Tänä kesänä suuntana on Suomi! Viikon mittaisen lomani aikana ehdin nähdä monta uutta kotimaan kaupunkia, yllättyä pienten paikkakuntien nähtävyyksistä sekä testata, onko Suomessa matkailu niin kallista kuin puhutaan.
Tämän postaussarjan ensimmäisessä osassa keskitytään ensimmäiseen matkapäivään Tampereelta Vaasaan.
Lounaspysäkki: Frantsilan Kehäkukka, Hämeenkyrö
Matka starttasi Tampereelta puolen päivän aikoihin, ja ensimmäinen pysäkki oli jo suunniteltu etukäteen. Olin kuullut siskoltani kehuja Frantsilan Kehäkukka -ravintolasta, joka sijaitsee vain 30 minuutin ajomatkan päässä Tampereelta. Navigaattori kohti Hämeenkyröä siis. Vaikka odotukset olivat korkealla, paikka teki silti vaikutuksen. Kahvilarakennusta ympäröi kaunis pieni yrttitarha, kasvisruokalounas oli maistuva ja joenrantanäkymät silmiähivelevät.
Kirjoitin Frantsilan Kehäkukasta oman postauksen.
Koskenkorvan kylä
Karttaa selaillessani tajusin, että matkan varrelle sattuisi piskuinen Koskenkorvan kylä, joka oli antanut nimensä kenties Suomen juoduimmalla viinalle. Altia valmistaa kossua Koskenkorvan tislaamossa, joka kuuluu Ilmajoen kuntaan. Alkujaan tuote valmistettiin perunasta, mutta nykyään ohrasta. Koskenkorvaan lisätään myös tilkka sokeria, ja muistelen jostain lukeneeni, että tämä siksi, että tuote maistuisi hyvältä taskulämpimänäkin.
Koskenkorvan kylän mielenkiintoisin nähtävyys on taatusti Koskenkorvan Trahteeri ja sen viinamuseo. Tällä hetkellä museo on avoinna vain tilauksesta, joten emme päässeet vierailulle spontaanilla visiitillämme. Ilmaiseksi saimme kuitenkin hauskat poseerauskuvat museon edustalla.
Vaasa
Saavuimme Vaasan keskustaan sunnuntaina illalla. Kivirakennukset kylpivät laskevan auringon valossa, nuoriso istuskeli torin kupeessa ja tunnelma oli uinuva. Vielä sata vuotta sitten Vaasa oli yksi Suomen merkittävimmistä kaupungeista, ja olipa paikka sisällissodan aikaan jopa muutaman kuukauden Suomen pääkaupunki. Muistona näistä ajoista Vaasan torilla komeilee mahtipontinen Suomen vapauden patsas. Vaasa on edelleen suomenruotsalaisen kulttuurin ja kielen tärkeä keskus, jossa pääsee halutessaan treenaamaan ruostuneita ruotsin kielen taitoja.
Yövyimme hotelli Astor Vaasassa, joka on yksityisomisteinen perinteinen majoituspaikka. Huoneemme oli pienehkö, mutta täynnä pieniä kivoja yksityiskohtia, kuten muhkeat koristetyynyt, sängynpäädyt, kauniit kylpyhuoneen lattialaatat ja suuret kylpytakit. Aamiaiselta löytyi myös ilahduttavia ketjuravintoloista poikkeavia vaihtoehtoja, kuten mädillä kuorrutettuja kananmunia, paikallisia marjoja, raparperismoothieta ja itsetehtyjä leivoksia.
Paljon emme ehtineet pyöriä Vaasan keskustassa, ja näkemistä jäi runsaasti seuraavaan kertaan. Kivoja tuliaisostoksia löytyy esimerkiksi Vaasan pienestä mutta erittäin tyylikkäästä kauppahallista, jonka jokainen puoti oli viimeisen päälle laitettu. Toinen vierailun arvoinen myymälä on yhtälailla tyylikäs putiikki Liisa Koski, josta löytyy erilaisia makeisia, herkkuja, teetä, kahvia, suklaata ja esimerkiksi ranskalaista limonaadia, jota ostimme pullon kotiin.
