sen” ja ajattelet, että tuo kertoo minusta? Tai kun mieleesi nousee ajatus: ”Jos tää olis jonkun muun elämää, niin voi vitsi, miten mä kadehtisin sitä”. Tällä matkalla mulla on ollut sellainen fiilis.
En halua liikaakaan hehkuttaa, mutta olen toisaalta kertonut myös niistä negatiivisista fiiliksistä, joita olen ehtinyt reilun viikon Australiassa olon aikana kokea. Mutta nyt, nämä maisemat nähtyäni, näiden kokemusten jälkeen, en voi olla kuin sanomatta:
Mä rakastan mun elämää.
12 Comments
Nomadi
6 lokakuun, 2016 at 4:04 pmHeh, noilla seuduilla taitaa olla aina aika tuulista – meidankin kuvissa aina hiukset lentelee ympariinsa 🙂 Mutta aivan kasittamattoman hienoa seutua se on. Ja miten mahtavaa, etta sulla on noin hyva fiilis elamastasi – onnittelen!
Sandra
6 lokakuun, 2016 at 11:04 pmKiitti! Tuo tuulen määrä oli jotain ihan käsittämätöntä. Myös opas sanoi, ettei ole elämässään kokenut moista. Onneksi on tätä elopainoa sen verran, ettei lähtenyt lentoon 😀
Taina
6 lokakuun, 2016 at 5:17 pmAikas upeeta! Hyvää matkaa ja elämää edelleenkin!
Sandra
6 lokakuun, 2016 at 11:03 pmKiitos! :). Yritetään nauttia tästä ajasta. Kiitos kommentistasi 🙂
Marimente
6 lokakuun, 2016 at 6:35 pmIhan mahtavia maisemia ja fiiliksiä! Nauti! 🙂
Sandra
6 lokakuun, 2016 at 11:02 pmKiitos, näin teen!
Jonna / Lempipaikkojani
6 lokakuun, 2016 at 10:21 pmIhanaa miten positiivinen ja hyvä fiilis sun tekstistä huokuu. Ja upeita kuvia. vähän tulin tänne kurkkiman myös, että josko olisit ehtinyt jo Adelaidesta jotain kirjotella. Ei sillä, että mitenkään utelias olisin kaupungin suhteen ;D
Sandra
6 lokakuun, 2016 at 11:02 pmMä tajusin, etten ehdi juurikaan tutkia kaupunkia, kun tänään viinikierros ja huomenna lähtö :(. Mutta ensivaikutelma hyvä. Tosi siistiä, ystävällisiä ihmisiä, iso Chinatown ja ei ollenkaan samanlaista kuhinaa kuin Melbournessa. Vaikuttaa kohtuu vauraalta kaupungilta, mulle tulee vähän eurooppaviboja täällä.
miija
7 lokakuun, 2016 at 9:49 amAivan mielettömän näköinen paikka kyllä! Ja kyllä sen sun innon on snapchatistakin kyllä huomannut. 🙂 Naureskelin sille sun bussissa yksin bailaukselle, aivan mahtavaa, you go girl! 🙂 Nauti!
Sandra
7 lokakuun, 2016 at 10:22 pmKiitos! Ihana kommentti 🙂
annanodelays
10 lokakuun, 2016 at 5:01 amNyt ensimmäistä kertaa viiden kuukauden jälkeen iski pieni matkaväsymys Australiassa reissailuun, joten tämä postaus oli kyllä just täydellinen tähän tilaan! Itsekin muistan varsinkin pohjois-Queenslandissä sademetsässä asuessani tai suurella valliriutalla snorklatessani miettineeni monta kertaa, että mitä ihmettä minä täällä teen, kenen elämää tämä oikein on? 🙂
Sandra
15 lokakuun, 2016 at 3:09 amVaikka miten hienoa on reissata, niin matkaväsymys iskee pakostakin jossain vaiheessa. Silloin kannattaa musta nollata kunnolla ja makoilla sängyn pohjalla, niin jossain välissä alkaa taas reissaaminen maittaa.