Pietarin kummallisin nähtävyys – pesukarhukahvila jätti ristiriitaiset fiilikset

Venäjä on kummallinen, outo, ristiriitainen ja mielipiteitä herättävä. Sitä kaikkea oli myös Pietarissa sijaitseva pesukarhukahvila, jossa pääsi rapsuttelemaan ja kantamaan sylissä tavallisesti villeinä tuholaisina pidettyjä pesukarhuja. Olin Pietarissa helmikuussa journalistiikan opiskelijoiden kanssa, ja joku löysi netistä tämän erikoisen nähtävyyden. Kahvila, jossa on pesukarhuja! Sen enempää asiaa ajattelematta laitoimme sähköpostia Enotovil-nimiseen paikkaan, ja saimme sovittua tunnin vierailun parin päivän päähän.

Ja spoiler alert: Vaikka nimessä on kahvila, ei täältä saa kahvia ja leivoksia.

Ja sitten koitti pesukarhupäivä

Päivä koitti, ja reilu kymmenen hengen joukko löysi tiensä oikeaan rakennukseen. Alussa kävimme läpi tarkat säännöt ja ohjeistukset pesukarhuista ja allekirjoitimme venäjänkielisen paperin, jossa ilmeisesti lupauduimme noudattamaan sääntöjä ja ymmärtävämme, että pesukarhu saattaisi esimerkiksi rikkoa takataskussa olevan puhelimen ja repiä hiuksista. Maksamisen kanssa oli perusvenäläiseen tapaan ongelmia, sillä meiltä yritettiin laskuttaa muistaakseni 200 ruplaa enemmän per henki kuin mitä olimme sähköpostissa sopineet. Asia kuitenkin järjestyi, kun oikea sähköposti löytyi. Koska samaa oli yritetty myös hostellissa, en usko, että tämä oli vain sattumaa. Olkaa siis tarkkoja rahoistanne siellä Venäjällä.

Tämän jälkeen pääsimme tilaan, joka näytti kuin pienten lasten leikkihuoneelta. Huoneessa oli isot ikkunat, värikkäät seinät, kiipeilypuu, vesiallas ja leluja ja muita virikkeitä. Nopeasti sekaan laskettiin pesukarhut, ja riemu repesi jopa näin aikuisista koostuvassa joukossa. Pesukarhut olivat yllättävän vikkeliä kiipeilijöitä ja isoja ja pulleita! Ne olivat selvästi tottuneita ihmisiin, eivätkä arastelleet erityisesti ohjaajia, jotka yrittivät saada niitä ottamaan myös meihin kontaktia. Erityisen villiksi meno yltyi, kun toinen ohjaajista toi keitettyjä täplärapuja, joka oli ilmeisen suurta herkkua pesukarhujen mielestä. Rapu hävisi parempiin suihin nopeammin kuin ruotsalaisten kräftskivassa.

Alussa tunnelma oli ihastunut, eläimet olivat söpöjä ja näyttivät hyvinvoivilta. Noin puolen tunnin jälkeen alkoi kuitenkin mietityttää koko paikan eettisyys. Pesukarhut olivat ohjaajien mukaan hylättyjä lemmikkejä ja mainoksissa käytettyjä pesukarhuja, joita ei voisi päästää luontoon. Silti nopeasti tuntui siltä, että jatkuva pällistelevien ja haliterapiaa hakevien ihmisjoukkojen seura tuntuu villeistä eläimistä ehkä ahdistavalta. Koko käynnistä jäi hieman ristiriitaiset fiilikset, enkä varsinaisesti kannusta muita käymään paikassa, vaikka mielestäni pesukarhut olivat ihan hyvässä hoidossa. Yritin myös googlettaa, löytyisikö paikasta mitään negatiivista sanottavaa, mutta englanniksi ei ainakaan löytynyt mitään. Jälkeenpäin ajatellen olin aika epävarma, kannattiko pesukarhukahvilassa vierailla vai ei. Tuinko tällä epäeettistä bisnestä vai autoin rahoittamaan mainosmaailmasta poistettujen pesukarhujen eläkepäivät? En ajatellut ensin kirjoittaa käynnistäni ollenkaan, mutta ehkä omalla kertomuksellani voin muistuttaa, että kannattaa miettiä aina kaksi kertaa, jos lähtee ulkomailla mihinkään eläimiä sisältävään aktiviteettiin. Tai ehkä jättää varmuuden vuoksi kokonaan menemättä.

Mitä mieltä itse olet? Onko tällaiset paikat ihan ok, vai olisiko pitänyt jättää väliin?