Pori pääsi yllättämään – matkalla Suomessa

Kun näytti vahvasti siltä, että tänä kesänä ei matkailla muualla kuin kotimaassa, päätin ostaa auton. Elämäni ensimmäisen auton, jonka ihan itse omistin. Heti kesäkuun ensimmäinen päivä pakkasin Renaultin takakontin ja huristelin kaupunkiin, jonne en ihan ensimmäisenä ajatellut koskaan matkaavani. Nimittäin Poriin. Tiesin Porista Yyterin rannat, Porin jazzit ja satakuntalaisen kansanryhmän stereotypiat. Mutta kuinkas ollakaan, kesäinen Pori näytti parhaat puolensa ja pääsi yllättämään.

Latinaksi Arctopolis tarkoittaa Karhukaupunkia. Porin nimi ruotsiksi on Björneborg (karhulinna, -kaupunki).

Pori ja kolme kovaa

Näin yhden päivän vankan kokemuksen jälkeen sanoisin, että Porin paras anti kiteytyy kolmeen kohtaan: Yyterin rantaan, Kirjurinluotoon ja Etelärannan seutuun. Ja siinä on ihan tarpeeksi kivaa yhdelle päivälle ja Suomen 10.suurimmalle kaupungille.

Aivan päivän aluksi suuntasin suoraan Porin keskustan ohi noin 2o minuutin ajomatkan päässä sijaitseville Yyterin hiekkadyyneille. Nyt koronakesän aikana Yyterin heinätupsuiset dyynit tarjoavat ripauksen etelämaiden meininkiä, jota varmasti moni kaipaa. Tämä on Suomen the paikka kaikille auringonpalvojille, joiden sydän sykkii kimmaltevalle merelle ja silmänkantamattomiin ulottuville hiekkarannoille. Ja mikäs siinä ollessa, kirjaa lueskellessa ja kahlatessa matalassa rantavedessä. Ehkä jopa pieneksi hetkeksi unohdin olevani Suomessa. Unohdin koronan, murheet,  epävarmuuden. Aurinko. sulatti stressaavan kevään muistot pois ja merituuli kuljetti rippeet mennessään.

Kirjurinluoto on ikonisten Porin Jazzien tapahtumapaikka. Vierailumme aikana luoto kylpi ilta-auringon kultaisessa valossa, ja karanteeniin kyllästyneet ihmiset olivat kerääntyneet sankoin joukoin nauttimaan lämmöstä ja lievennetyistä rajoituksista. Luoto oli yllättävän suuri,  ja sieltä löytyi rantaa, puistoaluetta, kioskeja, leikkipaikkoja ja jopa kanoja ja alpakoita! Uskomattoman kaunis paikka, jonne päädyin menemään vielä uudestaan aamulla.

Porihan on kaupunkina todella vanha, perustettu 1558. Valitettavasti kaupunkia on kurittanut useampi tulipalo, eikä vanhoista taloista ole kovin montaa jäljellä. Muutamia helmiä kaupungista kuitenkin löytyy, erityisesti Etelärannan Kivi-Porin alue. Pitkälti uusrenesanssia edustavat talot on rakennettu vuoden 1852 palon jälkeen, jolloin määrättiin, ettei kaupunkiin saa rakentaa muita kuin kivirakennuksia. Vielä kesäkuun alussa joenrannan palvelut näyttivät olevan suljettu, mutta voin kuvitella, että tavallisesti siellä on enemmän elämää.

Muutamia lisävinkkejä

Moni paikka oli visiittimme aikana vielä kiinni (ja olimme keskustassa vasta maanantaina alkuillasta), mutta silti löysin pari vierailun arvoista kohdetta. Jos kaipaa makeaa ja herkkuja, kannattaa poiketa suloiseen Suklaiseen HerkkuPuotiin, josta löytyy niin suklaita, lakritsia, salmiakkia kuin muutakin karkkia.

Kesäkuun ensimmäisen päivän iltana ruokapaikkoja ei ollut kovin montaa auki, mutta onneksi PikkuX oli! Tarjonta koostuu raikkaista ja street food -tyylisistä annoksista, joissa hinta-laatu on todella kohdillaan. Itse päädyin rapukulhoon, joka tarkoitti jättiravunpyrstöjä, kvinoaa, salaattia, kastiketta. Simppeliä, hyvää, terveellistä. Tällaista ruokaa voisin syödä joka päivä. Osaako muuten joku vinkata vastaavanlaisesta paikasta Tampereella?

Kiitos Pori, toivottavasti tavataan uudestaan pian. Seuraavana päivänä matka jatkui min muual gu Raumal, josta lisää myöhemmin.

Mietitkö matkailua Suomessa tänä vuonna? Lue Tampereen-vinkkini tästä ja tästä.