Pikavisiitti Vilnassa

Taannoisella Baltian reissullani odotin eniten Vilnaa, sillä itselleni kaupunki oli ennestään tuntematon. Odotin Vilnan muistuttavan Riikaa, mutta ajattelin kaupungin olevan hieman pienempi, idyllisempi ja sympaattisempi. Kun bussi alkoi lähestyä kaupungin keskustaa, huomasin heti, että olin saapunut Baltian maista ehdottomasti köyhimpään ja rosoisimpaan. Suuri osa vanhan kaupungin talojen julkisivuista oli kunnostamattomia ja Neuvostoliiton aikakausi oli aistittavissa selvemmin kuin muista Baltian pääkaupungeista. Turisteja oli, mutta ei lähellekään siinä mittakaavassa kuin Riikassa saatika Tallinnassa. Tykkäsin.

Vilna oli täynnä kirkkoja, jotka kohosivat korkealle kohti taivasta. Suuri osa kirkoista oli kunnostamattomia kirkkojen varojen puutteen vuoksi. Osa kirkoista oli kuitenkin keksinyt tavan tienata – koska kirkot olivat korkeita, ne toimivat hyvinä välineinä antenneille, joten puhelinyhtiöt maksoivat kirkoille korvauksia, jos ne saivat pystyttää kirkon katolle vastaanottimen. Vilna oli lisäksi pienten kujien kaupunki, jonka kaduilta saattoi löytää mielenkiintoisia vaateliikkeitä ja kahviloita. Vilna oli myös vihreiden puistojen kaupunki ja erityisesti vilkkaan yöelämän kaupunki. Päivisin ja erityisesti iltaisin terassit ja baarit täyttyivät niin paikallisista kuin turisteistakin, musiikki soi ja ihmiset nauttivat edullisesta oluesta ja kuuluisan rasvaisesta liettualaisesta ruoasta.

Vilna on vanha kaupunki. Ensimmäiset maininnat kaupungista ovat 1300-luvulta ja aikoinaan Liettua oli eurooppalaisessa mittakaavassa suuri mahti ja Vilna maan kukoistava pääkaupunki. Myöhemmin maa oli osa Puolan-Liettuan tasavaltaa, jolloin kaupunkiin virtasi venäläisiä, puolalaisia, juutalaisia, saksalaisia ja jopa turkkilaisia. Kauppa, käsityöt ja tiede kukoistivat ja Vilnaan perustettiin ensimmäinen yliopisto 1500-luvulla. 1700-luvulla maasta tuli osa Venäjää, ja 1800-luvun päättyessä Vilnassa ei itse asiassa asunut enää juurikaan liettualaisia, vaan pääasiassa venäläisiä, puolalaisia ja juutalaisia. Toisen maailmansodan aikana Neuvostoliitto miehitti Liettuan muiden Baltian maiden tapaan, ja Vilnan väestöstä jopa 30 000 ihmistä lähetettiin Siperiaan leireille (suosittelen tutustumaan KGB-museoon Vilnassa, jos Neuvostoaika kiinnostaa).

Vuosina 1941 – 1944 maa oli kuitenkin saksalaisten miehittämä ja tuona aikana 95 % maan 265 000 juutalaisesta tuhottiin (wikipedia). Vilnassa oli kaksi ghettoa, tuhoamisghetto ja työväestön ghetto, joihin väestö asutettiin heidän ”käyttötarpeensa” tai -tarpeettomuutensa perusteella. Liettuaan ei muuten koskaan perustettu keskitysleirejä, vaan juutalaiset vietiin Vilnan ghetoista vain läheiseen metsään ja tapettiin sinne. Liettualaiset osallistuivat itse aktiivisesti juutalaisten tuhoamiseen, ja nykyään maassa on jäljellä juutalaisia enää 0,5 % väestöstä. Aikanaan kaupungin keskustassa sijaitsi myös valtava synagoga, joka tuhoutui pommituksissa. Saksalaiset eivät tietenkään lähteneet synagogaa entisöimään ja miettivät, mitä tilalle pitäisi rakentaa. Uuden rakennuksen pitäisi olla jotain sellaista, mitä ei voitaisi koskaan purkaa uuden synagogan tieltä. Pitkän pohdinnan jälkeen paikalle rakennettiin päiväkoti, joka sijaitsee synagogan raunioiden päällä tänäkin päivänä, sillä nykyisten säädösten mukaan päiväkotien lakkauttaminen ja purkaminen on tehty todella vaikeaksi.

Neuvostoliitto miehitti Liettuan uudestaan 1944 ja piti maata vallassaan vuoteen 1991 asti, jolloin Liettua itsenäistyi. Kaikki nämä tapahtuvat ovat jättäneet jälkensä Vilnaan ja koko Liettuaan – historia näkyy ruokakulttuurissa, rakennuksissa, kadunnimissä, kansan identiteetissä ja ihmisten muistoissa.

Yksi mielenkiintoinen nähtävyys on Uzupiksen boheemi kaupunginosa, joka on julistautunut omaksi valtiokseen.

Vilna on kaupunki, jonne haluan ehdotomasti mennä uudestaan. Tällä kertaa ottaisin mukaan ystävän tai useampia, sillä kaupungin vilkkaasta iltaelämästä saa parhaiten irti hyvässä seurassa. Vilna on loistava kohde budjettireissaajalle. Olutta saa ravintoloista jopa 1.5 eurolla ja ruoka-annokset irtoavat noin viiden euron hintaan. Itse maksoin B&B-majoituksesta kahden hengen huoneessa vanhan kaupungin keskustassa erinomaisella aamiaisella 34 euroa yöltä. Jos siis Tallinnassa on kaikki nähty, ja Riikakin alkaa olla tuttu, lähde Vilnaan!