Ruokapaikan suhteen meillä ei ollut kovin paljon valinnanvaraa sunnuntai-iltana, mutta onnistuimme löytämään sentään jotain tuttujen ketjupaikkojen ulkopuolelta. Ravintola Niska on ahvenanmaalainen pizzaravintola, jossa pizzatäytteet on kasattu ohuen peltileivän päälle. Myös täytevaihtoehdoista löytyy ei-niin-italialaisia komboja, kuten Isakin rakastamaa bernaisekastiketta. Itse tilasin lohisalaatin, joka oli ihan hyvää, mutta salaattipohjassa olisi saanut olla jotain muutakin ruokaisaa muutaman lohiviipaleen lisäksi. Pelkkä salaatti ja kirsikkatomaatti ei aikuista naista täytä, eikä sitä pelastanut pari palaa pizzataikinasta tehtyä ”leipä”viipaletta. Tilatkaa siis täällä sitä pizzaa!
Ravintolan nimeen liittyy hauska tarina. Nimi Niska tulee salakuljettaja Algoth Niskalta (1888 – 1954), joka oli kuuluisa viinatrokari kieltolain aikaan. Kun kieltolaki aikanaan loppui, ei viinan salakuljetuskaan lyönyt enää leiville. Algoth käytti kuitenkin myöhemmin taitojaan ihmisten salakuljettajana ja auttoi jopa 150 juutalaista pakenemaan. Nyt herra Niskan vauhdikkaan elämän käänteet ja elementit elävät edelleen pizzerian annosten nimissä.
Tässä oli kaikki Vaasasta, josta matka jatkui kohti pohjoista. Siitä lisää seuraavassa postauksessa.
18 Comments
Elina / elinanmatkalaukussa
27 elokuun, 2020 at 8:54 pmOon asunut koko ikäni täällä ja miettinyt usein, kuinka sokeaksi sitä omaa kotikaupunkia kohtaan tulee, kun ei näe sitä ulkopuolisin silmin. Siks oli tosi kiva lukea just toisen kirjoittama postaus omasta kotikaupungista! 😀 Kauppahalli on tunnelmallinen, tuosta Liisa Kosken puodista en oo näin paikallisena edes kuullutkaan 😀 Hups! Niskassa on kyllä todella hyvät pizzat, mutta osa ruoista voi tosiaan jättää nälän 🙂
Sandra
31 elokuun, 2020 at 7:24 pmSama juttu, itse tykkään kanssa lukea Tampereesta (kotikaupunkini) kirjoitettuja juttuja. Olen niistä löytänyt ihan uutta koettavaa. Tuo putiikki kannattaa katsastaa, se oli ihan siinä torin kulmalla ja sieltä löytyi vaikka mitä ihanaa kahvia, teetä, suklaata, makeisia 🙂
Esmeralda / Esmeraldan eetos
28 elokuun, 2020 at 11:27 amOlettepa käyneet kivoissa paikoissa! Kaverini kehui myös tuota hotellia, jossa juuri yöpyivät. Viinamuseoon täytyy myös joskus päästä.
Joo-o, nuo Niskan salaatit ovat suoranainen vitsi. Jo silloin, kun ravintola vuosia sitten avattiin ja söimme salaatit Suomen toisessa entisessä pääkaupungissa, uskalsimme jopa antaa kehitysidean tarjoilijalle keittiöön vietäväksi. Näemmä sitä ei ole toteutettu 😂
Antoisaa road tripiä!
Sandra
31 elokuun, 2020 at 7:25 pmJoo ei kyllä ole mennyt palaute eteenpäin :D. Ei varmaan paljon maksaisi laittaa mukaan vaikka juustoa tai perunaa, jotta saisi vähän ruokaisemman. Onneksi oli iso lounas alla, niin selvisin aamuun!
Paratiisireportteri
31 elokuun, 2020 at 1:37 amKivoja kuvia ja tunnelmia Vaasasta! Käyn siellä säännöllisesti siskon perheen vieraana, mutta näitä kuvia katsellessa tajusin, etten ole kertaakaan kulkenut keskustassa kameran kanssa. Ja Vaasa-opaskin on vielä blogiin kirjoittamatta. Jotenkin en ole koskaan osanut ajatella Vaasaa varsinaisena matkakohteena 🙂
Sandra
31 elokuun, 2020 at 7:29 pmNiin se usein on niistä paikoista, jotka on tuttuja. Ja kirjoittele ehdottomasti Vaasa-opas. Nytkin yritin etsiskellä sellaista, jossa olisi keskitytty keskustaan. Jotain blogitekstejä löysin, mutta ei niitä koskaan ole liikaa.
