Matkat Venäjä

Pietarin kummallisin nähtävyys – pesukarhukahvila jätti ristiriitaiset fiilikset

toukokuu 3, 2020

Venäjä on kummallinen, outo, ristiriitainen ja mielipiteitä herättävä. Sitä kaikkea oli myös Pietarissa sijaitseva pesukarhukahvila, jossa pääsi rapsuttelemaan ja kantamaan sylissä tavallisesti villeinä tuholaisina pidettyjä pesukarhuja. Olin Pietarissa helmikuussa journalistiikan opiskelijoiden kanssa, ja joku löysi netistä tämän erikoisen nähtävyyden. Kahvila, jossa on pesukarhuja! Sen enempää asiaa ajattelematta laitoimme sähköpostia Enotovil-nimiseen paikkaan, ja saimme sovittua tunnin vierailun parin päivän päähän.

Ja spoiler alert: Vaikka nimessä on kahvila, ei täältä saa kahvia ja leivoksia.

Ja sitten koitti pesukarhupäivä

Päivä koitti, ja reilu kymmenen hengen joukko löysi tiensä oikeaan rakennukseen. Alussa kävimme läpi tarkat säännöt ja ohjeistukset pesukarhuista ja allekirjoitimme venäjänkielisen paperin, jossa ilmeisesti lupauduimme noudattamaan sääntöjä ja ymmärtävämme, että pesukarhu saattaisi esimerkiksi rikkoa takataskussa olevan puhelimen ja repiä hiuksista. Maksamisen kanssa oli perusvenäläiseen tapaan ongelmia, sillä meiltä yritettiin laskuttaa muistaakseni 200 ruplaa enemmän per henki kuin mitä olimme sähköpostissa sopineet. Asia kuitenkin järjestyi, kun oikea sähköposti löytyi. Koska samaa oli yritetty myös hostellissa, en usko, että tämä oli vain sattumaa. Olkaa siis tarkkoja rahoistanne siellä Venäjällä.

Tämän jälkeen pääsimme tilaan, joka näytti kuin pienten lasten leikkihuoneelta. Huoneessa oli isot ikkunat, värikkäät seinät, kiipeilypuu, vesiallas ja leluja ja muita virikkeitä. Nopeasti sekaan laskettiin pesukarhut, ja riemu repesi jopa näin aikuisista koostuvassa joukossa. Pesukarhut olivat yllättävän vikkeliä kiipeilijöitä ja isoja ja pulleita! Ne olivat selvästi tottuneita ihmisiin, eivätkä arastelleet erityisesti ohjaajia, jotka yrittivät saada niitä ottamaan myös meihin kontaktia. Erityisen villiksi meno yltyi, kun toinen ohjaajista toi keitettyjä täplärapuja, joka oli ilmeisen suurta herkkua pesukarhujen mielestä. Rapu hävisi parempiin suihin nopeammin kuin ruotsalaisten kräftskivassa.

Alussa tunnelma oli ihastunut, eläimet olivat söpöjä ja näyttivät hyvinvoivilta. Noin puolen tunnin jälkeen alkoi kuitenkin mietityttää koko paikan eettisyys. Pesukarhut olivat ohjaajien mukaan hylättyjä lemmikkejä ja mainoksissa käytettyjä pesukarhuja, joita ei voisi päästää luontoon. Silti nopeasti tuntui siltä, että jatkuva pällistelevien ja haliterapiaa hakevien ihmisjoukkojen seura tuntuu villeistä eläimistä ehkä ahdistavalta. Koko käynnistä jäi hieman ristiriitaiset fiilikset, enkä varsinaisesti kannusta muita käymään paikassa, vaikka mielestäni pesukarhut olivat ihan hyvässä hoidossa. Yritin myös googlettaa, löytyisikö paikasta mitään negatiivista sanottavaa, mutta englanniksi ei ainakaan löytynyt mitään. Jälkeenpäin ajatellen olin aika epävarma, kannattiko pesukarhukahvilassa vierailla vai ei. Tuinko tällä epäeettistä bisnestä vai autoin rahoittamaan mainosmaailmasta poistettujen pesukarhujen eläkepäivät? En ajatellut ensin kirjoittaa käynnistäni ollenkaan, mutta ehkä omalla kertomuksellani voin muistuttaa, että kannattaa miettiä aina kaksi kertaa, jos lähtee ulkomailla mihinkään eläimiä sisältävään aktiviteettiin. Tai ehkä jättää varmuuden vuoksi kokonaan menemättä.

