Positiivisuushaaste 3/5

Tämä päivä ei ole ollut erityisen hyvä ollenkaan. Ei mitään vakavaa, vaan kaikki pikku jutut on ärsyttäneet. Esimerkkinä se, että olin viime viikonloppuna kysynyt Pohjolan liikenteen bussikuskilta, että voinko ostaa Kotkasta Tampereelle todella edullisen lipun, mutta nousta kyytiin toisesta kaupungista matkan varrelta. Kuski oli siihen sanonut, että ei me siitä olla ketään hirtetty, joten ajattelin, että homma selvä. Tänään olin sitten nousemassa kyytiin seitsemän euron lipulla välillä Kotka – Tampere, mutta ei, ei se kelvannutkaan. Jouduin ostamaan uuden lipun 38 euron hintaan. Ärsytti lievästi sanottuna.

Joten kun kaikki pienet jutut menevät päin mäntyä, mikäs sen parempaa kuin palata positiivisuushaasteen pariin ja todeta, miten hyvin oikeasti kaikki omassa elämässään on. Haasteeseen minut on kutsunut Tämä matka -blogin Anna, joten kiitosta vaan! Kuvituksena toimivat yksi elämäni ilon aiheista, vanhempieni kolme koiraa.

Onneksi mäyris osaa nauttia kesästä täysillä!

1. Uusi puhelin

Olen oikeasti ostanut viimeksi itselleni puhelimen yläasteella. Se oli Nokian joku must have -malli ja palvelikin kiitettävästi tekstiviestien lähettelyssä eri ihastuksille. Tämän jälkeen olen käyttänyt eri ihmisten hylkäämiä jämäpuhelimia. En ole yksinkertaisesti koennut tarvitsevani puhelinta muuhun kuin satunnaiseen soittamiseen tai viestittelyyn. Tämä oli tilanne niin kauan, kunnes minulta meni hermot takkuilevaan ja hitaaseen Samsungiin ja päätin mennä ja tilata itselleni iPhone 5:en kultaisilla kuorilla. Rääsyistä luksukseen siis kertaheitolla. Nyt puhelin on tullut ja se on aivan eri maailmasta kuin ne kapulat, joihin olen tottunut. Kevyt, sulava, nopea, kaunis ja kaikin puolin hyvä käyttää.

Tällainen karsastava pentu meille tuli pari vuotta sitten

2. Kampaajalla käynti

Voiko mikään olla terapeuttisempaa ja tarpeellisempaa kolmen kuukauden tauon jälkeen kuin käynti kampaajalla! Olen taas päässyt laittamaan tukan uuteen uskoon ja samalla on juoruttu viimeaikaiset kuulumiset.

3. Koko perhe koolla

Nykyään on harvinaista, että koko perhe on kokoontunut yhteen ilman miehiä tai poikakavereita. Äiti, isä, minä, kaksi siskoani ja kolme koiraa. Meteliä, pientä nahistelua ja riitaakin on jo ollut, mutta silti joskus on vaan niin parasta olla yhdessä lapsuuden perheen kanssa. Niinä hetkinä tuntuu kuin olisimme taas pieniä leikki-ikäisiä nappuloita ja ettei aika olisi liikkunut yhtään eteenpäin. Joskus toivon, että voisin palata edes hetkeksi lapsuuden huolettomiin päiviin. Joka tapauksessa välillä on kiva saada vähän siskoaikaa ja aikaa oman ydinperheen kanssa.

4. Seitsemän viikkoa lomaan

Olen säälittävä, mutta olen silti tehnyt jääkaapin oveen aamukamman jäljellä olevista työpäivistä, kunnes lomani koittaa. Päiviä on 35 ja ne kuluvat hitaasti, mutta varmasti. Ja arvatkaapas, mitä aion lomallani tehdä? Yllätys, yllätys, tiedossa on jälleen matka ja tällä jertaa vuorossa on jo monta vuotta haaveenani ollut Kroatia! Olen kuullut Kroatiasta pelkkiä kehuja, joten odotukseni ovat todella korkealla.

5. Koiruudet

Tulin taas vanhempieni luokse ja ensimmäisenä minua oli tervehtimässä kolme karvaista kaveria. Nuorin, Maisa, oli vastassa jo ulkona pallo suussa odottamassa, että uusi heittäjä saapuu. Maisa on klassinen jackrusselinterrieri, ADHD-häiriöinen tapaus, jolla silmät sojottavat eri suuntiin ja joka arvostaa ihmisessä eniten pallonheittokykyä. Keskimmäinen on maailman kiltein ja kaunein mäyräkoira Siiri, joka on ehtinyt jo kuonosta hieman harmaantua. Siirillä on lievä sydänvika ja nivelissä ongelmaa, ajoittain kipuja, mutta kaikesta huolimatta Siirin sydän on puhdasta kultaa ja kyseessä on varmasti universumin kiltein koira. Siiri on kiltti omalle perheelle, mutta loputtoman epäluuloinen vieraita kohtaan. Koiraperheen vanhin on jackrusselinterrieri Zara, joka on todella älykäs vanharouva ja äärimmäisen kiinnostunut ihmisistä ja ihmisten tekemisistä ja jutuista. Välillä olen varma, että Zara ymmärtää täysin puhetta. Koirien luonteet eroavat kuin yö ja päivä. Esimerkiksi  Zara haluaa olla siellä, missä ovat ihmiset; Siiri haluaa olla siellä, missä on lämmintä ja Maisa siellä, missä on pallo.

Kyllä tämä positiivisuushaaste on oikeasti hyvä juttu. Heti on vähän parempi mieli, kun oli muistellut niitä asioita, jotka olivat kuitenkin tuoneet tähän päivään hitusen iloa.

Hauskaa viikonloppua!