Aron / Ja sitten matkaan...
31 elokuun, 2020 at 5:55 pmKas, Koskenkorvahan olisi ollut meidänkin reitillämme. Eipä tullut pysähdyttyä siinä kohdalla. Jotenkin en edes kiinnittänyt paikkaan mitään huomiota. Saattoi juuri nillä tienoin osua sadekuuro kohdalle. Vaasa olisi ollut kiva paikka piipahtaa, mutta noita kivoja paikkoja oli rannikolla vähän liikaa. Oli vain pakko karsia. Täytyy pitää Astorin nimi mielessä, jos tie vie uudelleen länsirannikolle.
Sandra
31 elokuun, 2020 at 7:30 pmKoskenkorva oli erityisesti ruotsalaisen poikakaverin bucket listalla, että saa laitettua kotiin kuvia Koskenkorvasta. Se on kuulemma yleinen vitsin aihe siellä 😀
Astor voitti kyllä ainakin perus Scandicin, ainakin aamiaisensa puolesta.
Pirkko / Meriharakka
31 elokuun, 2020 at 9:16 pmPiti tsekata, sillä tuo väli saattaisi olla ensi vuonna taas suunnitelmissa – pitäisi päästä Vaasan seudun loppuja majakoita katsomaan 🙂
Frantsila kuullostaa ainakin pysähdyksen arvoiselta paikalta!
Sandra
6 syyskuun, 2020 at 8:21 pmSitä suosittelen, uskoisin että tykkäätte.
Mikko / Matkalla Missä Milloinkin
3 syyskuun, 2020 at 9:09 pmVaasa yllätti meidätkin positiivisesti. Tykästyimme kovasti sekä Merenkurkkuun että Edvininpolkuun, joista varsinkin jälkimmäinen pääsi yllättämään erittäin positiivisesti. Kävimme siellä pimeän jo laskeuduttua, jonka vuoksi kokemus oli jopa hieman (sopivasti) pelottava. Ehdoton suositus kummallekin kohteelle!
Sandra
6 syyskuun, 2020 at 8:23 pmPiti ihan googlettaa Edvininpolku, ja täytyy käydä se ensi kerralla katsastamassa. Kiitos vinkistä!
Sonja | FIFTYFIFTY
5 syyskuun, 2020 at 8:47 amKiva lukea tällaisista vähemmän tunnetuista helmistä, joita Suomi tuntuu olevan pullollaan, kun osaa vain avata silmänsä. Itseä houkuttelisi jossain vaiheessa länsirannikon road trip, jossa varmaan Vaasa olisi aika itsestäänselvä pysähdyspaikka. Hienon näköinen tuo Astoria! Ja toi lohisalaatti näytti kyllä aika onnettoman pieneltä, vaikka muuten kivalta ravintolalta vaikuttaakin. 🙂
Sandra
6 syyskuun, 2020 at 8:24 pmjoo, nälkä jäi! Oon ollut tosi tyytyväinen päätökseen hankkia oma auto, jolla pysähtyminen pienemmillä ja kiinnostavilla paikkakunnilla ja ylipäätään tällainen road tripplailu sujuu vallan hyvin.
Outi Puhakka
6 syyskuun, 2020 at 9:30 pmKaikki sellaisia kohteita, joissa ei ole tullut ainakaan ajatuksella käytyä, mutta hyvinkin voisin kuvitella innostuvani näistä. Erityisesti kiinnostaa tuo Frantsila ja itseasiassa minun on pitänyt mennäkin tutustumaan Frantsilan luomuyrttitilaan jo muutamaan otteeseen. Ehkäpä sinne voisi vielä tehdä jonkun ihanan syysretken 🙂
Sandra
15 syyskuun, 2020 at 5:49 amJoo kannattaa, paikka taisi olla kyllä normaalisti ympäri vuoden auki 🙂
Elina
10 syyskuun, 2020 at 10:09 amTosi kiva postaus, upeita kuvia! Mekin teimme pienen Suomi-roadtripin tänä kesänä, onnistuimme valitsemaan mukavat hotellit. Kivan kuuloinen tuo hotelli Astor, täytyypä pysähtyä ensi kerralla Vaasassa.
Sandra
15 syyskuun, 2020 at 5:50 amKiitos, hyvän majapaikan valinta on kyllä lähes kaikista tärkeintä matkan onnistumiselle.