Mitä mieltä itse olet? Onko tällaiset paikat ihan ok, vai olisiko pitänyt jättää väliin? 

  • Reply
    Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
    toukokuu 3, 2020 at 5:48 pm

    En ole asiaan perehtynyt, mutta tekisi mieleni sanoa, että ei ole ok. Pelkään myös, että moni vierailija käyttäytyy varsin epäasiallisesti ja aiheuttaa noille pesukarhuille vielä ylimääräsitäkin stressiä ottamalla niitä syliin tms. Enkä muutenkaan usko, että pesukarhuilla on kovin hyvä olla tuollaisessa paikassa. Voisin muuten arvata, että siinä allekirjoitetussa lapussa oli mainittuna muutakin kuin hiuksista repiminen ja puhelimen rikkominen, nimittäin se, että pesukarhut voivat varmasti purra ja siinä saattaa tulla ikävää jälkeä.

    Oliko paikassa muuten ikärajaa?

    • Reply
      Sandra
      toukokuu 3, 2020 at 5:57 pm

      En muista, että olisi ollut ikärajaa, mutta ei varmasti kannata ihan pieniä lapsia päästää juurikin tuon puremisen vuoksi. Nuo pesukarhut kiipesi ohjaajien syliin itse, mutta luulen, että tuskin kovin mielellään tule tuntemattomien kanssa kosketuksiin. Näin vähän itsekin pelkään, että olisi pitänyt jättää tuo välistä 🙁

  • Reply
    Teija / Lähdetään Taas
    toukokuu 4, 2020 at 8:19 am

    Minulle tuli myös sama fiilis, että ei ehkä ole ihan ok, kun kuitenkin ovat villieläimiä. Tampereen pupukahvilaan olen halunnut jo pitkään, ja toivottavasti edes Suomi avautuisi mahdollisimman pian ja pääsisimme tyttäreni kanssa rapsuttelemaan pupuja.

    Noista huijaamisyrityksistäkin jää muuten aina tosi inhottava fiilis. Vaikkei tulisikaan huijatuksi tai vaikka menettäisi vain euron tai pari. Jättävät kuitenkin tylsän maun koko paikkaa kohtaan.

    • Reply
      Sandra
      toukokuu 10, 2020 at 8:38 am

      Niin jää! Samoin hostellissa yritettiin laskuttaa eri hintaa sekä pyydettiin 5000 ruplan käteispantti, jota ei meinattu palauttaa (ensin ei uskottu, että panttia on pyydetty, sitten annettiin 500 ruplaa ja sitten lopuksi vasta oikea summa).

      Nyt jälkeenpäin tuli todella opiksi, että ei kannata mennä mihinkään, missä on villieläimiä.

      Toivottavasti pääsette Tampereen vierailulle pian 🙂

  • Reply
    Johanna V.
    toukokuu 5, 2020 at 12:43 pm

    Eläin”kahvilat” kyllä herättävät ristiriitaisia tuntemuksia, vaikka toki idea on suloinen ja eläimet usein näennäisesti hyvinvoivia, ei koskaan voi tietää koko totuutta. Olen vieraillut Kaliforniassa koirakahvilassa, jonka koirat oli pelastettu tarhoilta ja eräät adoptiota odottavat haukut tapasivat muutaman kerran päivässä innokkaita rapsuttelijoita vapaaehtoisten valvonnassa. Tämä tuntui/tuntuu edelleen ihan hyväksyttävältä ja koirien hyvinvoinnista ja riittävästä levosta huolehdittiin selkeästi hyvin sekä tuotoilla kustannettiin koirien ylläpito ja terveydenhuolto, joka tuskin onnistuisi ilman tätä “kahvila”toimintaa. Ukrainassa taas oli eräässä kahvilassa kissoja, jotka hädissään sinkoilivat pois perässä rynnivien pikkulasten ulottuvilta ja harmitti, ettei niillä ollut mitään paikkaa mihin päästä piiloutumaan, vaan ne luultavasti joutuivat olemaan kahvilassa koko aukioloajan ilman todellista lepopaikkaa.

