Tämä sunnuntai on lähtenyt aktiivisissa merkeissä liikkeelle. Olimme asettaneet herätyskellon herättämään aikaisin aamulla ja suunnitelmissa oli lähteä tekemään pieni patikointiretki hieman alle 50 kilometrin päässä sijaitsevan Repoveden kansallispuiston alueelle. Repovesi on vuonna 2003 perustettu, Kouvolan ja Mäntyharjun alueille ulottuva kaunis kansallispuisto. Mikäli olet liikkeelle Kaakkois-Suomessa, suosittelen ehdottomasti vierailua Repoveden upeissa maisemissa. Erityisesti parhaimmillaan alue on mielestäni juuri nyt ruskan ollessa täydessä loistossa.
Repovedelle on helppo tulla omalla autolla, ja parkkipaikkoja on riittävästi ainakin suosituimmalla Lapinsalmen sisäänkäynnillä. Myös bussimatkoja tehdään läheisistä kaupungeista. Repovedeltä löytyy useita eritasoisia patikointireittejä, joista ehdottomasti suosituin on 5,0 km Ketunlenkki. Lenkki on merkitty hyvin ja polku niin selvästi tallattu, ettei siitä voi eksyä. Kierros sopii hyvin myös lapsiperheille ja monilla näytti olevan koirakin mukana. Todelliset eräjormat voivat sitten suunnata esimerkiksi 2215 kilometrin matkalle Strasbourgiin.
Olimme pakanneet aamupalan reppuun mukaan ja heti reitin alkutaipaleella pysähdyimme tulentekopaikalle nauttimaan eväitä. Istahdimme laiturin nokkaan, kaadoimme termarista höyryävää kahvia mukeihin ja iskimme kiinni tomaatti-fetaleipiin. Siinä kuumaa kahvia hörppiessä ja syksyisen viileän aamun nipistellessä poskia voin sanoa, että elämä maistui aika hyvältä.
Yksi reitin kohokohdista on Lapinsalmen riippusilta. Kunnon riippusillan tavoin tämäkin nitisi ja natisi, mutta keskivälin upeat maisemat palkitsivat mahdollisen pienen jännityksen. Jos muut retkeilijät eivät olisi odottaneet vuoroaan, olisin jäänyt pidemmäksikin ajaksi kuvailemaan instagram-otoksia sillan puoliväliin.
Taitaa olla jonkinlainen klisee, että luonnossa liikkuessa mieli lepää ja aivot saavat lomaa jatkuvasta ärsyketulvasta. Silti tämä yllättää minut joka kerta. Luonnon keskellä ei tarvitse jatkuvasti keskittyä ja kiinnittää huomiota pieniin yksittäisiin asioihin, kuten autoihin, liikennevaloihin, pyöräilijöihin tai muihin ihmisiin ja siten koko näkökenttä ikään kuin laajenee huomaamaan ympäröivän ruskan, kirkkaansinisen taivaan, kimaltelevan järvenselän ja muun luonnon kauneuden. Samalla tavoin kiinnittää aivan erilailla huomion luonnon vaihteleviin ääniin, kun ihmisen ja liikenteen aiheuttama taustahälinä on poissa. Keskellä luonnon pysähtyneisyyttä vasta ymmärtää sen, miten kuormittuneita oma mieli ja aivot ovat kaupungissa ja miten rentouttavalta ärsykkeiden vähyys tuntuu!
Ketunlenkin kierroksen varrella järvi pitää ylittää käsikäyttöisellä lossilla. Lossiin mahtuu kerralla kahdeksan ihmistä ja meillä kävi tuuri, kun mukana oli kolme partiolaislasta, jotka hoitivat täysin lossin liikuttelun. Joukko partiolaisia oli ollut Repovedella jo kolmatta päivää. He olivat yöpyneet teltoissa ja päivän aikana heidän piti suorittaa erilaisia tehtäviä, joista sai pisteitä ja tuo lossin liikuttelu oli yksi niistä. Me nautimme lapsityövoimasta ja keskityimme ihailemaan maisemia.
Vaeltamisen lisäksi Repovedellä voi liikkua soutaen veneellä tai meloen kanootilla. Kanootteja näytettiin vuokrattavan parkkipaikan luona sijaitsevasta kioskista. Maisema on hyvin jylhää ja kallioista, ja alue soveltuu tästä syystä myös kiipeilyharrastajille. Yksi Repoveden nähtävyyksistä onkin Olhavanvuori, joka on yksi Etelä-Suomen parhaita kiipeilypaikkoja. Myös alueella yöpyminen on mahdollista ja reitin varrella on useita laavuja sekä telttailu- ja tulentekopaikkoja. Mielestäni Repovesi on yksi Kouvolan ja Kaakkois-Suomen kauneimmista paikoista, jonne kannattaa suunnata pidemmänkin matkan päästä.
No Comments