Päätöksiä ja valintoja maaseudun rauhassa

Heinäkuun eka. Kirjoitan tätä postausta lapsuudenkotini terassilla. Vieressä höyryää kupillinen kahvia ja pöydällä odottaa kippo lakritsijäätelöä. Ampiaiset pörräävät kukkapenkin ympärillä, jossain kaukaa kilkattavat lehmien kellot. Välillä kuuluu satunnainen koiran haukunta tai kukon kiekaus. Aurinko lämmittää juuri sopivasti, mutta viileähkö tuuli varmistaa, ettei ole ollenkaan liian polttavaa. Kuluneet päivät säät ovat viimeinkin hellineet Suomea ja olen siirtynyt käytännössä syömään, bloggaamaan, urheilemaan, meikkaamaan, lukemaan ja katsomaan elokuvia lähestulkoon pelkästään ulkotiloihin.

Viime päivinä olen nauttinut myös aikamoisesta hemmottelusta, kun sain pitkäaikaisimman lapsuudenystäväni seurakseni tänne maalle. Istuimme tuntikausia ulkona auringossa viinilasillisten kanssa, grillasimme, teimme yhdessä ruokaa, laitoimme takkaan tulet ja muistelimme kaikkia niitä lapsuuden leikkejä ja teini-iän hullutuksia, joita olimme täällä tehneet.  Olemme olleet ystäviä 3-vuotiaista asti, joten materiaalia muisteloihin riittäisi useammallekin kerralle. Kävimme myös muun muassa lenkillä, Oriveden pikkukylässä ”sivistyksen” parissa kahvilla ja luimme hömppälehtiä. Parin päivän jälkeen olo on ollut kuin uudestisyntyneellä.

Kerroin eilen, että valtavaksi yllätyksekseni sain tietää päässeeni opiskelemaan Tampereen yliopistoon journalistiikan ja viestinnän tutkinto-ohjelmaan. Juhlatunnelmaa varjosti kuitenkin hieman epävarmuus, sillä olin muutama viikko sitten ottanut vastaan työpaikan Maltalla ja minun oli tarkoitus lähteä sinne reilun kahden viikon päästä. En halunnut olla ottamatta vastaan opiskelupaikkaa, mutta en olisi halunnut myöskään tehdä ohareita tulevalle työpaikalleni ja kieltäytyä potentiaalisesta seikkailusta. Olin tilanteessa, jossa oli vain mielenkiintoisia vaihtoehtoja, ja niiden väliltä tuntui mahdottoman vaikealta valita.

Kiitos kaikkien ihanien kommenttien ja vinkkien, tein ratkaisun, jonka kanssa tuntuu kevyeltä elää. Otin vastaan opiskelupaikan, maksoin lukuvuosimaksun ja ilmoittauduin läsnäolevaksi lukuvuodella 2017 – 2018. En tiedä muista korkeakouluista, mutta Tampereen yliopistossa ei saa olla poissaoleva ensimmäisenä vuotena, ellei syynä ole lapsen kanssa kotona oleminen, armeija tai siviilipalvelus tai jokin sairaus tai vamma, joka estää opiskelut. Onneksi kuitenkin akateeminen vapaus antaa myös vapauden olla suorittamatta yhtään mitään koko vuotena, vaikka olisikin virallisesti läsnäoleva. Päätin siis sekä lähteä Maltalle että ottaa opiskelupaikan vastaan. Kun voi sekä syödä että säilyttää kakun, kannattaa niin tehdä.

Olen lisäksi KTM-tutkintoni osana käynyt journalistiikan perusopinnot sivuaineena, joten jos mahdollista, yritän saada nämä kurssit hyväksiluettua uuteen tutkintooni. Toivottavasti tämä onnistuu, sillä tuntuisi naurettavalta istua toistamiseen samoilla luennoilla ja tenttiä samat kirjat. Yritän lisäksi saada kieliopintojani hyväksiluettua, mutta katsotaan, miten nihkeä Tampereen yliopisto on niiden suhteen. Mahdollisuuksien mukaan voin yrittää myös suorittaa muutamia verkkokursseja, sillä jokainen opintopiste vie minua kuitenkin urakassani eteenpäin. Olen varmaan ainoa, joka jo heinäkuussa tutkailee yliopiston opinto-ohjelmia ja tekee itselleen henkilökohtaista opintosuunnitelmaa! Tiedän, olen aina ollut vähän outo.

Fiilis on nyt tosi hyvä ja levollinen. Menen innoissani Maltalle kokeilemaan uutta maata, uusia työhaasteita ja kerryttämään kokemuksia. Samalla tiedän, että minulla on opiskelupaikka täällä Suomessa ja mahdollisuus kehittää viestinnän osaamistani. Nyt on helppoa hymyillä kilpaa auringon kanssa. Elämä on mukavaa, virkistävää ja jännittävää. Tulevaisuus näyttää hirveän valoisalta ja jokaisen nurkan takaa tuntuu putkahtelevan mahdollisuuksia.

Miten tää voikaan olla niin kivaa!