Menu
Australia / Suomi

Paluu Suomeen Australian jälkeen

Istun lentokoneessa takanani noin 30 tuntia yhtäjaksoista matkustamista. Sisäinen kelloni on täysin sekaisin, ja omasta mielestäni istuin vielä saman päivän aamuna Melbournessa Queen Victoria Marketilla juomassa viimeistä flat whiteani. Tässä kahvia intohimoisesti rakastavassa kaupungissa sanat viimeinen flat white tuntuvat vieläkin riipaisevimmilta – se symboloi jotakin samankaltaista kuin viimeinen ateria kuolemaantuomitulle. Niin pahalta minusta ei sentään tunnu, vaikka haikeus ja ikävä asuvatkin kaikkialla.

Yritän imeä itseeni kaiken, jotta voin viedät muistot mukanani tästä viimeisestä hetkestä. Tunnen kahvin pehmeän vaahdon suupielissäni, haistan paahdettujen papujen tuoksun, kuulen raitiovaunun kilkahduksen ja näen ympärilläni ihmiset, jotka ovat tulleet uuteen markkina-aamuun. Tarjoilijat häärivät pöytien ympärillä, asiakkaat pohtivat, haluavatko he paahtoleipänsä uppomunalla, munakokkelilla vai paistetuilla munilla (sunny side up, tietenkin) ja lukuisat ohikulkijat puikkelehtivat pöytien lomitse matkallaan markkinaostoksille. Kaikki hälinä ja äänet yhdistyvät mukavaksi harmoniseksi kokonaisuudeksi, jota on rauhoittava seurata ulkopuolisena eläen samalla kaiken ytimessä. Ilmakin vaihtelee sopivasti lämmittävän auringonpaisteen ja sateisen viiman välillä. Olen iloinen, että voin olla osa tätä äärimmäisen melbournelaista hetkeä vielä yhden viimeisen kerran.

Itse olen kuitenkin jo tuhansien kilometrien päässä ja päiväkin on jo ehtinyt vaihtua toiseksi. Todellisuudessa Australiassa eletään jo seuraavan päivän iltaa, mutta minun ympärilläni aurinko on vasta noussut. Katson alas lentokoneen ikkunasta kaikkialle levittäytyvää vettä ja lukuisia saaria, jotka ovat kuin läikkiä veden keskellä. Näen kuusimetsät, näen koivut, jotka eivät ole vielä lehdessä, näen ruskeat pellot ja rintamamiestalot. Tiedän, että tämä on maa, josta olen kotoisin, mutta kaiken kokemani jälkeen se tuntuu vieraalta ja tutulta yhtä aikaa.

Silti tänne olen nyt palannut. On aika kääntää uusi sivu elämässä.

4 Comments

  • Anna | Muuttolintu.com
    5 toukokuun, 2017 at 7:19 am

    Ihanasti kirjotettu <3 Ei ne varmaan hyvästit Australialle ollut eli etköhän vielä joskus tulevaisuudessa ole taas täällä marketilla flat whitea siemailemassa 🙂

    Reply
    • Sandra
      5 toukokuun, 2017 at 12:04 pm

      No ei varmasti. Vaikka tää tyttö voidaan viedä pois Australiasta, ei Australiaa voida viedä pois musta

      Reply
  • Laura
    5 toukokuun, 2017 at 11:22 am

    Tsemppiä taas Suomeen sopeutumiseen! 🙂 Ja kyllä se Melbourne siellä odottelee, aina pääsee takaisin 🙂

    Reply
    • Sandra
      5 toukokuun, 2017 at 12:03 pm

      Kiitos! Täällä koetaan jetlagia ja identiteettikriisiä, että mitä seuraavaksi 😀

      Reply

Leave a Reply