    • Reply
      Sandra
      toukokuu 10, 2020 at 8:36 am

      Kiitos kommentista. Selkeästi nämä kahvilat voidaan hoitaa hyvin ja vähemmän hyvin, ja erityisen tärkeä on eläimille päästä pois lepoon ja piiloon. Sosiaalisen ahdistumisen huomaa jo ihan omasta koirastakin, joka väsyy aika nopeasti pikkulasten huomion kohteena.

      Tampereen pupukahvilassa käynneenä siellä ainakin pyrittiin huolehtimaan eläinten jaksamisesta ja ihmisten määrä oli rajattu.

  • Reply
    Paula - Viinilaakson viemää
    toukokuu 5, 2020 at 5:52 pm

    Onpas erikoinen paikka. En ole koskaan tiennyt, että Venäjällä on luonnonvaraisena pesukarhuja. No, joka päivähän tässä opitaan jotain uutta. Meillä täällä Kaliforniassa niitä sen sijaan on, ja ne eivät kyllä ole mitään ystävällisiä otuksia luonnonoloissa. Kehotan kaikkia vieraitamme pysymään niistä turvallisen matkan päässä. Ne ovat myös yöeläimiä ja liikkuvat pimeällä, eli eipä niitä ihan joka päivä näy. Mutta kun aprikoosipuuhumme tulee hedelmiä, niin eiköhän ne ole siellä heti syömässä. Siinä mielessä tällainen kahvila on kyllä vastakohta näiden eläinten oikealle toiminnalle. Japanissa oli kaikenlaisia pöllö- ja siilikahviloita ja muita, mutta vaikka se hauskalta kuulostikin (varsinkin lapsen mielestä), jotenkin en voinut häntä sinne viedä. Koin, että pöllöt tai siilit eivät missään nimessä kuulu vankeuteen ja ihmisten siliteltäviksi. Kissa- ja koirakahvilat vielä jotenkin ymmärrän mutta en tällaisia villieläimiä. Ihan hyvä kuitenkin, että näistäkin kirjoitetaan. Ehkäpä tällaisten paikkojen toimintaan sen myötä joskus myös puututaan.

    • Reply
      Sandra
      toukokuu 10, 2020 at 8:32 am

      Venäjällä pesukarhu (ja monet muut villieläimet) ovat ilmeisesti ihan oikeita lemmikkejä. Tämä oli ristiriitainen paikka, ja alun ihastuksen jälkeen jäi hieman huono maku suuhun. En tiedä, ovatko kyseiset yksilöt syntyneet vankeudessa, mutta ilmeisesti niitä oli käytetty sirkuksissa ja mainoksissa tms, eikä vapauttaminen luontoon ollut vaihtoehto. Toki parempi olisi ollut vain jokin perinteinen suojelupaikka, jossa niiden elämä olisi ollut vähemmän luonnotonta.

      En ole kuullutkaan siili- tai pöllökahviloista, kissa-, koira- ja pupukahvilat ovat tuttuja. Koirakahvilakonsepti on tosin omassa päässä ollut vain sellainen, johon voi tulla oman koiran kanssa 😀

  • Reply
    Annuliina
    toukokuu 8, 2020 at 10:48 pm

    No nyt oli kyllä tosiaan kummallinen nähtävyys! 😄 Kivasti kirjoitit tästä kokemuksesta ja myös kokemuksen jättämästä ristiriitaisesta olosta.

    • Reply
      Sandra
      toukokuu 10, 2020 at 8:26 am

      Kiitos! Piti hieman sulatella tuntemuksia jälkeenpäin :/

Leave a Reply