Ensinnäkin iso kiitos teille kaikille, jotka olette ottaneet osaa edellisessä kirjoituksessa kertomaani menetykseen. Ikävä on edelleen kova, mutta työt ja muu arki pitävät ajatukset poissa negatiivisista ajatuksista. Nautin pienistä asioista päivässä: kauniista pianomusiikista aamulla, auringonsäteistä, ulkona istumisesta lämpiminä iltoina. Kyllä tämä tästä!
Vaikka ulkona on vihdoinkin kaunista ja lämmintä, palaan hetkeksi Kreikan auringon alle ja viime toukokuuhun. Olin viikon matkalla Pargassa, ja vaikka kaupunki oli todella viehättävä ja idyllinen, menevämmälle matkaajalle saattaa käydä aika pienessä kylässä hieman pitkäksi. Halusin myös kokea matkallani muutakin kuin rannan ja sataman ravintolat. Päätinkin siis Albanian lisäksi ottaa vielä yhden matkanjärjestäjien organisoiman retken. Valitsin matkan aikalailla spontaanisti ja arvoin pitkään Korfun kaupunkiin tutustumisen ja Antiikin Kreikan myyteistä kertovan retken välillä. Myytit veivät tällä kertaa voiton, sillä Korfun pitkä laivamatka ei oikein innostanut. Tässä postauksessa kerron kahdesta mielenkiintoisesta nähtävyydestä Pargan lähistöllä – Nekromanteionin luostarista sekä Acheron-joesta. Teen vielä toisen postauksen, jossa kerron nähtävyyksistä aivan Pargan keskustassa ja sen tuntumassa.
Nekromanteion
Ensimmäinen kohteemme vei meidät kuoleman oraakkelin luokse Nekromanteioniin. Kreikkalaiset olivat jo antiikin aikana ymmärtäneet, että ihmisillä on sekä tarve tietää oma tulevaisuutensa että saada yhteys kuolleisiin sukulaisiin. Kuten kaikessa markkinataloudessa, kysyntä synnyttää tarjontaa. Eläviä varten oli elävien oraakkeli, ja kuolleita varten oli kuoleman oraakkeli, joka asui Nekromanteionissa – paikassa, jossa uskottiin sijaitsevan myös portti Haadeksen, kuoleman jumalan, valtakuntaan.
Jotta kuoleman oraakkelin luokse pääsi, kulkijan oli jäätävä asumaan kuukauden ajaksi temppelin huoneisiin. Tuona aikana vierailijalle syötettiin ainoastaan huumaavia lehtiä, tulppaaneja ja juotettiin viiniä. Kuukauden jälkeen vierailijan oli vielä selvitettävä tiensä yksisuuntaisen labyrintin läpi oraakkelin luo. Yllä olevassa kuvassa on pienoismalli labyrintista, eikä se ensi katsomalta vaikuta kovin vaikealta. Eri osien välillä oli kuitenkin ovia, ja kun kulkija kulki yhdestä ovesta, toinen ovi hänen takaansa suljettiin. Lisäksi voitte kuvitella, miten viinipöhnässä vierailija on ollut kuukauden omalaatuisen dieetin jälkeen. Kaikkien koettelemusten jälkeen vierailija on päässyt esittämään kysymyksensä orakkelille, jolle täytyi tietenkin tuoda myös lahjuksia palveluksista.
Kapeita portaita pitkin pääsi myös laskeutumaan alas paikkaan, josta uskottiin sijaitsevan portti Haadeksen valtakuntaan. Olisin mielelläni vieraillut tuonpuoleisessa, mutta sisäänkäynti oli muurattu umpeen, kuten kuvasta näkyy. Mytologian mukaan porttia vartioi Kerberos-koira, jonka tehtävänä oli päästää ainoastaan kuolleet sisään ja myös pitää heidät ikuisesti sisällä tuonelassa. Itse en siis päässyt pidemmälle.
Acheron-joki
Retkemme seuraava kohde oli Acheron-joki, joka tunnetaan mytologiassa Styx-virtana. Taruston mukaan joki virtasi suoraan kuoleman valtakuntaan ja Kharon-lautturi kuljetti virtaa pitkin kuolleita manalaan. Ruumiin kielen alle piti laittaa kolikko, joka toimi maksuna lautturille. Virta on myös juuri se sama, johon Achilleen äiti kastoi poikansa pitäen kiinni tämän kantapäästä. Joen veden uskottiin tekevän siihen upottautuvan kuolemattomaksi, jolloin Achilleelle jäi ainoastaan yksi kuolevainen kohta ruumiistaan. Kuin kohtalon ivasta Achilles sai nuolen iskun suoraan haavoittuvaiseen kantapäähänsä Troijan sodan tiimellyksessä ja kuoli siihen paikkaan.
Joessa pääsee myös nykyään kahlaamaan ja uimaan. Vesi on hyytävän kylmää ja virtaus suhteellisen voimakas, joten varovainen kannattaa olla. Suosittelen ottamaan uintikengät mukaan (tai miksi niitä kumikenkiä nyt kutsutaan?), sillä joen pohjassa on runsaasti teräviä kiviä. Näitä kenkiä toki myydään myös joen varrella. Itse kahlasin jonkin matkaa, mutta vesi oli niin hyytävää, että tämän vilukissan oli nopeasti pakko palata takaisin rantaan. No, kantapää pitäisi ainakin olla turvassa nyt ;).
Joessa pystyi harrastamaan maksusta myös erilaisia lisäaktiviteetteja. Oli mahdollista vuokrata kumivene tai kanootti, ostaa hevosratsastus joella (jättäisin tämän väliin, sillä mielestäni hevotset ja ponit vaikuttivat apaattisilta ja jotenkin apeilta) tai mennä vaijerin avulla joen toiselle puolelle, kuten ylläolevassa kuvassa oleva poika tekee. Itse tyydyin pieneen kahlaamiseen joessa, upeiden maisemien ihailuun ja joen varrella olevassa tavernassa istumiseen ja lounaan nauttimiseen.
Kaiken kaikkiaan retkipäivä oli leppoisa ja rento. Oli mielenkiintoista nähdä paikkoja, jotka ovat tuttuja koulun historian tunneilta sekä antiikin Kreikan taruista. Jälkeenpäin ajatellen en kuitenkaan ottaisi retkea matkanjärjestäjän kautta, sillä pienellä etukäteistutustumisella riittävän tiedon kohteista kaivaa vaivattomasti netistä. Oppaat eivät myöskään saaneet virallisesti opastaa kohteissa, joten saimme kierrellä itsenäisesti nähtävyyksissä. Itse ottaisin seuraavalla kerralla vuokra-auton tai skootterin ja suuntaisin Acheron-joelle ja Nekromanteionille omatoimisesti. Tutustumisen arvoisia paikkoja ja riittävän pienen välimatkan päässä Pargan keskustasta.
No Comments