Positiivisen ajattelun voima

Aiemmassa postauksessani kerroin vähän pienistä alkuongelmista, joita kohtasin, kun tulin Australiaan. Mikään ei tuntunut menevän kuin olin suunnitellut ja valtaosa tutuista ihmisistä oli jatkanut matkaansa eteenpäin ja yksin yön pimeinä tunteina kysyin itseltäni, miksi oikeastaan halusin edes tulla takaisin Melbourneen. Pyrin kuitenkin pitämään mielen positiivisena ja kiinnittämään huomioon vain hyviin asioihin, joita tapahtui.

Ja mitä sitten tapahtui? (Kuvat otettu Mt Dandenongilta ja Skyhigh’lta, jossa kävin serkkuni perheen kanssa noin viikko sitten).

Maanantaina kävin jättämässä CV:n paikkaan, johon olin poikennut aivan spontaanisti kysymään töitä. Noin puolen tunnin päästä omistaja soitti ja sopi haastattelun, joka lopulta käytiin perjantaina. Vähän aikaa juteltiin niitä näitä, kunnes pomo sanoi, että mun CV on niin hyvä ja että hänen ihmistuntemuksensa mukaan oon hyvä tyyppi, eikä tässä enää tarvi tarkemmin mitään kysellä. Sain pinon papereita täytettäväksi ja aloitus olisi 17.10. Kyseessä ei ole casual-työ, mikä tarkoittaisi siis sitä, että olen vähän kuin Suomen nollatuntilainen, joka voidaan kutsua töihin tarpeen mukaan. Jos kieltäydyn, olen kipeä tai muuta, palkkaa ei tule. Casualina myöskään lomia ei kerry, vaan se pitäisi maksaa mielestäni palkan mukana. Näin ei siis ole minun kohdallani! Minulle tulisi viikossa minimituntimäärä, työvuorolistat kolmeksi viikoksi etukäteen ja palkka olisi noin 23.5 dollaria tunnilta (noin 16 euroa), mikä on yli minimipalkan. Töitä on täydeksi kuudeksi kuukaudeksi ja ajalta kertyy palkallista lomaa noin kolmisen viikkoa. Pretty sweet! Toivottavasti kaikki menee nyt niin kuin on sovittu (kun australialaisen sanaan en luota vaan samalla tapaa kuin suomalaisen, vaan vasta kun on nimet paperissa, niin voin olla jokseenkin varma).

Joka tapauksessa toinen hieno juttu on se, että laitoin kunnolla rahaa palamaan ja varasin itselleni aivan mahtavan reissun. Lähden tiistaina Melbournesta Great Ocean Roadille, joka on huikaisevan kaunis rannikkoreitti, jonka varrella on upeita maisemia, sademetsiä, vesiputouksia ja vaikuttavia kivimuodostelmia, joista kuuluisimpina 12 apostolia. Lisäksi vierailen Grampiansin luonnonpuistossa, jossa tehdään kaksi erimittaista vaellusta. Tämä kestää kolme päivää. Seuraavana on vuorossa Adelaiden kaupunki, jossa vietän kaksi yötä. Tarkoituksena on tutustua tietenkin kaupunkiin ja lisäksi varasin retken Barossa Valleyn viininviljelyalueelle, jossa olisi tarkoitus maistella viinejä. Retken aikana vieraillaan muun muassa Jacobs Creekin tilalla. Adelaidesta matka jatkuu kuuden päivän retkellä läpi Australian punaisen aavikon. Matkan aikana pysähdytään esimerkiksi Flinders Rangella, Kings Canyonilla, kenguruiden orpokodissa ja maanalaisessa kaupungissa. Matka huipentuu Ulurulle, jossa vietetään kaksi yötä tähtitaivaan alla, ihmetellään kiven värin muutosta auringon noustessa ja laskiessa ja tehdään Uluru base walk eli kävellään kiven ympäri. Lopuksi suuntaan Alice Springsiin, jossa olen kaksi yötä ja lennän Melbourneen juuri sopivasti ennen (toivon mukaan) töiden alkua. Eikö kuulosta aika sairaan hienolta! Ulurun näkeminen on itselleni ollut yksi once in a lifetime -kokemuksista ja olen niin iloinen, että pääsen sen nyt toteuttamaan!

Kolmas hieno juttu on se, että jos nyt toi työkuvio alkaa pyöriä, kuten sovittu,  mun hostellielämä tulee päättymään kuin seinään. Aion nimittäin vuokrata kimppakämpän jostain keskustan pilvenpiirtäjästä. Niihin kuuluu yleisesti rajaton wifi, kuntosali, uima-allas ja sauna ja pääsen tietenkin asumaan normaaliin asuntoon näiden dormien sijaan. En malta odottaa! Sen verran maltan kuitenkin, että katson nyt varmasti, että toi työhomma toteutuu ja sitten vasta alan etsiä kämppää.

Eli mikä tän postauksen pointti oli? Se, että asiat järjestyy ja positiivisia asioita vaan alkaa tapahtua. Olen huomannut, että usein kun ottaa ensimmäisen askeleen, niin asiat alkaa vaan rullata ja kivoja asioita alkaa tapahtua yksi kerrallaan. Kyllä tää elämä täällä tuntuu taas kivalta.

Positiivista sunnuntaita!